Kaksi viikkoa sitten meillä oli tosi lähellä Koronan nappaaminen. Oli altistusta monelta suunnalta, Ykkösen paras kaveri esimerkiksi. Vältyttiin taas, kuin ihmeen kaupalla. Silloin sanoin useasti että no nyt olisi hyvä vielä kyllä saada tää, kun on vielä neljä viikkoa laskettuun aikaan. Kahden viikon päästä ei enää olisi niin hyvä ajoitus.
Sitten tauti hiipi mukaan small talkiini. Kun ihmiset kysyivät milloin on laskettu aika sanoin että kahden viikon päästä, nyt jännätään kumpi tulee ensin – vauva vai korona.
No, Korona tuli. Ei vielä mulle, mutta lapselle. Ajassa 12 päivää laskettuun aikaan.
Oltiin vähän arvattu toki että nyt napsahti. Lapsen luokalla oli tosi monta tapausta yhtäkkiä viikon aikana ja altistumisia tuli myös harrastuksista. Alkoi tuntua mahdottomalta ettei me sitä saataisi, testailtiin viikon ajan urakalla oireetonta tyyppiä. Ei mitään.
Sitten se alkoi valittaa pahaa oloa silloin tällöin. Aamuisin, iltapäivisin ja aika usein silloin kun olisi pitänyt tehdä jotain epämukavaa. En nyt avaa enempää hänen terveyshistoriaansa mutta sanotaanko näin että oireilut ja valitukset olivat hyvin tavallisia, sellaisia mitä meillä muutenkin on ihan viikoittain. Testailtiin kuitenkin entistä enemmän, varmuuden vuoksi.
Oireet olivat niin lieviä mutta kuitenkin jatkuvia että rehellisesti ajateltiin jo kyseessä olevan jotakin henkistä. Pahaa oloa koulussa muuten vain, joka purkautuisi pahana vointina myös kropassa? Keskiviikkona vein sen lopulta viralliseenkin testiin, varmuuden vuoksi. Ei mitään.
Lauantaina tein taas sille kotitestin, jotta uskalsin mennä itse sunnuntaina ristiäisiin. Ihan vain varmuuden vuoksi vaikka oireetonhan tuo on!
Sunnuntaina vein edelleen valittavan lapsen jo lääkäriin. Oli kyseessä sitten henkinen tila tai ei, eihän näin voi jatkua että lapsi on viikon huonovointinen. Lääkäri sanoi heti että nyt on liikkeellä tällaista outoa vatsatautia joka jatkuu pitkään mutta ei oikein edes oireile. Että oireiden mukaan vaan kouluun ja elämään!
Että ei kuitenkaan sitten ole Koronaa ollut näillä potilailla? kysyin. Ei, ihan vain vatsatautia. Tämä on hänen kymmenes tapaus tässä lähiviikkoina ja kollegoilla myös paljon.
Kolmonen oli oksentanut hyvin pienesti edellisen viikon ke yönä joten selitys tuntui loogiselta. Ehkä meillä sitten on joku super lievä, super outo vatsatauti.
Samalla kuitenkin mietin että tosi moni aikuinen on puhunut raskauspahoinvoinnista Koronan yhteydessä, ja lapsen kuvailema kuulosti jotenkin just siltä. Että etoo ja on vähän kehno olo mutta ei kuitenkaan tavallaan ”mitään” ja ruoka maistuu. Pientä päänsärkyäkin, mutta erilaista kuin mistä hän yleensä kärsii.
Tänä aamuna sama tyyppi tuli meidän huoneeseen 5.40 valittamaan että taas hän heräsi pahaan oloon, vatsakin sekoilee. Lähetin sen tylysti alakertaan sohvalle, jos vielä uni tulisi. Tullaan sitten avuksi jos tarvitsee. Ei tarvinnut, mutta ei tullut kyllä unikaan. Kahdeksan aikaan se keksi itse mitata kuumeen ja mittariin pärähti 38,6. Oho, nyt se vatsatauti sitten vasta oikeasti tuli vai?
Pari tuntia myöhemmin tosi pirteä lapsi yskäisi kahdesti, ekaa kertaa koko rupeaman aikana. Lääkärin diagnoosista viis, tehdään nyt vielä kerran tää kotitesti sitten, taitaa olla viides.
Toinen viiva alkoi hahmottua ennen kuin sain vartin ajastuksen päälle.
Päässä on tämän päivän aikana risteillyt aika lailla satatuhatta eri ajatusta. Jokainen liittyy siihen että minun pitäisi mennä synnyttämään lähiaikoina. Laskettuun aikaan on 12 päivää ja olen ajatellut ettei ehkä ihan sinne asti tällä kertaa päästä näillä tuntemuksilla.
Minähän pääsen synnyttämään vaikka olisin itse aktiivisesti taudissa, mutta Insinööri ei pääse mukaan jos on yhtään oireinen. Ja kenet saamme hoitamaan muita lapsia, jos meillä jyllää juuri silloin tauti? Meitä on tosi monta, onko mitään mahdollisuutta että joko tauti tulisi vain yhdelle (joka on jo päiväkausia täällä meitä tartuttanut ja ääääh niin monta muuta ympärilläänkin) tai että saataisiin se nyt äkkiä kaikki ja ehdittäisiin parantua ennen vauvaa?
Tunteita on myös ollut paljon tänään.
Morkkista siitä, ettemme ole eristäytyneet. Että olin edellisenä päivänä pienen kummityttöni ristiäisissä. Mutta kun kaikki testit oli negaa. Oireet…näkymättömät. Joita ehkä jopa vähän epäilimme – siitäkin tietty morkkis. Mutta kun lääkärikin sanoi että kyllä tämä on vatsatautia, miten me oltaisiin voitu tietää varmemmin?
Huolta siitä, mihin tauti lapsella kehittyy. Pysyisikö noin lievänä? Pliis? Tuleeko kahdelle muulle lievänä, vai oliko niillä jo?
Onnea siitä että olemme rokotettuja. Minä ja mies kolmesti, isot kerran. Olemme tehneet kaiken voitavamme.
Epävarmuutta siitä, voinko minä nyt mennä vaikkapa neuvolaan (saan, ihana terkkari ehti jo vastata). Epävarmuutta siitä, näkyykö noissa testeissä yhtään mitään, mistä me nyt tiedämme onko muilla vaikka kuinka kotitestit vielä puhtaita on?
Jännitystä siitä saanko minä sen. Jos saan, tulenko kovin kipeäksi, tuleeko verenohennuslääkkeet (tämä kyllä ehkä peloista pienin), tuleeko vakava versio kuitenkin todennäköisyyksistä huolimatta, joudunko eroon vauvasta. Sairastanko vielä pienen vauvan kanssa kovasti, hengästyn vain olemisesta niin kuin moni muu tämän saanut ja kolmesti rokotettu? Tiedän että moni näistä on epätodennäköisiä pelkoja, mutta ei loppuraskaus ja poikkeusajat ihmisestä aina järkevää tee.
Ehkä isoin jännitys siitä, saanko Insinöörin mukaani synnytykseen vai en. En ole varma miten pärjäisin yksin, vaikka muka olen siihenkin henkisesti jo varautunut. En oikeasti ole.
Levollisuutta ja helpotusta. Nyt se on tullut, nyt ei tarvitse enää jännittää. Kyllä me jotenkin pärjätään, kyllä mä osaan synnyttää vaikka yksin. Pystyn synnyttämään vatsataudissakin, miksen sitten Koronassa. Osastolle en ole ikinä insinööriä saanutkaan, pärjään ihan hyvin ekat päivät yksin vauvan kanssa. Kaikki järjestyy.
Päivä kerrallaan, katsotaan miten tämä edistyy. Tälle emme voi mitään, nyt otetaan se mitä vastaan tulee.
Yhtä tunnetta en itsestäni löydä – häpeää.
EDIT: ja kaksi päivää myöhemmin korona on jo melkein meillä kaikilla. Myös minulla. Voinnit on ok, mutta kipeitä. Insinööri vielä terveenä, toivotaan ettei saakaan jotta pääsee synnytykseen mukaan.
Lapselta on pyydetty lupa tämän terveystiedon julkistamiseksi.