Saisinko hiukan fanfaareja, meillä olisi upeita uutisia: Insinööri jää vuoden vaihteessa kotiin Nelosen kanssa! Koko vuodeksi!
Tätä olen aina toivonut ja tästä on aina puhuttu, mutta silti se yllätti kun Insinööri tätä itse ehdotti. Että mitä jos jäisin kotiin kokonaiseksi vuodeksi? Kannustin tietysti, ajattelin että ei se sitten kuitenkaan niin tule menemään. Ajattelin että se olisi käytännössä hänelle liian hankalaa ja varmaan tämä jää vain puheen tasolle.
Mutta yhtäkkiä on niin että kaikille tahoille on ilmoitettu ja asia on virallista. Vuosi 2023 on Insinöörin ja Nelosen kulta-aikaa!
Samalla hetkellä kun tästä tuli todellista, aloin panikoida. Että mitä mitä nyt minä joudun luopumaan tästä ihanasta ajasta ja miten ne sitten pärjää ja kääk joko minä palaan töihin ja mitä täällä nyt tapahtuu. Miksi ihmeessä teimme tämän valinnan kun tämän vauvan kanssa on ollut niin ihanaa kotona?
Miten tärkeä päätös tämä siis olikaan.
Ei missään nimessä saisi olla vain minun etuoikeuteni olla kotona tämmöisen ihanan palleron kanssa ja nautiskella joustavasta, kevyemmästä arjesta. Ei myöskään missään nimessä saisi olla vain Insinöörin etuoikeus kerryttää eläkettä ja jatkaa urakehitystä keskeytyksettä.
Minähän olen tästä jauhanut useastikin, viimeksi silloin kun Kolmosen kanssa jäimme yhteisesti osittaiselle hoitovapaalle. On kaikkien edun mukaista että myös miehet alkavat käyttää heille mahdollistettuja perhevapaita.
Ei päätös silti ollut mitenkään itsestään selvä tai helppo meillekään. Insinööri on tärkeässä roolissa omassa organisaatiossaan ja hänen poissaolonsa aiheuttaa mietintöjä siellä päässä. Hänen olisi ollut tosi helppo sanoa että en minä voi pois töistä olla. Se on oikeasti vaikeaa siellä päässä, joutuvat miettimään miten vuoden ajan nyt sitten toimitaan.
Taloudellisestikin tämä on meille hankalaa, koska aiemmat hoitovapaat olemme tehneet käytännössä 1,5 palkan voimin: Insinööri tuonut omansa ja minä olen tehnyt yrittäjän töitä ohessa. Mutta laskimme että pystymme tähän joten päätimme kuitenkin priorisoida yhteisen ajan ja joustavan arjen.
Ennen kaikkea ajattelen nyt että herranjestas miten mahtava juttu! Että Insinööri saa kokea tämän viimeisen (?) vauvan kanssa kotona olemisen kaikki puolet, kaikki vuodenajat, kaikki tunteet ja arjen rutiinit.
Hän saa ensimmäisen pitkän tauon työelämästä 17 vuoden uran jälkeen. Minä saan jaettua paljon arjen töistä ja muistamisista toiselle. Isot lapset saavat meistä viisaamman läksyjen ja pulmien tueksi.
Odotan myös sitä että olemme taas enemmän ”samassa tilanteessa”: Perhevapaan jakaminen hitsaa pois monta turhautumista kun kumpikin näkee toisen fiilikset. Sen miten pitkiä ovat iltapäivän viimeiset tunnit kotona olevalle ja toisaalta miten raskasta on tulla suoraan töistä kodin kaaokseen.
Mutta ei nyt puhuta niistä vaan fiilistellään että 1.1.2023 meidän perheen vanhin ja pienin aloittavat oman seikkailunsa! Hurraa!
…mietitte ehkä että tuleeko sitten Valeäidistä Insinöörin pyörittämä? Juu ei. Mun suunnitelmista kerron myöhemmin!
Kuvat osuvasti Kelan PR-tilaisuudesta, jossa kerrattiin uusiutuvia perhevapaita.