Viisi vuotta rakentamisesta -sarja jatkuu, nyt vuorossa kodin sydän eli keskikerroksen oleskelutilat. Jätän keittiön ihan omaksi osakseen koska arvaan että siitä tulee paljon juttua!
Sarjan ensimmäinen osa Kodinhoitohuoneet löytyy täältä, toinen osa lastenhuoneet tästä. Kaikki rakentamiseen liittyvä löytyy hakuboksista aihesanoilla sekä tunnisteella Taloprojekti. Itse rakentamisen vaiheet löytyy parhaiten tunnisteella Tonttipäiväkirja.
Miltä näyttää olohuoneessa lähes viisi vuotta rakentamisen jälkeen? Mitkä suunnitelmat toimi hyvin, missä on jouduttu tekemään muutoksia, mitä edessä seuraavaksi?
SUUNNITELMAT JA RAKENNETTU TILA
Oikeastaan yksi syy edes rakentaa koko talon alun alkaen oli olohuone. Me kaipasimme uudelta asunnoltamme tilaa ja avaruutta, eikä sitä tullut missään valmiissa vastaan. Uusissa taloissa on lähes järjestään tehty kaikki järkevästi, toisin sanoen neliöt on käytetty äärimmäisen tehokkaasti ja viisaasti. Ne on hienoja, mutta ei meille.
Niin kutsuttu lebensraum on tärkeää meille ja kaipaamme elämäämme nimenomaan niitä kuuluisia hukkaneliöitä, jotka meille tarkoittavat luksusta. Tilaa valolle siirtyillä pitkin päivää, tilaa katseelle ja tilaa kohelolle naiselle liikkua ilman että osuu jatkuvasti käytävien seiniin.
Kyllä, pystyn siihen. Törmään seiniin.
Arkkitehtimme Eve Sarapää sai ideasta heti kiinni ja suunnitteli meille olohuoneen joka on kuin showroom: iso, väljä ja täynnä ikkunaa. Hän piti huolen ettei tilassa ollut mitään turhaa – ei ylimääräisiä kotelointeja, tolppia tai alaslaskuja.
Tähän väliin huomautus että talosta piti ensin tulla CLT-talo. Mutta koska päädyimme puurakenteiseen ja Kastelliin rakentajana (älä tee sitä virhettä jos rakennat yksilöllistä taloa), tuli kaikenlaista turhaa scheibaa vastaan. Kuten valtavat teräspalkit ikkunoiden tueksi. Ja ai niin, 15 cm suunniteltua matalampi huonekorkeus. No sattuuhan sitä saatana.
Tilasta tuli lopulta lähes 70m2 yhtenäistä tilaa, jossa vain keittiö sekä työhuone ovat ikään kuin omina alkoveinaan tilan puoliväliä määrittävän upean portaikon kummallakin puolella. TIlasta löytyy myös pieni vessa portaita vasten.
Takalle jätettiin varaus ja keskellä isoa lehtikuusilattiaa (Timberwise) on lattiassa pistorasia, jos joskus haluaa jakaa tilaa vaikka television kanssa. Myös työtilassa on varaus seinälle, jos siitä haluaa oman huoneensa.
Jo suunnitelmista näimme ja tiesimme että tila tulee olemaan haastavahko sisustaa kun ehjiä seiniä ei oikeastaan ole ja myös toki sen että melkein etelään suunnattu ikkunarivi tulee tekemään elosta trooppista.
TILANNE VIIDEN VUODEN KOHDALLA
Olkkari on edelleen ihana! Talomme ehdoton vau-tekijä, joka herättää aina ihastusta sen nähdessä, niin meissä kuin vieraissa. Olkkari on valoisa, avara, luonteikas ja kuitenkin kodikas. Mutta on se hiukan hankala sisustaa, kyllä, ja armoton sotkuille kun kaiken näkee yhdellä silmäyksellä.
Aika pitkään pyörittelimme vähän liian pientä sohvaamme erilaisiin paikkoihin, ja katselimme lattialla majailevaa televisiota, kunnes Insinööri sai rakennettua meille upean rimaseinän työtilan ja olohuoneen väliin ja telkkarille tuli oma luonteva paikkansa.
Päivitimme myös Hakola-sohvamme isompaan Kuusilinnaan, niin isoon ettei sitä voi enää toisin kääntää. Vuosien varrella tilaan on muuten tullut lähinnä uusia viherkasveja ja niille hyllyjä, jokin aika sitten ostin Torista tuon upean liinavaatekaapin Kolmosen askarteluja varten ja matto päivitettiin sohvan kanssa samaan aikaan.
Hakolan ruokapöytä on ollut alusta asti samalla paikalla, tosin kerran olemme kokeilleet kääntää sen poikittain saarekkeeseen nähden. Jouluna järjestely toimii aika hyvin kun joulukuusi on keskellä lattiaa sen pistorasian ansiosta. Pistorasiaa ei juuri koskaan muuhun käytetä, hah.
Harkinnassa on aina ollut vähän lisää.. jotakin. Nojatuolitilaa? Tai ehkä sittenkin se takka, tai olisiko tuohon joku tilanjakaja…eniten ehkä kyse on siitä että koronan ja vanhempainvapaiden takia minä olen ollut liikaa kotona ja kyllästynyt nurkkiin.
Minä tuskailen tasaisin väliajoin sen kanssa että olkkarissa on vääränlaista: liian minimalistista vai sittenkin liian runsasta? Sotkuista, lähes aina.
Haaveilen usein myös siitä että sohva olisi sittenkin tylsemmän värinen (vaikka harmaa) ja vähän pehmeämpi. Halusimme tyynyihin silloin ekstratäytteet ettei ne menisi muodottomiksi ajan saatossa ja ne ovatkin pysyneet hyvinä, mutta mikään löhö tämä sohva ei ole.
Valaisimiakin on pitänyt koko viiden vuoden ajan päivittää mutta sitten ei kuitenkaan: tilassa on kolme Philips Hue -polttimolla varustettua valaisinta jolla saa kivat tunnelmat ja kiinteissä kattokiskoissa (taloon.com) on Airam-valaisimet joilla saa kunnon siivousvalot päräytettyä.
Oikeasti tämä on edelleen ihana olohuone, mutta tarvitsen tasaisin väliajoin jonkun muun sanomaan sen minulle, hah!
TOIVEIDEN TYNNYRI: TÄYDELLINEN OLOHUONE OLISI…
No tämä se on edelleen aika täydellinen olohuone. Insinööri haluaisi ehkä kaksi kerrosta korkean tilan (oli joskus suunnitelmissa mutta yläkerran aula kiinnosti enemmän) mutta sanoisin että edelleen tämä on aika täydellinen.
Ehkä tekisin nyt ikkunat eri tavalla: muutama jättimäinen joiden väliin mahtuu seinää ja miettisin vielä hetken kalustettavuutta. Tai sitten kuitenkaan en, koska tämä ikkunarivi on mieletön niin sisältä kuin ulkoa. Uniikki.
Jos tilaa olisi rajattomasti, haluaisin yksitasoisen talon jossa olisi selkeät omat tilat ruokailutilalle, keittiölle ja olkkarille. Enemmän seinäpintaa toisia näkymiä rajaamaan mutta kuitenkin sitä lebensraumia eli jokainen näistä tiloista pitäisi olla joku 50 neliöitä jotta tyytyisin!
Suurin toiveeni olisi ehkä että ikkunat suuntaisi pohjoiseen. Siitä tulee tosi kaunis valo, joka ei lämmitä taloa niin kuin nyt. Joka vuosi mietimme investoisimmeko markiisiin ikkunoiden ulkopuolelle (noin 5-10.000€..) mutta pärjäämme kuitenkin Insinöörin purjevirityksellä sekä tilaan myöhemmin asennetulla ILPillä aika ok.
Ehkä en muuttaisi täällä sittenkään mitään. Vastuullisinta sisustamista on olla tyytyväinen omaan kotiin eikä vilkuilla muualle.
Harkitsen kyllä että pyydän joskus paikalle Insinöörin vastusteluista huolimatta sisustussuunnittelijan, joka auttaisi miettimään mitä kalustuksessa voisi vielä tehdä toisin – tai sanomaan minulle että tämä on tosi hyvä, olette tehneet hienosti. Voisin maksaa tästä validaatiosta aivan mielelläni, sillä sistustajan itsetuntoni ei meinaa tässä asiassa riittää (tässä tekstissä siitä lisää).
Onko jotakin kysyttävää olkkarista? Arvaan saavani loputtomasti sisustusneuvoja tämän jutun jälkeen mutta jos saan toivoa, kehukaa vain estottomasti mieluummin! Ensinnäkin keksin jo tämän tekstin kirjoitettuani miten haluaisin tätä tilaa muuttaa. Mutta erityisesti siksi että todellakin vastuullisinta sisustamista olisi olla tyytyväinen omaan kotiin eikä keksiä uusia tarpeita internetistä, ja siinä tarvitsen apua enemmän kuin uusissa valinnoissa.