Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Ajatuksia synnytyksestä (ja #minämyössynnyttäjänä-kampanjasta)

Kolme viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja ajatukset alkavat kääntyä pikkuhiljaa kohti tulevaa synnytystä.

Ykkösen kanssa minulla oli oikein tyypillinen ensisynnyttäjän kokemus; pitkä ja vaivalloinen. Raskausmyrkytys säesti tapahtumaa niin että siitä tuli myös hieman stressaava ja lopulta päädyttiin imukuppiin episiotomian kautta (ei sinänsä kamala juttu ollenkaan, mestat oli vähän kipeämpänä vain jälkikäteen).

Toinen meni paljon paremmin. Synnytys oli nopeampi, selvittiin ilman mitään imukuppeja ja lapsi tuli muistaakseni aika jouhevasti ponnistaen ulos. Pieni miinus vain että sairastuin siihen oksennustautiin kesken kaiken.

Näiden kahden synnytyskokemuksen jälkeen olen odottanut tätä kolmatta tunteiden sekamelskalla. Olen yhtäaikaa innostunut, jännittynyt, toiveikas. Jotenkin voisin kuvitella että tästä tulee se kuuluisa voimaannuttava synnytys, joka menee hienosti ja saa minut kokemaan jotain ihan ainutlaatuista. Toisaalta juuri tuon kuvitelman takia pelkään että odotukseni ovat liian korkeat ja petyn.

Pelkään kipua ja sitä etten pärjää sen kanssa. Pelkään etten osaa olla tilanteessa vahvasti ja rauhallisesti läsnä vaan menen vain sokkona eteenpäin, huoli tulevista kivuista rinnassani. Eniten toki pelkään että jotain käy, ettemme kaikki selviä tästä terveenä.

Olen kai siis ihan tavallinen nainen joka miettii mitähän siinä synnytyksessä tällä kertaa tapahtuu. Tällä kertaa mukana mietinnöissä on myös #minämyössynnyttäjänä -kampanja, jonka huomaan vaikuttavan minuun henkilökohtaisesti negatiivisesti. Se saa miettimään, minkälaiseen asenneilmapiiriin olen astumassa kun Naistenklinikalle menen.

Kirjoitin aiheesta ja kampanjasta tosi pitkän tekstin, joka odottaa edelleen luonnospöydällä. Pelkkä tekstin kirjoittamisesta mainitseminen sai aikaan niin kiihkeää keskustelua Instagramin puolella, etten ole varma haluanko julkaista tekstiä. Omat fiilikseni on ristiriitaiset ja etenen vajavaisilla tiedoilla, niin kuin kaikki muutkin.

Ainoa vahva mielipiteeni asiasta on että synnyttämisen on oltava jokaiselle mahdollisimman turvallinen kokemus. En vain ole ihan varma miten tätä pitäisi edistää.

Asiaan ei ole mitään valmista ratkaisua tai helppoja vastauksia. Keskustelu on äärettömän tärkeää ja vie asioita eteenpäin. Jokainen synnytys kartuttaa yksilöiden kokemuksia ja toisaalta ruokkii sekä yleistä asenneilmastoa että synnytyskulttuuria. Jokainen synnytys on myös yksi iso mysteeriboksi, jonka etenemisestä ei meistä kenellekään ole takeita – ei synnyttäjillä eikä ammattilaisilla.

Olemme kaikki samassa vaikeasti ennakoitavassa tilanteessa, josta pitäisi yhtenä tiiminä selviytyä ulos. Silloin on super tärkeää että tilanteessa vallitsee syvä luottamus puolin ja toisin. Miten se luottamus voitaisiin taata?

Aihe on niin tulenarka ja samalla henkilökohtainen, että koen sen vaativan hurjan valmistautumisen ennen mitään kannanottoa. Pitäisi olla journalisti joka jaksaa penkoa keskustelun taustat läpikotaisin, ettei vahingossa sano jotain hölmöä, joka vie keskustelua väärään suuntaan.

Voin uskaltaa kertoa, mitä minä itse ajattelen juuri nyt:

Uskon siihen että parempaan pitää aina pyrkiä ja epäkohtiin ehdottomasti puuttua. Rakastan ihmisiä, jotka ponnistelevat yhteisen hyvän eteen kampanjoimalla ja haluan tukea heitä omalla tavallani. Uskon täysin että kamalia epäkohtia synnyttämisen osalta on ja on ollut.

Mutta huomaan että tämä kampanja saa minut tulevana synnyttäjänä selvästi vähän aiempaa huolestuneeksi.

Kun luen kampanjan keräämiä kokemuksia, alan pelätä jotain kamalaa tapahtuvan minullekin. Pelkillä kontrollikäynneillä Naistenklinikalla olen alkanut yhtäkkiä pelätä että minuun suhtaudutaan vähätellen, alistavasti tai vain epäasiallisesti. (Ei ole kohdeltu, todellakaan).

Kun luen kampanjasta syntyvää keskustelua, pelkään että asenneilmapiiri on tulehtunut entisestään. Olen muutenkin vieraiden silmissä vahvan ja tiukan oloinen tyyppi (kuulemma pelottava jos en hymyile, enkä usko hymyileväni synnyttäessä) ja pelkään että minusta ajatellaan että olen jollain tapaa itse tulossa vahvasti asenteellisena synnyttämään. Omituinen pelko, tiedän, mutta sen nyt olen saanut itselleni aikaiseksi kampanjaan tutustuessani.

Oikeasti yritän itse tulla synnyttäjänä tilanteeseen mahdollisimman avoimin mielin. Perehtyneenä, valmiina mutta avoimena sille mitä ammattilaiset ehdottavat. Minulla on ihan vankkumaton luotto Suomessa synnyttämiseen niin prosessin, laitosten kuin ammattilaistenkin suhteen. Uskon täysin että Suomi (ja erityisesti Naistenklinikka) on maailman paras paikka saada vauva.

Minulla saattaa olla jotain toiveita synnytyksen kulusta, mutta oikeasti ainoat niistä ovat nyt ja ovat olleet jokaisen synnytyksen kohdalla nämä: Toivottavasti minulla synkkaa kätilöiden kanssa. Toivottavasti uskallan sanoa jos minusta tuntuu, ettei minua kuulla.

Toivottavasti selviämme lapsen kanssa kumpikin ehjin nahoin.

Mitä fiiliksiä muilla on, oletteko bonganneet kampanjaa?

Kuvat Ykkösen syntymästä melkein yhdeksän vuoden takaa. Jännä miten sen kaiken kuitenkin muistaa.

Lisää aiheesta:

JAA
22 Comments
  • Nimetön
    kesäkuu 28, 2019

    Tsemppiä tulevaan! Oma lapsiluku on ehdottomasti täynnä, mutta jostain kumman syystä joskus haikailen vielä synnyttämistä (!). No, ei nyt sentään ihan puhtaasti itse tyypin ulossaamista, vaan sitä kokonaisuutta, jonka päätteeksi ihmetellään uutta tyyppiä ja sitä, miten samaan aikaan toinen on uusi ja ihmeellinen, oma ainutlaatuinen- ja kertainen itsensä, ja samalla niin tuttu ja oma välittömästi ja juuri se, joka perheestä on puuttunut ❤️

    Mutta joo, tästä kampanjasta mietteeni ovat aika ristiriitaiset. Disclaimerina todettakoon heti, että omat synnytykseni ovat olleet helppoja ja nopeita alatiesynnytyksiä, menneet hyvin, olen koko ajan tuntenut olevani tosi hyvässä hoidossa ja kohtaamani tyypit olivat tosi ihania ja kannustavia. Tiedän, että ”huonosti” tai oikeasti huonosti (jotain tapahtunut lapselle tai äidille) mennyt synnytys voi jättää syvät traumat, mikään muu kokemus elämässä tuskin on suuntaan tai toiseen yhtä voimallinen, merkittävä ja riisuva (no pun intended). Joten ehdottomasti on tärkeä kohdata synnyttäjä. Ja kommunikoida tarpeeksi ja oikein – kuten kaikessa, kommunikaatio on yleensä avain ongelmanratkaisuun.

    Mutta sitten taas, tämä keskustelu on mielestäni tosi kohtuutonta kätilöitä ja synnytyslääkäreitä kohtaan. He ovat lääketieteen ammattilaisia, jotka aina tekevät parhaansa ja ovat vastuussa siitä, että mitään ei tapahdu vauvalle tai äidille. Kaikkea ei voi ennakoida – joskus valitettavsti jotain tapahtuu – mutta harvoin kai kyse on oikeasti hoitovirheestä. Tähän nähden on mielestäni kohtuutonta lähteä syyttämään siitä, esim siitä että ei ole kysytty lupaa johonkin toimenpiteeseen, koska nämä kuitenkin perustuvat aina lääketieteelliseen arvioon ja joskus, kai useinkin, on kiire. Toki joo, kaikki eivät sovi ehkä persoonaltaan tähän ammattiin, jossa kohdataan potilas näin äärimmäisen herkässä tilanteessa, mutta silti – kukaan ei varmasti halua kiusata synnyttävää äitiä, vaan edelleen varmistaa sen, että kaikki sujuu hyvin. Eikä myöskään esim liian tiukka resursointi ole kätilöiden vika, yksi kätilö hoitaa samaan aikaan montaa synnytystä, joten joku voi joutua odottamaan. Kätilökaverini myös valitti siitä, että äidit tulevat aivan liian pitkälle synnytyksen suunnitelleina ja ”tietävinä” synnyttämään ja koska asiat eivät aina mene kuten on suunniteltu, siitä voi sitten tulla tosi paha mieli ja ongelma, kun ei saanutkaan sitä suunniteltua voimaannuttavaa vesisynnytystä, jos jostain syystä päädytään sektioon. Näin kärjistäen. Kätilön ja lääkärin kyky kohdata ja huomioida potilas on olennaista, mutta yhtä lailla synnyttäjän pitää ymmärtää ja hyväksyä, että lääketiede ja potilasturvallisuus ovat aina ne ensisijaiset lähtökohdat. Eli ymmärrystä pöydän (tai varmaan tässä tapauksessa sängyn) molemmille puolille.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      Tässä sulla oli paljon just sitä mitä minäkin mietin!

      Hoitovirheet ovat asia erikseen mutta uskon että osa huonoista kokemuksista johtuu juurikin huonosta vuorovaikutuksesta, jota ei ehkä vielä tällä kampanjalla lähdetä purkamaan.

      Olen miettinyt paljon mikä olisi hyvä toimenpide, jos ei tämän kampanjan malli. Selvästi ainakin synnytyksen purkamista pitäisi tehdä paljon enemmän, ehkä myös suunnitella yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa enemmän ja varmasti väärinkäytösten raportointia pitäisi kehittää paljon helpommaksi. Tärkeää kuitenkin että tätä pohdintaa edes syntyy!

  • Anna A
    kesäkuu 28, 2019

    Kuinka olla ihminen ihmiselle, tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen ja hänen ammattitaitoonsa.. Kunnioittava käytös ristiriitatilanteessa. Eikö tämä kaikki ole osa sitä inhimillisyyttä, jonka keskellä me tarvotaan?

    Esikoisen syntymästä mulla on vain hyvää sanottavaa. Vaikka lähdin sinne kahta kättä heilutellen, synnytys kesti melkein vuorokauden ja ponnistusvaihe yli tunnin ja päättyi imukuppiin ja episitomiaan. Synnytyksen keston takia tapasin kolme kätilöä ja kätilöharjoittelijan. Ensimmäinen kätilö oli vanhempi naishenkilö, aika tuima, mutta toisaalta hänellä oli kova kiire ja vähän aikaa minulle siinä avautumisvaiheen aikana. Siltikään en tuntenut itseäni laiminlyödyksi. Toinen kätilö osasi melkein lukea katseestani tarpeeni. Ja kolmas oli ronskimpi nainen, jonka kanssa nauroimme tikkien ompelun aikana.
    Synnytyksen jälkeen kätilö kävi vielä kanssani läpi synnytyksen kulun – tästäkin johtuen mitään traumoja ei jäänyt. Myös toipuminen synnytyksestä oli helppoa.
    Mutta älä huoli, en kyllä tuntenut mitään voimaantumista missään vaiheessa ja muistan vielä että joo tekihän se pirun kipeää.

    Toisen kanssa oletin, että sinne sitä taas mennään (tällä kertaa aivan eri sairaalaan) synnyttämään ja tuskat on kamalat mutta palkinto rakas. Toisella kertaa sitä jo tiesi mitä se on.
    Tai luulin tietäväni, sillä kiitos peppuistujan synnytin suunnitellulla sektiolla. Henkilökunta oli taas aivan ihanaa. Synnytyksestä toipuminen ihan perseestä (tämä tosin todella yksilöllistä) ja jäin kaipaamaan esikoisen synnytystä. Miinusta tälle sairaalalle (ja aikakaudelle) siitä, ettei synnytystä käyty läpi kanssani mitenkään.

    Näiden kokemusten valossa olen pohtinut, että JOS tulisi kolmas (huhhuh) niin kuinkas kaikki sitten kävisi.. Tod näk täysin erilailla kuin suunnittelisin 😀

    Minulle synnytykset ovat olleet henkilökunnan puolesta hyviä kokemuksia. Toki minulla ei ole ollut kummallakaan kerralla hirveästi odotuksia tai suunnitelmia. Kiireiset kätilöt ovat löytäneet hetken aikaa puhua, silloin kun olen sitä tarvinnut mm kun kuopuksen syntymän jälkeen hormonihöyryissäni itkin keskellä yötä.

    Kunnioittavaa kohtelua ja avoimuutta toivon kaikille, mutta myös uskallusta luottaa toisen ammattitaitoon. Tämä on äärimmäisen vaikea aihe sillä se sivuaa niin vahvasti yksilön itsemääräämisoikeutta. Ja kaikki me olemme vain ihmisiä.
    (huhhuh, tirautampa tässä pienet itkut muistellessani millaisia ihania vastasyntyneitä nuo kaksi pikku touhuapinaa olivat)

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      ”Kuinka olla ihminen ihmiselle, tulla ymmärretyksi ja kuulluksi. Uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen ja hänen ammattitaitoonsa.. Kunnioittava käytös ristiriitatilanteessa. Eikö tämä kaikki ole osa sitä inhimillisyyttä, jonka keskellä me tarvotaan?”

      Juuri tämä!

  • Anna
    kesäkuu 28, 2019

    Mitä itse kannatan: sitä, että yksilötasonongelmasta ei tehdä ilmiötä. Mulla on ollut huono kokemus jälkitarkastuksen tehneestä lääkäristä, mutta musta oli kivempaa vain pitää _häntä_ typeryksenä ja manata huonoa kohtelua puolisolle (ja sen teinkin antaumuksella, heh). Jos alan huudella huonosta kohtelusta yleisesti, ilmapiiri muuttuu yltiövarovaiseksi ja katkeraksi, eikä edistä mitään hyvää. Veikkaan jopa, että syntyvyys laskee, herkät ja siksi empaattisimmat kätilöt kaikkoaa muihin töihin ja lääkäritkin alkaa harkita erikoistumista vaikka foniatriaan. Koska ihan saman haloon saisi mistä tahansa lääketieteen erikoisalasta: päivystyslääkäreistä, korvalääkäreistä, tk-lääkäreistä.

    Minusta kampanja on epäreilu lääkärien ja kätilöjen kannalta, mutta vierastan myös kaikessa muussa elämässä sitä, että odotukset ovat liian korkealla jotain asiantuntijaa kohtaan.

    Osaankohan sanoa mitä tarkoitan: ketään parempaa ei vaan ole Suomen synnäreillä tarjolla. Lääkäreille on oma tiukka valintakoe, erikoistumistentit ja koulutukset. Kätilöille myös. Ketään muita ei ole siihen tehtävään käytettävissä kuin he. Työnantaja rekrytoi mielestään parhaat tai tyytyy niihin, jotka pystyy ko. sairaalaan saamaan. Olisi aika karua sanoa kasvokkain synnytyslääkärille, että ”Olisit edes parempi lääkäri!”, kun hän on sellainen, mitä pystyy olemaan. Jos joku on huono lääkäri, uskon, että hän on aina sellainen. Joka sairaalaan ei vaan valitettavasti riitä parhaita – heitä ei vaan ole.

    Ihmettelin itsekin, miten voin tällä asenteella saada niin hyvää palautetta omilta asiakkailta. Ehkä siksi, ettei moinen kampanja ole vielä uhannut omaa alaani ja kiristänyt sen ilmapiiriä yltiöhermoheikoksi.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      No, tämä on juuri se vaikea asia. Onko se vain yksilötason kokemus vai laajempi ilmiö jolle itse asiassa altistuu tosi moni?

      Jos vertaa #metoo kampanjaan, josta tämä kampanja kai saanut jonkin verran inspiraatiota, niin kyllä korpeaisi ja pahasti jos jonkun kokemus leimattaisiin vain yksilötason kokemukseksi, jota ei pidä yleistää. Siinä juuri oli kyse siitä että haluttiin tuoda esiin ilmiön olevan yleisempi, ehkä tässä on samasta kyse?

      Mutta ihan samoin minäkin uskon että kampanjassa on epäreiluutta hyvää ja todella ammattitaitoista henkilökuntaa kohtaan. Jos prosessi on sillä tavalla rikki että se saa aikaan huonoja ammattilaisia vailla oikeaa asennetta, jotain pitää muuttaa. Mutta en itse osaa sanoa onko niin.

  • M*
    kesäkuu 28, 2019

    Mä suhtaudun tähän kampanjaan aika ristiriitaisesti. Toisaalta, mistä tarve kertoa tulee ja kertooko se enemmänkin siitä, ettei ole tullut kuulluksi (silloin tai myöhemmin). Ja se ei olisi ihme, sillä terveydenhuollossa harvoin tyytymättömyys tulee kuulluksi tai kohdatuksi. Tästä oli juuri tehty eka väikkärikin (siis yleisesti terveydenhuolloin tyytymättömistä potilaista, ei pelkästään synnytyspuolelta).
    Toisaalta taas, harva asia maailmassa on niin yksinkertainen. Tarkoitan, että on tärkeää tuoda esille myös nämä kokemukset, ja niitähän ei ole pakko lukea! Olisi kuitenkin ”mukavampaa”, jos kampanja ei keskittyisi pelkästään huonoihin kokemuksiin, ettei tulisi mitään ”vääristymiä”. Itse en ole noita juuri lukenut, vaikka voisin omistakin (3) synnytyksistä jotain tuohon liittyvää kirjoittaa. En vain halua.

    Omien synnytysten kohdalla olen (eniten?) yllättynyt siitä, ettei kaikki synnytykseen/vauvan saamiseen liittyvät ihmiset olekaan niin ”intoa täynnä” (motivoituneita? Kiinnostuneita? Mikä sana sitö nyt kuvais) kuin olin luullut. Huom.minä olin luullut. Monet heistä tekevät työnsä, siinä missä me muutkin, ja vaikka tilanne on minulle ainutkertainen, se ei suinkaan ole sitä heille. Enhän itsekään tee työssäni joka pöivä 100% parasta, vaikka riittävän hyvää kuitenkin (ja työskentelen terv.huollossa).

    Sekava tilitys, Toivottavasti saat jostakin (edes!) kiinni 😊

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      Sain kiinni! 🙂

      Mä kaipaan eniten sitä kampanjaan lisää että kokemusten lisäksi alettaisiin tuoda jotain konkreettisia ehdotuksia parannuksiksi ja muutoksiksi. Ok nyt me tiedämme että on jotain korjattavaa, mitä nyt tapahtuu? Ei auta että vain osoitellaan virheitä, jotain parannettavaakin pitäisi löytää.

      Mulla muhii itselläni muutama idea, mutta ei vielä mitään niin valmista että osaisin vielä isommin ottaa kantaa 🙂

  • Saara Jämes
    kesäkuu 29, 2019

    Hienoa, että kirjoitat tästä aiheesta!

    Uskon, että synnytyssairaaloissa on kampanjan myötä jouduttu miettimään yhä enemmän synnyttäjän kohtaamista. Tietenkään muutos ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä.

    Tärkeää on, että olet tietoinen omista oikeuksistasi ja tiedät millainen olet synnyttäjänä. Siitä saat varmuutta ja pystyt keskittymään olennaiseen synnytyksessä. Kirjoitin toukokuussa omille sivuilleni ja kampanjan blogiin tekstin synnyttäjän itsemääräämisoikeudesta, minkä suosittelen lukemaan, ellet ole jo ehtinyt.

    Tsemppiä tulevaan. Synnytyksestäsi tulee varmasti voimaannuttava ja kaikki menee hyvin!

    • Anna
      kesäkuu 29, 2019

      Tämä minulle onkin vierasta: ei kenellekään voi jonkin kampanjan myötä taata, että kaikki menee varmasti hyvin ja voimaannuttaen. Oma äiti voi toivottaa onnea matkaan, mutta että lääkäreille tulisi paine taata joka naiselle myönteinen kokemus, on minusta mahdotonta.

      Olen itsekin asiakaspalvelutyössä terv. hoidossa enkä voi taata, että potilas vaikkapa puutuu toimenpiteeseen varmasti. Suuri osa, mutta 10% vajaasti, ja 1% ei mitenkään. Tuo 1% sitten on tyytymättömiä, mutta pitääkö heidän olla tyytymättömiä minuun? Onko kampanjointi oikea tapa? Mielestäni ei. Jos minun olisi pakko onnistua 100% potilaiden kanssa, en haluaisi tehdä tätä työtä. Liian kovat vaatimukset.

      Tulin juuri töistä ja 8 potilasta yhdeksästä sanoi kiitos ja 2 kehui meidän tiimiä ihanaksi/mahtavaksi. Jos näin hyvä draivi pilataan 100% tyytyväisyystakuulla, menetetään paljon.

      • Saara Jämes
        kesäkuu 30, 2019

        Tervehdys, pahoittelut, jos ymmärsit kommenttini väärin. Tietenkään kenellekään ei voida taata hyvää synnytyskokemusta tai sitä, että kaikki menee hyvin, eikä se ole kampanjan tarkoituskaan.

        Tsempit toivotin henkilökohtaisesti, en kampanjan nimissä 😊

      • Valeäiti
        heinäkuu 1, 2019

        Mä ymmärsin myös Saaran terkut henkilökohtaisina enkä niin että kampanjan pitäisi luoda takuita 🙂 Kiitos monipuolisista kommenteista!

        Itsemääräämisoikeus on tietysti tärkeä asia ja siihen mielelläni perehtyisin tarkemmin. Ajattelen itse niin että jotain luottamusta pitää kuitenkin olla ammattikuntaan jo lähtiessä, en ikään kuin halua itselleni itsemääräämisoikeutta asioissa joista joku muu tietää paremmin. itse ajattelen niin että synnyttäjä ei koskaan tiedä yhtä hyvin kuin koulutettu lääkäri – niin kuin misään muussakaan terveydehuollon asiassa, mutta mä olenkin sellainen laitospirkko joka lähes sokeasti uskoo ammattilaisten suosituksiin.

        Mutta se ei poista kommunikaation tarvetta, siitä monessa tapauksessa tuntuu olleen kyse.

        Miten saadaan a) poistettua selkeät väärinkäytökset, ”mädät munat” ja ongelmakohdat systeemistä ja b) parannettua kommunikaatiota kautta linjan niin ettei tahatonta traumaa aiheudu?

  • Nimetön
    kesäkuu 29, 2019

    En ole huomannut kampanjaa ennen tätä sun tekstiä. Kuulostaa tämän keskutelun perusteella vähän erikoiselta. Huonoista kokemuksista on hyvä voida puhua, mutta ehkä vaarana voi olla ns synnytyspaniikin lietsominen niille, joilla ei viellä ole kokemusta asiasta.

    Myös mulla on Naistenklinikasta todella hyvät kokemukset kahden synnytyksen osalta. Keskimmäinen lapsemme syntyi ulkomailla ja kyllä tuli Naistenklinikkaa ikävä! Sielläkin kätilö oli ihana, mutta kätilöllä oli vähemmän valtaa ohjata synnytyksen kulkua ja päätökset tulivat lääkäreiltä, joita ei synnytyshuoneessa näkynyt. Ilmeisesti seurasivat useaa synnytystä monitoreiden avulla toimistossa. Naistenklinikalla tunsin, että minua kuunneltiin ja että minun kanssani synnytyssalissa olevilla taitavilla ja kokeneilla kätilöillä todella oli langat käsissään.

    Meidän kaksi ekaa syntyivät hitaasti himpun verran jälkeen lasketun ajan. Sen takia oli iso yllätys, että kolmas lapsemme syntyi ilman ennakkovaroituksia raskausviikolla 36+5 muutamassa tunnissa. Olin kotona melkein tappiin asti, koska uskoin, että eihän se NYT voi syntyä kun lääkäri juuri sanoi, että nytkin todennäköisesti menee samoille viikoille kun edellisten lasten kanssa. Hengittelin sitten menemään kotona ja odotin, että ne oudot epäsäännölliset supistukset lakkaavat. No eivät ne lakanneet vaan lapsivedet menivät. Ehdin olla naistenklinikalla puolisen tuntia ja sitten vauva olikin kainalossa. Kätilö oli ihana ja kiitti jälkeenpäin hyvästä yhteistyöstä :D. Tässä kolmannessa synnytyksessä en siis ehtinyt tehdä mitään synnytyssuunnitelmia, mutta silti kokemus oli näistä kolmesta synnytyksestä paras (ehkä siksi, että en ehtinyt väsyä ja olo oli myös heti synnytyksen jälkeen hyvä ja skarppi, koska mitään kivunlievitystä ei ehditty edes miettiä). Toki takana oli jo kaksi synnytystä, joten oli jo kokemusta ja tietoa homman kulusta. Aavistelen, että liika etukäteen vatvominen ja suunnitteleminen saattaa johtaa pettymyksiin – kuitenkaan ei voi tietää mitä synnytys tuo tullessaan.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      Jokainen synnytys on kyllä todella uniikki ja yksi arvoitus! Koskaan ei tiedä miten tulee menemään 🙂

  • Maria
    kesäkuu 29, 2019

    En ole kuullut tästä kampanjasta ennen blogitekstiäsi.
    Itselläni on kokemusta kolmesta eri synnytyssairaalasta. Kolmatta odotin keskussairaalan alueella, mutta muutosta johtuen hän syntyi yliopistosairaalassa. Minusta oli vähän outoa, että jopa kätilö (keskussairaalan piiristä) pelotteli minua ison yliopistosairaalan kiireisyydellä ja liukuhihnameiningillä. Lopulta tämäkin synnytys oli erinomainen kokemus, jossa lääkkeellistä kivunlievitystä ei todellakaan tuputettu (en olisi halunnutkaan), minua kuunneltiin ja vauva oli ensimmäisen vuorokauden ilman vaatteita kenguruhoidossa. Harvoin pelottelusta on kenellekään mitään hyötyä…
    Itse olen valmistautunut synnytyksiin tosi paljon lukemalla, mm. keskimmäisen riskisynnytykseen etsimällä aiheen tiedeartikkeleita. Ei valmistautuminen ja toiveet aina tarkoita sitä, että olisi pettynyt, jos synnytys menisi eri tavalla kuin toivoi. Päin vastoin lukemalla olen saanut hyvän käsityksen esim. siitä, mikä prosenttiosuus kyseisistä riskisynnytyksistä päätyy sektioon. Jokainen synnyttäjä valmistautuu itselleen sopivalla tavalla, minulle se oli tiedonjanon tyydyttäminen.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      Tää on hyvä pointti! Että valmistautuminen ei tarkoita tarkkaa toivelistaa. Monelle parempi tieto auttaa nimenomaan sitten siinä tilanteessa tekemään niitä päätöksiä yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa eikä tule sellainen olo että oli vain muiden vietävänä.

  • Kaisa
    kesäkuu 30, 2019

    Mä olen törmännyt tähän kampanjaan, mutta en ole lukenut mitään siihen liittyviä tekstejä. On toki aivan kamalaa, jos asiat eivät mene synnytyksessä hyvin, tai kokee tuleensa ohitetuksi tai kaltoin kohdelluksi. Silti mä oon jättänyt nämä tekstit lukematta, sillä ajattelen, että vääryydet, kaltoinkohtelut ja virheet olisi paras käsitellä siellä missä synnytys on hoidettu eli kyseisen synnytyssairaalan henkilökunnan kanssa. Pelkään, että tällainen kampanja leimaa ja mustamaalaa suotta kätilöitä ja lääkäreitä, sillä suurin osa synnytyksistä menee hyvin ja Suomi todella on maailman turvallisimpia maita,ellei turvallisin, synnyttäville äideille ja vastasyntyneille. En siis väheksy lainkaan huonoja kokemuksia, mutta mielestäni niistä voi keskustella sairaalan kanssa suoraan. (Paraskin puhuja, itse olin ainakin synnytysten jälkeen niin pölähtänyt ja hormonihuuruissa, että vaikka synnytykset käytiin kätilöiden kanssa läpi, en joko tajunnut tai muistanut kuulemaani ja jäi kysymyksiä. En tajunnut ottaa kotiin päästyäni luuria käteen ja soittaa, vaikka sairaalasta vielä erikseen sanottiin, että saa olla yhteydessä. Mulla on ihan hyvät kokemukset synnytyksestä ja vähän huonommat lapsivuodeosastolta. Olisi vain pitänyt reilusti uskaltaa kysellä. Jälkikäteen oon kyllä osannut järkeillä, että ne huonot kokemukset meni osittain hormonihöyryjen ja mun epävarmuuden piikkiin – kommunikaatio ei tainnut kohdata hoitajan kanssa.) Mutta sen oon tällä arkikokemuksellani oppinut, että yksin ei kannata kokemuksia jäädä vatvomaan, ne kannattaa käydä hoitaneiden henkilöiden, neuvolan, puolison, vaikka oman äidin tai kaverin kanssa läpi, ihan ”tavallinen” synnytyskin on järisyttävä kokemus, hurja ja hieno ja aina yllättävä. Voin vain arvailla mikä tarve käydä kaikkea läpi on, jos jokin on mennyt vikaan. Kaikkea hyvää sulle Hanne odotuksen loppumetreihin ja synnytykseen! ❤

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      mä luulen että tässä kohtaa on yksi sellainen vika prosessissa jota kampanja juuri pyrkisi parantamaan, siis siinä että ongelmatapaukset ei päädy yhteisen keskustelun pariin vaan synnyttäjä jää ikään kuin yksin niiden kanssa ja tarvitsee sitten tämänkaltaista forumia niille. Miten saataisiin jokainen ongelmatapaus paremmin yhteisen, rakentavan ja ehkä korjaavan keskustelun piiriin? Siinä varmasti parannettavaa!

  • Aili
    kesäkuu 30, 2019

    Kiva, kun kirjoitit aiheesta! Mielestäni kampanjassa ei ole kyse yksilöiden huonoista kokemuksista ja hoitohlökunnan mustamaalaamisesta, vaan niistä rakenteista, joissa hoitohenkilökunta voi käyttää valtaansa väärin haavoittuvassa tilassa olevaa ihmistä kohtaan. En itsekään lukisi niitä tarinoita raskaana, koska kyllähän niistä ahdistuu. En myöskään lukisi tarinoita date rape-raskauksista, jos olisin itse ajatellut yhden illan juttua. Kuitenkin, olen synnyttänyt kolme kertaa ja yksi on päättynyt lapsen kuolemaan (ei ollut kuitenkaan kenenkään vika) ja se kohtelu, mitä olen synnytyssairaaloissa saanut, huutamisineen ja haukkumisineen, on ollut jotain niin järkyttävää, että koen, että täytyy voida puhua siitä, ettei Suomessakaan hoito aina täytä standardeja. Eihän kouluissakaan saa opettajat lyödä lapsia vaikka oppimistulokset on huippuja ja pienet pahoinpitelyt ei varmaan niitä pudottaisi.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      Musta on kaksi eri asiaa ettei hoito aina täytä standardeja ja että käytetään valtaa tahallisesti väärin. Toinen on inhimillistä joka voi johtua huonosta kommunikaatiosta, kiireestä tai stressistä (moni asioita, jotka eivät ole yksin vaikkapa käitlön syytä vaan ratkottavissa systeemisesti), toinen tahallista väkivaltaa. Se mua ehkä juuri pelottaa että tässä kampanjassa huomio menee enemmän jälkimmäisen, että ajatellaan Suomessa olevan paljon hoitohenkilökuntaa joka nauttii synnyttäjän kiusaamisesta.

      Sitä mikään ei poista että kun tälläistä huonoa kokemusta kerran on ja löytyy, sille pitää pystyä tekemään jotain systemaattisesti. Jokaisen pitäisi voida synnyttää turvallisesti.

  • H
    heinäkuu 1, 2019

    Mielestäni tässä (ja muissa vastaavissa terveydenhuollon ammattilaisiin kohdistuvissa) kampanjassa ongelmana on se, että tarinoista kuullaan aina vain toinen, se ei-ammattilaisen puoli, koska vaitiolovelvollisuus sitoo ammattilaisia.

    Tottakai potilaan kohtaaminen ihmisenä on aina tärkeää, kommunikointi pitäisi aina muistaa ja varsinkin traumaattiset asiat läpikäydä. Ja vaikeistakin kokemuksista pitää saads puhua. Mutta kuitenkin: ammattilaiset voivat puhua vain yleisellä tasolla, eivät kommentoida esim. yksittäistapauksia.

    Lääkärit, hoitajat ja kätilöt eivät pääse kertomaan omaa näkemystään synnyttäjiä traumatisoineista synnytyksistä, ainakaan yksilötasolla. Kysymättä tehty episiotomia, imukuppiulosautto tai hätäsektioon päätyminen sen suuremmin keskustelematta voivat pelastaa lapsen hengen, mutta voivat ymmärrettävästi jäädä vaivaamaan synnyttäjää. Sitten jos tällaista kokenut äiti esim. kertoo somessa, miten häntä pahoinpideltiin synnytyssalissa, voi synnytyksessä mukana ollut henkilökunta vain miettiä omalla kotisohvallaan, että synnytyksessä kuitenkin selvisi hengissä ja suhteellisen hyvävointisena ainakin fyysisesti sekä äiti että lapsi.

    Tietenkin huutaminen, haukkuminen jne on vielä eri asia, eikä tietenkään hoitohenkilökunnalta sellaista voi todellakaan oikeuttaa. Mutta tällaisissakin tapauksissa voi erittäin herkässä ja haavoittuvassa tilassa oleva synnyttäjä kokea huutamisena esim. tiukkaan sävyyn annetut ohjeet (jotka annetaan vauvan ja synnyttäjän paras mielessä), ja näitäkään ei kätilö voi jälkikäteen julkisuudessa korjailla. Eli näissä pitää muistaa aina se, että kertomukset ovat täysin yksipuolisia! Tottakai synnyttäjällä on oikeus kokemukseensa, mutta sitä lukiessa kannattaa pitää mielessä että tarinalla saattaa olla toinenkin puoli.

    Toki, jos kokee saaneensa synnytyksessä epäasiallista kohtelua, se kannattaa ottaa puheeksi ihan vaikka heti synnytyksen jälkeen sairaalassa. Tällöin henkilökunta voi a) oppia ja b) kertoa synnyttäjälle oman näkemyksensä tilanteesta ja auttaa ymmärtämään, miksi esim. tiettyjä toimenpiteitä on tehty. Tottakai synnytyksen läpikäyminen olisi tärkeää ihan joka tapauksessa, mutta varsinkin jos kaikki ei ole mennyt kuin oppikirjassa.

    Terkuin alaa opiskeleva, keskustelua mielenkiinnolla seuraava

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2019

      Just tämä on minustakin kampanjassa vaikea puoli. Toisaalta pitää olla mahdollisuus helpommin puuttua oikeisiin epäkohtiin. Mä luulen että siinä on tällä hetkellä puutteita ja siksi kampanja alunperin pistetty pystyyn? Pitää vähän tutkia tätä lisää!