Vauvan vaatekaappi esittelyssä (koossa 74) – lempparivaatteet ja mitkä jää käyttämättä

Halusin tietää minkälaisesta setistä Kolmosen vaatekaappi juuri nyt muodostuu, joten otin kaikki vaatteet alusvaatteita ja yöpukuja lukuunottamatta esille ja laskin ne! Eniten kiinnosti kuinka paljon uusia vaatteita tuli, sillä siirryimme vastikään virallisesti kokoon 74, ja tämä koko oli eka jossa ajattelin että hitot, minä menen ja ostan nyt kaiken mitä tarvitsee uutena.

Ennen kuin paljastan paljonko vaatteita nyt on, otetaan pieni katsaus tapaamme (okei, tapaani. Tämä on minun juttuni) hankkia lastenvaatteita!

vauvan vaatekaappi esittely

Adidaksen mekko ostettu uutena, housut Lindex myös uusina

Mitä vaatteita vauva tarvitsee?

Multa on joskus pyydetty listausta siitä, mitä vaatteita vauva tarvitsee. Mutta ei sellaista ole, lista on vauvan pukijoista riippuvainen! Jonkun muun listalla olisi paljon sukkahousuja, lyhythihaisia bodeja, lappuhaalareita tai mekkoja, meidän listalla on pitkähihaiset bodyt ja housut eikä hirveästi muuta.

Pienenkin vauvan voi hyvin pukea vaikka kuinka hienoihin vaatteisiin, mutta me ollaan niin laiskoja että puetaan mieluiten verkkarihenkistä kamaa vauvalle. Parhaat vaatteet on minusta joustavia eli helppo pukea vaikka tyyppi rimpuilee, ja liikkuvat kivasti liikkuvan vauvan mukana. Viimeistään koossa 68 alkaen suunnilleen on myös hyvä huomioida että lapsi alkaa usein syödä kiinteitä eli värikästä sotkua tulee näkyville paikoille, myös sellaista mitä pitää tahrakäsitellä tai pestä kovissa lämpötiloissa.

vauvan vaatekaappi esittely

Lindexin neule ostettu käytettynä, housut ja body uutena Lindex

vauvan vaatekaappi esittely

Kaikki uutena Lindex, sukat käytetyt PoPin ja Kakkosen yöppäri saatu Popilta

vauvan vaatekaappi esittely

Käytettynä ostettu Metsola, uutena ostettu Lindex

vauvan vaatekaappi esittely

Käytettynä ostettu Papun mekko, uutena ostettu Lindexin neule (jo toinen samaa neuletta, koska tämä näemmä kutistuu pesussa koon verran)

Vauvan perusvaatteet ketjuista, päälle merkkiä käytettynä

Vaatekaapin perusta rakentuu meillä peruskamasta: kuosittomista bodyista ja housuista joita voi yhdistää mihin vaan. Ostan usein ensin läjän hyväksi havaittuja (ribbi)bodyja ja housuja Lindexiltä ja niiden kaveriksi muutaman merkkivaatteen.  Sitten hommaan aina tilaisuuden tullessa ”just sen mitä tarvitsen ja onpa ihana” – käytettynä kaverilta.

Mieluiten ostaisin kaiken ensisijaisesti käytettynä tai suomalaisilta pienyrittäjiltä. Jälkimmäiseen lompakko ei anna periksi ja ensimmäiseen aika ei riitä. Teen parhaani mutta joukkoon tulee väistämättä myös ketjuja. Ketjuista suosin Lindexiä ja KappAhlin Newbieta, perusvaatteet ovat Hennesilläkin ok laatua. Sen sijaan jokaisen ketjun kuosillisiin vaatteisiin on saanut aina välillä pettyä ja materiaalien kanssa pitää olla tosi tarkkana (hypistely kunniaan!)

Tällä kertaa löysin kaiken ostosmaniani jälkeen yhdestä seuraavan koon laatikosta vielä muutaman jo pieneksi menneen tai juuri nyt sopivan jutun. Luonnollisesti lopputulos on se että tässä koossa 74 on nyt liikaa vaatteita. Ainakin yksi neulepaita, mekko, paita ja pari bodya olivat tarpeettomia ostaa.

vauvan vaatekaappi esittely vauvan vaatekaappi esittely

vauvan vaatekaappi esittely

Kaikki ostettu uutena: LIndexin body ja Papun housut

vauvan vaatekaappi esittely

Lindexin ribbiä, ostettu uutena

Lahjavaatteet saa laittaa kiertoon

Ilouutinen: Tähän kokoon nyt metsästämäni vaatteet sopivat jossain määrin toinen toisiinsa! Yleensä joka lapsen vaatekaapissa on pulmavaatteita: lahjaksi saatuja (ei aina ihan omaan makuun olevia vaatteita), vähän vaikeita pukea -vaatteita ja nämä vaan ei sovi minkään muun kanssa -vaatteita. Erityisesti vaatelahjat ovat usein vähän kinkkisiä, kun haluaisi käyttää kivalla ajatuksella hankittuja vaatteita mutta ei kuitenkaan ihan löydä oikeita hetkiä tai kokonaisuuksia. Tämä positiivinen ongelma loppuu yleensä noin koon 68 jälkeen kun vaatelahjoja ei tule enää pyytämättä ja yllättäen.

Vinkkejä siis lahjan antajalle: kokonaisuus on aina kiva jos mahdollista niin tulee varmemmin käyttöön kun yksittäinen body / housut! Parasta tietysti on jos tiedät mitä lahjan saaja tykkää vauvalleen pukea.

Itse haluaisin ennen Elsa-vaihetta* päästä tilanteeseen jossa lapsella on vain vähän vaatteita, mutta ne ovat kaikki sellaisia joita tykkään sille pukea. Siksi olen ottanut vihdoin sen asenteen että laitan ihan hyvällä omallatunnolla kierrätykseen vaatteita, jotka eivät vain tule meillä käyttöön. Ajattelen että mieluummin vaatteet meiltä iskemättöminä eteenpäpin ja kotiin jää vähemmän vaatekertoja reippaalla käytöllä.

Haluaisin siis kai lapselleni kapselivaatekaapin, lol. Se lienee haave vain, mutta tässä ollaan jo aika hyvässä vauhdissa!

vauvan vaatekaappi esittely

vauvan vaatekaappi esittely

Käytettynä ostettu Metsolan body (tämä oli jo edellisessä koossa, sekin käytettynä ostettuna), Papun uudet leggarit

vauvan vaatekaappi esittely

Uutena ostettu Lindexin setti

Käytetyimmät vaatteet vauvan kaapista

Käytämme vauvoilla pääsääntöisesti helposti puettavia, käytännöllisiä vaatteita. Niin söpöjä kuin rusetit ja mekot ovatkin, meistä (ja nyt todellakin tarkoitan me, en vain minä) ei vain ole niiden käyttäjäksi.

Meidän vauvojen vaatekaappi koostuu siis yleensä lähes täysin housut + body yhdistelmästä, nyt sentään joukossa on jo muutama paita ja jumpsuit. On niitä mekkoja ja hameitakin mutta hirveän harvoin muistetaan niitä käyttää.

Yhteensä kasassa on (käytetyimmät ensin):

15 bodya; 7 kuosilla, 8 ilman (pari olikin jo pieniä näistä)
9 housut; 4 kuosilla, 5 ilman (kahdet vielä vähän isot)
3 pitkähihaista t-paitaa
7 lämmintä neuletta / collaria (mitäää näitä on ihan liikaa! Hulluus iskenyt!)
3 puuvillahaalaria (yksi melkein jo pieni, yksi vielä vähän iso)
4 mekkoa (kaksi näistä liian pieniä)
2 hametta

Näistä säännöllisessä käytössä on ne bodyt ja housut. Moni vannoo haalareiden nimiin, mutta jostain ihmeen syystä nekin ovat mielestäni vaivalloisemmat kuin body + housut.

vauvan vaatekaappi esittely

Bodyt ja housut (ja yksi collegepaita, joka unohtui toisesta kasasta). Noin puolet uutena ostettuja.

vauvan vaatekaappi esittely

Neuleet, collari ja haalarit – vain muutama uutena ostettu

vauvan vaatekaappi esittely

Mekot ja hameet, jokainen ostettu käytettynä

vauvan vaatekaappi esittely

Käytettynä ostettu Metsolan paita, uutena ostetut Papun leggarit ja alla Newbien perusbody, ostettu käytettynä

Tajusin kuvatessani  että osa tämän koon vaatteista on itse asiassa jo liian pieniä,  muutama vielä vähän iso, mutta mennään tällä inventaariolla nyt! Laskin miten vaatteita on hankittu kun kerran ”ostin kaiken nyt vain uutena”: 17/43 on uutena itse ostettua. Loput ovat kavereilta saatuja tai käytettyinä ostettuja ja yksi äitiyspakkauksesta.

Kuvien ulkopuolelle jää noin kuudet liian pienet, käytettynä ostetut sukat, kolmet uutena ostetut sopiva, yhdet sopivat sukkahousut ja viisi yöppäriä joista kaikki saatuja, suurin osa käytettyinä.

Parhaat merkkivaatteet vauvalle – minun mielestäni

Tämä on kyllä nyt yksi Pandoran lipas mutta avaan sen silti. Jokainen merkki on aina enemmän tai vähemmän brändiasia, eikä välttämättä tae laadusta eikä mitään paremmuusjärjestystä oikeasti voi tehdä. Joku merkki on toista haluttavampi hyvällä markkinoinnilla ja asiakkaiden suosituksesta. Minä olen ihastunut muutamaan tiettyyn merkkiin, eri syistä. Listaan ne, jätän huonot puolet huomiotta!

vauva 1kk

Ihana ihana Metsolan body, ostettu käytettynä

Metsola – muutaman vaatteen kokemuksella todella hyvä laatu, paksua, kestävää puuvillaa. Kivat maltilliset kuosit, mutta myös kaunista kukkaa. Kolmosen rakastetuimmat vaatteet (kuten tuo body yllä) ovat kaikki Metsolaa!

Vimma – Kivat kuosit, ja pitkäikäinen mitoitus. Bambuviskoosi on aivan ihana jos jostain sitä löydät!

Papu – Napakka, monessa pesussa hyvälaatuisena säilyvä puuvilla ja ihana simppeli design

Mini Rodini – Hyvä kierto 2nd hand markkinalla (saa myytyä hyvin), hauskat kuosit

Molo – Myös kivoja kuoseja, moni vaate kivan joustavaa materiaalia.

Pop – erityismaininta yöppäreistä! Yksi koko menee todella pitkään ja materiaalit on hyvää, kestävää puuvillaa.

Mietin tätä tehdessäni, mitkä vaatteet ovat just nyt aivan lemppareita. Tällä hetkellä tykkään onneksi melkein koko vaatekaapista tosi paljon! Eniten ehkä hakeudun lahjaksi saatuihin Mini Rodinin ja Molon kissabodyihin, Metsolan vaatteisiin (tuo musta body valkeilla kyynelillä on jo toinen koko samaa kuosia), Papun puolikuupaitaan ja kuosillisiin housuihin yksivärisiin bodyihin yhdistettyinä.

Lue mys: asiaa isompien lasten vaatteista vuodelta 2017

Kuinka paljon vaatteita vauva tarvitsee?

Kasamme koossa 74 ei ole hirveän suuri mutta onko vaatteita sopivasti?

vauvan vaatekaappi esittely

Minusta vaatteita on liikaa. Yhteensä tässä on noin 20 vaatekertaa. Vauva pitää näitä vaatteita 3-4 kk, osa menee pidempään. Tässä koossa vaatteita tarvitaan siis yhteensä 90-120 päivälle ja päivittäin menee 1-2 vaatekertaa – nyt kun ruokailu sotkee väistämättä.

Pesemättä välissä koko setti riittäisi tällä logiikalla noin 15 päiväksi, sanotaan kahdeksi viikoksi. Koko kasa ehtii siis tässä koossa käydä läpi 6-12 käyttökertaa. Se on musta liian vähän, toivoisin näkeväni jotain 10-20 käyttökertaa per vaate.

Voi toki ajatella että no menevät sitten kiertoon ja joku muu käyttää, mutta sekään ei ole aina ihan totta. Vauvanvaatteita kiertää niin hirvittävän isot määrät että vain harva vaate oikeasti löytää niin montaa uutta kotia, mitä materiaali kestäisi. Yksi päivä SPR Kontissa näytti karusti tämän.

vauvan vaatekaappi

Newbie body, ostettu uutena, merkkihame ostettu käytettynä.

Toisaalta vähäiset käyttökerrat tarkoittavat parempana pysyviä vaatteita, joita voi laittaa taas muille kiertoon; toisaalta jos me kaikki pärjäisimme vähän pienemmällä kasalla, vaatteita tarvittaisiin ylipäänsä vähemmän. Sanoisin että liikkuva ja kiinteitä syövä vauva voisi pärjätä ehkä noin 10-15 vaatekerralla ja vastasyntynyt (jos ei ole kovin puklaileva) vähemmällä per koko.

Seuraavassa koossa yritän päästä pienemmällä setillä, tosin silloin on kesä ja kaikki on taas vaikeampaa! Tarvitaan kai enemmän lyhythihaista ja mekkojakin, ehkä sortseja?

Oletko koskaan laskenut vauvasi vaatekaapin kamoja, onko enemmän vai vähemmän kuin meillä? Mikä on liikaa?

Ihana uutena ostettu Papun paita, Lindexin käytettynä ostetut verskat ja samoin käytettynä ostetut, jo nyt liian pienet PoPin sukat.

*Elsa-vaihe = Lapsi päättää itse kaikki vaatteensa ja siihen kuuluu yleensä yhtäaikaisesti äärikaupallistettuja Disney-hahmoja, kirkkaita värejä, keskenään epäsopivia kuoseja ja jo reikäisiä tai liian pieneksi jääneitä vaatteita joita yrität lapselta piilottaa. Vaihe alkaa noin kolmen vuoden iässä ja sen jälkeen on turha enää vaivata päätään näillä asioilla, ellei halua neuvotella asiasta lapsen kanssa. Minä en halua ja näkisin että lapsella on kaikki oikeus valita omat vaatteensa, kunhan ovat säähän sopivia.

Vauva 9kk: Se nukkuu! Öisin ainakin

Voi pieni sentään, pää kokoajan kuhmuilla. Vauhtia on kuukaudessa tullut niin paljon ettei mutsi enää pysy perässä ja päivittäinen kolhu ja kuhmu alkaa olla vakio. Jokainen hetki se tekee jotain vähän liian vaikeaa: yrittää seistä ilman tukea pesukoneen vieressä, könyää jakkaran alle eikä pääse pois, kiipeää rappuset yhtäkkiä koko matkan, horjahdellen aina muutaman askeleen välillä. Yllättävän usein vain yksi sukka jalassa.

Yleensä pysyn tahdissa mukana ja olen viiden sentin päässä neiti touhottajasta koko ajan – pakkokin on kun muuten tulee ilmoitusta. Pientä eroahdistusta ilmassa tässä näin. Mutta sitten on sellaisia päiviä kuin eilen jolloin olin juuri kännykkäni äärellä pyytämässä apua unijumalalta Marialta enkä kuullut miten pienet tassut läpsyttelivät hurjaa vauhtia rappusiin. Sen kyllä kuulin ja näin kun sieltä kolmannelta rapulta tultiin alas mojovilla pyörähdyksillä.

Siinä sitten itkettiin molemmat. Tytär päivän kolmatta (ja neljättä ja viidettä) mustelmaa, äiti sitä ettei osaa pitää vauvastaan huolta.

Kun en mä saa sitä nukkumaan ja nyt se tulee rappusetkin alas eikä se ees syö mitään ja wäääää.

No niin, muutama sana niistä unista. Tämä edellä kuvattu äiti-ihminen on ehkä hieman Korona-kurimuksen väsyttämä, sillä univelkaa sillä ei kyllä pitäisi olla. Sleepy.fi (saadun) konsultoinnin avulla tämä vauva sitten todella oppi viimeisen kuukauden aikana nukkumaan yönsä läpi! Rytmi on tasaantunut hurjasti sillä upealla tuloksella että kun hänet seitsemän jälkeen laitetaan nukkumaan (tai huutamaan, jonkin verran vielä tämä nukahtaminen vaatii voimia kaikilta) omaan sänkyynsä siskonsa huoneessa niin sieltä ei ennen aamuseitsemää tai kuutta kuulu mitään.

Pysähdytään hetkeksi tämän äärelle ja kiitetään universumia, tai oikeastaan Mariaa. Tämä on jotain aivan käsittämättömän upeaa. Rakastan, rakastan, rakastan tätä!

Viimeisten parin kolmen viikon aikana on kuitenkin käynyt niin että päiväunet meni rikki. Kyseessä lienee klassinen 9kk unitaantuma tai sitten hampaat tai uudet taidot eli tuttavallisemmin joku vaihe. Mutta myönnän että se alkaa tässä pikkuhiljaa hajottaa kun pitkät unet joiden pitäisi olla 1,5-2h ovat pääsääntöisesti 20, 30 tai 45 minuuttia. Siitä seuraa minulle ihan uskomaton triggeröityminen joka kerta.

Sen pitäisi nukkua, se niin tarvitsee näitä unia. Nyt menee koko rytmi sekaisin. Ja minä en saanutkaan omaa aikaa. Loppupäivä sitten kitisevän vauvan kanssa. Ei saatana, nukahda nyt.

Vaan eihän sitä voi toista pakottaa nukkumaan. Rankkaa se on meille kummallekin kun univelkaa kerääntyy, mutta uskon että kyllä tämä vielä tästä (ja itse asiassa, tätä tekstiä kirjoittaessa hän kellotti ekat 1,5h unet viikkoihin!). Toivon parasta, pidän yllä sitkeästi rytmiä ja annan hänelle mahdollisuuden nukahtaa enkä anna oman kontrollin menetyksen ja epäonnistumisen fiiliksen tehdä minusta itkuisaa mönttiä (enpä).

Muihin asioihin! Lapseni, varttia vaille vuosikas, on edelleen aivan ihana. Kolmonen juttelee, mölisee, naureskelee ja kujeilee. Itkee surkeasti pelästyessään tai jos hänelle rakkaat ihmiset itkee. Tulee luokse kun pyydetään, kääntyy hiljaa näyttämään kun on saanut suuhunsa jotain mitä ei pitäisi. Pussailee meitä suu aivan ammollaan, joskus puraisee minua kertoakseen että väsyttää.

Hän on oppinut viimeisen kuukauden aikana seisomaan yhä tukevammin, niin että viime päivinä se on jo välillä vahingossa hetken ollut ilman tukea sekunnin verran. Hän myös kävelee jo aika sujuvasti tukea vasten, vaikka taaperokärry ei kiinnosta. Paljon parempia ovat mm. pyykkikori ja nukenvaunut. Kuulostaa kaikin puolin aika samalta kuin veljensä saman ikäisenä kahdeksan vuotta sitten.

Tässä kuussa se myös oppi juomaan pillipullosta ja samaan syssyyn puhaltamaan pilliin eli huiluun. Ai sitä riemua kun tajusi voivansa tuottaa ääntä puhaltamalla! Hän oppi myös vilkuttamaan kun tajusin sitä opettaa. Jännä sivuilmiö koronakaranteenissa – vauvat eivät opi vilkuttamaan kun kukaan ei koskaan lähde mihinkään. Kolmonen pyrkii myös selvästi kohti pystyelämää: se konttaa yhä useammin karhukävellen yksi tai kaksi jalkaa suorana ja kyykkää paljon ylös-alas seisoskellessaan. Villi veikkaus että lihaksisto kävelyyn olisi jo, mutta tasapaino ja uskallus eivät vielä ole kohdillaan. Onneksi.

Kolmonen syö kiinteitä aika hyvin jo mutta hammashan sieltä kulmasta puskee joka vähän selvästi vaikuttaa kaikkeen. Imetän edelleen useasti vuorokauden aikana ja se sujuu meiltä kuin tanssi, mutta välillä huomaan kertojen jäävän aika vähäiseksi koska kiinteitä ollaan jotenkin aivan koko ajan syömässä enkä halua liikaa täyttää mahaa maidolla välissä. Vuorokauteen tulee yleensä kuitenkin vielä sellaiset 5-6 imetyskertaa. En tiedä hänen strategisia mittojaan kun tässä kohtaa ei ole neuvolaa mutta näen että lihasta kasvaa ja rasvaakin löytyy ja pää on alkanut kolahdella ruokapöydän alla pöytälevyyn – kaikki hyvin siis!

Vauva 9kk:

  • 73cm, 7,7kg
  • Vaatekoko 74
  • Jalan koko 21? Isot tassut tälläkin!
  • Syö kiinteitä 4-5 kertaa päivässä
  • Nukkuu kahdet päiväunet: 9.30-10 ja 13-15 paitsi ettei ikinä nuku tuota toista pätkää
  • Menee nukkumaan omaan sänkyynsä 19-19.30 ja herää 6.30-7 – H U R R A A !!

Lue myös: 

 

Vauva 8kk: Konttaava ja kiipeävä touhottaja

Vauvakirjaan on tämän kuukauden kohdalle pakko tehdä kokonainen merkintä Koronasta. Että tämä oli sinun ensimmäisen vuotesi isoin asia, niin iso etten oikeastaan muistanut sinun täyttävän kahdeksan kuukautta. Totisesti toivon että Kolmosen 1-v synttäreitä saadaan kesällä juhlia, että olemme palanneet juhlia sisältävään arkeen heinäkuussa!

Jos jotain positiivista Korona-tilanteesta on haettava, olkoon se se että Insinööri on saanut viettää ihan eri tavalla aikaa Kolmosen kanssa nyt viikon verran etätöitä tehneenä. He ovat saaneet uutta puhtia omaan bondaamiseensa ja tuntevat toinen toisensa paremmin.

Sitten päivän isoihin uutisaiheisiin: Olemme ehkä saaneet hänet taas opetettua nukahtamaan itsekseen. Sain Sleepy.fi Marialta näkyvyyttä vastaan taas yhden kolmen vartin konsultaation puhelimitse. Siitä viikon päästä ollaan jo tilanteessa, jossa Kolmonen nukahti eilen illalla alle viidessä minuutissa omaan sänkyynsä ja heräsi koko yönä vain kerran syömään. Lisäksi päiviin ovat palanneet pitkät, jopa 3h päiväunet. En voi muuta sanoa kuin KIITOS ja että voin todellakin suositella näitä palveluita ihan jokaiselle.

Hän siis nukkuu, mutta on muutenkin ihana ja rakastettava. Kuluneen kuukauden aikana hän on vihdoin tajunnut että osaa kontata ja alkoi tehdä niin viikko sitten. Teoriani jostain 7kk kohdalta asti oli että se osaisi kontata mutta ei vain halua ja pidän siitä kiinni: Kertaakaan en nähnyt sen harjoittelevan nytkyttäen vaan se vain otti ja lähti saman tien täydellisesti konttaamaan kun tähtien asento oli oikea.

Eikä vaan konttaamaan vaan samoina päivinä se oppi nousemaan tukea vasten seisomaan (+laskeutumaan alas, huh), kiipeämään portaita, kävelemään tukea vasten jne. Nyt liikutaan sitten kunnolla!

kotona tekemistä lapsille

Vauva 8kk ikäisenä:

  • Paino 7,5kg, pituus 71cm
  • Vaatekoko 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla) ja vihdoin ylhäälläkin kaksi! Kulmat pullottaa jo
  • Hiukset kasvaneet taas lisää, nyt on jo töyhtöä
  • Konttaa, kiipeää rappusia, syöttötuolista pois, laatikon päälle, jakkaran ylle…
  • Nousee istumaan ja istuu pitkiä aikoja leikkimässä
  • Seisoo tukea vasten tukevasti, joskus vain hieman mahalla nojaten. Kävelee hieman tukea vasten
  • Syö kiinteitä 3-4 kertaa päivässä
  • Ei vaikuta olevan maidon lisäksi muulle ruoalle allerginen, mutta kärsii atooppisesta ihottumasta. (maitoallergiaa emme ole vieläkään käyneet virallisesti testaamassa, lähete sentään on)
  • On pysynyt tosi terveenä. Pari yskäistä yötä mutta muuten terve.

Tuttu kahdeksankuisen eroahdistus näyttää hieman päätään, mutta ei vielä rajoittavasti. Vain sillä tavalla ihanasti että kun minä tulen lyhyenkin poissaolon jälkeen kotiin, tuo pieni marakatti kiipeää syliin ja halaa. Siis todella halaa, se vain käärii kätensä kaulani ympärille ja on aivan hiljaa paikallaan. Tankkaa. Rakastan, rakastan, rakastan tätä hetkeä.

Jos unohdetaan ajoittain pahasti ahdistava ja elämää rajaava Korona, elämme taas kerran parhaita hetkiä ikinä. Vauva syö, nukkuu ja touhuaa, viihtyy hyvin hereillä ja kulkee mukana jo leikkipuistossakin. Minä urheilen, kevät tulee ja kotona on kivaa. Onneksi. Olen tosi kiitollinen että nyt kun maailma on suuren kriisin keskellä, tässä omassa pienessä elämässä on kaikki hyvin ja paljon rakkautta ympärillä.

Kantakoon se meidät tämän yli.

 

Kiinteitä ja sormiruokailua kuukausi takana – mitä vauva syö?

Kolmosella on kiinteiden syömistä nyt hieman reilu kuukausi täynnä, ja se menee upeasti! Yhden todella huonosti syövän (Ykkönen) ja yhden vähän liiankin innokkaasti syövän (tissihirmu Kakkonen) jälkeen on melkoinen nautinto tämä täydellinen syömäri.

Sillä on ollut kaikki otteet hallussa alusta asti eikä se ole edes rintaraivareita osanut vetäistä. Ihan ensimmäisistä lähes hampaattomista maisteluista alkaen hän on osannut käsitellä ruokaa suussaan kakomatta liiaksi, pinsettiote löytyi saman tien, vauva antaa myös syöttää lusikalla ja se työstää vaikeimmatkin asiat kärsivällisesti suussaan.

Iso palanen Akkariakin menee ihan noin vain alas!

Hienosti on siis sujunut, äidistään huolimatta.

Kolmonen syö pääsääntöisesti sormiruokaillen, koska minusta on kivempaa siivota kuin tähdätä. Soseruokinnassa on mulle aivan liikaa oman mokaamisen mahdollisuutta ja hermostun siinä helposti kun lapsen käsi osuu lusikkaan ja kamaa lentää kaikkialle. On helpompi kestää ajatus siitä että nyt sitten lähtökohtaisesti kaikki ruoka lentää lattialle eikä se ole minun vikani.

Vaan ei lennä enää! Nyt kuukauden harjoittelun jälkeen alkaa tapahtua sitä ihmettä, etten siivoakaan kaikkea tarjoamaani biojätteeseen lattian kautta, vaan saatan jopa jäädä etsimään ruokaa tuolin kätköistä vain tajutakseni että ne meni kaikki lapsen mahaan. Voin myös raportoida ns. ulospääsyosastolta, että tavara on todella alkanut mennä mahaan. RIP ihana, tuoksuton maitokakka.

Ensimmäiset viikot kiinteitä ovat lähinnä maistelua, mutta me aletaan jo olla tilanteessa jossa Kolmonen oikeasti syö joka päivä ja aika paljonkin. Äidinmaito on hänelle edelleen ehdottomasti pääravinto, ja sen varmistamiseksi aluksi annoin aina ensin rintaruokaa ja vasta sitten sormiruokaa. Koska kumpikaan ruoan muodoista ei tunnu toisesta häiriintyvän, olen nyttemmin antanut niitä jo vähän ristiin rastiin.

Ruoanlaittoa teen tosi vähän. Olen kahdesti ottanut sellaisen parin tunnin lauantaisession, jossa teen jotain ruokaa vartavasten Kolmoselle ja pakastan siitä melkein kaiken. Niillä ruoilla mennään sitten pari kolme viikkoa helposti! Muuten annan sille suunnilleen samaa kuin muulle perheelle, suolattomana ja sopivina annospaloina.

Toisin sanoen: keitän kasviksia ja täysjyväpastaa melkein aina samalla kun teen jotain muutakin. Puuroa keitän aina normaalin annoksen ja otan siitä sitten pienempää annosta parin päivän aamuun ja iltaan, tai sitten teen Marjutin älyhyviä rieskoja, joita tarjoan puuron sijaan joku toinen ilta.

On päiviä, jolloin Kolmonen syö meidän perheestä monipuolisimmin, ja sitten on päiviä ja aikoja kun mennään pelkällä maidolla, jos muu ruokailu on liian hankalaa. Tosin nyt kun taidot ovat karttuneet hurjasti, tätä lasta voikin jo syöttää vaikka ravintolassakin. Hurjaa!

Tätä tekstiä varten tein kolmen päivän ajalta muistiinpanoja siitä mitä tämä meidän 7,5kk kulinaristi juuri nyt syö, olkaa hyvät:

Lauantai

7.00 imetys (taaaaas. Yöllä neljä, hampaat!)
8.00 puuro: kaurapuuroa ja marjsosetta. Syö hurjalla ruokahalulla koko annoksen! Annos vielä pieni, ehkä 3 ruokalusikallista puuroa ja 1 sosetta.
9.00 imetys (ja unille)
11.00 imetys + lounas: sormiruokaillen tarjolla makaronilaatikkoa, porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, kurkkua. Loppuun uunista tuoreena soijarouhepötkö joka osoittautui suureksi hitiksi. Kolmonen söi kaikesta tarjotusta ehkä kolmanneksen, paranee!
12.00 imetys ja unille
15.00 imetys + välipala: kookosvohveli. Tämä upposi varmaan puoliksi, herkkua!
17.30 imetys
19.00 aamun puuroa vähän syötettynä, päälle päärynäviipaleita ja kurkun siivuja
19.15 imetys ja unille

(Yöllä 3 imetystä, aargh. Kohta sitä unikoulua, kohta..)

Sunnuntai

7.00 imetys
8.00 aamupuuro. Puuroa upposi vain 1-2 ruokalusikallista, ehti saada käsiinsä liikaa leikittävää. Hirveä valitus ja taistelu jonka luovutin. Annoin käteen ison siivun pehmeää kauraleipää ja sen se söi oikeastaan kokonaan.
9.00 unille ilman imetystä, koska neljä imetystä öisin.
10.00 imetys
11.00 lounas: perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, avokadoa, kurkkua, soijarouhepötköä
12.15 imetys ja unille
14.30 imetys messuilla
17.30 ravintolassa ekaa kertaa asiakkaana! Alkupalana Talk-muruja ja Puffeja, omana ruokana maustamatonta tofua paistettuna palasina ja kurkkuviipaleilla. Hyvin meni! Imetys jälkiruoaksi
19.30 imetys ja unille

Maanantai

Yöllä: herätykset ja imetykset 00.30(-1.45! Mitä perkelettä nyt taas!); 04.44; 06.30
07.30 Aamiainen: kaurapuuroa ja metsämarjasosetta, iso annos, yhteensä reilu desilitra! Päälle kurkkuviipaleita.
09.00 imetys + unille (hereillä vaunuihin)
11.00 jokin asia jonka se löysi lattialta
11.30 lounas: porkkana, peruna, kukkakaali, soijarouhepötkö, kurkku
12.00 imetys + vaunuihin hereillä, unille
14.30 imetys + välipala: puolikas kookosvohveli, avokadoa, päärynää
16.00 imetys
18.30 kalapihvi (Simppeliä Sormiruokailua -kirjasta, saatu blogin kautta) ja kurkkua
19.15 imetys ja unille

Siinä ne! Seuraavana päivänä ruokalistalle vaihtui jo uudet kasvikset, bataatti ja parsakaali sekä pasta tulivat mukaan seuraavaan kolmeen suolaiseen ateriaan. Kalapihvejä myös tuhosin huolella ja tein yhden banaanipannarin hetken mielijohteesta – jätin sokerit pois ja korvasin kanelin Ceylonin kanelilla niin kävi pienellekin.

Tämä kaikki on ollut hirveän helppoa ja kivempaa kuin muistin! Meillä on ollut koko perheen kanssa ihan älykivoja hetkiä ruokapöydän ympärillä nyt kun Kolmonenkin on ihan peleissä mukana. Musta on ihanaa kun kaikki syö omia ruokiaan eikä ketään tarvitse syöttää.

Jos sormiruokailu kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Marjutin Simppeli Sormiruokakeittiön antiin, aloita vaikka tästä tekstistä! Minä olen lukenut kirjan ja blogin läpi ja kaikki tässäkin listatut ruoat ovat Marjutin reseptejä.

35+ on aivan hyvä ikä saada vielä lapsia (jos munasolusi ovat samaa mieltä)

Sain seuraajalta toiveen: ”voisiko joku teistä [juuri vauvan saaneista vaikuttajista] kirjoittaa siitä, että yli 35v on vielä ihan ok tehdä vauva / pikkusisarus, ikkuna ei sulkeudu, ei syytä paniikkiin jne”.

Voisin! Sillä täällä päässä tietokonetta on yksi juuri 37 täyttävä vielä yhden saanut joka ajatteli vielä pari vuotta sitten että ikkuna on nimenomaan sulkeutunut. Silloin kirjoitin näin:

”Kolmas lapsi syntyisi jo ihan hirmuisella ikäerolla vanhempiin sisaruksiinsa. Meillä ei riitä rahat. Meillä ei riitä ehkä huoneetkaan. (…) Yhtäkkiä huomaan että ikkuna kolmannelle taisi mennä kaiken tämän kaaoksen keskellä hiljaa hissukseen kiinni. Ei sanonut mitään sulkeutuessaan, hiipi vain hiljaa bileistä kotiin.”

Kuinka ihanan väärässä olinkaan. Se ikkuna oli vielä aivan apposen auki ja odotteli vain meitä! Vaikka olinkin tuon tekstin aikaan jo itse asiassa aika pitkällä Kolmosen harkinnassa ja toivomisessa, oli nuo yllämainitut huolet ja moni muu silti painamassa vaakakuppia ja ymmärrän täysin tuon seuraajani kysymyksen: ei kai tässä nyt enää ehdi?

Kun lopulta tajusin että raha ei ole kysymyksen ytimessä, että lapset voivat vaikka jakaa huoneita ja ikäeroilla ei ole väliä (ja kuten myöhemmin olen oppinut, ainakin toistaiseksi se on ollut vain ihan best), olin 35.

Onko 35 liian vanha yrittämään vauvaa?

Ystäväni lapsettomuushoitoja seuranneena olin tuskaisen tietoinen siitä että 35 voi olla kriittisen vanha, sillä parasta ennen päiväys on sulkeutumassa jonain vuonna ja se voi olla tämä vuosi. Munasolut annetaan syntymässä ja kun ne alkavat ohittaa parhaat vuotensa, se tapahtuu aika rytinällä. Kuin syksyllä puusta tippuvia lehtiä mokomat. Mahdollisuus lapsen saamiseen voivat yhtäkkiä olla tyystin eri kuin vaikkapa vuotta aikaisemmin. Lasten saaminen ei ole missään iässä mikään selviö, eikä 35 jälkeen ainakaan helpommaksi muutu.

Silti, hyvällä onnella voi tulla raskaaksi vielä pitkälle neljäänkymmeneen tai sen ylikin. Tunnen 42-vuotiaani äidiksi tulleen, ja 44-vuotiaana pikkusisaren saaneen. Toivosta ei siis pidä luopua!

Entä se henkinen puoli, onko 35+ jotenkin ”liian vanha” saamaan lapsia tai vielä lapsia, edellisten sisarukseksi? Ei tietenkään ole. Mikään numero ei kerro siitä sopiiko ihmisen jo / vielä saada lapsia. Kyllä minäkin laskin että Kolmosen täyttäessä 10 olen sitten itse 46! Mutta mitä sitten? Tulen myös täyttämään 50 niin että minulla on edelleen nuoria lapsia. 50 on uusi 30 ja minä ainakin aion olla vielä kuusikymppisenä vetävässä kunnossa.

Lopulta ajattelin että jos presidentit voivat saada lapsia seitsemänkymppisenä, uskon meidän pystyvän tähän puolta nuorempina.

raskausviikko 38

Milloin tietää olevansa valmis vauvaan?

Milloin on valmis vauvaan – 19, 25 vai 35-vuotiaana? Ehkä ikä ei olekaan mikään tekijä tässä. Ehkä kysymys onkin eniten siitä meissä asuvasta pelosta, oman jaksamisen riittävyydestä. Sitä onkin tietysti ihan viisasta miettiä. Onko perheessämme vielä voimavaroja, entä jos eteen tulee jotakin haastavampaa, onko meillä tukiverkkoja? Pystymmekö me tarjoamaan ruokaa, rakkautta ja turvaa?

Näihin kysymyksiin pitää vastata aina lapsia toivoessa, eikä vastaus muutu iän vaan elämäntilanteen mukaan. Mutta sanoisin että suurin osa aikuisista voi vastata näihin kyllä, kun vain osaa laskea sen vaatimustason riittävän alas. Lapsen rakastavaan hoitoon ei vaadita juuri oikeanlaista työpaikkaa / uraa, kotia tai parisuhdetta vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka jaksavat tarvittaessa asettaa toisen tarpeet omiensa edelle.

Oikea ikä saada lapsia voi alkaa ykkösellä, kakkosella, kolmosella tai nelosella – ja jos olet mies, vaikka seiskalla. Koska meillä naisilla on kuitenkin olemassa takaraja, jonka sijainnista emme varmuudella tiedä, suosin aina itse ystäväni lanseeraamaa testiä sopivan ajan löytämiseen: jos mietit pitäisikö ja yllätysraskaus ei tuntuisi aivan katastrofaaliselta, on oikea aika jättää ehkäisy pois.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka katuvat sitä etteivät uskaltaneet. Minä tiesin olevani yksi heistä jos en anna Kolmoselle mahdollisuutta, ja se oli lopulta se ainoa syy jonka tarvitsin.

Vauva 7kk: Metkuja ja puhetta

Mennyt kuukausi on ollut kehityksen suhteen hieman edellisiä rauhallisempi. Ihana pötkylä on saanut rauhassa olla ja kasvaa ilman järisyttävän suuria kehitysaskeleita. Mitä nyt osaa jo istua ilman tukea ja hengailee tuon tuostakin konttausasennossa, (mutta ei vielä konttaa). Ja oppihan se pinsettiotteenkin, kun tajusi että keittiön pöydän alla on paljon herkkuja jos vain motoriikka riittää.

Kuitenkin pääosin vauva tuntuu aika samalta kuin ennenkin, vähän vain isompi ryömijä. Ikään kuin se olisi itsekin sieltä viiden kuukauden kehitysharppauksesta vielä väsynyt ja ottaa nyt iisimmin! Päivät ovat tosi zen tämän pötkylän kanssa kun hampaatkaan eivät ahdista vaikka vieläkin ovat väärällä puolella ikeniä.

Nyt kun mietin niin itse asiassa tässäkin kuussa on paljon kehitystä, mutta se ei vain ole fyysistä! Tässä kuussa hän on selvästi oppinut ymmärtämään paljon puhetta. Tyyppi ymmärtää kun sille sanoo ”tule tänne” ja se myös tulee, hirveällä vauhdilla ja innolla. Se kurottelee muiden sylistä minun syliini, tunnistaa nimensä ja tunnistaa mielestäni myös sisarustensa nimet.

Se sanoo melkein samalla tavalla ”heeeeiiii” kun me sanomme sille ja ymmärtää aivan selvästi huumorin päälle. Sillä on myös koko liuta omia metkuja ja ihan selkeä ilme myös sille hetkelle kun se tekee jotain mitä tietää ettei saisi tehdä. Parhaimpia metkuja eli suurimman innon aiheuttajia ovat tällä hetkellä kaikki sähköjohdot (jos niissä kulkee sähkö), vessan lattiakaivo, huonekasvit, kaikki ruoan tähteet ja muruset lattioilla ja tietysti paperin syöminen jossa hän on ehkä Euroopan nopein.

Kun yrität ottaa kuvaa ilman että paperia syödään..

..metkumuija löytää sen kuitenkin

Ruoat uppoaa hyvin muutenkin kuin lattialta ja ollaan kuukauden aikana ehditty maistella jo kaikki tärkeimmät asiat läpi. Suursuosikkeja ovat kurkku, bataatti, puurorieska ja paistettu tofu. Pientä allergian tyyppistä aiheutuu paprikasta, omenasta, maidosta (kokeilin 5ml korviketta yksi päivä, en ihan heti kokeile uudestaan tai isommalla määrällä). Todellisena sormiruokailijana hän ei paljon lusikalla syöttämisestä välitä vaikka hyvin sen osaakin. Nokkamukit on pop, vaikka ei vieläkään äidinmaidolle.

Syömisen lisäksi hän rakastaa kylpemistä ja mekin nyt kun hän voi jo istua ammeessaan, selän ergonomia kiittää. Siellä se loiskii täysillä ja innostuu kun saa minut kasteltua. Kylyvn jälkeen pehmoinen ja lämpöinen vauveli kertoo nopeasti että pitää päästä unille ja puree. Hänen selkein unimerkkinsä onkin (erityisesti mun) pureminen yhdistettynä ihan iloiseen mutta todella kovaääniseen kiljumiseen.

Nukkuminen ei vieläkään ole mitään kehuskelun paikka, mutta 1-3 herätyksen yö on minusta ihan ok. Illat menee edelleen hyvin eli vauva jää suoraan syötöstä unille omaan sänkyyn ja herää ensimmäisen kerran vasta puolen yön aikaan. Mikä parasta, Insinööri on tällä hetkellä paras Kolmosen nukuttaja! Rakastan tätä käännettä!

Vauva 7kk ikäisenä:

  • Paino ja pituus ? Ei neuvolaa tässä välissä!
  • Vaatekoko 68 – 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla), ylhäällä edelleen kova turvotus, kyllä ne kohta tulee!
  • Päässä on jo jotain hiusten tapaista pehmeää, joka menee pipon alla myttyyn!
  • Nousee konttausasentoon mutta ei vielä ota ”askelia”
  • Istuu hienosti itse
  • Pinsettiote tarkasti hallussa
  • Nukkuu paremmin ja erityisesti päiväunia tarkalla rytmillä
  • Syö kiinteitä 1-3 kertaa päivässä
  • Ymmärtää puhetta paremmin, yrittää itse puhua

Vauva siirtyi puolen vuoden rytäkässä myös vaunujen ratasosaan ja se on tehnyt hänestä todellisen kosmopoliitin, matkaseuralaisen vailla vertaa. Kiitoksena hyvästä reissustaminasta olen vienyt tyypin T-alkuisiin paikkoihin kuukauden aikana: Turkuun, Tampereelle, Tukholmaan! Ehkä seuraavana Tuusula?

Ihana matkalainen hän on, iloinen ja joustava. Hirveän yllättäen tämä seitsemänkuinen on edelleen kaikin puolin niin ihana otus että hajoan. En tajua miten se voi olla aina vain ihanampi.

Lue myös: 

Vauva 6kk: kiinteät aloitettu

Mennyt kuukausi on ollut melkoista kehittymisen aikaa. Kolmonen ryömii jo hirveää vauhtia ja nousee usein konttausasentoon. Muut ajat se merenneitoilee, ja pääsee jo melkein itse istumaan asti. Istuen hän pysyy ryhdikkäästi muutaman sekunnin kunnes kaatuu – kädet ottavat jo hiukan vastaan.

Vauvalla alkaa olla tietoisuutta ja muistia. Se tajuaa, että näköpiiristä hävisi kännykkä, äiti, syötävä pahvi ja etsii niitä katseellaan. Se vierastaa väsyneenä ja innostuu meistä aina. Kiukuttelee Insinöörin nukutuksessa ja haluaa että minä pysyn lähellä.

Jokeltelu muuttuu jatkuvasti enemmän sanojen tapaiseksi. Kun hänet on illalla julmasti hylätty ja poistettu kaiken kivan ääreltä (= laitettu sänkyyn nukkumaan), saattaa yhtäkkiä jostain pinnasängyn uumenista kuulua erittäin käskevä komennus “äi-äi!”. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa, mutta silloin käy usein niin että äi-äi tulee siihen sängyn vierelle sanomaan että kyllä vain, nyt nukutaan.

Vauva 6kk ikäisenä:

  • Painaa 6,8kg, pituutta 67,5cm (+0,2kg ja +1,6cm)
  • Vaatekoko 68 – 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla), ylhäällä kova turvotus
  • Pientä hiusta alkaa nousta kaljusta kuulasta
  • Nousee konttausasentoon
  • Istuu jo hetken tuetta
  • Nukkuu paremmin ja erityisesti päiväunia tarkalla rytmillä
  • Syö kiinteitä!

Niin se nukkuminen. No, ei tämä mikään läpi yön nukkuva vauva ole, mutta monta parannusta ollaan saatu tehtyä. Ensinnäkin, se aloittaa nykyään taas unet omassa sängyssä. Se on iso saavutus, sillä monta kuukautta meni välissä niin että pinnasänky toimi lähinnä pyykkikorina.

Nukuttaminen on vieläkin vaikeaa mutta uutena ilmiönä hän ei välttämättä herää enää nukutuksen jäljeen kuin vasta yöllä – tämä on mieletön parannus ja elämänlaadun kohennus kun mulla jää aikaa tehdä edes jotain muuta kuin vain nukutella. Olkoonkin että se nukutus saattaa edelleen kestää kaksi tuntia (Rauhallinen, sänkyyn. Raivo. Rauhoittuu, sänkyyn, raivo. Nukahtaa, sänkyyn, herää. Raivo. jne).

Yöllä ollaan saatu pitkästä aikaa nukkua vähän enemmän. Muutama 21-06 (!!) yö on nähty, mutta yleisemmin hän herää 00, 03 ja 06. Joskus kello kolmen herätys menee sylittämällä, joskus pitää syöttää. (Vielä pitää kuitenkin jatkaa nukuttamisen opettelua, sillä tämä alkaa uhkaavasti mennä taas tissihommiksi.)

Alla olevat kuvat sisältää saatuja tuotteita: Stokke Steps tuoli ja kaikki ruokailuvälineet (Ipanaiselta) ovat blogin kautta saatuja.

Puolen vuoden rajapyykin isoin muutos on tietysti tämä: ruokailu. Muita kuvia ei tästä kuusta sitten meinaa ollakaan, tämä on niin mullistava asia! Perheemme viides jäsen on nyt täysivaltainen pöytäseuralainen. Kolmonen on ensimmäinen puolen vuoden ikään täysimetetty vauva (eka maistelu taisi olla viikkoa ennen, joten lasken meidän päässeen siihen maagiseen rajaan asti), ja siis ensimmäinen vasta puolen vuoden iässä kiinteät aloittava.

Se on ollut ihan mahtavaa! Tyypillä on ihan eri valmiudet syödä nyt kuin pari kuukautta sitten. Kolmonen aloittikin homman saman tien kuin ammattilainen: Hän istuu hienosti tuolissaan, vie ruoan suuhun, käsittelee ja nielee. Viikossa ollaan ehditty maistaa jo pitkä lista asioita ja hän on todella päässyt homman makuun, kirjaimellisesti.

Entäs minä sitten? Minä voin todella hyvin. Jos kehtaisin, sanoisin että kukoistan. Olen aloittanut uudestaan sekä juoksun (pieniä, 1-5 min pyrähdyksiä) että munasolujeni kierrättämisen systeemin läpi. Olen äärettömän onnellinen ja tämä arki tuntuu tosi hyvältä.

Lue myös: 

 

Kuinka vauva nukutetaan – teoria ja käytäntö

Uni on vauvaelämässä kestopuheenaihe: miten nukahdetaan, kuinka nukutaan ja joko hulinat meni ohi.

Mun vastaus nyt kuuden kuukauden kohdalla on että ei nukahdeta, nukutaan paremmin ja hulinat I don’t know, tämä on ollut yhtä sirkusta siitä asti kun vauva oppi kääntymään kolmikuisena. Heti loppaisena, joulun ja uuden vuoden sekoilujen loputtua päätin että nyt saa riittää. Yöt olivat meillä menneet siihen jamaan että vauva nukahti vain viereeni, nukkui siinä koko yön ja tarvitsi tunnin, kahden välein rintaa nukahtaakseen uudestaan.

Muistan ihan liian hyvin minkälainen ihminen olen kun tätä jatkuu kuukausitolkulla (Kakkosen kanssa 10kk alle tunnin välein heräilyä, toivun tästä edelleen), joten stoppihan siihen oli laitettava. Tutkin kaikki tietämäni lähteet, joista hauskin oli Precious little sleep – sivuston yksi lainaus:

When you try to shorten the feeding and they’re not yet asleep they’ll yell at you, “Woman, do you not see that I’m still awake? Get back in here!”

Kuin suoraan Kolmosen suusta. Nainen, takaisin!

Oli siis aika lopettaa kuusikiloisen tyrannin tissinukutus, valitettavasti. Ollaan tässä jo hienosti edistytty, mutta hitto että on vielä matkaa jäljellä. Yritän muistaa että muutos on vaiheittainen ja iloitsen pienistä voitoista ja jääpäti jääpäti jää eikö se nyt voisi vain jo nukkua.

Tiedän tavallaan mitä pitäisi tehdä, ja meillä on moni keino on vielä kunnolla kokeilematta. Nukuttamisen teoria on niin helppo kirjoittaa auki! Olenhan kerran kirjoittanut unikouluohjeetkin juuri tämän ikäiselle ja viimeksi tänään sain palautetta että ne ovat tosi hyvät. Miksi en osaa silti tehdä tätä?

Kerrataanpa.

Vauvan oikeaoppinen iltanukutus:

  • [Varttia vaille 2-3 tuntia viimeisistä päiväunista] imetän alakerrassa valoisassa
  • Siirrytään ylös pesuille, valot himmeämpinä
  • Yökkäri ja unipussi puetaan lähes pimeässä makkarissa
  • Lapsi sänkyyn, tutti suuhun (jos syö), ”hyvää yötä” ja poistuminen huoneesta
  • Nukahtaa itse alle vartissa
  • Herää ensimmäisen kerran aikaisintaan 04 syömään

Näin voi käydä, olen todistanut sen. Tässä tärkein asia on asteittainen auttaminen: Jos vauva tarvitsee apua nukahtamiseen tai uudelleen nukahtamiseen, sitä annetaan aina mahdollisimman vähän ja asteittain: ehkä ensin vain ääni (shhhh shhhh shhh), sitten kevyesti käsi päälle, sitten painoa kädelle hieman, ehkä sitten vauvan pepun taputtelu, ja lopulta syliin, sitten keinuttelua jne. kunnes ollaan keskiyössä ja työntelet vaunuja olkkarin kynnyksen yli (olisipa tämä vitsi).

Aina kun vauva rauhoittuu, kevennetään takaisin edelliseen, kevyempään rauhoitteluun. Suhina lopetetaan kun itku laantuu, vaunut jäävät paikalleen jne. Jos vauva hermostuu, annetaan taas astetta enemmän jne kunnes nukahtaa lopulta itse omaan sänkyyn.

Itkun (vauvan, ei vanhemman, sitäkin saattaa tulla) laatu kertoo mitä tehdä. Nukahtamislaulu väy-väy-väy on sitä kun vauva itse yrittää nukahtaa eikä tarvitse apua. Odota rauhassa huoneen ulkopuolella ja ylpeile taitavalla vauvallasi. WÄÄÄÄÄÄ-HÄÄÄÄÄÄÄ on sitä että vauva ei onnistunut ja se haluaa sinulta apua nyt heti saatana. Sitten on vielä sellainen itku jota ei voi aukikirjoittaa, jossa vauva on ns. tiloissa koska loukkasit häntä lopullisesti a) olemalla myöhässä rauhoittelun kanssa ja b) tarjoamalla liian kevyttä rauhoittelua.

Nukahtamislaulua lukuunottamatta vauvaa ei teoriassa koskaan tarvitse itkettää ja keinot ovat jokaisella omansa (laulua, white noise, hyssyttely), tärkeintä on että avut kevenevät aina kun voi.

vauva 3kk

Kaunis teoria! Katsellaan sitä vielä hetki. Noin.

Sitten voidaan puhua siitä miten tämä meillä tällä hetkellä menee.

Vauvan nukutus Valeäidin tyyliin

  • Joku päikkäriajoista kusee ja vauva herää jo neljältä viimeisiltä päikkäreiltä
  • Hereilläoloaika päätyy liian pitkäksi, koska eihän sitä nyt kuudelta voi nukuttaa ja ei tässä mitään päikkäreitäkään kai enää voi ottaa, ruokakin on vielä tekemättä ja yksi koululainen ragee
  • Ekoille unille pitää lopulta nukuttaa sylissä. Nukahtamiseen menee 10-50 minuuttia.
  • Vauva herää ekan syklin jälkeen, tai vielä pahempaa 30min kohdalla jolloin kyseessä olikin päikkärit
  • Emme saa sitä nukahtamaan uudestaan koska keinovalikko on tyhjä. Ongelma: meillä ei ole kevyempiä rauhoittelukeinoja kun vauva ei syö tuttia eikä kelpuuta muuta uniriepua kuin minut. Olemme pattitilanteessa: se on joko tissi tai huutoa.
  • Tämän takia nukutusrumbaa jatketaan ensimmäisen syklin jälkeen 1-3 tuntia.
  • Tätä miettiessäni vauva korottaa panoksia eli kakkaa. Äänekkäästi ja itseensä tyytyväisenä.
  • Vaipanvaihto pimeässä sotkien ja ta-daa: Olen hereillä! Kukkuu ihan hereillä täällä näin! Mitä nyt silmät väsymyksestä rullalla!
  • Aikuinen haluaa välibissen. Se ei saa sitä.
  • Pinnasängyssä on nyt ”unta hakemassa” iloinen hahmo joka haluaisi vain ihan vähän leikkiä!
  • Hetkinen, Miksi sen päälaki näkyy pinnojen yläpuolella?
  • Käännetään lapsi ympäri ja aloitetaan alusta.
  • 23-00 aikaan onnistutaan siinä mikä aloitettiin neljä tuntia aiemmin ja jonka piti silloin onnistua vartissa.
  • Aikuinen haluaa lohtubissen. Se ei saa sitä koska se nukahti sitä ennen itse sohvalle.

Siis kiitos kysymästä, näin hyvin meillä menee. Ollaan vahingossa onnistuttu kerran, silloin se nukkui puoli kuuteen asti aamulla heräämättä.

Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo entinen.

Saa se yksi onnistuminen sen verran toivoa kehiin etten enää suostu nukuttamaan sitä sentään sängyssä tissi vauvan suussa. Totta puhuen mulla on hermot tosi lopussa ja joka ilta kello kuusi alkaa päätä kiristää kun ajattelenkin tulevaa. Mutta yritän silti ajatella että tämä on kaikki harjoittelua joka vielä palkitaan. On tämä nyt jo parempaa kuin se tätä edeltänyt tunnin välein jatkuva heräily, ja päivät meillä menee jo ihan naurettavan hyvin! Mutta olispa kiva taas saada edes jotain omaa aikaa näihin iltoihin.

Ja on se vauva silti söpö, hitto vie.

© Dorit Salutskij

Viimeinen kuva: Dorit Salutskij

 

EDIT: haluan historiankirjoihin kertoa, että vauvamme ei ole lukenut näitä teorioita. Olen nyt kahtena iltana, mukaan lukien tämän tekstin iltana nukuttanut tämän lopulta totaalisesti tissille ja SE NUKKUI AAMUSEITSEMÄÄN HERÄÄMÄTTÄ. En tiedä mistä on kyse mutta en uskalla enää kokeilla tätä oikeaoppista tapaa.

Vauva 5kk: Eka hammas ja vauva ryömii!

Viisikuiselle alkaa tulla tunteita! Nyt ei ole vain nälkä tai väsy vaan myös “aargh en saa tätä lelua” ja “gnnnnh en silti pääse eteenpäin”. Sitä kyrsii joskus.

Edellä mainituista syistä eräs rapiseva kirja on häneltä kokonaan pannassa. Menee aivan tiloihin kun ei saa sitä kokonaan suuhun.

Myös minulla alkaa olla uusia tunteita, sillä rakkaat imetyshormonit, tuo onneni lähde, alkavat pikkuhiljaa hiipua. Yhtäkkiä parikin herätystä yössä tuntuu painavana väsymyksenä aamulla ja ihan ekana pitää taistella pientä äh kun ei kiinnosta nousta –tunnetta vastaan. Nämä on nyt niitä viikkoja kun pitää kuulostella tosissaan miten oma mieli taipuu, tuleeko ahdistusta ja masennusta vai ei. Toistaiseksi ainakin mieliala on todella hyvä ja normaali, vain väsymys painaa!

Tukkani tippuu päästä -kilomitalla. Ehdin jo ajatella ettei sitä nyt tapahdukaan mutta voi pyhä sulkasato sentään kun tätä tukkaa riittää. Joudun hiusten pesun aikana ainakin kolmesti siirtämään tupon käsistäni vessapaperiin ettei se mene viemäriin, hiusten harjauksen jälkeen näyttää kuin olisin nylkenyt piisamin lavuaarissa ja hiuksia löytyy jo aivan uskomattomista paikoista. Vauvan vaippa on klassikko, mutta että seinäkin on hiuksia täynnä on jo koomista.

Vauvakuplaa on vielä kuitenkin hyvä tovi jäljellä. Sanon taas itselleni että “tämä on se paras aika vauvan kehityksestä”, mutta vanhasta muistista tiedän että tulen toistamaan tuota lausetta melkein joka kuukausi. On tää vaan niin siistiä! Tyyppi on tosi iloinen ja rytmit alkaa selkeytyä, hän viihtyy pitkiä aikoja yksinkin hereilllä mutta ei ole vielä vaaraksi itselleen.

Kolmonen on niin ihana pallero että edelleen saatan mennä ihan kyyneliin asti kun se on pehmeänä, raukeana pallona rinnalla. Hipelöi vapaalla kädellään mun paitaa ja ihoa, tuhisee ja syö onnellisena. Painaa silmänsä kiinni jossain kohtaa, tuntuu lämpimänä painona käsillä.

No niin ja nyt sitten saatana taas jo itkettää, ehkä ne hormonit eivät aivan olekaan vielä vähissä.

Palataan tekniseen kehitykseen! Tyyppi on venähtänyt ihan silmissä ja mitoissa myös. Pituutta on jo melkein 66cm ja painoakin 6,6kg. Katson sisarusten neuvolakorteista että hän on nyt virallisesti mennyt 600g painavampana syntyneen Ykkösen ohi, ja ihan pelkällä rintamaidolla. Hyvä me!

Välihuomio: Saan tästä täysimetyksestä jotain todella mystistä tyydytystä, jonka arvelen johtuvan vain ja ainoastaan Imetyksen tuki Ry Facebook ryhmässä hengailusta. On sellainen olo että syötän lastani jollain aivan taikapölyllä ja siitä tulee uskomattoman eheä ihminen kun saa pelkkää tissiä – ihme sekoilua sanon minä! Kuha jotain syö!

Neljän ja puolen kuukauden kohdalla Kolmonen kellottaa ensimmäiset ryömintäsentit, mutta ei tätä vielä ryömimiseksi voi kutsua. Liikettä kuitenkin on, ja oman akselinsa ympäri se pyörii jo niin holtittoman nopeasti että googletamme turvaportteja. EDIT: korjaan väitettäni! Päivää vaille 5kk tapahtuu ensimmäinen oikea, aiottu ja tyylikäs eteneminen. Kohti tietokonetta, tietysti. Kädet lämähtävät maahan, peppu nousee ja hän vetäisee kädet koukkuun ja ryömii konetta kohti. Ei vielä kovin merkittävä maratoni mutta lasketaan! Turvaporteille tulee kiire!

Yhden viikon ajan se on kiukkuinen pieni ampiainen. Arvelen sen johtuvan siitä ettei yllä ihan leluihin, joita itse heittelee kauemmas. Sitten yöt menevät puuroksi, heräily alkaa olla tunnin välein. Päätän kurkata suuhun, että eikö tosiaan edes turvotusta ole vielä ikenissä?

No ei ollut turvotusta vaan eka hammas. Sieltä se kilahtaa lusikkaa vasten Ykkösen kokeillessa kaksi päivää ennen 5kk päivää, aivan kuten sisaruksillaankin aikanaan. Seuraava alahammas puhjennee viikon sisään, niin pinnassa sekin on ja ylhäälläkin pullottaa jo mehevästi.

Yllä: Ryömintä taltioituna. Kädet eteen ja sitten hiiiiops, maha mukaan! Huomaa, ettei katsekontakti kohteesta irtoa missään kohtaa.

Vauva 5kk ikäisenä:

  • Painaa 6,6kg, pituutta 65,9cm (+0,4kg ja +1,7cm)
  • Vaatekoko 68.  Sopivia vaatteita ei ole!
  • Kääntyy ympäri kaikkiin suuntiin, pyörii oman akselinsa ympäri ja ryömii! Yhden vedon kerrallaan, mutta ryömii!
  • Jaksaa pitää selän suorana istuessaan tuettuna
  • Nousee aivan suorien käsien varaan makuultaan
  • Nukkuu vähän huonosti, hampaat lienee syynä.
  • On edelleen perusilmeeltään usein täysin #tyrmistynyt:

Kolmonen on kyllä niin lungi tyyppi ettei toista. Tasaisen varma ja ennustettava. Se kertoo hyvin selvästi mitä haluaa. Jos pepunpesuvesi on liian kuumaa, se alkaa sätkiä pakoon. Jos vesi on liian kylmää, se vetää jalat ristiin ja suppuun. Jos se haluaa nauraa, se katsoo silmiin tiukasti ja hymyilee suu auki. Silloin sieltä saa pienen muutaman sekunnin naurun tiristettyä.

Olen joskus miettinyt että Kolmonen on ihan omanlaisensa, mutta toisaalta aivan kuin siskonsa kopio yhdeksän vuoden takaa. Oliko Ykkönenkin näin helppo ja lungi ja minä en vain huomannut sitä kun olin itse niin sekaisin*?

Paha sanoa, mahdoton vaikuttaa. Jokainen vauva on omanlaisensa ja jokainen äiti myös – myös sama äiti eri vauvojen kanssa. Onneksi kaikissa vauvavuosissa tätä samaa onnea on ollut hirveästi, muistan sen nyt kun samat tunteet valtaavat minut.

Kolmonen sylissäni muistan kuinka Kakkosen pulleat kädet kietoutuivat ympärilleni, ja kuinka se käkätti kovaan ääneen vaikka hetkeä aiemmin olisi muksahtanut. Kun Kolmonen kääntyy tottuneesti ja tarkasti muistan kuinka Ykkönen (kuvassa yllä!) vihdoin pitkän harkinnan jälkeen otti ensimmäisen askeleensa 13kk iässä eikä sen jälkeen haparoinut kertaakaan. Tunnen vieläkin jokaisen synnytyksen alun, ponnistuksen fiiliksen ja sen ensimmäisen hetken mahani päällä.

Nyt yritän fiilistellä joka päivä vielä hetken lisää sitä ettei tarvitse vain muistaa, vaan voin juuri nyt sen kokea ja elää. Miten ihanaa.

*opin vuosia myöhemmin toisessa terapiassa että mulla on ollut Ykkösen aikana synnytyksen jälkeinen masennus ja ennen kaikkea ahdistus. Olisipa sen tiennyt silloin.

Kuva minusta ja Kolmosesta Petri Krook / Yle

Lue myös: