KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Desenio

Haluaisin nyt jakaa kanssanne minun tärkeimmän sisustusvinkkini: Älä ota lapsia prosessiin mukaan.

Voi tietysti hyvin olla että kaikille muille se on täysin selvää. Minä sen sijaan ajattelin tästä yhteistyöstä sopiessani että kiva, laitetaan lasten huoneisiin kivat julisteet, valitaan ne yhdessä!

Opin pari asiaa melko pian. Ensinnäkin Deseniolla vaihtoehtoja oli aaaaaivan törkeän paljon. Valinnanvaikeus olisi ollut melkoinen ihan ilman näitä kahta apinaakin, joiden mielipiteet vaihtuvat alushousuja tiuhempaan. Toisekseen, lapsillani on erikoinen maku. Mutta hyvin voimakkaat mielipiteet! Ihana yhdistelmä.

Lapset saivat kumpikin valita itselleen kolme taulua sekä kehykset niihin. Yritimme parhaamme mukaan ohjata valintaa mutta kyllä lopputuloksessa melko vahvasti huoneiden omistajien oma maku näkyy.

Tietysti otin myös lapset mukaan sommitteluun. Heillähän se tunnetusti on hyvä silmä näille asioille!

Kakkosen huoneeseen julisteet ripustettiin persoonallisesti.

Ykkösen huoneessa päätin tehdä fiksummin ja sommittelin sekä asensin taulut itse.

Kas noin.

Insinöörin korjattua tilanteen ihastelin lopputulosta ja mietin että ehkä kukaan muu ei huomaa kahdeksanvuotiaan seinällä roikkuvaa drinkki- ja vesipiippuopastetta.

Kakkosen huoneen katastrofin kohdalla reipastuin ajattelemaan, että ehkä voimme korjata tilanteen laittamalla jotain pienempiä teoksia tuonne suhteettoman isojen rakojen väliin, vaikkapa kauniita postikortteja! Kakkonen näki selvästi saman mahdollisuuden, sillä eräänä iltapäivänä huoneessa näytti tältä:

Tämähän on tällä taputeltu, vuoden sisustusblogin palkinto odottaa!

Prosessi oli hyvä opetus siitä, että lapsilla(kin) on hyvin tarkka oma maku. Kumpikin ihastui aivan kympillä tuohon Kakkosen huoneen alhaalla näkyvään tauluun, jossa on hirveästi taloja. Minä en nähnyt kuinka se sopisi mihinkään ja ohjasin lempeästi Ykkösen pois taulusta. Kakkosen kohdalla jouduin jo luovuttamaan: Hän ei vain nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin saada se taulu. Annoin periksi.

Ykkönen kysyi heti että Kakkonen saanko mä sitten joskus tulla tutkimaan tätä taulua? Vielä toimitusta avatessamme Kakkonen henkäisi onnellisena, mä niin rakastan tätä taulua. He siis todella, todella rakastavat tätä julistetta. Vaikka itse en sitä ymmärrä, niin onko sillä väliä?

Jos yksi juliste saa pienen tyypin näin onnelliseksi niin mikä minä olen sanomaan sopiiko se kokonaisuuteen. Tästähän tuli juuri hyvä! Kokonaisuus joka tuo seinille edes jotain, ja josta lapset pitävät. Sisustetaan sitten äidille sopivalla tavalla kun ne muuttavat pois kotoa.

Niille, jotka haluavat sisustaa kauniisti ja ymmärtävät tehdä sen fiksummin (yksin), suosittelen katsomaan inspiraatioksi Päivin ihanan porraskäytävän lopputuloksen sekä sommitteluvinkit Deseniolta. Itse julisteet saat sitten tilattua -25% alennuksella koodilla valeaiti (Ei koske kehyksiä tai handpicked-/collaboration-osioiden julisteita) 9.-11.10!

Ei muuta kuin valinnan iloa! Ja jos kaipaat vesipiippuopastetta tai valaita seinällesi, meidän valkkaamat julisteet olivat nämä (hinnat ilman alennusta):

Coffee & Love (30×40) 13,95 €
Gone Fishing (21×30) 8,95 €
Tennis Giraffe (50×70) 24,95 €
Flamingo Cone (13×18) 3,95 €
Blue Whale (50×70) 24,95 €
Beehive Buildings (30×40) 13,95€

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: F-Secure

Alan muuttua äidikseni niin monella tapaa. Esimerkiksi silloin kun nalkutan pädiä vinkuville lapsilleni kuinka silloin kun me olimme pieniä ei ollut kuulkaa edes kännyköitä.

Eikä muuten toden totta ollut. Meidän suvussa on aina oltu hieman teknologiafriikkejä, joten minä olen kyllä jo vuonna 1983 seurannut turvaistuimesta (oliko silloin sellaisia?) kuinka isäni puhuu Simplex-teknologialla NMT-puhelimeen autossa. Siinä yksi puhui keskuksen kautta ja toinen odotti omaa vuoroaan. Isäni oli tämän päivän kielellä early adopter, uudet teknologiat ensimmäisenä käyttöön ottava kuluttaja.

Päätin varmaan jo siellä takapenkillä (ehkä sittenkin puhelinluettelon päällä?) olla samanlainen ja vinguin kasvettuani itselleni kännykän heti kun niitä alettiin kännyköiksi kutsua. Vuosi taisi olla 1998 kun sain ensimmäisen luurin. Jaoin sen isoveljeni kanssa.

6110, ihana! Vaikka jaettu olikin.

Antakaa tämän tiedon sulaa sydämeenne hetken ajan ja sitten miettikää tätä: minä olin 15 ja minulla oli melko tuore poikaystävä. Joka lähetti minulle söpöjä tekstiviestejä erikoismerkeillä tehdyillä hymiöillä ( <3,  : D , 8 -)  ). Jotka luki 18-vuotias veljeni ääneen kavereillensa jos kännykkä sattuikin sillä hetkellä olemaan hänellä.

Ei helevetti.

Sittemmin sain ihan oman puhelimen, moniakin. Rakastin niitä kaikkia! 5110, 5210, 3110, 3310 ja kaikista suurin rakkauteni 8110i – Banaani. Kaikkiin malleihin mulla oli erikoiskuoria, WAPin yli ladattuja soittoääniä, taustakuvia ja pelejä. Välillä hairahduin johonkin Ericssoniin tai Samsungiin, sillä simpukkapuhelinkin oli saatava. Olen ollut kommunikaattorin käyttäjä, MP3-soitinten hamstraaja, minidisc-levyjen polttaja ja Larry-pelin aivan liian nuori pelaaja.

Banaani <3 Ei muuten ollenkaan niin siisti kuin mitä sen muistin.

Rakastan teknologiaa niin paljon että mulla on siitä lempeitä muistoja! Muistan edelleen missä istuin ja mitä tein kun näin ensimmäistä kertaa iPhonen kunnolla käytössä ja kuinka jättimäisen iso wow-efekti siitä tuli. Siis tekstiviestejä, jotka meni ketjuun, kuin keskustelu. Yli 10 puhelinnumeron tallennus! Tilaa tallentaa vaikka kuinka paljon viestejä! Woooaah! Puhelinta piteli kädessään pomoni, joka oli ostanut sen Amerikasta ja kräkännyt SIM-kortin käyttöön.

Ai että, oli aika jolloin puhelimia piti salaisesti hakkeroida omaan käyttöön!

Manguin hetipaikalle myös itselleni iPhone 3G:n. Hyvin pian tuli firmaan monta muutakin iPhonea ja sitten joku tajusi vaatia että näihin uusiin “kosketusnäyttöpuhelimiin” pitää asentaa pin-koodi ja kaikki tietokoneet on lukittava salasanalla. Vitsi että otti päähän. Tuntui ihan hirveältä korporaatiomeiningltä että kaikkialle pitää näpytellä joku koodi ennen kuin pääsee itse siihen käsiksi.

Oi niitä aikoja kun vielä pääsi kaverin koneeseen käsiksi noin vain ja pystyi muuttamaan näppiksen kyrilliseksi, käyttöliittymän kielen espanjaksi ja kääntämään näytön kuvat poikittain. (Kaverilta kuulin että näin pystyi tekemään mutta voin toki kysyjille tarvittaessa opastaa kuinka se tehtiin!).

Ah, tämä oli pitkään mulle rakas. Viimeinen Nokia kännykkäni, joka mutsillani on edelleen käytössä! Muistatteko miten pieniä nämä oli?

Olen ehtinyt nähdä jo kolme vuosikymmentä teknologian suuria muutoksia ja pelkoja joita jokaisesta uudesta teknologiasta nousee. Usein turhaan.

Jos 90-lukua leimasi kännyköiden nousu ja valitus pienistä luureista joita kaikilla nykyään on korvissaan ja siksi ne näyttää puhuvan itsekseen kuin mitkäkin kylähullut, kultaisella kakstonnisella puhuttiin paljon viruksista. Oli sangen tavallista, että jokin mato valtasi koneen ja kaikki meni pieleen. Sinne katosi gradut ja lapsuudenkuvat, Galtsu-tili ja MySpace salasanat, noin vain.

Silloin ennen tavallisen koneen- tai puhelimenkäyttäjän vehkeeseen oli melko helppo päästä ihan vaikka vain vääränlaisen linkin kautta. Nyt emme enää puhu siinä määrin viruksista mitä silloin joskus, sillä ohjelmat viruksia vastaan ovat kehittyneet hurjasti. Tänään haasteena on enemmänkin käyttäjän tekemien virheiden hyödyntäminen.


Alkoiko soida päässä?

Jos käytät kaikissa palveluissa salasanaa HANNE1983 (juuen käytä) ja laitat sen salasanan johonkin hieman Facebookilta näyttävään palveluun, voit olla melko varma että kaikki muutkin tilisi on alta aikayksikön murrettu. Nyt siellä vaan menee paljon enemmänkin kuin Galtsukuvat, tileillä makaa nyt ihan kaikki passikopioista pankkitunnuksiin ja terveystietoihin.

Tänään toki saamme friikata jo kaikesta muustakin kuin salasanoista: kasvojemme menettämisestä kirjaimellisesti (ethän tee niitä Miltä näyttäisin vanhana-testejä?), jatkuvasta valvonnasta, henkilöllisyyden varastamisesta, kiusaamisesta, säteilystä ja kaikkialle puhkeavasta ADHD:stä. Kaipaan 90-lukua, kaipaan Banaaniani.

Niin että kyllä se vaan kuulkaa lapseni oli kuulkaa ennen kaikki paremmin. Oli kolme televisiokanavaa, se semmoinen internet johon mentiin riitasointuisesti tuuttaavan modeemin läpi (paitsi jos joku yritti samaan aikaan soittaa puhelun!) ja (lanka)puhelimet joissa parasta viihdettä oli 059-linjalle soitto.

Eikä meidän silloin lapseni tarvinnut miettiä mitään salasanajuttuja. Kukapa meitä nyt olisi häirinnyt puumajoissamme.

Aukeava 5210! Muistan edelleen miltä se kuminen kuori tuntui! Ja tässä Mato2:ssa olin sairaan hyvä.

Tokihan me kaikki olemme tätä nykyä niitä valistuneita käyttäjiä, joilla on hyvät, vahvat salasanat eri palveluihin, joita he vaihtelevat säännöllisesti eivätkä koskaan käytä samaa salasanaa moneen palveluun. Ai etkö sinäkään ole? Ota käyttöön 30 vuotta täyttäneen F-Securen TOTAL (79€ / vuosi), joka suojaa salasanasi, laitteesi ja kodin. TOTAL palvelussa (sisältää salasanojen suojauksen lisäksi tietoturvan ja VPN:n) on 30 päivän ilmainen testiaika

Ps. Kaikki kuvat on tällä kertaa napattu suoraan Googlen kuvahausta, koska ymmärrettävästi aidoista ei voinut enää kuvia ottaa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Prisma, Vimma, Nokian Neulomo ja Suomen Blogimedia

Jos tykkäät Vimman lastenvaatteista, Nokian Neulomosta, kohtuullisesta hintatasosta ja maapallosta, klikkaa tästä heti mitään muuta lukematta Prisman verkkokauppaan.

Lastenvaatesuosikkini Vimma teki yhteistyössä Nokian Neulomon kanssa Prismalle uniikin malliston, ja aavistukseni on että se tulee myymään aika pian loppuun. Ihanat hapsuvaatteet ainakin jo menivät, en ehtinyt nähdä niistä kuin kauniit kuvat!

Mallistosta riitti kuitenkin vielä meidän perheelle ostettavaa. Eikä ne hapsut ehkä olisi kuitenkaan olleet ihan parhaat tähän meininkiin:

Vimman vaatteet ovat olleet suosikkejani lastenvaaterintamalla koska ne ovat laadukkaita, kauniita ja kestävästi tuotettuja. Tämäkin mallisto on mitä parhainta Vimmaa: sen lisäksi että vaatteet on kivan näköisiä ja trampoliininkestäviä, ne on valmistettuja ylijäämäkankaista.

Jokaisessa tuotteessa on vähintään 50% Nanson ylijäämäkankaita, osa tuotteista on kokonaan näistä ylijäämäkankaista tehty.

Nokian Neulomon laatu on itselleni tuttu muutamasta luottovaatteestani, mm. tästä uudesta mustasta mekostani joka oli pakko saada vaatekaappiin kun siellä oli sen kokoinen aukko.

Tykkään tästä Prisman uudesta suunnasta, jossa nostetaan suomalaista muotia kaikkien saataville – Prismat on auki vuorokauden ympäri ja hintataso on kohtuullinen.

Kauneinta koko mallistossa on kuitenkin tämä ylijäämätuotannon hyödyntäminen. Tekstiilijäte on niin iso ongelma tässä nopean muodin maailmassa, että kaikki eleet sen vähentämiseksi saa minut onnelliseksi.

Rakastan sitä että Vimma ajattelee myös näin.

”Tähän maailmaan ei tarvitsisi tuottaa enää yhtään enempää tavaraa.” www.vimmacompany.com

Samasta maailmanpelastussyystä minut tekee onnelliseksi myös lastenvaatteet, jotka kestävät trampoliinia ja mustikkatahroja. Sen testin nämäkin vaatteet pääsivät jo kokemaan (ullari) ja läpäisivät sen kirkkaasti.

Vimma x Prisma X Nokian Neulomo mallisto on kirjaimellisesti uniikki, sillä Nanson vanhat pakat on käytetty tähän viimeistä metriä myöten. Jos kiinnostuit, kannattaa siis toimia heti. Kokemukseni mukaan verkkokauppa on ostoksille varmin kohde, tästä pääset suoraan mallistoon kiinni.

Lue myös:

• Asiaa ja fiilistelyä lastenvaatteista
• Se yksi puuttuva musta mekko
• Kasper Strömmanin juttu: Haastattelussa Vimman Marjut Rahkola: #Olen suunnitellut Prismoihin lastenvaatemalliston ylijäämäkankaista”