Olemme viettäneet tämän viikonlopun mökillä poikkeuksellisen hyvässä säässä. Yleensä kun luvataan hienoa säätä, sitä tuppaa tulemaan kaikkialle muualle kuin missä minä olen, nyt kävi toisin.
Minähän olen vakavasti säärajoittunut ihminen. Olen niin mukavuudenhaluinen vilukissa että saatan ihan totta pilata itse itseltäni koko päivän vain siksi että ulkona on kylmempää / tuulisempaa / pilvisempää / sateisempaa kuin mitä oli luvattu ja mikä pahinta – kuin mitä on muualla. En liioittele ollenkaan, saatan heittäytyä ihan uhmaikäiseksi jos ei olekaan kesä kun kerran piti olla ja olemme kerran jos toisenkin ajaneet aika pitkiä matkoja päästäksemme sinne missä lämpö sattuu hellimään.
No mutta tämä viikonloppu siis yllätti positiivisesti ja se on näkynyt valtavana hymynä kasvoillani. Olen hymyillyt aivan sekopäisen leveää hymyä kun soutelimme eilen illalla kahdeksalta joella; nukahtanut hymy kasvoillani ja silitellyt pientä saunassa touhuavaa taaperoani suorastaan transsissa hymyillen.
Että miten ihanaa tämä kaikki voi olla! Miten elämä on näin ihanaa!
Sellaista joskus mietin että pitäisikö minun ehkä muuttaa vaikka Kaliforniaan jos aurinko ja lämpö ovat näin keskeisiä hyvinvoinnilleni.
Mutta ei se ole pelkkä sää, vaan juuri tämä kesä, tämän vuoden kesä. Siitä on tulossa jotenkin tosi hieno.
Insinöörillä on ensinnäkin pitkät lomat, viimeiset vanhempainvapaat kulutetaan tämän vuoden kesäkuussa. Minullakin on lomaa paljon, jos niin päätän. Ja vaikka ei olisi, nautin yrittäjän vapaudesta jolla saan tehdä tätäkin tekstiä lauantaina huvikseen, kun mieli teki.
Tällä hienolla lomalla aiomme tehdä..jotain. Emme ole vielä edes päättäneet saati ajatelleet mutta alustavasti siihen kuuluu mökkeilyä, veneilyä (ehkä jopa sellainen isompi retki jossa yövytään hotelleissa, reittiehdotuksia otetaan vastaan!), ystäviä ja tilanteen salliessa taas meidän isot kesäjuhlat.
Pihankin kunnostaminen kiinnostaa, voisimme tehdä takapihan vihdoin valmiiksi ja laittaa sinne sellaisen viherhuoneen jonka nimi on kasvihuone mutta jota käytetään lähinnä iltaviinin nauttimiseen.
Viime kesänä hän mahtui vielä ämpäreihin, nyt tekee jo tiukkaa.
Tulemme olemaan paljon vesillä, uimassa, suppailemassa, menossa. Matkoja ei tähänkään kesään varata, eikä sitä edes mieti vaikka edellisestä on jo kolme vuotta. Kesä on hyvä Suomessa.
Heinäkuussa yksi meistä täyttää kaksi ja hän on ehkä suurin syy miksi tiedän jo nyt että tästä kesästä on tulossa aivan eeppinen. Kolmonen on aivan parhaassa iässä! Menevä ja touhukas mutta ei valita kovin helpolla (vielä). Jos valittaakin, sen saa vielä sylillä ja jätskillä tyytyväiseksi. Sitä ei tarvitse enää ihan metrin päässä vahtia ja ruoka-ajat tai nukkumisetkin joustavat vähän perheen mukana.
Tämmöinen vajaa kaksivuotias on niin ihana kun sille löytyy kesä-Suomesta elämyksiä ihan vain katsomalla! Eilen se ihasteli kärpästä, tänään pientä lasten uima-allasta. Saunassa se lotrasi ensin läpi saunan lämmityksen ämpäreillä ja lopulta otin koko kastuneen mekon pois ja kuunneltiin miten vastalämmennyt kiuas sihisi. Saunottiin ihan kahdestaan ja se oli rentouttavaa, ei selviytymisharjoitus.
Sitten on nämä isommat, jotka hekin ovat avautuneet taas hymyilemään kun aurinko paistaa! Kaksi päivää ne ovat nyt tuolla keskenään suppaileet ja kikatelleet, katselleet vanhoja klassikkoelokuvia (Kulti, kutistin kakarat ja sen jatko-osat -iso suositus) ja saunoneetkin kahdestaan. Heidän kanssaan eletään ihanaa murrosvaihetta, jossa menevät jo paljon itsenäisesti, mutta haluavat kuitenkin vielä paljon yhteistäkin aikaa.
Olen niin kesäpäissäni että harkitsen ostavani niille kausikortit Linnanmäelle.
Lepsuja aikatauluja, hiekkaisia jalkoja, aurinkorasvan hajua, karkkeja, hamppareita, päiväoluita, pitkiä löylyjä, aina jossain kuivuvia märkäpukuja ja nopeita dippejä jääkylmään veteen on edessä vielä ainakin kolme kuukautta. Se tuntuu ihan hurjalta!
Ja sitten syyskuussa saattaa mullakin olla edessä jotain jännää, kerron sitten jos se varmistuu.
Syyskuussa Kolmonen aloittaa päiväkodin, joten tässä kesässä on jotakin sellaista aikakauden loppu -tunnelmaa, mikä on kauniin haikeaa. On ihanaa ottaa tästä vielä kaikki irti ja sitten mennä täysillä höyryillä kohti uutta arkea.
Isot menevät syksyllä varmaankin uusiin harrastuksiin ja Kakkosella vaihtuu myös koulussa opetuksen painotus. Odotan kolmosluokkaa muutenkin innolla, tuntuu että sen täytyy olla jo seesteisempi kuin nämä kaksi ekaa.
Insinööri saa näillä näkymin varata itselleen korona-rokotusajan aivan pian, minä varmasti myös kohta. Ihan kuin vuoden sumu olisi hälvenemässä ja olisimme aloittamassa elämän alusta.
Jotenkin vain tuntuu kaiken kaikkiaan että nyt on elämässä kaikki palaset kohdillaan. Pieni ahdistuva osa minusta ajattelee että tässä kohtaa elokuvissa ja uutisartikkeleissa perheeseen saapuu jotain ihan kamalaa, mutta onneksi tuon pienen pilven puhaltaa yleensä leppeä kesätuuli kauas pois ja osaan vain nauttia siitä kaikesta onnesta mitä meille on annettu.
Onko siellä joku muukin joka haistaa tämän lupauksen? Että tästä kesästä tulee hieno? Vai onko se vain tämä kaksi päivää akkujani lämmittänyt keltainen ihme joka saa pääni aivan sekaisin – täysin mahdollista sekin.
Kirjoittaja on aina toukokuussa onnellisimmillaan, koska kaikki hyvä on vielä edessä. Heinäkuussa kaikki on jo toisin kun kesä on jo käytännössä loppu.