Kolmonen aloittaa syyskuun alussa päiväkodissa. Hurraa! Jos tarkkoja ollaan, virallinen päätös ei ole vielä tullut mutta johtajan kanssa jo juttelin ja sinne hän olisi menossa. Täydellä hoitoajalla, jota sitten lyhentelemme itse tarvittaessa.
Kolmonen menee alueellemme valmistuvaan ihan uuteen päiväkotiin, kunnalliseen sellaiseen. Meidän lapsista vielä kukaan ei ole ollut yksityisessä päivähoidossa, koska en vain ole nähnyt sille syytä.
Kunnallisessa päivähoidossa on aina ollut kaikki minusta tosi hyvin, enkä keksi mitään valittamista. Lapset ovat vielä olleet alueen isoimmissa päiväkodeissa aina, ja kahdesti jo aivan uudessa päiväkodissa (toinen oli vain uusi rakennus, toinen kokonaan uusi yksikkö).
Voi myös olla että meillä on joustavat lapset, koska jokaisessa hoitoyksikössä on myös ollut isoja ryhmiä ja vaihtuvia hoitajia, paljon sellaista mikä voisi olla hankalaa herkemmän lapsen kanssa. Silti päiväkoti on aina ollut minusta melkeinpä parasta mitä voi tapahtua: siellä lapset ovat oppineet paljon tärkeitä taitoja, päässeet ulkoilemaan paljon, saaneet paljon uusia kavereita ja mikä tärkeintä – varhaiskasvatuksen ammattilaisten valvovat silmät tsekkaamaan että kehityksessä on kaikki oikein.
Ehkä tässä siis ensimmäinen vinkkini jollekin, jonka lapsi on aloittamassa päivähoidossa: kaikki voikin mennä tosi hyvin.
Varhaiskasvatus saa edelleen minusta aivan liian vähän arvostusta, joten sanon tämän vielä kerran ääneen: koulutetut, omistautuneet varhaiskasvatuksen opettajat ja hoitajat ovat minun elämäni tärkeimpiä ihmisiä! Kiitos! Toivon teitä paljon lisää ja tuplasti palkkaa!
Meidän kokemuksemme ylettyy yhteensä kolmeen eri tarhaan ja jokaisessa lapsi on nimenomaan ollut varhaiskasvatuksessa, ei säilössä. Parasta on tietysti se että samalla kun lapset ovat olleet varhaiskasvatuksessa oppimassa leivän voitelua ja metsän lintuja, me olemme päässeet tekemään töitä! Tärkeä etu!
Kolmosen matka alkaa siis syyskuussa hänen ollessa hiukan yli kaksivuotias. Ykkönen aloitti kevyellä osapäivähoidolla 1v2kk iässä, Kakkonen aika tarkkaan 1,5v ikäisenä. Jännä nähdä vaikuttaako ikä aloitukseen. Tässä ikivanhassa tekstissä fiiliksiä siitä kun isot aloittivat yhdessä uudessa tarhassa.
Aloitus mennee vanhalla kaavalla, tosin pandemia saattaa tehdä pientä sivumakua tähän touhuun. Päiväkotiin tutustutaan kolmena päivänä vähitellen. Ensin paikalle tullaan yhdessä vanhemman kanssa ja tutustutaan yhdessä vaikka pihaan tai sisätiloihin (pandemiasta riippuen). Sitten jätetään lapsi hetkeksi yksinäänkin tiloihin ja tätä yksin olon aikaa pidennetään sitten seuraavana päivänä.
Päiväkotiasioista löytyy muuten varmasti aika lailla kaikki mitä haluat tietää Iidan matkassa -blogista, sillä Iida on itse vaka-ammattilainen ja on tehnyt tosi monta vinkkijuttua! Tässä kuitenkin vielä oma korteni kekoon.
Vinkit päiväkodin aloittamiseen
1. Varusteita on hyvä olla mutta ei sitä tarvitse ylisuorittaa: kysy omasta päiväkodista mitä kaikkea tarvitaan mutta yleensä sisätossut (esim tämmöiset), pari vaihtovaatekertaa, sadekamat (voit varmasti tuoda vasta sitten jos on sadekelejä!), omat vaipat ja maidot / tuttipullot jos sellaisia vielä käytetään. Unikaveri kannattaa pakata mukaan (hot parental tip: jos mikään unilelu on lapsellesi tärkeämpi kuin vaikka sinä, pidä huoli että teillä on niitä kaksi. Tulee häviämään!) Iida on tästäkin kirjoittanut aivan mahtijutun, tsekkaa tämä! NIMIKOI KAIKKI. Lapsesikin. Heitä tavarat yhteen reppuun tai vaikka muovikassiin, johonkin jolla saat lapsen omaan naulaan / lokeroon tavarat laitettua.
2. Käytettävyys ennen tyyliä. Päiväkodissa on yleensä aika hässäkkä ulos lähtemisen aikana. on monta puettavaa, paljon säätöä ja noin sata pari mustia Kuomia koossa 28. NIMIKOI. Ai sanoin sen jo. Valitse vaatteiksi kestävää, käytettävää ja käytännöllistä kamaa jonka mahdollinen häviäminen ei murra sydäntäsi. Joukosta erottuvat vaatteet ja tavarat auttavat lasta itseään bongaamaan omat kengät ettei se laita naapurin Kuomia jalkaan! Vinkkaan vielä sellaisen että monessa päiväkodissa kurahousut laitetaan aina vaatteiden päälle jos sataa, eli ei välttämättä kannata panostaa monen sadan taatusti vettä kestävään haalariin. Pehmeämpi, joustavampi ja edullisempi vaihtoehto toimii yleensä tosi hyvin. Vaatteiden kannattaa kaiken kaikkiaan olla sellaisia että ne osaa pukea ”oikein” kuka tahansa aikuinen ilman käyttöohjeita.
3. Itku loppuu kyllä, kävele vain reipaasti pois. Harjoittelu on tunnetusti se kohta joka jännittää: miten voin jättää lapseni sinne yksin, mitä jos se itkee? Teoriani mukaan lapsi itkee kaikista eniten silloin kuin vahvimman symbioosin vanhempi hoitaa harjoittelun. Voisiko vähemmän lapsen kanssa aikaa kotona viettänyt tehdä harjoittelun? Itkeminen toki kuuluu usein asiaan, koska onhan se nyt epämiellyttävää lapselle ettei vanhempi jääkään luokse. Vinkkini on: hymyile ja vilkuta, käänny ympäri ja kävele vain pois. Itku loppuu tosi usein pian sen jälkeen kun vanhemman selkä katoaa näkyvistä. Kysy takaisin tullessasi miten itku laantui, voit myös pyytää että he raportoivat sinulle jo päivän aikana miten tilanne kehittyi.
4. Aloitukseen paljon lepoa ja yhteistä aikaa. Päiväkoti ja arjen muuttuminen on kaikessa hienoudessaan myös aika kuormittavaa ja aluksi tarvitaan paljon lepoa hoitopäivien jälkeen. Myös lapselle, hah! Koti-illoissa voi olla enemmän kiukuttelua (taas: Myös lapsella) joten armoa peliin paljon. Riittää, että syötte ja menette nukkumaan, kotona ei tarvita enää mitään ihmeellistä aktiviteettia. Olisi myös hienoa jos samalla viikolla lapselle ei syntyisi vaikkapa sisarusta, mutta olen antanut itseni ymmärtää ettei sitä voi aina aikatauluttaa.
5. Varaudu hitaisiin aamuihin ja sairasteluihin. Töihin voi olla ihan hyvä kertoa että nyt on päiväkotiharjoittelu menossa (siis ekat 2-3kk!) ja että voi tulla yllättäviä tekijöitä. Hitaat, palaverista myöhästävät aamut ovat aika mahdollisia, koska ihan joka aamu lapsesi ei jaksa tehdä yhteistyötä heti kahdeksalta aamulla. Sairastelut taas vain kuuluvat asiaan, kun ihmisten ilmoilla liikutaan ja vastustuskyky kehittyy. Sitä ei pidä pelätä – on ihan hyvä juttu lapsesi kannalta että sairastellaan pieniä flunssia nuorena!
Mutta toki se muutos arjessa on hyvä tiedostaa. Tärkein vinkkini: sopikaa etukäteen miten perheessänne jaetaan tulevat lapsi sairaana -päivät. Tässäkään asiassa en suosittele parisuhteeseen tuttua oleta-pety-mökötä-mallia vaan avointa keskustelua jo ennakoiden.
+1 varaudu rakastumaan: päiväkoti on ihana asia, uskon että tulette olemaan tosi tyytyväisiä uuteen arkeenne!