En jaksa patistella enää hetkeäkään

Ei vidu kun en jaksa enää ollenkaan patistella. En ketään, en kertaakaan, en saatana ollenkaan.

Aamusta iltaan patist patist patist. Välillä tekisi mieli laskea kuinka monta kertaa ohjaan, pyydän, käsken, komennan, uhkailen, kiristyn, huudan. Viimeistä onneksi vähiten, kaikkia muita kymmeniä, satoja, ehkä tuhansia kertoja päivässä? En kyllä uskalla laskea, hulluksi tulisi.

Tätähän se vanhemmuus toki on, synnäriltä varmaan hautaan asti mutta kyllä tämä etäkoulu on vienyt hommat ihan uusiin sfääreihin.

Ihan sama miten hommia pilkkoo, etukäteisvaroittaa, motivoi, johtaa tai sitoo aikaan. Söpöt laput ei auta enää ketään. Ei tapahdu, ei etene. Arjen vetelä mato se vain matelee pitkin murmelipäiväänsä, hiljaisesti vastustellen joka hetkeä kunnes on taas yhtäkkiä ilta ja patistelija lataamokunnossa.

Vaihtakaa vaatteet, syökää aamiainen, juo vielä maito, hae koulukirjat, avaa koulukirjat, tee toi sivu, joo tee vaan, no ni toi eka lasku, okei nyt jätän sut hetkeksi tekemään, miten sujuu, tee nyt vain, sulla on jo eka sana tossa. 

Syömään! Hei tulkaa nyt syömään. Oikeesti, syömään. 

Sitte mennään ulos, käykää vaihtaa vaatteet. Käsienpesu! Kävitkö jo vessassa? Pitää käydä kyl. Mee nyt. Vie omat astiat paikalleen. Nämä astiat. Paikalleen. Nyt hei oikeesti.

Kuuletteko te mua? Kuitatkaa!

Syömään! 

Vielä viimeinen tehtävä, tee vaan. Ei ole paljoa, yksi sivu. Laittakaa nää lelut takaisin paikalleen. Vaatteet menee pyykkikoriin. 

Mulla tulee paha mieli kun te ette kuuntele. Hei, kuulitko sä?

Syömään! 

Nyt on sit hei jo lasten nukkumaanmenoaika, laitatko iltapalan.

Syömään!

Ei meillä lasketa mutta voi elämä sentään että nämä viimeiset neljä päivää kotona tehtävää koulua saavat olla pian ohi. Tämä äitiankka ei jaksa enää kertaakaan sanoa kvaak kvaak kvaak, saatana nekin ankat olisi saaneet tulla heti ekasta pyynnöstä kotiin niin ettei tarvi miehiä perään lähettää.

Syömään!

JAA
60 Comments
  • S.S
    toukokuu 8, 2020

    Ah, miten samaa mieltä olen!
    Ihanat pienet koululaiset tässä kotona, on ollut iso ilo nämä viikot mutta tuo patistelu, en jaksa enään yhtään!!
    Meillä kotona lisänä kaksi kerholaista ja 1v sähläri, vähän kaipaisin kerhoa vielä viimeisiin viikkoihin mutta sitä ei ole tälle vuodelle luvassa, pientä rauhallista hetkeä😅. Kadehdin siis ihan vähän niitä joilla lapset päiväkodissa 😊
    Ja miten se valikoiva kuulo eritysesti äidin ääneen voi olla jo niin pienillä lapsilla, sitä olen pohtinut usein?

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Siksi niille kuulovikaisille pitää sanoa ”kuulitko, kuittaa!” jolloin ei voi väittää ettei kuullut 😀

  • Maiju
    toukokuu 8, 2020

    Tämä. Niiiin samat fiilikset. Sillä erotuksella että ei asuta Suomessa ja tätä h*tin etäkoulu/etäpäiväkoti/etätoimisto-komboa aka hullunmyllyä jatkuu vielä ainakin koko toukokuu, luultavasti koko lukukausi. Ai niin ja sit alkaa noiden 10 fucking viikon kesäloma. Joo, en ihan näe miten me selvitään tästä täyspäisenä.

    Eli I feel you niin. Ihan sama tilanne paitsi multa puuttuu tollanen söpöläisvauva tästä kombosta ;).

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Oh, voimia!

  • Sari
    toukokuu 8, 2020

    No kohta se loppuu ainakin etäkoulun osalta. 🙂 Ja samaistun kyllä suuresti! Jokin aika sitten kun mullakin tuli mitta niin täyteen patistelua ja joka yksityiskohdan erikseen sanomista, sanoin meidän pojille että nyt en oikeasti tänään aio sanoa teille yhtä ainoakaan asiaa kuin nyt kerran; tämä, tämä ja tämä asia pitää olla toteutuneena kello siihen ja siihen mennessä, minä EN aio sanoa enkä muistuttaa. Jos ei toteudu, niin sitten ei, mutta huomenna ei myöskään ole sitte kännykät käytössä…

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Joo tätä samaa tehty, mutta hitto ku opet laittaa ohjeet kännykkään niin niitä on pakko sit kuitenkin käyttää.

  • Nimetön
    toukokuu 8, 2020

    Mä oon jo luovuttanut, huudan kerran syömään ja jos ei ketään tuu, alan syömään yksin. Koululaisten huoneiden ovilla käyn välillä kurkkimassa ja apua kysyttäessä tietenkin autan. Välillä katson loppuviikosta onko nelosluokkalaisella tekemättömissä monta ja kyselen milloin hoitaa ne. Ulos saavat meillä (nelos ja kutosluokkalainen) mennä ja tulla ja puhelimen mukana. Astianpesukonetta patistan täyttämään ja pyykkikoreja tyhjentämään ja uhkauksina toimii aina pelikiellot,puhelinkiellot yms koska kaikki tekee kotitöitä edes vähän. Ihanaa kun kouluun pääsevät ja lapset kasvavat 😅

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Meidän täytyy noissa kotitöissä kyllä petrata!

  • Sanna
    toukokuu 8, 2020

    Samat fiilikset, meillä kotona opiskelemassa on eskari,kolmosluokkalainen ja vitosluokkalainen.ja hännänhuippununa tyttö 8kk .

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Oh, tsemppi!

  • Nimetön
    toukokuu 8, 2020

    Aamen. Varsinkin kun patistettavana on kaksi teini-ikäistä. Toinen onneksi itseohjautuu melko hyvin, mutta toinen on ihan totaalipatistettava. Joka ikinen kerta, kun kuulen wilma-viestin (aiheena tekemättömät kotitehtävät tottakai) kilahtavan puhelimeen, olen itse lähempänä totaalista kilahdusta.

    • Kuuletteko, nyt, oikeesti
      toukokuu 9, 2020

      Ymmärrän! Mä oon tässä koronaintensiivissä punnertanut sekä ammattikasvattajana että uhmiksen vanhempana. Aijjettä.

      Mulla on kolmevuotias, ja hammasta purren mietin, miten patist patist ja annan pieniä määriä autonomiaa sopivasti. Mun kauhuskenaario on pilalle kurlattu lapsi, joka ei opi tekemään itse mitään.

      Eteisvitkuttelun pahennuttua ja mun kilahdeltua koetan taas ties mitä. Nyt on kellossa post-it lapulla merkki minuuttiviisarille: aikaa on vartin verran pukea ulos mennessä. Sit taputetaan, kun ollaan valmiita ja lappua on siirretty vähän vielä. Aikuinen pukee itse vieressä. Sama pädissä. Kello pirisee, pädi pois.

      Hanskat, kompastumiset, lasien kaatumiset, oman palapelin pureminen suutuksissa. Koitan antaa toheloida itse. Kun lasi kaatuu, putsataan yhdessä, yleensä haluaa itse tehdä. Numeroa sotkuista ei tehdä.

      Töissä olen, heh heh, ammattipatistajana:) Lähtökohtaisesti fiilaan vanhempia ja oppilaita todella lämmöllä. Moni sanoo suoraan, mistä kenkä puristaa. Sit koetetaan ratkoa asioita. Mitä etäkoulun tulee, taisteluväsymys on armoton, sähköisissä kokeissa luntataan minkä ehditään ja vanhemmat auttavat vastaamaan lapsensa kokeisiin. Jepujep. Mä oon bondannut monen vanhemman kanssa tästä tahmeasta koronaväsymyksestä.

      Ongelma on tässä: näin keväällä koko systeemi ajautuu loputtomaan patist patist Pyrrhoksen voittoon. Aina on vielä se yksi chänssi, joka pitää antaa, perusopetuslaki kertoo. Meidän mussukat eivät jumalaut opi vastuuta, koska mikään vastuun pakoilu ei koskaan kirpaise. Aina voidaan vielä vähän räätälöidä.

      Mulla on yli 230 oppilasta ja niillä jokaisella tältä etäjaksolta yli 10 tehtävää. Oon ohjannut, tehnyt videota, opettanut, pelannut, tehty esitelmää, parityötä, chätätty, etsitty aineistoa ja mitä vielä. Kun hommien pitäisi olla valmiita, ja niihin on annettu open ohjausta lisää päivystämällä Meetissä ja vaihtoehtoisia suoritustapoja, ei saada edes kirjaa auki. No, patist patist. Moti moti. Tämä voi jatkua yhdeksän vuotta lapsen elämässä. Ei. Ole. Ok.

      Saan Wilma-viestejä vanhemmilta, joissa pyydetään kertomaan, mitä heidän lapsensa piti vielä tehdä. No katsotte sieltä lapsen Classroomista, kyllä se osaa sen avata. No se haluaa vaan pelata, emme voi rajoittaa, kun tehtävät ovat koneella. No istutte saakeli viereen ja seuraatte, että saa hommat alkuun. Tavoitteet on jo eriytetty, pilkottu, pienennetty, selkotekstitetty, videolla, saa vastata piirtämällä. Puhun teineistä. Eikä. Tule. Valmista.

      Jossain siellä sisällä sitä en-tee:tä on kokemus huonommuudesta, pelkäämisestä, näköalattomuudesta, kärsimättömyydestä, haluttomuudesta ponnistella, ja tämä mua sapettaa!

      Voit vältellä hommia 9 vuoden ajan ja saada käteen armovitoset keväällä. Oikein hienoa, tätäkö me haluttiin? Koulu arvostaa aivan tosi tosi paljon sitä, että kotona jaksetaan patist patist. Mutta mitä tää kokonaisuutena tekee meille?

      Me passuutetaan ne pumperot pilalle. Paine pääkaupunkiseudulla lukio- ja amispaikoista johtaa peruskoulun supermarket-palvelutiskille. Istutaan monta aikuista palaverissa, jossa päähenkilöllä ei oo motii. Pitäisi saada karkki ja palkinto siitä, että ottaa lippiksen päästä pois. Ja eikai tää kauan kestä, tahon välkälle. Vanhemmat tekevät muistiinpanoja 15-vuotiaan tehtävistä ja tavoitteista. Wtf. Kenelläkään ei ole pokkaa sanoa, että nyt on homma mennyt pieleen perhedynamiikassa. Kukapa sitä haluaisi itse kuulla. En minäkään.

      Lapset eivät opi itse hoitamaan hommia. Ei ole koskaan ihan vielä pakko, ja jos sitten kuitenkin oli, isän ja äidin viesti reksille hoitaa pulman. Tämä johtaa siihen, että vanhempien kotipatistelut vain pahenee! Olemme kahden rintaman sodassa. Miten tää voitetaan?

      Patist. Nyt nukkumaan. Paa pois se. Nyt! Hei!

      • Iiris
        toukokuu 9, 2020

        Ei muuta kuin iso aamen tähän päälle. T. toinen aineenope

      • Iinu
        toukokuu 9, 2020

        Ajattelin kirjoittaa kommentin, mut tässähän kaikki oli jo sanottu! Jaksetaan vielä pari viikkoa – lapset, vanhemmat ja opet. ❤️
        t. Aineenope/äiti/ammattipatistaja

      • Jii
        toukokuu 10, 2020

        Kiitos! ❤️ Puit ihanasti sanoiksi kaiken tästä ammattipatistajien arjesta. Jos seitsemän ensimmäisen elinvuoden aikana ei ole tarvinnut tehdä yhtään asiaa siksi että joku on käskenyt vaan aina on voinut neuvotella tai sluibailla niin ei ole ihme, että seuraavat yhdeksän vuotta koitetaan jatkaa samalla tyylillä. Alkuperäiseen tekstiin tämä liittyy siten, että iso kiitos niille kodeille, joissa oikeasti patistetaan ja vaaditaan, vaikka aina ei jaksettaisikaan. Se kyllä välittyy, että siellä on jaksettu patistaa vaikka turnausväsymys onkin nyt huipussaan.
        Olen aivan onnessani kuvitellut tulevaa keskiviikkoiltaa: saan siivota kaiken tämän kahden aikuisen ja kahden lapsen etäkouluromukaaoksen kotiin jaettuine askartelupussukoineen ja koulusta raahattuine dokumenttikameroineen reppuihin ja kasseihin ja lähettää sinne minne ne kuuluvat. Ammattipatistpatist olkoon siellä vastassa omia lapsiani.

      • Valeäiti
        toukokuu 10, 2020

        Oi tää oli ihana kommentti, kiitos!

      • pilami
        toukokuu 11, 2020

        Miksi nykyaikana lapsia ei jätetä luokalleen? Tätä en ymmärrä. Tekisi monelle ihan hyvää. Haluaisin omankin lapseni jäävän luokalleen jos ei viitsisi hoitaa vuoden aikana kouluhommiaan. Mun mielestä monet lapseni opettajista on liian lepsuja. Lapseni on luonteeltaan sellainen että tarvitsisi ihan selkeästi sellaisen vähän vanhanaikaisen tiukan open joka sanoo että ”nyt tehdään tällä tavalla ja toi tollanen puolihuolimattomasti sutaistu ei yksinkertaisesti kelpaa”. Onneksi näitä vaativampiakin opettajia vielä on. Sit on kyllä raivostuttanut korona-aikana nämä: ”valitse näistä viidestä kuviksen aiheesta yksi, jonka teet.” Voi älynväläys, voisko vaan antaa ohjeeksi että ”tee tämä”.

        • Noni, hopi hopi.
          toukokuu 14, 2020

          Hei,

          Useat opettajat haluaisivat jättää kertaamaan luokan.
          Tätä ei tueta eikä suositella eikä oikein sallita. Päätöksen tuplaamisesta tekee rehtori. Toki kunnan linjaus ohjaa häntäkin.

          Meillä on joka kevät nelosvaroitusten sesonki. Kappas, ne neloset kääntyvät toukokuun loppuun mennessä armovitosiksi ja taas mennään.

          Opena olen saanut todella paljon palautetta siitä, että edellytän oppilailta tiettyjä suorituksia ilman vaihtoehtoja.

          Siitä vasta palautetta tuleekin, kotoa ja oppilailta, kun en suostu passaamaan. Yläkouluikäinen odottaa vaikka vartin paikallaan, että etsin hänelle kynän – penaali on vain tru opiskelijoilla – en etsi ja se on heillä tiedossa. Kun 45 minuuttia sujuu ihmetellessä, kerron että välkkä tehdään sitten rästihommia tunnin edestä. Olen kohtuuton ja ”ei kukaan muukaan” ja ”teen susta valituksen”. Tee toki.

          Jos oppilas saa monisteen, kourallinen hukkaa ne saman tien ja loput huitaistaan takarivin penkin alle. Kun kerron, että ylimääräisiä kopioita ei ole eikä tule, pyöritellään silmiä.

          Aktiivisimmat hukkaajat saavat joskus kopioida uudet itse, jolloin itketään sitä, että ”koko välkkä meni”. Niin, sen takia en sitä tee huvikseni saati turhaan. Mulla riittää töitä patistelun rintamalla ilman passaamistakin.

          Koulumaailma toistaa ympäröivän yhteiskunnan ihanteita ja tässäpä niitä tiivistetysti. Kaikkea on, palvelut pelaa. Mikäs tässä ollessa.

          • Valeäiti
            toukokuu 14, 2020

            Voi apuva. Samalla tunnen niin paljon sympatiaa ja samalla kauhua, koska meillä on kotona kyllä yksi aivan tajuttoman tiukkatahtoinen tyyppi ja pelkään etten saa sitä yhteiskuntakelpoiseksi ennen yläastetta vaikka kuinka yritän 😀 😀

          • pilami
            toukokuu 15, 2020

            Ihanaa kun vaadit! Mutta kuulostaa todella että lapset olisi pitänyt opettaa vaatimuksiin jo aiemmin kuin yläkoulussa.
            En käsitä armovitosia. Se on lapselle kyllä vain karhunpalvelus. Sitten ihmetellään kun tutkimustulokset osoittavat että kolmasosa ysiluokkalaisista ei osaa lukea kunnolla. Tai jotain muuta.
            No miksi ne on päästetty sinne ysille asti?!?! Tämä on kyllä yhteiskunnan ongelma isomminkin. Ei uskalleta vaatia. Oikein mitään. Ettei vaan tule paha mieli. Kenellekään. Työelämässä samaa touhua: mitä
            väliä dediksistä kun ne joustaa kuitenkin. Hoh-hoijakkaa.

            Mä olen muuten kerran laittanut lapseni teippaamaan koulumonistetta kasaan kun se nauroi vahingoniloisena ettei pysty tekemään läksyjä revittyään monisteensa 1 cm x 1 cm paloiksi. Oli siinä hommaa kyl. Ei ole kyllä sen jälkeen repinyt niitä enää.

  • Tytti
    toukokuu 8, 2020

    Mä sain eilen ”kaikesta tarpeekseni”. No eka vedin kilarit illalla ja lähdin mitään sanomatta kesken iltasatu tv-muumihetken makaamaan yksin kylmään saunaan 20min. Sit ku lapset oli saatu sänkyyn niin huuto miehen kanssa päätty siten, et mä kaivoin riippukeinun ja talvimakuupussin esille ja menin oikeesti nukkumaan meidän pihalle. Teki hyvää. Mut lapset oli aamulla hieman ihmeissään ku näytin missä nukuin.
    ”Teki mieli nukkua ulkona” 🙂

    • TT
      toukokuu 8, 2020

      Ei yhtään hauskaa, mutta huutonauroin 😂😂😂 . Sekoilen kolmen koululaisen ja yhden päikkyikäisen ainoana aikuisena ja yritän suoriutua älyttömistä työpaineistani. I feel you sis, olispa partsi ja riippukeinu ja mies jolle murjottaa.

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Hahahah tää oli niin kova! Mun äiti referoi tätä sun kommenttia tänään 😀 😀

  • Heleää
    toukokuu 8, 2020

    Siis niin ihana kirjoitus! Kiitos!!!! Vahvaa samastumista! Miten oikeesti välillä onkin niin että juuri MIHINKÄÄN ei ole skidillä omaa sisäistä motivaatiota (puhun bonuslapsestani. puolisoni 6-luokkalaisesta, kuopuksemme on vielä niin pieni ettei tohon ola päästy) kuin pelikonsolin avaamiseen ja tietty youtube-videoita. Voit kuvitella miten tuuletin yks aamu kun tajusin et hän oli pedannu sängyn ilman et mitään sanottiin!?!?? Rasti seinään!! Ah. Lapset on ihania mut. Joskus just tuo patist patist patist ottaa aivoon ja saa ottaa. Tsempit kaikille!

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Joo todellakin tiedän ton tunteen! Eiku en koska tota ei ole vielä koskaan tapahtunut!

  • Suzie Q
    toukokuu 8, 2020

    Siis TÄMÄ!!! Niinkun miljoona kertaa TÄMÄ!! Kiitos ihan parhaasta tekstistä. Ensi torstaina kun meidän ekaluokkalainen ja 5v&2v pikkusiskot menevät kouluun ja päiväkotiin 10 (!!!!) viikon (meillä oli ensin perhelomareissu josta kotiuduttiin suoraan karanteeniin ja siitä se kotiputki s***tana sitten lähti) non-stop-yhdessäolon jälkeen niin ensin aion vaan maata meritähtenä lattialla tunnin, jonka jälkeen suorittaa 10 viikon tekemättömät työt hiljaisuudessa yhteen putkeen.. ai niin kunnes se ä iltiksen aivan liian lyhyt iltapäivä loppuu ja yks kotiutuu ja kaks pitää hakea ja sit onkin päivällisen laiton aika 😁

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Oh hyvä suunnitelma!

  • Hei, missäs on sun matikan tehtävät tältä päivältä?
    toukokuu 8, 2020

    Jos yhtään lohduttaa, niin alkaa tässä opetkin olla aika väsyneitä.
    – Ei jaksais ohjeistaa enää ainuttakaan hommaa ja keksiä 20 vaihtoehtoista suoritustapaa jokaiseen.
    – Ei jaksais patistella etänä niitä 25 oppilasta etänä, kun ne ei vastaa viesteihin, eikä ainakaan open puheluihin.
    – Eikä jaksais kysellä enää ainoankaan unohtuneen palautuksen perään viidettä kertaa.
    – Eikä jaksais auttaa enää ainoassakaan tietoteknisessä ongelmassa.
    – Eikä jaksais kannustaa tai antaa edes positiivista palautetta enää yhdessäkään upeasti toteutetussa käsityö-/liikunta-/musiikki-/kuvis-projektissa.
    – Enkä ainakaan jaksais vastata niihin noin 300 (enkä edes liioittele) Whatsapp-viestiin, jotka saan päivittäin.

    On tässä vaan aika puhki. Että tavallaan huokaisee myös helpotuksesta, että päästään takaisin kouluun vielä. Mutta hitsi kun samaan aikaan pitää kauhistella ja vähän pelätä sitäkin.

    Kaiken kaikkiaan on iso kiitos kuuluu vanhemmille patistamisesta ja oppilaiden tuesta! Ei ope pysty aina etänä olemaan niin läsnä vaikka haluaisikin. Rankka etäopiskelukevät alkaa olla takana ja yhdessä tästä on selvitty! 🌻

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Ymmärrän <3 kiitos!

  • Jossukka
    toukokuu 8, 2020

    Samaistun isosti! Ei vaan enää jaksias… Erityislapsi vielä keskittymisvaikeuksia jne.
    Mutta meillä jaksetaa kevät loppuun hammasta purren. Mies menee sydänleikkaukseen ensi viikolla (korjataan synnynäistä vikaa) ja kaikkia pöpöjä vältellään sitten sillä että poikakaan ei mene enää kouluun…
    Tämä äitiankka tarvii kyllä pullon(monta!) viiniä ja hermoloman tän kevään jälkeen, huh.

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Tsemppiä teille <3

  • Saara
    toukokuu 8, 2020

    Kiitos ja aamen! Ekaluokkalainen ja kohta 10 kk ikäinen vauva. Ja se mies. Meinasin toivoa äitienpäiväksi edes tuntia, jona ei tarttisi patistella, maanitella, yrittää mitä tahansa joka ei kuitenkaan kelpaa ja sitä, ettei kukaan kitisisi tai kiukuttelisi. Jonkun muun tekemää ateriaa en edes uskalla toivoa. Tsiisus että mua väsyttää! Ottaispa joku muu vastuun kaikesta. Kiitos vertaistuesta ja loistavasta kirjoituksesta, taas kerran! Kvaak!

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Hyvä toive! Kvaak!

  • Maija
    toukokuu 8, 2020

    Olen tänään rypenyt vanhemmuuden syvässä mudassa ja päättänyt, etten tuhlaa voimavarojani mihinkään patisteluun. Ja sitten kilahtaa se Wilma-viesti, joka saa huonon vanhemman syyllisyyden tunteen päälle.

    Mä niin ootan ensi torstaita!

    Kiitos tästä postauksesta ja kommenteista! Olen sittenkin ehkä ihan normivanhempi.

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Voi Wilma perkele!!

  • iina
    toukokuu 8, 2020

    Oi kyllä. Patist patist. Kotona ”etäopiskelemassa” (yeah right) on neljä lasta, 1., 3., 6. ja 8. luokkaa käyvät. Olispa pienimmällä edes pelkkiä matikanlaskuja ja kirjotustehtäviä, mutta ssstana ku tänäänkin pitää käsitöissä rakentaa hyönteishotelli ja matikassa ensin laskea mutakakun reseptin ainekset ja sit vielä leipoa se ssstanan kakku. 🥴 Kolmosluokkalaisen täytyis itse, yksin, leipoa joku vapaavalintainen herkku äitille. Arvaa, onko kukaan siivonnut keittiötä? No ei ole. Arvaa leivotaanko? Veikkaan että ei 🤣

    • Leila
      toukokuu 9, 2020

      Hyönteishotelli 😄 Repesin 😂
      Kiitos päivän nauruista!

      • Valeäiti
        toukokuu 10, 2020

        hahahaha en kestä näitä 😀

  • Mintzemint
    toukokuu 8, 2020

    I feel you!
    Meillä on tämä vika viikko mennyt paremmin kuin moni muu! Lapset tietävät näköjään, että pääsevät maanantaina takasin kouluun. Tosin täällä Sveitsissä lapset on ekat neljä viikkoa vaan kolmena aamupäivänä koulussa ja sitten viimiset neljä viikkoa kesälomaan asti (alkaa täällä vasta heinäkuun alussa) on ihan tavallisesti koulua.
    Mutta mun ei tartte enää patistaa tekemään kouluhommia, jee!! Ja ei tartte repiä kokoajan kolmeveetä isojen luota pois, että saisivat tehdä läksynsä.
    Mutta mitä me tehdään koko kesäloma…

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Siis niin ihanaa!!

  • ADHD lapsen lopenkyllästynyt kotiopettaja
    toukokuu 8, 2020

    Miten voikaan pukea sanoiksi juuri ne tunteet ja ajatukset, mitä tässäkin väsyneessä päässä liikkuu. Ja samaan aikaan media hehkuttaa, miten tosi onnistuneesti etäkoulu sujuu. No ei vidu suju vaan kaivaa minusta esiin huutavan hirviöäidin.

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Joo ei todella kaikilla suju kovin unelmaisesti 😀

  • Iiris
    toukokuu 8, 2020

    Tämä on se mitä inhoan open työssäni. Inhoan aivan selvästi eniten. Sitä loputonta patistelua. Ehkä olen väärällä alalla. Mutta tämän asian inhoaminen aiheuttaa mulla eniten alanvaihdosunelmointia.

    Omat lapseni eivät etäkoulun aikana tarvinneet hirveästi patistelua. Itse olen oppilaitteni osalta päässyt etäkoulussa vähemmällä patistelulla kuin lähiopetuksessa. Kohta kuitenkin se taas alkaa…(pakenee MOL:n sivuille työpaikanetsintään)

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Voin kuvitella, mä en pystyisi just tän takia.

  • L
    toukokuu 8, 2020

    Musta tuntuu, että lapset ainakin meillä on suoriutuneet koulusta paremmin kun me vanhemmat emme ole olleet patistelemassa😆. Maanantaisin kun oon vapaalla niin kouluhommat sujuu niin nahkeasti😂. Mutta muina päivinä joutuvat hoitamaan koulun ilman patistelua kun ollaan työpaikalla ja pääsääntöisesti tehtävät on tehtynä

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Joinain päivinä näin meilläkin, sit on päiviä kun mitään ei tapahtunut ja YouTube lauloi.

  • Minna
    toukokuu 8, 2020

    Niin näinhän tämä menee. Tuon kaiken voit vielä kertoa 25×1, niin päästän lähelle alkuopetuksen open työpäivää, tai olisiko kuitenkin x potenssiin 25? Ihanaa, hurjaa, kurjaa kaikenkaikkiaan. Voimia ja tsemppiä viimeisiin etäpäiviin 👍🏻😊💪🏻

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Jep, tsemppiä sinne myös!

  • Riikka
    toukokuu 8, 2020

    Siis ISO kiitos tästä, en olisi osannut sanoittaa omia tuntemuksiani yhtään paremmin. Omista eka ja toka luokkalaisista, jotka aiemmin ovat hienosti kouluhommistaan suoriutuneet, on kuoriutunut juurikin kuvailemasi kaltaisia täysin ohjailtavia ja keskittymiskyvyttömiä yksilöitä. Hermoheikoksi muuttuneella äidillähän ei varmasti tähän ole osaa eikä arpaa🙈😬 myös täältä löytyy lisäksi tuo kohta 9kk kolmonen, joka ei tätä etäkoulua/kotikoulua myöskään sujuvoita🙄
    Suuri kiitos siis tästä vertaistuellisesta tekstistä ja tsemppiä sinne viimeisille etäkoulupäiville!

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Ihana kuulla 😀 kiitos!

  • Kk
    toukokuu 8, 2020

    Kiitos. Mä luulin että mä olen ainoa. Kiitos. Alku oli huomattavasti paljon helpompaa, nyt alkaa olemaan ilmassa jo niin paljon luovuttamista, hälläväliä-asennetta ja mun puolelta kasvavaa kiukkua, että luojan kiitos ensi viikolla pääsevät hetkeksi kouluun. Mä mielelläni ohjaisin, avustaisin, ja vaikka mitä, siinä koulunkäynnissä, mutta se jatkuva muu patistaminen. Just se ”aamupalalleee, aamupalallleeeee, aaaaaamupalallllleeee, nyt sitten samantien AAMUPALALLE jos meinaatte jotakin syödä!” ja sama toistuu joka ruualla. Sitten odottelet pöydässä sen ikuisuuden, että saavat syötyä, koska jos nämä jättää keskenään, heistä muodostuu apinalauma. Niin, ja sitten olis myös ne omat etätyöt. Ja mieskin etätöissä, paitsi erona se, että hän saa tehdä töitä, minä teen myös aamupalan, lounaan, välipalan ja päivällisen sekä siivoan niiden kaikkien jäljet, avustan koulussa, keksin päiväkotilaiselle omia tehtäviä, ja toimin jatkuvasti erotuomarina. Tätä kevättä ei tule ikävä.

    • Hoiva- eikun patisteluvastuun jakautuminen
      toukokuu 9, 2020

      Siis perheen toinen aikuinen ei ota vastuuta näistä asioista? Ei kuulosta reilulta!

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      <3 tsmppiä!

  • Vasunta
    toukokuu 8, 2020

    Tää antoi mulle tänään vapautuksen isosti kuormittavista asioista. Katotaan miten toimii huomenna käytännössä…:

    https://www.janetlansbury.com/2020/04/5-ways-parents-can-make-their-lives-easier-right-now/

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      Hyvä juttu!

  • Leila
    toukokuu 9, 2020

    Hyönteishotelli 😄 Repesin 😂
    Kiitos Iina päivän nauruista!

  • A
    toukokuu 9, 2020

    Muaahhaa. Musta tuntuu utopistisen ihanalta, että torstaista eteenpäin mulla on pari viikkoa ”vapaata työaikaa” klo 8-11.45. Ja mähän otin ekaluokkalaisen kotiin jo muutama päivä ennen hallituksen päätöstä sulkea koulut 🙂 Alkuun tehtiin lukkaria ja mentiin sen mukaan, nyt meininki on että meillä on vuorot lapsen huoneeseen (=palaverihuone, ainut tässä talossa jossa on ovi) ja muuten lapsi saa hoitaa koulunsa ihan niinkuin itse hyväksi näkee (sis. sen että osallistuu koulun meetteihin). Aina välillä havahdun siihen, että en oo pariin päivään kysynyt lapselta mitään että onko koulu hommat tehtynä (on ne silti, lapsi on supertunnollinen ja reipas). Vanhemmat toki opetetaan anarkistisesti, että jos läksy on lukea tavuviivoitettu teksti kolme kertaa ääneen, niin yksi kerta riittää (eikä sitä tartte aikuisen kuunnella). Tämä sillä harkinnalla, että lapsi oppi lukemaan 4-vuotiaana ja kuunnellaan mieluummin vaikka sitä kun se lukee iltapalapöydässä viikottaisen Aku Ankan parhaita paloja ääneen 🙂 Eikä tässä mitään krittiikä koulua kohtaan, lapsen opet on super ja ohjeistus on ollut erittäin hyvää ja riittävää (tsempit kaikille opeille, ihan supermahtavasti te vedätte!)

    • Valeäiti
      toukokuu 10, 2020

      joo meillä tosi sama! Pitää ottaa vikalle viikolle kyllä todella rento asenne itselleen.

  • Väsynyt ja stressaantunut
    toukokuu 13, 2020

    Tämä! Koko tämä etäkouluaika pelkkää patist patist patist! Ajattelin että nyt jo tämän viikon alkuviikko on itselle helpompi kun mies otti lomapäiviä, eli itse saan tehdä töitä rauhassa kun ei tarvitse olla itse patistelija vaan isä hoitaa. Noooooh, nämä kolme päivää ovat olleet itse asiassa jopa stressaavammat jos mahdollista, kun mies löhöää sohvalla ja tuijottaa puhelinta. Itse kun oletin että hän hoitaa lasten meet-istuntoihin valmistautumisen, joten esim. tänään kävi niin että lapsi alkaa huutamaan kahta minuuttia ennen meetin alkua että kynät, kirjat ja kaikki on kadoksissa eikä varmasti mene meettiin. Ja SIINÄ vaiheessa mies nostaa takamuksensa sohvalta ja lähtee kiukustuneena lapsen huoneeseen, kun olisi voinut jo vähän aiemmin auttaa valmistautumisessa. Eli itse oon saanut paistaa tälläkin viikolla ihan yhtä paljon lapsia, ja myös miestä. Lounaankaan jälkeen ei tajunnut siivota keittiöä ennen kuin pyysin että mun ei tartteis tehdä sitä omien töiden ohessa. Huoh…

    • Valeäiti
      toukokuu 13, 2020

      Aaaargh aikuisten patistelut on PAHINTA.