Ensimmäisen lapsen äitinä oleminen oli vaikeinta

Muistan niin kirkkaasti sen ajatuksen: ”Mistä se tietää ton, että just ton verran sen vauvan pitää syödä?”. Tuttavani oli kirjannut vauvansa hoitoa varten ohjeisiin kuinka paljon maitoa vauva söisi mihinkin vuorokauden aikaan. Minä olin viimeisimmilläni raskaana ja kauhuissani – mistä tommosia asioita pitäisi tietää? Onko jossakin ohjetta että näin paljon tämän ikäinen syö?

En silloin vielä tajunnut että hän oli varmaan ihan kokeilemalla ja kokemalla pikkuhiljaa oppinut minkä verran vauvansa söi. Pidin sitä kaikkea jotenkin niin vaikeana, uskomattomana suorituksena. Että joku voi noin vain tietää miten vauvaa hoidetaan.

Onneksi silloin ei ollut vielä somea. Voi miten hajalle pieni pääni olisi mennyt kun olisin tajunnut että jotkut todellakin tietävät miten kaikki pitää tehdä ja nyt minun pitää pystyä samaan tai tulee sanomista.

Meni tosi monta vuotta ja varmaan aika monta lastakin ennen kuin tajusin että me tiedämme näistä lapsista kaikista eniten eikä sekään ole yleensä kovin paljon. Nuo salamyhkäiset yksilöt ne vain ovat tuossa, kasvamassa meistä riippumatta. Niiden tarpeita kuunnellaan ja niitä koitetaan sitten kulloisenkin tilanteen mukaan palvella. Raukat eivät myöskään paremmasta tiedä, joten olemme joka päivä heille parhaat mahdolliset vanhemmat.

Olenkin neljännen kohdalla hyvin erilainen äiti kuin ensimmäisen kohdalla. Minulla on työkaluvyössäni paljon opittuja taitoja, selätettyjä pelkoja ja kokemuksen tuomaa rauhaa siitä että vaikka miten tekisin ja suunnittelisin, asiat on silti aika kaaottisia ja ennalta-arvaamattomia – ja että kaikista tilanteista silti aina selviää ja tilanteet voi muuttua sekunneissa.

Olen oppinut mitkä jutut on mulle vaikeimpia vanhempana (hitaus, kaaos, äänet ja vänkääminen) eli mitkä yritän ulkoistaa vaikkapa Insinöörille; tiedän missä jutuissa loistan (viihdyttäminen, harhauttaminen, lohduttaminen, tunnekasvatus ja ongelmien selvittely). Ennen kaikkea olen oppinut ettei vanhemmuus ole koko elämä, ettei sellaista asiaa kuin kasvatus oikeastaan ehkä kauheasti edes ole, ja että muiden näkemyksillä ei ole merkitystä ellen niitä erikseen pyydä.

vauva 1kkNyt pääsen pikkuhiljaa asiaan, jota olen miettinyt pitkään:

Esikoisen äitinä oli sata kertaa vaikeampaa olla kuin neljän äitinä.

Esikoisen äidistä oletetaan että se on ihan pihalla. Ei tajua asioista ja on ihan turhan stressaantunut siksi. Kauhee hössötys!

Esikoisen äiti ei kuitenkaan saa olla asioista selvillä. Silloin sitä pidetään näsäviisaana, kirjaoppineena jolla ei ole oikeaa, monen lapsen tuomaa elämänkokemusta.

Esikoisen äiti ei saa koskaan olla tietävänä keskusteluissa mukana, vs. “Terveisin kolmen äiti”

Ja jos esikoisen äiti jotakin osaakin ja selviää hyvin – ja luoja paratkoon erehtyy kertomaan siitä muille – hänelle sanotaan silmiä pyöritellen “odota vain kun sinullakin on kaksi niin ei oo niin helppoa sitten tuokaan”

Kun esikoisen äiti voivottelee väsymystä tai puhisee lapsen perässä juoksemisen stressiä, hänellä joko naureskellaan (ei teidä vielä väsymyksestä mitään hän!) tai vain vähätellään vielä kerran hei helppoahan sulla kun sulla on vain yksi.

Esikoisen äiti on liian tiukka ja periaatteellinen (juu kyllä minäkin vielä ensimmäisen kanssa sitä sokeria vahdin) tai liian lepsu (tommonen iltaisin kylillä riekkuminen kyllä loppuu kun lapsia on enemmän!).

Liian reipas päivittäisensä puistoilunsa kanssa tai liian laiska kun ei missään käy vaikka lapsiakin on vain yksi.

Vasta äidiksi tullut on joko aivan hurahtanut äitiyteen eikä muusta puhu tai sitten omituisen välinpitämätön kun töihinkin halusi jo palata.

Esikoisten äidit, kuulostaako tutulta? Vai olinko se vain minä joka koki vaikeaksi olla oikeasti vielä aika epävarma ja samalla puolustaa tonttiaan, sanoa että vähän aina jännittää mutta kyllä minä jo tosi paljon osaankin ja kysyn sitten neuvoa jos tarvitsee?

Minä olen ihan varmasti sanonut noista kaiken joskus ylimielisenä monen lapsen äitinä. Saatan vieläkin hymähtää sisäisesti (toki nykyään onneksi lempeästi, täynnä rakkautta!) että jep, tuossa taitaa nyt puhua yhden lapsen äiti mutta olen tajunnut jotakin todella tärkeää.

Esikoisen vanhemmuus on ihan eri asia kuin minkään muun kombon vanhemmuus. Siitä pitäisi saada jatkuvasti tuplapisteet!

Ensimmäisen lapsen kanssa kaiken kuuluukin olla uutta, jännittävää, hermostuttavaa, kontrolloitua, superlepsua, ihan mitä vain – se on täydellisen uniikkia aikaa. Se on tuhannesti vaikeampaa kuin toisen tai kolmannen lapsen vanhemmuus koska kaikki, aivan kaikki, tulee uutena ja yllättäen.

Vaikka olisit lukenut ne oppaasi tai seurannut jotakin lasta ihan vierestä, vähintään oma sisäinen tunnereaktio yllättää ja pyyhkäisee mukanaan. Miten voimakkaasti voikin tuntea omaa lastaan kohtaan – kaikissa muodoissaan!

Ensimmäisen lapsen kanssa koko elämä on paljon väsyttävämpää ja kuormittavampaa vaikka laskennallisesti lapsia on vähemmän. Prosessi käy kovemmalla teholla kun kaikki tulee vastaan ekaa kertaa.

Kukaan ei voi oikeasti valmistautua siihen minkälaista elämä lapsen kanssa on. Ei voi mitenkään nukkua varastoon tai olla hajoamatta yön viidenteentoista herätykseen, ihan vain koska tiesi että sellaista se nyt on.

Ei voi nauttia joka hetkestä sokeana kun ovat vain hetken pieniä – iltapäivän kitutunnit ja yön koliikit ovat pitkiä ja tuntuu että matka haikeuteen on aika pitkä. Ei voi olla täysin zen kun lapsi tipahtaa ekaa kertaa pää edellä kivilattialle ja miettiä että nooo tuo nyt kuuluu asiaan, kaikki lapset kaatuvat joskus.

Ei meidän kuulu tietää sitä kaikkea, sehän se tässä koko homman hauskuus onkin.

Esikoisen äitinä saat kokea ekaa kertaa bataattisosetta sisältävän aivastuksen, hätäisesti lausutun “äittän” ja haparoivat raajat säärtäsi vasten. Saat fiilistellä niitä juuri sinun tavallasi ja jakaa vaikka kolmesataa kuvaa siitä ihan mustikkaisesta naamasta kun vauva söi hauskasti ekaa kertaa itse. Tai olla huomaamatta koko hommaa, sekin on oikein hyvä niin.

Saat aikanasi todeta että jaa, tämä olikin aika eri setti tämä kaksi lasta ja sinä saat vuorostasi hymähtää että nyt kyllä tuolla toisella taitaa olla vain yksi lapsi.

Mutta tee se sisäisesti ja hymyile sille toiselle äidille. Muista että hän kokee kaiken vähintään tuplavoimalla.

Hymähdyksen sijaan suosittelen hyppäämään kanssaan mukaan äitiyden tunnemyrskyn ekoihin aaltoihin niin kuin et olisi jo uinut montaa altaanmittaa. Se on ihanaa!

Esikoisten äidit, I salute you. Te olette rautaa.

PS: TÄMÄ TEKSTI EI OTA KANTAA KAKSOSIIN, PIENIIN IKÄEROIHIN TAI MUUHUN JOKA KUMOAISI KAIKEN 😀 TÄMÄ TEKSTI EI OLE TOTUUS, VAIKKA AIKA JEESUKSELTA KUULOSTANKIN!

27 Kommentit

  • Nimetön

    Kiitos 😭

  • Aaaaaaaa

    <3 Ihana kirjoitus ja niin totta (vaikka enhän minä paljon tiedä ainokaisen äitinä … mutta ainokaiseni on niin iso jo, että pystyn katsomaan tuoreita esikoisten äitejä lähipiirissä kaikilla hellyydellä ja rakkaudella mitä heille kuuluu siinä ainutkertaisessa elämäntilanteessa).

    • Kiitollinen

      Kiitos tästä! On ollut hauska seurata sinua etenkin instassa, olen saanut sinulta paljon vertaistukea oman esikoiseni kanssa, joka on Nelosta 2 päivää vanhempi. Someaika ei todellakaan ole helppoa aikaa olla esikoisen vanhempi, koska sieltä löytää tuhat eri tapaa tehdä yksi asiaa ja yhtä monta vakuuttavalta kuulostavaa perustelua niihin. Joka kerta, kun teemme jonkun uni, ruoka tms. päätöksen niin löydän itseni lukemasta miten se on täysin väärä tapa tehdä.. Pakko vaan ollut löytää se itseluottamus jostain ja välillä se on kyllä superhukassa. Ja välillä vituttaa ja väsyttää niin paljon ja siitäkin on huono omatunto, koska onhan mulla vaan yksi lapsi. Kiitos siis tästä.❤ Oon varmasti ihan riittävän hyvä minäkin.

      • Rapu

        Ihanasti kirjoitettu ja sanoitettu.

        Itse soitin toisen vastasyntyneen ekoina päivinä takaisin synnärille huolissani siitä, että hän nukkuu niin paljon. Kokenut kätilö ohjeisti, että kyllä ensimmäinenkin nukkui, mutta sinä vain katsoit hänen nukkumistaan niin intensiivisesti, ettei se tuntunut siltä.

  • Nimetön

    Kiitos. Miten upeasti joku voikaan osata sanoittaa näitä asioita. <3

  • Esikoisen äiti

    Kiitos todella kauniista tekstistä. Tämä liikutti 9kk esikoisen äitiä. ❤️

  • Nimetön

    Ihana, ihana teksti ja niin samaistuttava!! ❤️

  • Suvi

    Tää oli hyvää settiä! Kiitos!

  • Nimetön

    Kiitos tästä tekstistä! 😊 T. yhden äiti

  • Anna

    Kiitos tekstistä ja kyyneleiden aiheuttamisesta julkisella paikalla 😭❤️ Terveisin esikoisen äiti (joka yrittää olla chill mutta maailma kääntynyt 8kk sitten ylösalaisin ✌️)

  • Nimetön

    Niin totta 🙏 täällä ainokaisen äiti joka voi allekirjoittaa tämän tekstin täysin.

  • Nimetön

    Olen 8kk ikäisen esikoisen äiti ja itku tuli kun tätä tekstiä luin. Kiitos 😭❤️

  • Nimetön

    Niin hyvä teksti! Ja hauskaa kuinka olen saanut itseni kiinni siitä ajatuksesta, että kumpa tulisi toinen mukelo niin olisi rennompi mutsi, koska se uusi vauva vaan ”sulahtaisi tähän meijän arkeen, plumps”

  • pilami

    Näinpä. Mutta koen samaan aikaan olevani ikuisesti esikoiseni kanssa uusilla vesillä: en ole koskaan aiemmin ollut 5-vuotiaan äiti, koululaisen äiti, murrosikäisen äiti… tuo toinen lapsi tulee vähän peesissä. Tiedän jo, että ”okei, vissiin tässä iässä on kaikilla hankalaa mutta menihän se esikoisenkin kanssa ohitse” jne. Löydän siis itseni ihan säännöllisesti uuden ääreltä esikoiseni äitinä. Esikoinen suurella todennäköisyydellä on aikanaan myös ensimmäinen joka lentää pesästä pois. Veikkaan että siinä sitä taas on äitiyden murrosta tarjolla.

  • Ppaa

    Tämä oli ihana🥰 tunnistan aivan kaiken, siis aivan kaiken. Enkä ollut ymmärtänyt kuinka pahalta oli tuntunut ennen kuin aloin itkemään tämän äärellä! Sitä jäin miettimään, että millainen osa on jos haluaa/saa vain yhden lapsen. Ettei joutuisi jäämään siihen ”tuo mistään mitään tiedä kun sillä on vain yksi lapsi”-vaiheeseen. Itse huomaan että aloitan kaikki juttuni disclaimerilla siitä että tämä nyt on näin mutta varmasti eri tilanne jos meillä olisi toinen. Miksen voi ylpeästi sanoa, että kyllä, me ollaan hoidettu hommat ihan perkeleen hyvin.

  • Annu

    Oon joskus ääneen sanonutkin, että haluaisin olla suoraa sen toisen lapsen äiti. Jo ennen tuota ainokaista, joka on vain vahvistanut ajatusta.

  • Hg

    Aivan ihanasti kirjoitettu! Tuttua on, ja totta on.

    Koin myös, että esikoisen saaminen kaikin tavoin nosti enemmän tunteita lähiympäristössä. Nuori äiti yhden vauvan kanssa tai ensimmäisen kerran raskaana jotenkin värisyttää jotain muissa naisissa. Joskus negatiivista, joskus positiivista. Mummot kadulla ottivat kontaktia eri tavalla kuin nyt parin isomman kanssa. Raskausuutisen suhtaudutaan paljon rauhallisemmin. Jotain kollektiivista tässä on. Ihana että kirjoitit näin kauniisti ja empaattisesti!

  • Milla

    Aamen! 🙂
    T: kolmen äiti

    • Nimetön

      Ja isoäiti🙂

  • LindaW

    Niin totta, haluaisin ajatella että äiti kuin äiti, lapsien määrästä viis! Muistan kun esikoista odottaessa satuin päivittämään, että olin ottanut nokoset sohvalla ja tuttu, joka odotti kolmatta kommentoi katkerasti että eipä täällä ole paljon aikaa sohvalla nukkua – ymmärsinkin siinä sitten pelin hengen. toisen lapsen saatuani kuuntelin esikoisen saanutta siskoani, että hänen koulukirjamainen vauvanhoito kuulosti utopialta, johon ei kahden vaippalapsen perheessä mitenkään enää yltänyt. Mutta siitä huolimatta ei tulis mieleenkään käydä ojentamaan esikoisvauvan äitiä – oma kokemus siitä ei unohdu! Juuri nyt haaveilen kolmosvauvasta ja siitä että voisin vain nauttia ja olla yhä vain enemmän zen äitiydessäni 🙂

  • Märzu

    Kiitos tästä tekstistä! ❤️ Olen 10kk esikoisen äiti, ja mietin jo nyt, kuinka moni asia olisi helpompaa toisen lapsen kanssa. En stressaisi turhia enkä yrittäisi etsiä niin paljon tietoa kaikesta; informaation ja neuvojen määrään hukkuu ja samalla unohtaa, että itse tuntee oman vauvansa parhaiten. En myöskään linnoittautuisi ensikuukausina kotiin vain siksi, että vauva saattaisi vaikka itkeä julkisella paikalla tai sen tulisi nälkä tai olisi vaihdettava vaippa.

  • Tiu

    Kiitos. Herkistyin 😭

  • Nimetön

    Kiitos, jospa tajusin tämän vauvavuonna. Olen yhden lapsen äiti, tyttäreni on Kolmosen-ikäinen. Lapsen syntymä myllersi elämän kokonaan, ja vaikka paras myllerys tämä olikin, niin se oli hirveän vaikeaa ja hämmentävää. Ei minullakaan ollut aavistusta kuinka monta kerta lapset syö tai montako päikkäreitä nukkuu. Suosituksia on joka pikku asiaan, ja kaikki ahdisti.
    Tosiian, mikään äiti ei lakka olemaan esikoisen äiti, koska sen vanhemman lapsen uudet vaiheet ovatkin uusia vaikka lapsia olisi 10. Nyt toki tietäisin paremmin mitä se imetys toisi mukanaan tai mitä tarkoittaa, kun vauva ei nuku, niin varmasti taas olen ihan pihalla ja ahdistunut kun koulu alkaa, tai teini kriisi iskee. Varmaan kuitenkin kokemukset auttaa ymmärtää olla lempeämpi itsea kohti
    upea kirjoitus <3

  • Nimetön

    Ihana teksti, kiitos 🤍💫 -6kk esikoisen äiti

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      💜💜💜💜

  • Johanna

    Aivan ihana teksti. Kyyneleitä satelee, sen verran osu ja uppos tähän 2kk:n ikäisen vauvan äitiin <3

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Oi ihanaa <3

Tämän viestin kommentit on suljettu.