Kaupallinen yhteistyö: Anyfin.fi
Kello on 6.22. Ei oo totta, vastahan me nukahdettiin kunnolla?
Silmiä kirveli väsymyksestä kun kaadoin kahvia poikkeuksellisen ison kupillisen. Kaataessani ajattelin että kyllä kai minä ne Marimekon mukit (50€) ihan hyvin voisin ostaa, onhan meillä nämä vanhat olleet jo 11 vuotta, olisi mukavaa vaihtelua. Iltapäivällä ihan sattumalta muistin, että kaikki mun meikkijutut on lopussa, voisi ostaa kerralla kaikki uudet (100+€).
Ennen kuin pääsin verkkokaupoille asti, tajusin estää itseäni. Muistin että olen väsynyt ja siksi haluaisin ostaa jotain.
Ymmärsin joitain vuosia sitten, kuinka paljon tunteet vaikuttavat mun kuluttamiseen. Siis sekä niin että ostan asioita eri tunnetilojen takia, mutta myös niin että ostamisesta aiheutuu mulle tunteita, eikä yleensä hyviä tunteita. Kysyin teiltä, mitä tunteita kuluttamiseen teillä liittyy ja vaikuttavatko tunteet ostamiseen ja olitte kanssani samoilla linjoilla.
Instagram-kyselyyni vastanneista 92% sanoo tunteiden aiheuttavan kuluttamista, ja 91% huomaakin ostaneensa joskus jotain aivan turhaan tunteisiinsa. Suurimalla osalla negatiiviset tunteet (ahdistus, masennus, suru) ruokkivat kulutusta mutta myös onnen fiilikset aiheuttavat talouskurin löystymistä.
”Jos mieli on maassa, luulen muuttuvani paremmaksi ostamalla jonkun tuotteen”.
”Alan etsiä quick fixiä alakuloon kuluttamisesta”
”Paska fiilis –> ostos tuo hetkeksi hyvän mielen, vitutus –> ostan ku vituttaa niin paljon et sama ku rahatkin menee :D”
”Halu palkita itsensä -> ostan jotain uutta”
”Jos joku tuottaa onnea, ostan sen heti”
”Kaikki tunteet vaikuttaa! Iloisena ostan jotain muille, surullisena itselle”
”Jos asiat ottaa päähän, tekee mieli tuhlata. Ihan sama mihin, kaikki käy”
”Fomo ja samaistuttavuus – en halua että lapseni tai minä jään ulos”
Tunnistan itseni noista jokaisesta.
Olen iloinen että olen viime vuosina saanut tosi paljon vähennettyä sellaista materialisminhimoista ostamista, jossa uutta ostetaan siksi että uuden ostaminen on kivaa. En minä siinä ehkä koskaan mikään pahin syntiläinen ole ollut, mutta jos totta puhutaan niin suuri osa vaikkapa sisustamiseen liittyvistä asioista on meille ostettu haluun, ei tarpeeseen.
En osaa perustella väriä vaihtavaa valaisinta millään muulla kuin kivalla tunnelmalla.
Mulla liikaa tunneostamista hillitsee nykyään se, että muistelen vuorostaan sitä tunnetta mikä minut valtaa oston jälkeen, kun olen saanut sen uuden tavaran kotiin. Se on nimittäin erittäin usein kuormittunut, ehkä jopa hieman häpeällä / katumuksella sävytetty fiilis. Kun taittelen pahvilaatikkoja pois ja lajittelen muovipakkausta roskiin, alkaa ärsyttää. Uuden ilo kestää sen ostohetken verran muuttuen hyvin äkkiä kriittiseksi pohdinnaksi. Taas uutta kamaa, lisää materiaa, lisää luonnon kuormaa. Oliko pakko?
Melko varmasti ei ollut.
Ostopäätökseni ovat harvoin pelkkää järkeä, vaikka kuinka itseäni siitä vakuuttelen. Ihminen nyt toki muutenkin tekee osin päätöksiä intuitiolla / tunteella ja perustelee ne vain sen jälkeen järjellä. En hirveästi ruoski itseäni siitä että teen päätöksiä tunnetiloissani, sillä pääasiassa kulutan suhteellisen vastuullisesti ja tulotasomme kestää satunnaiset turhat ostokset.
Mutta se mistä haluaisin eroon, on sellainen epämääräinen oman talouden hallitsemattomuuden tunne ja jatkuva arpominen siitä onko joku tekemäni ostos perusteltua vai ei. Sillä samaan aikaan kun ihan aiheellisesti moitin itseäni käsikäyttöisen vaatehöyryttimen ostamisesta (69€ en ole käyttänyt vielä kertaakaan), saatan myös irvistää ruokakaupan 130€ kuitin nähdessäni.
Syyttä! Se ruokakaupan summa ei ollut mitenkään tarpeetonta, ylimitoitettua tai herätteenä ostettua. Pitäisi muistaa että sen verran meillä menee ruokakauppaan ja se on ok.
Liiallinen pohdinta siitä teenkö nyt oikein vai väärin aiheuttaa mulle yllättäen myös tyhmiä ostoksia. Mulle käy ihan liian usein niin että harkitsen pitkään ostavani vaikka uudet hanskat lapselle, mutten tee sitä koska se tuntuu tarpeettomalta. “Onhan sillä noi yhdet”.
Kunnes yhtäkkiä jostain hetken mielijohteesta ostan vain jotkut ja yleensä vääränlaiset. Miksi? Joskus siksi että näin ne kaupassa, joskus siksi että joku toinen oli ostanut ja ne näytti niin hyviltä, joskus siksi että “halvalla sai” – viimeksi ostamani hanskat oli jonkun “tänään kaikki -25%” kampanjan syytä. Ei ne silti halvaksi tulleet, hanskat joita ei koskaan saatu käytettyä. 10€ turhista hanskoista on enemmän kuin 0€ (ja tavallaan myös enemmän kuin 20€ kelpo hanskoista).
Olenkin oppinut ettei minun kannata alennusten perässä juosta, menee yleensä päätöspaniikissa väärin! Nykyään pidän onneksi yleensä listaa asioista mitä tarvitaan. Silloin on hyvä fiilis ostaa jotain kun tietää että se tulee tarpeeseen, vaikka tunnekin olisi päätöksessä mukana.
Senkin olen jo tunnistanut, että univelkaisena haluan ostaa asioita. Mitä enemmän väsyttää, sitä varmemmin selaan jotain mielestäni tärkeää sivustoa. Joskus myös palkitsen itseäni kuluttamalla, oli se sitten pullaa tai tavaraa. Tylsistyminen ei mulla ole niin suuri triggeri (se ajaa mut vain Instagramiin), mutta sitten yleinen ahdistuneisuus tai stressi todellakin on.
Saatan katsella kotia kriittisesti ja olla varma että kaikki ratkeaisi uuden hyllyn ostamalla – vaikka oikeasti pitäisi vain siivota.
Tiedostan, että osani on hyvä. On etuoikeutettua pohdiskella turhien asioiden kuluttamisen syitä ja merkityksiä. Eihän mitään tälläistä olisi mahdollisuus tehdä jos raha ei riitä elämiseen ylipäänsä. On tähtitieteellisen eri asia saada morkkis jostain turhista kahvikupeista kuin laskea riittääkö raha kahviin.
Uskon kuitenkin että meistä monelle kuluttamisen ja rahan aiheuttamien tunteiden pohdinta on ihan paikallaan. Moni pohtii omaa rahankäyttöään vähän koko ajan ja on säännöllisesti morkkis milloin mistäkin turhaan ostetuista hanskoista vaikka samalla sitten saattaa yhtäkkiä nappia painamalla tilata jotain tosi isoa, maksaakseen sen sitten erissä pois.
Selkeämpi budjetointi voisi auttaa ainakin. Että jos miettisi että lastenvaatteisiin saa mennä X määrä rahaa kuussa niin se hanskaostos ei tuntuisi niin pahalta ja toisaalta osaisi olla ostamatta jotain vain väsymykseen, tylsyyteen tai palkinnoksi.
Koska rahankäyttö on harvoin pelkästään järjen asia on aika luontevaakin päätyä käyttämään rahaa enemmän kuin syytä olisi. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa meidän perhe päätyi tilaamaan noutopizzat vaikka kaapissa on ruokaakin – selkeä “perjantaipalkinto” joka tulee maksamaan meille 60€.
Totta kai tämä johtuu siitä että meillä on tilillä rahaa, jolla maksaa se 60€. Mutta tiedän myös että jos katsoisimme nyt koko kuun tulot ja menot tarkalla syynillä, se 60€ jäisi äkkiä käyttämättä. Ei meillä oikeasti kovin moneen ylimääräiseen pizzaan kuussa rahat veny.
Tätä ja muita ajatuksia mulla nousi Anyfinin Budget Bootcampilla, joka on Anyfinin ja psykologi Maarit Lassanderin luoma neljän viikon vinkki- ja tehtäväkimara, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä kohti parempaa taloudellista hyvinvointia. Jos oma talous aiheuttaa heiluntaa tunnetasolla tai haluat muuttaa omaa suhtautumistasi talouteen ja kuluttamiseen, suosittelen kurkkaamaan tuon Budget Bootcampin. Pääset mukaan treeneihin lataamalla Anyfinin sovelluksen ja rekisteröitymällä, asiakas ei tarvitse muuten olla, täällä latauslinkit sovellukseen!
Jos haluatte lukea tarkemmin Anyfinistä, voit käydä kurkkaamassa aiemman tekstini ”Mikä Anyfin oikeasti on?” .
Budget Bootcampiin pääset täältä mutta mua kiinnostaa myös kuulostiko mikään tästä tutulta – onko muilla taipumusta ostaa välillä liian hövelisti ja jättää toisaalta tarpeellisia hankintoja tekemättä? Vai olenko minä vain sekaisin?
Kuva minusta: Aino Heininen