Ahhhhh miten onnellisen väsynyt voi ihminen olla! Tää elokuu on aivan megakreisin sosiaalinen ja juhlia täynnä, ei ole hetkeen tämmöstä nähty. Mulla on ollut ja tulee olemaan niin paljon kaikkea kivaa tässä, että joudun työni suunnittelemaan niin, että jaksan varmasti kaiken vapaa-ajan 😀
Kotiuduin eilen rakkaan ystävän polttareista ja tänä viikonloppuna on heidän häät <3 niiiin kivaa pitkästä aikaa juhlia rakkautta, ison porukan kesken! Kun polttareiden pohjalla oli Flow-viikonloppu ja tässä on kaikenlaista muutakin ystävien näkemistä ja harrastusten alkamista niin huh huh tähän vauhtiin on tottumista.
Tällä viikolla pelkästään on tiedossa retriitti ystävän mökille (kirjaa kirjoittamaan ja yhteistä reelsiä Julian kanssa kuvaamaan!), PMMP:n keikka, Sveitsin ystävät meille yökylään, maratonviesti Hannan joukkueessa ja sitten vielä ne häät.
Niin ja tänään menen kahden tunnin padeltreeneihin, tasoani selvittämään valmennusta varten, huomenna kauden ekoihin HUH Helsinki treeneihin (se on osa yhteistyötä) ja tosiaan lauantaina juoksemaan, kääk.
Tämä on ihanaa kaikki. Oon niin onnellinen, että olen saanut tämmösen elämän, johon mahtuu kaikkea laulusta tanssiin, urheiluun ja mökkeihin.
Ei meinaa energia riittää töihin asti kun mieli suunnittelee seuraavaa kivaa aktiviteettia ja jalat haluaa juoksemaan.
Viikonlopun polttariporukassa on niin kovaa ammattilaista, että siinä seurassa alkaa muutenkin aina kyseenalaistaa omia töitä. On start-up yrittäjiä, konsulttifirman osakkaita, menestyneitä muusikoita, kirurgia, rahapolitiikan korkeimpia asiantuntijoita…jokainen uskomattoman viisas, taitava ja ihana tyyppi saa huokailemaan ”wow” ja miettimään, mitä sitä itse tekeekään työkseen.
Ja siis olenhan minäkin omalla alallani menestynyt, mutta aina se mietityttää kun kohtaa muita samalla taustalla, mutta ihan eri lopputuloksella. Että mitä muuta voisin tehdä?
Urakriisi ei koskaan pysy kaukana kun taustalla on kaksi uraa, ihan erilaisia mutta tavallaan samanlaisia. Osaan nykyään jaotella jo vähän tarkemmin kategorioihin, mikä kummassakin urassa mua on innostanut ja mitä toisesta kaipaan.
Konsultin työssä saan:
- Älyllistä virikettä ja kokemusta siitä, että olen älykäs (tää, noloa kyllä, on osoittautunut mulle ehkä isoimmaksi anniksi siinä työssä!)
- Tehdä töitä ihmisten kanssa ja oivaltaa asioita ”livenä”
- Tiimin, jossa pystyn auttamaan ihmisiä omissa töissään
- Ammatillista arvostusta ja egoa
- Varman, hyvän palkan
Yrittäjänä (nyt eniten somevaikuttajana) saan:
- Todella paljon vapautta ja aikaa
- Käyttää luovuutta
- Ottaa perhettä mukaan töihin
- Herättää tunteita ja auttaa ihmisiä arjen oivalluksissa
- Tehdä töitä valitsemieni ihmisten kanssa
- Samat tai paremmat tulot, mutta niistä ei ole takeita
- Valita itse, mistä mun työ koostuu
Viimeinen kohta on se, joka aina vie voiton. Tässä yrittäjänä voin valita, että haluan tehdä enemmän konsultin töitä ja lähteä myymään sitä polkua taas enemmän. Voin valita kirjoittaa kirjan tai nauhoittaa podcastin – sitten se pitää vain itse toki kaupallistaa.
Näitä on musta hyvä aika ajoin miettiä, vaikka tällä hetkellä olenkin tämän vuoden valintoihin tosi tyytyväinen! Mutta kirjaprojekti lähestyy loppuaan ja ensi vuodelle voisin keksiä taas jonkun uuden, isomman kujeen tavoitteekseni.
Tiedän, että haluan enemmän merkitystä, perheiden ja ehkä erityisesti äitien auttamista, ja vähemmän algoritmien palvelemista.
Instagramin ja muiden kanavien muutosten ymmärtäminen ja optimaalisen sisältömuodon etsiminen on ihan kivaa, mutta ei sytytä mua isommin. Algoritmipeli ei ole sellainen asia, missä haluaisin tulla jatkuvasti paremmaksi, vaan sellainen, joka on otettava haltuun, että pysyy edes pelissä.
Työn merkityksellisyyden osalta tarvitsen kokemuksen siitä, että musta on aidosti ihmisille apua, iloa ja hyötyä. Ja että teen jotain sellaista, joka on jollain tapaa uniikkia minulle, jossa näkyy mun oma ääni.
Toki toivon, että kirja tulee tätä kaikkea olemaan, mutta en ole yhtään varma vielä siitä. Se voi olla myös megafloppi, se voi aiheuttaa mun diipeistäkin ajatuksista negatiivista keskustelua julkisesti. Siihen en ole valmis. Mutta ehkä joku sitä lukiessa osaa ottaa jotakin omaan elämäänsä niin, että siitä on iso apu arkeen, näin toivon!
No niiiiiin sellaisilla kevyillä maanantaimietteillä lähden nyt kuvaamaan erilaisia yhteistöitä ja siihen sopivasti juomaan lisää KAHVIA.
Iloa viikkoon, toivottavasti teidän työt tuntuu hyviltä ja kivoilta!