Suuri oivallukseni: voin itse vaikuttaa elämääni

Saan itseni usein kiinni ajattelemasta sitten kun.

Useimmiten sitten kun liittyy toiveisiin ja haaveisiin: sitten kun voimme taas matkustaa; sitten kun kiireet helpottaa; sitten kun lapset ovat isompia jne. Mutta nyt elän sitä kaikkea hyvää jota olen odottanut vaikkapa viime vuonna! Sitten kun vauva syntyy, sitten kun vauvavuosi on ohi, sitten kun opimme olemaan viiden hengen perhe.  Yhtäkkiä huomaan sen olevan haikea sitten kun.

Sitten kun arki taas alkaa ja palaan töihin oikeasti. Sitten kun koronan pakottama Insinöörin etätyö päättyy ja vietämme vähemmän aikaa yhdessä.

Sitten kun tämä ihana urheilullinen ja perhekeskeinen elämänvaiheeni päättyy ja muuttuu taas stressiksi ja kiireeksi.

Havahduin ajatukseeni viikonloppuna. Onpa typerä ajatus.

Miksi tämän olisi pakko muuttua? Mikä estää meitä tekemästä valintoja joilla tämä vaihe jatkuu? Ei juuri mikään. Insinööri voi tehdä jatkossakin etänä töitä ja jäädä vaikka halutessamme osittaiselle hoitovapaalle. Minä voin tehdä kaikkia töitäni joustavasti yrittäjänä. Voimme hitto vie vaikka yrittää vielä yhtä lasta jos siltä tuntuu.

Puolellamme on kaikki etuoikeudet: terveys, varallisuus, koti, hyvät työtilanteet, hyvä parisuhde, hyvät turvaverkot. Nyt on aika ottaa näistä kaikki irti ja asetella elämän palaset sellaisiin paikkoihin jotka luovat sitä onnellisuutta, eikä niihin mihin ajattelee että on vain palattava koska niin se menee.

Voisi olla aika myöntää itselleen että elämäni on hyvää. Että olemme nyt tosi onnellisia koska olemme olleet etuoikeutettuja tekemään sellaisia valintoja jotka tekevät meidän arjen hyväksi.

On aika myöntää että voin itsekin vaikuttaa elämäni eikä minun tarvitse odotella kulisseissa ja haaveilla / pelätä mitä näyttämölle seuraavaksi tulee. Ellei tielle osu huonoa tuuria, voin itse rakentaa itselleni hyvän elämän.

Minusta tämä on lohduttava ajatus, jonka varassa voisi rauhassa jäädä katsomaan mitä seuraavaksi haluaa ja keskittyä nauttimaan (tai selviämään, niitäkin aikoja on) siitä hetkestä missä juuri nyt on sen sijaan että pelkää jonkin hallitsemattoman voiman tulevan ja heittävän kaiken pyllylleen.

Jos se tulee, se tulee. En voi sille nyt mitään.

Sitäpaitsi toistaiseksi jos sille näyttämölle onkin joskus aiemmin heitelty kaikkea ikävää masennuksesta tonttiriitoihin, olemme selvinneet. Emme heti sankareina mutta kuitenkin, rakentaneet elämäämme siinäkin tilanteessa. Ehkä on siis aika myös uskoa että vaikka jotain sitten sattuisikin, olemme jo aika hyviä tässä aikuisessa elämässä ja pärjäämme varmasti.

Tämän ääneen sanominen vähän pelottaa. Huomaan ajattelevani että nyt joku tulee ja sanoo että noin on hyvä ajatella kun ei ole koskaan ollut suuria vastoinkäymisiä, suruja ja pelkoja. Koska enhän minä tiedä oikeasti mistään mitään, olen todellakin päässyt helpolla.

Mutta aion silti tästedes luottaa ja uskoa itseeni vähän enemmän. Sillä silloin ne mahdolliset tosi vaikeatkin tilanteet on helpompi ottaa. Jos uskon itseeni, meihin, olen vahvempi ja elämä on kivempaa.

Ensimmäisenä askeleena otan nyt ihan rauhassa henkeä ja mietin esimerkiksi tätä töihinpaluuasiaa sillä tavalla että teen sen mikä kulloinkin parhaalta tuntuu. Kiire ei ole vieläkään mihinkään.

Tämä nyt on vähän sarjassamme ”tajusin elämän 37-vuotiaana” mutta olenkin vähän hitaampi tapaus. Pidätän myös oikeuden unohtaa tämän löytöni viisauden ja sekoilla taas ihan huolella vaikkapa puolen vuoden päästä!

JAA
14 Comments
  • Annimi
    syyskuu 21, 2020

    Kirjoitan tähän ekan kommentin, joka minulle tulee mieleen. Kirjoitan lähinnä itselleni siis:

    Minullakin on tuollaiset edellytykset tehdä omasta elämästä hyvää, olen etuoikeutettu. Mutta äkkiä tulee tosi tosi paha olo siitä, että miltä se MUISTA tuntuu? Kun on sairaita ihmisiä, köyhiä ihmisiä, jotka eivät voi saada yhtä hyvää. Tuntuisi siis, että aiheutan muille kärsimystä nauttimalla omasta elämästä. Koska jos itse olisin yhtäkkiä sairas tai työtön tai eronnut, en ehkä kestäisi nähdä muiden onnea.

    Kertokaa te, joilla menee edes jollain elämänalalla huonosti (jos tätä luette), että onko se näin? Pahentaisinko muiden ahdinkoa elämällä onnellisesti? Tämä on joku tosi tosi primitiivinen tunne, jokin lauman kaitseva aavistus, joka ekana iskee. Elämä on järkyttävän epäreilua ja siksi, juuri siksi tuntuu niin kipeältä ja epäreilulta pyrkiä onnea kohti. Olen jumissa tämän aiheen kanssa.

    • J
      syyskuu 23, 2020

      Meidän Perhe on pystynyt tekemään omannäköisiä ratkaisuja ja olen oikeastaan elänyt tuota parhautta. Tänään sain reseptin masennuslääkkeisiin. Monta vastoinkäymistä samaan aikaan, elämä on hauras. Olen silti kyllä vilpittömän onnellinen, kun joku oivaltaa elämän perusasioita ja on onnellinen.. No silloin kun sattuu olemaan onnellinen 🙂 Sydäntäni lämmittää erityisesti tässä postauksessa lasten tilanne, vanhemmat joilla on halua ja mahdollisuus järjestellä aikaa lapsilleen ja perheelleen on arvokasta. Joten sanoisin, että go for it, ei se ole keneltäkään pois!

      • Valeäiti
        syyskuu 26, 2020

        Paljon voimia sinne ja kiitos kauniista sanoista! <3

    • Anna mennä vaan
      syyskuu 23, 2020

      Mun molemmat vanhemmat on kuolleet, mulla on kaks erityistarpeista lasta ja avioeroni suhteen on parhaillaan menossa harkinta-aika. Menneisyyteen on mahtunut mm. 8 vuoden koulukiusaaminen, seksuaalista väkivaltaa ja masennus (jännä juttu, saattoi ehkä olla tuloillaan tällä historialla).

      Ja mä olen etuoikeutettu, suurimmaksi osaksi nautin elämästäni ja olen onnellinen. Mulla on ne kaks lasta, oon terve lukuunottamatta migreeniä, mulla on kiva koti, ihan mukava vakityö, paljon ystäviä ja kaksi sisarusta.

      Elämään mahtuu sävyjä aina. Aina. Mua vähän nauratti kun luin sun kommentin, koska se on niin kaukana mun omasta ajatusmaailmasta. Ei se nyt hyvänen aika ole millään lailla minulta pois, jos joku on onnellinen.

      Missä mentäis vikaan on jos etuoikeutetusta asemasta alettais selittämään, että eiku rupee vaan sinäki osakesijottamaan tai että laitat nyt vaan sen ukkos ruotuun tai mee hei lenkille, se laihduttaa. Omasta saa nauttia aina ja pitäiskin minusta, se nostaa jotain keskimääräistä kiitollisuus/onnellisuustasoa ja se on minusta ajatuksena mukava. Nauttimista ja kiitollisuutta ei tarvi kätkeä. Neuvominen on se paikka, missä kannattaa käyttää suurta harkintaa. Säästää se niihin tilanteisiin, kun neuvoa kysytään.

      • Valeäiti
        syyskuu 26, 2020

        Viisautta!! Kiitos!

    • Valeäiti
      syyskuu 26, 2020

      Tämä on varmaan aika suomalainen asenne! Meille opetetaan että vähällä pitää pärjätä ja olla kurottamatta korkealle niin sitten kun pääsee korkealle se tuntuu oudolta. Ei sun silti tarvii siitä pahaa oloa ottaa vaan nauti vaan 🙂

    • Leena
      lokakuu 6, 2020

      Minun ahdinkoani ei ainakaan pahenna se että muut nauttivat elämästä. Parhaimmillaan se luo toivoa että joskus mullakin voi olla asiat hyvin. Ennemmin kokisin loukkauksena sen, että joku heittää menemään mahdollisuuden olla onnellinen.

      • Valeäiti
        lokakuu 6, 2020

        Hyvin sanottu <3

  • Staika
    syyskuu 22, 2020

    Ihanan seesteinen teksti. Vaikka monta asiaa on auki, niin luottamus asioiden järjestymiseen on taustalla. Kuulostaa hienolta, miten valintoja tehdään yhdessä koko jengin kanssa.

    Kuten kirjoitit, elämästä ja tulevaisuudesta ei tiedä, mutta jos matkalla tulee vastaan isompia vastoinkäymisiä, niihinkin voi saada voimaa siitä, että aiemminkin selvisimme. ♥️ Iloa ja onnea teidän syksyyn!

    • Valeäiti
      syyskuu 26, 2020

      Ihana että tykkäsit, kiitos!

  • Anna mennä vaan
    syyskuu 23, 2020

    Kommentoin myös yleiseen tekstiin että nyt kyllä ollaan viisauden äärellä :).

    Murehtimalla ja stressaamalla pilaa vaan tämän päivän. Jos kakka on matkalla tuulettimeen, ääriharvoin sitä stressaamalla pystyy estämään. Ennemmin kerää voimia niihin tuuletintilanteisiin nauttimalla hyvästä.

    Ja oon niin samaa mieltä, että hyvä elämä pitäis olla nyt. Harvoin sitä saa heti täydellisesti sellaisena, kun se unelmissa kulkee, mutta usein on soviteltavissa osa unelmasta tähän päivään, kun vähän ravistelee ja luopuu turhasta (kuten itseä kuormittavat normit hyvästä elämästä).

    • Valeäiti
      syyskuu 26, 2020

      Hyvin sanoitettu, kiitos <3

  • Satu
    syyskuu 23, 2020

    Ihana olet! Ja erityisesti tämä lause sai hymyn huulilleni, kiitos siitä!
    ” Pidätän myös oikeuden unohtaa tämän löytöni viisauden ja sekoilla taas ihan huolella vaikkapa puolen vuoden päästä!”
    Näin taidan tehdä itsekkin 😂

    Kiitos kun olet jakanut teidän ihana perheen arkea, sitä on ollut ilo lukea, kun itsekkin olen puoli vuotiaan kanssa äippälomalla ❤️

    Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn!

    • Valeäiti
      syyskuu 26, 2020

      Kiitos samoin sinne! <3