Siitä ilosta, että sain WordPressin toimimaan kännykästä ja
…sillä teemalla, että tänne piti tallettaa meidän arjen pienet ja isot asiat itselle muistiin…
Mun pieni esikoisvauva sai tänään elämänsä ensimmäisen kultamitalin 😭😭😭😭
Tätä kohti on sinnikkäästi harjoiteltu vuosia, kestetty jos jonkun näköistä muutosta ja haastetta ja nyt tuli tämmönen palkinto.
Oon niin ylpeä että todellakin itkin, kun tulokset vahvistui.
Ennen kaikkea itkin sitä, miten maanläheisen sinnikkäästi ja erilaiset haasteet hyväksyen lapseni on osannut toimia. Voin sanoa, että en minä, eikä moni muukaan aikuinenkaan suhtaudu harrastukseensa näin sitoutuneesti, vuodesta toiseen paikalle ilmestyen, vaikka mitä olisi.
Tämä maistuu erityisen makealta siksi, että Ykkönen on aina osannut iloita lajistaan ja harrastuksestaan huolimatta siltä, että ulkoinen menestys ei ole seurannut mukana.
Musta on ihanaa, että tämmönen hetki suotiin ihan vain pitkäjänteisyydestä, harjoittelusta ja jaksamisesta silloinkin, kun tilanne ei vaikuta olevan ”voitettavissa”.
Ei voi muuta sanoa, kuin hatunnosto ja ONNEA RAKAS 🩷🩷🩷🩷
(Terveisiä Hesburgerin leikkipaikalta, jossa just kiikutin yhden kannustajan vain vähän liian myöhään vessaan 😂)