Jäin näemmä sittenkin vähän lomalle! Ainakin tänään on sellainen olo. Kävin aamulla lenkillä (10km, pitkästä pitkästä aikaa sain tämmöisen itse juostua, jes!), pesin vähän pyykkiä ja leivoin muffinsseja pian neljävuotiaan kanssa.
Hän haluaa synttärilahjaksi Gabbyn nukketalon, joka jo melkein ostettiin jouluna mutta sitten ei kun se oli kaikkialla loppuunmyyty ja ihmiset pyysivät fiksuna 2nd hand markkinallakin siitä tuplahintaa. Viisaita! No, silloin oli hyvä päätös jättää se ostamatta, turhaa kamaa vain.
Olen kahdesti kysynyt Kolmoselta, mitä hän toivoisi synttärilahjaksi ja kertonut että voi toivoa vaikka jotain kivaa tekemistä tai syömistä. Kummallakin kerralla pienen harkinnan jälkeen hän on todennyt hyvin selvästi: Haluaisin Gabbyn nukketalon.
Prkl, saatan haluta ostaa sen sille niiden kolmen leikin ajaksi. Miksi en ostanut sitä viime viikolla kun näin sen törkeän halvalla XS leluissa?? Miksi etsin sitä taas jostain 2nd hand markkinoiden kuppaisimmista kujista, hirveään hintaan ja silti kärkkyen, aina vain jonossa?
Saa siis slaidaa DM jos teillä on jo kissamaiset nukkekotileikit kyllästyttäneet.
Muihin asioihin: jäin (kai) lomalle, koska katsoin liikevaihtoennustettani. Ekaa kertaa melkein ikinä mulla on elokuusta marraskuuhun todella hyvin laskutusta jo nyt tiedossa, jopa melkein sen verran mitä toivon kuukaudessa saavani!
Tämä on ihan mieletön ja harvinainen tilanne, yleensä liikevaihto alkaa varmistua vasta ihan kuun lopussa. Koska nyt on tiedossa niin hyvä tilanne koko syksyksi, uskallan hetkeksi hellittää ja taputtaa itseäni olalle. Tämä ei vielä meidän katastrofaalista korkotasoa pelasta, mutta suunta on hyvä ja siitä on kiittäminen melkein pelkästään mua itseäni. Olen tehnyt sinnikkäästi koko vuoden läpi tosi hyvää (myynti)työtä vaikeassa tilanteessa, hyvä minä!
Tämä on yksinyrittäjyyden paras puoli. Kun jotain hyvää tapahtuu, se tapahtuu juuri sulle ja sun takia. Se lämmittää sielusta pikkuvarpaisiin asti. Kaikki ne eurot on kirjaimellisesti omalla työllä raavittu kasaan ja se on sellainen high, että siksi kai moni yrittäjäksi jää.
Vähän niin kuin vanhemmuudessa, kaikki tunteet suurenee valtavasti. Huoli ja harmit on suuria, mutta niin on myös tämä toisen puolen fiilistely!
Paskin puoli on toki se että huonot asiat kylmentää lompakon, vie yöunet ja perheeltä leivän mutta ei nyt mennä siihen. Tämä vanha teksti kertoo vähän enemmän siitä.
Kesäloma on siis kai täällä, ainakin mielentilana.
Olen lenkkeillyt, tehnyt kehonhuoltoa, juonut viiniä silloin kun mieli tekee ja lukenut oikeaa kirjaa (Paperipalatsi oli ihana). Kirjoittanut välillä blogia tai sähköposteja, ottanut kuvia ihanista lapsista ja maisemista. Ollut myös paljon ilman kännykkää ja kameraa ja jättänyt muistoihin ihania hetkiä: kahdestaan kallioilla Nelosen kanssa aamulla. Kahdestaan meressä uimassa pitkään Kolmosen kanssa.
Ollaan oltu Skipperin veneellä saarissa ja kahdesti eri mökeilläkin ja se kaikki reissaaminen on ollut yllättävän ihanaa vaikka lähteminen on aina oma ruljanssinsa (siihen meillä on kyllä törkeän hyvä rutiini, josta olen kirjoittanut aiemmin!). Ihaninta on olla välissä myös aina kotona!
Kotona voi lenkkeillä, pyykätä ja touhuta. Lapset näkee kavereita ja me keksitään uusia projekteja, joita ei koskaan ehditä toteuttaa koska ruoka, tiskit ja kartonkien taittelu vie kuitenkin kaiken ajan.
Mietin myös että vielä joku vuosi me ollaan niitä jotka menee kesämökille viideksi viikoksi, mutta ei vielä. Nyt me ollaan viiden päivän mökkeilijöitä, pienen ajan jälkeen maistuu aina hanasta tuleva juomavesi ja oma vaatekaappi.
Random huomio: olen yllätyksekseni huomannut että mua kyllästyttäisi käyttää aina samoja vaatteita! Huomasin sen Espanjassa mutta nyt taas mökillä kun käytössä oli kaksi eri vaatekokonaisuutta. Jo viidentenä päivänä se alkoi kypsyttää. Tämä vähän yllätti, en ole koskaan ajatellut olevani mikään tyyli-ihminen mutta näköjään jotain siellä muhii.
Ei mun kaapissa paljon vaatteita ole, mutta sentään sen verran että kaksi asua tuntuu vähältä.
Tyylitietoisuuden lisäksi täällä muhii myös aikamoinen univelka kun isojen rytmi on nyt jo vakiintunut siihen että ne menevät keskiyöllä nukkumaan ja ysin jälkeen niitä revitään ylös (aamupalatarjoilun lopetamme klo 10).
Pienin taas menee joskus ysin aikaan nukkumaan mutta herää jo 6-7 välillä. Olen luovuttanut ja todennut että nyt on näin, menen yleensä itse tokana nukkumaan ja heräämme sitten vuoroaamuin Insinöörin kanssa pienimmän seuraksi.
Juuri nyt olemme matkalla minun vanhempieni luo vaihtamaan mökeille unohtuneita tavaroita ja kuulumisia. Tarkoitus olisi ehkä suunnitella pientä yhteistä purjehduslomaa Ahvenanmaalle mikä kuulostaa ihanalta (, kalliilta) ja kamalalta: rakastan merta mutta olen kehittänyt tukevan purjehduskammon viime vuosina.
Pitää vielä miettiä lähdenkö mukaan vai otanko Nelosen ja viinipullon kainaloon ja siirryn Julian mökille antamaan ei-kaivattuja neuvoja kuntan hoitoon.
Iloa kaikille kesälomalla tai kesätöissä oleville, kyllä se on kuulkaa tämä Suomen kesä lyhyt ja kaunis!