Puolikkaita lyijykyniä ja muita vanhoja asioita uudessa arjessa

Kello on yhdeksän, isot tulivat juuri syömään iltapalaa. He eivät olisi vielä halunneet tulla, koska Ykkösen uuden sängyn kokoaminen on kesken.

Mullakin on ylhäällä vielä noin 5923 tavaraa siirtämättä oikeille paikoilleen, pari sänkyä kokoamatta ja muutama iso päätös tekemättä – joko tuo hylly joutaisi pois? Laitetaanko telkkari seinään vai edelleenkö käytämme tota vanhaa rumaa tv-tasoa?

En jaksa tehdä mitään. Sen sijaan istun tässä ja kirjoitan. Kohta aion katsoa Netflixiä ja mennä nukkumaan, sillä huomenna on työaamu.

Aivan niin, työt! Tänään olen ollut koko päivän töissä, ihan kummallista. Siis sekä se että on koko päivä aikaa tehdä töitä mutta myös se että olen työntekijä. Merkkaan taas tunteja jollekin ja tutustun uusiin ihmisiin. Asennan meilit, Slackit ja kaiken muun ja ihmettelen samaan aikaan sitä miten pehmeän turvalliselta se tuntuu ja toisaalta miten outoa.

Kuulua nyt johonkin yhteisöön tuntematta sieltä oikeastaan ketään. Tai tunnen minä, yllättävän monta entistä kollegaa löytyy nyt uuden yhtiön riveistä. Vastaanotto ja eka päivä on ollut lämmin, mukava. Ammattimainen ja hyvin organisoitu. Viimeisen tunnin aikana Slackista alkaa kantautua innostuneita hihkaisuja oletko sä nyt täällä oikeasti, voidaanko sopia palaveri torstaille ja kuulen jo kuinka innostavat projektit odottavat nurkan takana minua ja ajatuksiani.

Kotona yksi nuhainen koululainen, Insinööri ja minä. Yksi koulussa ja yksi päiväkodissa. Hän on nyt ihan pesunkestävä päiväkotilainen, niin älytöntä sekin. Ihan tasan samalla hengenvedolla kun päiviin tuli vapaus siitä ettei tarvitse enää pelätä kolauttavansa vedenkeitintä liian kovaa kahdelta iltapäivällä (shh se nukkuu alhaalla!), tuli tuttu vaaniva kello kuudentoista takaraja. Kohta pitää lähteä päiväkodille, ehtiskö tämän vielä?

Toistaiseksi tämä on kyllä vain loistava setti. Että saa tehdä töitä 8-16 ja sitten kävellä päiväkodille seitsemän minuuttia, pyörällä kolme. Otin vapauden tänään varastaa omaa aikaa puoli tuntia ja menin sitä ennen kävelemään/juoksemaan. Vielä pysyi maha mukana, raskausviikoilla 16+2. Ainoa haaste oli tukkoinen maha ja pissahätä joka ehtii aina tulla kun aikaa kuluu yli puoli tuntia, mutta sinänsä itse juoksu tuntui vielä hyvältä.

Olisin kävellyt lopussa ehkä enemmän mutta kas – tuli kiire päiväkodille.

Siellä odotti taas iloinen leikkivä tytteli, joka ei olisi halunnut kotiin. Ei ehtinyt halata, kun oli liikaa hommaa. Oli syönyt hyvin ja ollut reipas, mutta tänään ei uni tullut. Perjantaina se sai jopa nukuttua, mitä pidän ihmeenä.

Tähän asti aloitus on mennyt aivan uskomattoman hyvin. Ekat kaksi päivää olimme pihalla yhdessä ja toisena se tajusi mistä on kyse. Sanoi jo mennessä, ettei halua päiväkotiin. Heräsi yöllä huutamaan en halua jäädä. Pelkäsin pahinta mutta niin vain se kolmantena päivänä otti uutta aikuista kädestä kiinni ja lähti tutkimaan leluja. Meni torstaina ilman epäröintejä heti aamusta ryhmänsä kanssa ja vielä perjantainakin iloisesti.

Tänään systeemi muuttui ja Kolmonen jäikin ulos, eikä sisälle ryhmänsä kanssa. Se oli kuulemma vähän kovempi paikka. Kolmonen oli kävellyt Insinöörin perässä portille ja jäänyt tuijottamaan haikeana, oli ensin taas sanonut matkalla ettei halua. Sydäntäsärkevää, kuulemma.

Ja siksi minä en olekaan se joka vie, ainakaan vielä.

Ihmeellistä että elämässämme on taas vienti- ja hakuvuoroja, Wilma-viestien ja pyykkipatistelun lisäksi. Pieniä potkuja mahassa ja ihan oikeaa raskausmahaa. Pikaisia lenkkejä vähän liian myöhään, valmisruokaa ja unohtuneita kauppatilauksia. Kalapuikkoja, noutosushia ja itsetehtyä kaalilaatikkoa jota joku ei suostu syömään koska tänään se oli liian kermaista.

Tulevia syntymäpäiviä, pieneksi kutistuneita verkkareita, rikkinäisiä sukkia ja harrastusten kokeilukertoja. Puoliksi piirrettyjä papereita, vähän unohtuneita läksyjä, tyhmiä riitoja ja aivan yllättäviä nauruja. Puhdasta iloa, niin paljon rakkautta.

Kaikkea on niin paljon, se on jotenkin aivan upeaa vaikka välillä tämmöistä että iltaisin pääni surisee.

Niin se nyt on sitten. Yksi meni töihin, yksi päiväkotiin. Yksi muutti kellariin (kas kun ei pois kotoa, siltä tuntuu!) ja toinen hänen huoneeseensa. Kolmas muuttaa kohta yksin pienten huoneeseen, jonne tulee yllättävän pian toinenkin.

Huomenna noin ysin aamu kaikilla (saattaa olla kasinkin, en ikinä muista), yhdet nuhat lusittu ja lakanat pesemättä. Sänkyjen kokoaminen jatkuu ja minä mietin taas mihin nämä puolikkaat lyijykynät laitetaan, entä vähän rikkinäinen autorata tai kolmas mäkkärin muovilelu.

Selkäni takana isot tappelee kumpi saa leivän kannen ja kumpi pohjan. Se on tärkeää. Kello on kahdeksaa yli yhdeksän. Aivojeni tuplavauhti on virallisesti alkanut.

14 Kommentit

  • Viivikoo

    Mua kiinostaa mitä töissä ajatellaan kun uusi tyyppi aloittaa ja on raskaana?:) ps ei kermaa kaalilaatikkoon🤭

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No nyt mua kiinnostaa mitä sä siitä ajattelet? Ps. Oli todella hyvää.

    • Hanna

      Mun mielestä tää oli ihan hyvä kysymys, itse ainakin sain todella kurjaa kohtelua aiemmissa työpaikoissa raskausuutisten osalta. Ei ollut onnittelut niitä pomojen ensireaktioita 🙁 Tosin tämä kertoi kyllä paljon työpaikan ilmapiiristä ja kolmannen lapsen kohdalla olikin vaihtunut jo työpaikka
      Olikin ihanaa huomata, että on olemassa myös työpaikkoja, joissa oikeasti iloitaan perheenlisäyksestä ja ymmärretään, ettei se tee minusta huononpaa työntekijää. Toki sijainen täytyy rekrytä, mutta se äitiysloma sujahtaa yleensä ohi ihan huomaamatta! 🙂

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Joo siis nyt täytyy pahoitella, mulla oli vähän kärkäs huumori tossa, koska aihe on niin sydäntä lähellä. Totta kai saa kysyä ja ihan validi kysymys, mutta oikeasti mua kyllä myös harmittaa että meillä on tämä kulttuuri jossa vielä naisilta pitää tätä kysyä. Toivoisin niin paljon tähän tasa-arvoisempaa meininkiä että joskus tulee laitettua ulos vähän terävämpää vastausta, pahoittelut siitä!

        Itse kysymykseen: hyvin, onneksi. On onniteltu tai todettu vaan että ”ok”, ei ole kukaan vielä minun nähteni nostanut kulmakarvoja että onpas outoa. Aloin itse suhtautua tähän niin että on mahtavaa että olen tuonne menossa ja he ovat saamassa minut riveihinsä pitkäksi aikaa, ei sen niin väliä olenko tässä tai jossain muussa kohtaa joitain kuukausia pois. Pakkoa sanoa ääneen että kyseessä on Reaktor, joka mainostaa muutenkin olevansa ihmisläheinen ja nyt se on tullut todistettua – en todella ole ainoa joka on poissa omasta syystä, täällä on paljon sapatteja, vanhempainvapaita yms. Ihminen on keskiössä, ei duunit, ja tiedetään että hyvää työtä voi tehdä monella tavalla.

        Eniten harmissaan tilanteesta olen varmaan minä itse joka täällä nyt innostun jokaisesta projektista ja harmittaa etten pääse niihin kaikkiin mukaan haha!

    • pilami

      Just lähipiirissä mies ei tullut valituksi uuteen duuniin koska ilmoitti jäävänsä hoitovapaalle. Munkin mielestä oikein kiinnostava kysymys: olisitko tullut valituksi työhön jos olisivat tienneet että jäät heti äitiyslomalle? Jäätkö kokonaan pois töistä vai teetkö jotain äitiyslomallakin? Aika monessa hommassa kuitenkin pari kuukautta menee hommia käynnistellessä ja jos heti jää pois niin pitäähän siinä miettiä kuka töitä jatkaa ja miten edetään. Siis todellakin olen itse(kin) sitä mieltä että ei tällaisten pitäisi olla mitään rekryn esteitä mutta oman kokemuksen mukaan ne usein ovat. Olisi antoisaa kuulla onnistumistarinoita ja sitä millaisilla järjestelyillä niistä sellaisia tuli. Tulisi varmasti työmarkkinoilla tarpeeseen.

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Olen täysin varma että olisin. Mä tulen tänne rakentamaan pitkäaikaista kasvua enkä johonkin akuuttiin rooliin, mua ei siis sinänsä ”tarvita” nyt heti vaan enemmänkin katsotaan tulevaisuuteen mitä kaikkea saadaan vielä yhdessä aikaan. Sen lisäksi että olisi laitonta olla palkkaamatta mua tossa tilanteessa tuosta syystä, se olisi tosi lyhytkatseista mun hommissa.

        Pakko lisätä vielä kun olen itse tehnyt paljon rekryä ja esimieshommia: se on yleensä firmalle hyvä kriisi jos joku jää vanhempainvapaalle. Se pakottaa kasvamaan (kun rekrytään sittenkin toinenkin ihminen) ja toisaalta pakottaa miettimään henkilöriskejä, ettei koskaan olla niin pulassa jos joku yhtäkkiä jää pois.

        Maailma ei todellakaan ole tässä valmis ja vaihtelee aloittain tosi paljon mutta mä näen muutoksen kuplivan ainakin täällä yksityisellä sektorilla tietotyössä. Ilahduttavan paljon myös miehet jäävät kotiin ja poissoloja tulee monista muistakin syistä.

  • Linda

    Tää oli aivan ihana kirjoitus! Jotenkin tavoitin niin hyvin sun tunnelmat. Liittyköhän tähän koronap*skan lopun häämöttämiseen vai mihin, kun tuntuu että tällainen surisevaan arkeen paluun kuvauskin saa ihan liikuttumaan 😅🥰

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hahah, ymmärrän täysin, itsekin melkein liikutuin! 😂😂

  • Sari

    Sä kirjoitat niin kauniisti raskausajasta ja neljännen odotuksesta, että oma, jo kuopattu, neljän lapsen haave heräsi taas eloon. Kiitos, että kirjoitat.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      😍😍😍❤️ ihanaa!!!!!

      • J

        Ihana kirjoitus arjesta..saadaanko nähdä enemmän minkälaisia hienoja huonemuutoksia lapsilla on? On aina niin kiva nähdä muiden ratkaisuja sisustusideoita jne ja poimia itselle vinkkejä 😊
        Ihanaa uutta arkea teille

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          Mitään en lupaa koska meillä nää huoneet tuppaa menemään ihan hirveään kuntoon ja jäävän kesken 😀 Ensin yritän saada kaikki vaan nukkumaan johonkin ilman ruuveja 😀

  • Nimetön

    Mä olin raskaana aloittaessani uudessa työssä – tai sain tietää raskaudestani heti sen jälkeen kun olin vastaanottanut työn. Jännitti kyllä hieman kertoa raskaudesta,enkä sitten kovin aikaisessa vaiheessa siitä kertonutkaan,ehkä reilu 3kk ennen poisjääntiä.
    Turhaa jännitin,vastaanotto oli oikein ihana ja lämmin. Lisäksi työkuviot lutviutui niin nätisti ettei poissaoloni aiheuttanut työnantajalle toimenpiteitä. Nyt vauva on 3kk ja minä palailemassa töihin puolikkaalla työajalla(osittainen vanhempainvapaa miehen kanssa). Ja siis tämä nopea työhönpaluu ei sinänsä siis johdu siitä,että kokisin epävarmuutta työni puolesta,vaan ihan vaan tasavertaisen vanhemmuuden vuoksi (ja koska joustava etätyö tällaisen mahdollistaa).
    Teidän elo kuulostaa niin tutulta,joskin meillä vasta nämä kolme. Mutta tuo elämä ympärillä<3 sitä ihmetellessä ei tartte elämänsä tarkoitusta paljoa pohdiskella,koska niin – siinähän se on.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ihana onnistumistarina tämä! Näin sen soisikin menevän ja uskon kyllä optimistina että jatkuvasti parantuu tässä meininki!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.