Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Uuvuttaako arki, vaikka ei muka pitäisi? Lepää.

Heräsitkö aamulla väsyneenä, vaikka nukuit pitkät yöunet? Mietit ehkä että mitäs tämä, johan olen hetken lomaillut ja kiireet on helpottanut. Miksi en ole virkeä?

Takana on ehkä tiukka kevät (nää kesäviikot ennen lomia, voi luoja!) tai pimeä talvi. Mietit ehkä että missä vuodenajassa me nyt oltiinkaan ja miten mua voi väsyttää vieläkin näin paljon vaikka olen nukkunut ihan hyvin viime aikoina.

Olisitkohan vähän vaan poikki? Uupunut kenties? Tiesithän, että sellainen rättipoikkiväsymys syntyy aika helposti, ja on tavallaan ihan normaali osa meidän arkea.

Ihminen toimii niin että se lepää, sitten se on aktiivinen ja väsyy, joten se taas lepää. Mutta me aika usein haukataan kaikki tehot irti elämästä niin ettei sitä lepäämistä ihan oikeasti tehdä. Väsytään, ihan perkeleesti. Uuvutaan.

Eikä siihen tarvita remonttia, neljää työtä, kuutta lasta tai vaikeaa sairautta. Uupua voi yhden lapsen kanssa, ilman lapsia, nuorena, vanhana, työssäkäyvänä, opiskelijana. Ei ole kaavaa, jolla uupumus mitataan, eikä kenellekään ole niin helppo elämä, etteikö siitä voisi uupua.

On tietysti elämäntilanteita, joissa uupumus on lähes väistämätöntä. Jos elämä on todella vaikeaa ja painitaan suurten murheiden alla, tarvitaan huomattavasti apua, tukea ja huolenpitoa. Arki voi olla loputonta selviytymistaistelua, mutta siitä en tiedä tarpeeksi voidakseni siitä kirjoittaa. (Se kyllä ansaitsee palstatilaa joten siitä voisin ehkä jonkun kanssa jutella? ilmianna itsesi jos haluat podcastiini vieraaksi!)

Nyt puhun sellaisesta perusarjen uupumuksesta, joka voi myös hetkittäin olla syvää ja vähän pelottavaakin. Kutsutaan sitä vaikka arkiuupumukseksi, jotta emme sekoita sitä eri mittasuhteiden avuntarpeeseen.

Arkiuupumus tulee minun logiikalla siitä, että omat odotukset ja toiveet ryyditettyinä oletetuilla muiden oletuksilla ovat suuremmat kuin se, mihin oma energia riittää. Tai siitä, että elämässä on jokin negatiivinen energia, joka kuormittaa henkisesti ja vie siten pois siitä käytettävissä olevasta energiasta.


Se on sitä kun vaikkapa minä romahdan ihan vain työn ja elämän yhdistämisestä kun en huomaa himmailla kiirekausina. Menetän hermoni ja lähimuistini, ajan bensakorkki auki ja saan rytmihäiriöitä sähköpostista. Pinnistän syke korkealla ja hengitys tiheänä läpi arjen ja koko viikonloppu menee palautumiseen. Herään aina vain väsyneempänä eikä lenkillä meinaa enää jalka jaksaa nousta.

Nyt minut pelasti vasta alkanut kesäloma, joka on samalla hyvä hetki muistella miten sitä omaa arkeaan pitikään hoitaa.

Tämä on minulle, ja sinulle.

Arkiuupumus tulee siitä, ettei lepää missään kohtaa. Että tekee, tekee, tekee vain – vaikka se tekeminen olisikin leppoisaa ja rauhallista, jopa antoisaakin. Ystävien näkeminen, urheilu ja omat harrastukset ovat kaikki mahtavia ja antavat paljon! Mutta syövät myös siitä energiakuormasta.

Kroppa ei osaa erottaa milloin siltä pyytää voimaa iloinen nauru ja milloin väsynyt itku – kuormitusta se on positiivinenkin kuormitus.

Ja jos syöt jatkuvasti siitä energiapankistasi lataamatta välillä, pankki sanoo “ei luottoa” ja lähettää perintätoimiston kimppuusi.

Milloin olen, tai olen viimeksi ollut vain? Eihän semmoista muista.

Sitten kun tajutaan, että hitto mää olen loppu, niin muistetaanhan vielä että silloin se väsymys oikeastaan vasta alkaakin? Kun kropalle annetaan lupa levätä, se hellittää aktiivista höyryistään ja alkaa ottaa lepoaan. Joskus ihan tosissaan. Niin että sitä saattaa olla vasta vauvavuosien jälkeen tosi väsynyt, tai nukahdella pystyyn läpi kesälomansa. Ehkä romahtaa itkemään kahvilassa, kun on vain liian monta maitoa josta valita.

No nyt kun olemme päässeet siihen että myönnämme olevamme väsyneitä, ymmärrämme että se on ok ja ymmärrettävää vaikka “muilla on paljon rankempi elämä”, seuraa vaikea kohta. Pitäisi levätä. Olet väsynyt!

Usein uupumus ei ole muuta kuin jäätävää väsymystä henkisesti ja fyysisesti. Et välttämättä ole parantumattomasti masentunut ja ahdistunut, vaikka oletkin läpikotaisin uupunut. Mutta levättävä on, ja se kestää paljon pidempään kuin uskoisi, tai haluaisi.

Jostain kuulin että uupumuksesta palautuminen saattaa kestää 1,5-kertaisesti tai jopa tuplasti sen aikaa mitä uupumusta kertyi. Lyhyellä laskukaavalla tämä selittäisi miksi 3-vuotiaiden vanhemmat ovat edelleen väsyneitä, ja miksi se viikonloppu ei riitä.

Mutta ei hätää! Me ollaan kaikki aivan yhtä rikki!

Hommaan on kaksi lääkettä:

1. Lepää. Levolla tarkoitetaan lepoa. Eikä pelkkää urheilua “koska se piristää aina” vaan myös ihan aitoa lepoa. Sohvalle pötks! Nukkumaan mars! Aivot ja kroppa tarvitsee nolla-aikaa, jossa niiltä ei odoteta mitään.

2. Tee vähemmän. Jos ykköskohta on oireiden hoitoa, tämä on juurisyyn taklaamista. Älä mieti, mitä kaikkea sinun pitäisi jaksaa tehdä koska muutkin tekee, vaan laske innoissasi mitä kaikkea sinun ei toden totta tarvitse tehdä. Ikkunoiden pesu, joulukorttien askartelu ja vanhempainyhdistys menee sitten tähän kategoriaan.

Aikuisen elämä on ihan sellaisenaan jo aika vaativaa. Sinne kannattaa jättää tyhjää, jotta kroppa ja pää latautuu ja jaksaa taas pyöriä. Että eiköhän mennä tästä nyt kaikki yksissä tuumin päikkäreille.

Kirjoittaja ei aio tehdä tänään enää yhtään mitään.

JAA
21 Comments
  • Henna | Pölyä Pinnoilla
    kesäkuu 30, 2018

    Ihana kirjoitus ja niiiin totta ♡♡♡
    Nimim. Armollisuutta opetteleva

    • Valeäiti
      kesäkuu 30, 2018

      Niinhän me kaikki ❤️❤️

  • Nimetön
    kesäkuu 30, 2018

    Kiitos 💕

    • Valeäiti
      kesäkuu 30, 2018

      😘😘😘

  • Rokkimamma
    heinäkuu 1, 2018

    Niin totta!
    Mä olen joskus ihmetellyt sitä kun moni hehkuttaa urheilun parantavaa vaikutusta. Jos on väsynyt niin ei kyllä sais urheilla. Ei ainakaan mitään kovin kuormittavaa.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2018

      Just niin! Vaikeaa on tietysti tunnistaa väsymys – onko oikeasti väsynyt vai onko vain liian passiivinen johon urheilu voi auttaa. Mutta usein lepo laiminlyödään joka tapauksessa.

  • Milla
    heinäkuu 1, 2018

    Kiitos tästä ❤ tämä on niin tärkeää että tästä puhutaan koska elämme niin suorituskeskeisessä maailmassa (mediassa) että se raja ja kropan kuunteleminen unohtuu koska aina vain pitäisi jaksaa enemmän koska muutkin jaksaa niin miksi minä en jaksaisi. Vitsi miten vaikeaa se onkin sanoa ja myöntää itselleen että nyt minä tarvitsen lepoa.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2018

      Kun vaan kaikki tunnustaisi että väsyttää niin olisi helpompaa 🙂 aloitetaan joku lepohaaste!

  • Lintunen
    heinäkuu 1, 2018

    Ja vielä lisäpainotus Hannen viisaille sanoille ”omat odotukset ja toiveet ryyditettyinä oletetuilla muiden oletuksilla” (tämä pätee myös oikeastaan kaikkeen muuhunkin elämässä): älä vertaa itseäsi muihin! Toiset meistä on perusluonteeltaan sellaisia, että jaksavat enemmän, toiset vaatii enemmän sitä tyhjää olemista ja positiivisetkin asiat kuormittaa helpommin. Se on vaikeaa välillä myöntää, että ei itse jaksa, kun katsoo vierestä työkaverin / naapurin / ystävän kovin täydeltä näyttävää kalenteria, joka on täynnä kaikkea hauskaa tekemistä. Itse lähinnä chillaaa viikonlopun kotona perheen kanssa, kun toisilla on aamusta iltaan menoa… Täytyy muistaa olla siinä kohtaa itselleen armollinen.

    • Valeäiti
      heinäkuu 1, 2018

      Juuri niin! Ja usein muuten myös ne jotka koko ajan tekee tarvitsisivat ihan yhtä paljon lepoa mutta eivät osaa pysähtyä. Armoa kautta linjan kaikille! ❤️

  • Jäätelö
    heinäkuu 1, 2018

    ”eikä kenellekään ole niin helppo elämä, etteikö siitä voisi uupua” Tosi hyvin sanottu! Uupumiseen vaikuttaa elämän sen hetkisen kuormituksen lisäksi oma menneisyys ja tapa suhtautua asioihin. Jollekin toiselle sama määrä asioita ja töitä on ok ja joku toinen taas laittaa kaikkeen liian korkeat tavoitteet ja siten uupuu.

    • Valeäiti
      heinäkuu 2, 2018

      Kyllä! Ja oman elämän sen hetkinen tilanne. Jotkut kuukaudet tai vuodet voi mennä kovalla sykkeellä ja toiset on pakko himmailla.

  • Joksu
    heinäkuu 2, 2018

    Kiitos! Kohta 1. jää turhan usein väliin ja kohtaa 2. vasta opettelen. Työkuorma uuvuttaa ja samoin tekee melu kotona. Eron huomasi, kun olin useamman päivän remppaevakossa eri paikassa kuin lomaileva muu perhe. Työpäivät olivat raskaita, mutta niiden jälkeen ei ollut pakko tehdä mitään. Kun pääsimme taas kotiin, parin tunnin jatkuva kälätys ja kinastelu (6v ja 1v) väsytti henkisesti heti. Onneksi ulkona on aina parempi niin sinne suuntaamme aina kun mahdollista.

    • Valeäiti
      heinäkuu 2, 2018

      Ah, todellakin! Aina kun lapseton ystäväni on meillä kylässä, hän sanoo väsyvänsä meluun. Vaikka meillä on mun mielestä tosi hiljaista just siksi että mä olen itse tosi herkkä ärsykkeille. Se kaiken kattava runsaus perhe-elämässä on tosi väsyttävää, siksi ihan vaan lasten olemassaolo saattaa tehdä väsymystä, vaikka positiivista kuormaa onkin 🙂

      • Joksu
        heinäkuu 2, 2018

        Jep, en ollut sitä taas itse muistanut, että se jatkuva melu todellakin väsyttää. Nyt ero oli niin suuri eri päivien välillä, että syttyi lamppu pitkästä aikaa päässä, että tästä se johtuu. Molemmilla vielä menossa joku Vaihe.
        Näin kesällä varsinkin kaipaan sitä omaa pihaa ja sen helppoutta, kun ulkona on aina kaikki paremmin, vaikka sataisi räntää vaakasuoraan. Siihen lähtemiseen toki meinaa mennä hermo, mutta lopputuloksen avulla jaksaa. Kunnes saa kinata sisään menemisestä. Vaiheet, koska niissä olisi joku logiikka?

        • Valeäiti
          heinäkuu 2, 2018

          Niiden logiikka on vain tehdä seuraavasta vaiheesta edellistä kivempi ihan vain vaihtelun ansiosta 😀

  • Petra
    heinäkuu 2, 2018

    Kiitos tästä! Koukuttuminen eli riippuvuus eli addiktoituminen merkitsee nykyään jotakin hienoa ja tavoiteltavaa. Wikipediassa se liittyy yläkäsitteeseen Mielenterveyden ongelmat. Sisällysluettelo sisällysluettelo eräs otsikko on Hoito. Mitä yleensä hoidetaan? No sairautta. Eikä sairaus ole yhtään hienoa. Olen kokemusasiantuntija. Rauhallista ja leppoisaa kesää kaikille 🌻🌼

    • Valeäiti
      heinäkuu 2, 2018

      Samoin sinne!

  • Päivi
    heinäkuu 3, 2018

    Ah, niihän se on. Tässä elämässä on osattava myös levätä, vaikka itse halusin opiskelemaan ja täysin työn ohessa, kyllä sitä silti väsähtää, loma ja vapaa päivät menee koulussa tai tehtäviä tehdessä. Tänä vuonna 6 päivää lomaa kesällä, viime vuonna 5 päivää. Samalla päällä mennään, väsymys iskee aika ajoin, mutta onneksi on kuitenkin perhe joka antaa välillä äidin vapaapäivänään vaan olla, nukkua pitkään ja levätä. Vielä yksi kesä tämän jälkeen lyhyellä lomalla ja sitten homma kasassa:)

  • Emma
    heinäkuu 28, 2018

    Luen tätä nyt vasta joku kuukausi ilmestymisen jälkeen, mutta saan tästä niin kiinni. Kotona on meidän kahden aikuisen lisäksi 1v9kk lapsi ja 7viikon päästä on vauvan laskettu aika. Nyt ois hyvä hetki (ja oikeesti järkeä) tehdä pakkaseen valmiita ruokia syksyä varten, mutta tää iäti jatkuva helle on ihan killeriä uunin ja hellan lämmittämiselle. Ja samalla kaikelle sille energialle jota vois olla. Hukkasin nyt punasen lankani johonkin, mutta siis. Haluisin olla äiti, jolla on hapanjuuri kaapissa, ja leipää syntyis monta kertaa viikossa (se on kuulemma ihan simppeliä, kunhan on se juuri), etenki ku se vois näillä äitiys-/hoitovapaarahoilla olla jopa säästöä. Mutta en oo siihen kyenny. On ollu pakko jättää se pois. Ehkä joskus ruuhkavuosien jälkeen sitte.

    • Valeäiti
      heinäkuu 29, 2018

      Voi mä niin saan kiinni tosta halusta olla se taikinajuuriäiti mut samalla pudistelen täällä päätäni että voi miksi ihmeessä sellainen pitäisi olla kun kaupasta saa hyvää leipää kotiin kuljetettuna 🙂

      pystytkö ajattelemaan että nyt on just hyvää aikaa ottaa rauhassa ja pohtia mitkä asiat on sulle tärkeitä sitten kun vauva syntyy ja omasta ajasta tulee taas luksusta? Se olis musta todella järkevää ajankäyttöä 😘

      Onnea tulevaan ja tsemppiä lepäämiseen – ei se helppoa ole mutta pystyt siihen varmasti!