Raskausviikko 41: Synnytys ja vauva!

40+0 
Laskettu aika. Herään aivan surkean yön jäljiltä, pää edelleen kipeänä. Niskajumi-migreenini alkoi eilen ja tänään on särkypäivä. Sitä ei helpota se että olemme nukkuneet lasten kanssa piharakennuksessa, jonka patja on selvästi mulle aivan liian kova. Nukun kyljelläni ja viime viikot lonkka on kipeytynyt siitä tosi paljon – nyt erityisesti. Käymme perheen kanssa Lintsillä ja olo on ihan kamala. Vauva tuntuu tooooosi alhaalla ja ekaa kertaa se tekee kurjaa painetta.

Lonkkahermoon painaa ajoittain jokin niin että jalka meinaa lähteä alta, kuuma kesäpäivä saa minut melkein lämpöhalvaukseen ja pikkusupistuksia tulee koko ajan. Ajamme kuitenkin vielä Porvooseen illaksi, sillä lapset jatkavat siitä neljäksi päiväksi mökille ja Mukkilaan. Minä saan matkalla seitsemän kipeää supistusta.

Koomaan illan sohvalla. Onnellisena siitä että saan koomata. Käyn vaa’alla. Vielä vajaa pari kiloa ennen seuraavaa kymmenlukua, saa nähdä ehdinkö saavuttaa sen. Nyt ollaan puoli kiloa vajaa samoissa lukemissa kuin Ykkösen syntyessä. Ruokahalua ja nälkää ei kauheasti ole, eikä vatsa oikein mitään enää tahdo sulattaakaan. Tuntuu että sekin odottaa tätä suurta tyhjennystä – minä odotan lähinnä rajoittamatonta salmiakkia.

Biitsillä, kaksi tuntia ennen kuin synnytys käynnistyi.

40+1 
Parempi yö, parempi mieli. Päänsärky alkaa tuntua siltä että se on huomenna tai seuraavana päivänä ohi. Vauva melskasi aivan kreisimeiningillä illalla 21-00 lähes ilman taukoja ja nukkuu nyt aamulla sikeästi, heräilee vasta ennen kymmentä. Hengaamme aamun rauhassa kotona kaksistaan ja seuraamme etupihamme asfaltointia.

Iltapäivällä valumme lounaalle ulos keskustaan ja illalla kaverit tulevat auttamaan Insinööriä pihan lapiohommissa. Olo on tyyni, melko mukava ja  rento. Mutta lepoa alkaa kyllä homma vaatia, sen huomaa. Kävely on h i d a s t a (toivottavasti en törmää enää mummoon) ja jokaisen aktiviteetin jälkeen tarvitaan pieni lepo. Vauva painaa jo aika kunnolla lantioon, jalat meinaavat lähteä aika ajoin alta.

Jos ette kerro kellekään, niin kyllä tässä itsellä sellainen olo on että jotain tuolla tapahtuu ja kohta synnytetään. Harmi vain että tiedän kokemuksesta että se “kohta” voi myös olla viikkojen, ei päivien päästä.

40+2
Tänään on tilastollisesti yleisin päivä synnyttää. Minä herään ilman vauvaa mutta myös ilman päänsärkyä, jee!

Aamupäivällä käymme Insinöörin kanssa kahdestaan Kuusijärven rannalla lököttelemässä – eli minä tuskailen kun en löydä oikein mukavaa asentoa. Paluumatkalla käymme Ikeassa, taapertaminen on tosi hidasta ja paljon on kaikenlaisia kipuja jo. Lounaalla totean Insinöörille että ensimmäistä kertaa tuntuu että kun tästä nousen niin mitä vain voi tapahtua, vaikka lapsivedet mennä.

Kotimatkalla autossa tulee neljä puhalluttavan kipeää supistusta 12 minuutin sisällä. Edellisen virkkeen kirjoitan jo saarekkeeseen nojaillen, sairaalakassin pakkaamisen välillä.

40+3 klo 01.42

Meillä on vauva.

 

Raskausviikko-sarja päättyy tähän. Kaikki sarjan jutut alla viikottain:

Raskausviikko 40: Kun kaikki haluaa tietää ”joko” (minä myös)

Raskausviikko 40

Pitää ihan julkisesti kiittää raskausjumalia – kyllä tämä vaan voi olla mulle niin paljon helpompaa kuin monelle muulle. Pääsen aivan ällistyttävän helpolla vielä nämä viimeisetkin viikot. Edelleen porskutan ilman raskausarpia, turvotuksia (sormukset edelleen sormessa!), jatkuvaa pissahätää, tuskaisia asentoja tai öistä valvomista. Seuraan Heinäkuiset 2019 -ryhmässä muiden tuskaa enkä kehtaa osallistua keskusteluun.

Nautin olostani vielä ihan hurjasti suhteessa raskauden vaiheeseen. Saan ihan itse oma jalkakarvani ja varpaankynteni hoidettua ja kengät jalkaan, eikä maha ei minkään strategisen homman tiellä – jos tiedätte mitä tarkoitan. Jollei pikkuisen kipeitä supistuksia lasketa, olen edelleen aivan elämäni kunnossa.

Vatsa tuntuu nyt isolta säkkipilliltä: alhaalla on iso möntti josta lähtee tikkuja ylöspäin. Koko ylävatsa kumisee tyhjyyttään silloin kun pienet jalat eivät sinne töki, ihan käsittämätöntä miten alhaalla se voikin olla ilman että siitäkään on mitään vaivaa. Ei tunnu vesimelonia mestoilla, ei tarvitse kävellä kuin pingviini, eikä edes niitä sukkapuikkoja enää juurikaan tunnu.

Viikolla saan jopa hienon kaupunkipäivän itselleni, kun jaksan kävellä tuntikaupalla, yli 10 ooo askelta! Tosin maksan tästä seuraavana päivänä liitoskipujen muodossa.

Supistuksia on nyt jo päivisin ja levossakin, välillä sitä jopa ajattelee että lähtiskö se tästä. Näen öisin usein unta, jossa synnytän ja imetän. Kaikki menee unissani aina tosi hyvin, pidetään sitä hyvänä merkkinä.

Olen henkisesti aika hyvin varautunut siihen että pian eteen tuleva laskettu aika ei tarkoita yhtään mitään. Mietin jatkuvasti että kaksi viikkoa vielä, mutta samaan aikaan olen hieman pettynyt kun Kakkosen synnytysaika (39+6) menee ohi eikä vauvaa näy. Ajattelen että nyt se sitten tarkoittaa kai sitä että se syntyy Ykkösen tapaan 42 +1 – mikään muu kuin jo koettu ei tunnu mahdolliselta.

Aiemmasta oppineena olen järjestänyt kaikkea kivaa tekemistä lasketun ajan ympärille ja yli, ettei elämä ole pelkkää vauvan odottamista. Harmittaa ettei uskalla lähteä monen tunnin päähän mökille, mutta onneksi kotiinkin saa pool partyt järkättyä:

Eletään niitä päiviä ja viikkoja kun ihmisiä alkaa kiinnostaa aika lailla miten voin. Puhelin pirisee paljon normaalia enemmän ja vastaan siihen tottuneesti Kiitos, hyvin! Ei ole tullut vieläkään, kerron kyllä sitten kun tulee. Yritän olla hermostumatta, vaikka jostain syystä mulle tämän on aina vaikea paikka. Hyväksyä se että muitakin jännittää ja innostuttaa, uteliaskin saa olla tietysti.

Ehkä sitä on itse niin tiukasti suuntaamassa kohti synnytys- ja sitten vauvakuplaa että muiden osallistuminen siihen tuntuu vaikealta. Lupaan kuitenkin pysytellä ystävällisenä (muille kuin lähisuvulle, toim. huom, he saavat täyslaidallisen silloin tällöin) ja hymyillä kauniisti kun uteliaita kysymyksiä, vinkkejä ja kokemuksia lentää!

Enkä mitenkään myönnä että jotain ennakoivaa ärtymystä olisi havaittavissa – kyllä sinäkin paiskaisit spagettikattilan teatraalisesti pöytään jos puolet spageteista meni sihvilän ohi kokattuasi migreenissä ja mieskin on ärsyttävä (kuulisit miten se hengittää!).

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

Raskausviikko 38: Oikeita supistuksia ja ylimääräinen ultra (kokoarvio)

Raskausviikko 38

Viikon alussa sohvalla koetaan kummia. Jokin aalto lähestyy. Ai niiiiin, tämä! Se on ensimmäinen oikeampi supistus! Saapuu, voimistuu, tekee kipeää ja laantuu. Seuraava tulee muutaman minuutin päästä kun vaihdan asentoa. Otan nämä vastaan ilolla, nyt näitä saa alkaa tulla! Ja niinhän niitä alkaakin tulla, joka ilta.

Supistukset saavat aikaan positiivista kihelmöintiä mielessä. Ne saavat ajatukset yhä enemmän kohti synnytystä, muistan taas miten pitkiä tunteja siellä tullaankaan viettämään. Vaikka kuinka vältän sen ajattelemista, nyt alkaa mieleen tulla ajatuksia siitä milloinkohan se syntyy. Että se voi oikeasti syntyä milloin vain. Yritän psyykata itseni muistamaan Ykkösen aikaiset pitkät viikot, kun hän suvaitsi saapua vasta 42+1 (ja olla ajattelematta heti perään että niin mutta Kakkonen oli jo 39+6, entä jos tämäkin aikaistuu..).

raskausviikko 38

Supistuksia lukuunottamatta mikään muu ei olossa muutu. Edelleen vauva liikkuu kovasti ja minä pystyn liikkumaan hyvin myös. Saan lakattua varpaankynnet, puettua kengät ja nukuttua läpi yön ilman ongelmia. Joka aamu naurattaa kun herään – vieläpä usein selältäni – että näin taas meni tämäkin yö, ihanaa! Kaikki tämä taitaa johtua siitä että maha on vieläkin aika siro. Itse asiassa niin siro että neuvolan lähetteestä pääsen vielä kerran näytille lääkäriin viikon lopulla.

Myös aiemmissa raskauksissa on ihmetelty pientä SF-mittaa, se on huidellut alakäyrillä tai keski- ja alakäyrän välissä. Tässä raskaudessa se on kuitenkin peräti -2 käyrällä ja vauva tuntuu neuvolan terkkarin käsiin turhankin sirolta. Jännä, olin todella ajatellut että kolmas raskaus olisi sellainen räjähtävä jättipotti että paisun heti alussa valtavaksi. Sen sijaan painoakin on kertynyt vähemmän kuin aiemmissa raskauksissa, totaalisumma taitaa olla tässä kohtaa +13kg (vähän vauvaa, paljon tissejä ja kaikki loput reisiä) kun viimeksi lähenneltiin jo kahtakymppiä näillä viikoilla.

Raskausviikon viimeisenä päivänä käymme lääkärissä: kaikki on hyvin. Ultrassa näkyy hyvin lantioon kiinnittynyt tyyppi, jonka strategiset mitat koneen mukaan ovat jo nyt 2,8kg (raskausviikolla 37+6). Painoa tulee parisataa grammaa per viikko lisää joten eiköhän tästä aika vonkale vielä saada. Lapsivettä on hyvin, istukka hyvässä paikassa, napanuorien virtaukset kohdillaan.

Mulla on imetysrintsikat ostettu, pienimmät vaatteet pesty, salmiakit valittu sairaalakassiin (mustia aakkosia) sekä synnytysjuomapullo ostettu (niiiiin tärkeä, ainoa mitä sairaalakassiin pakkaan!) ja perhe melko kypsä odottamiseen.

Kaikki on kertakaikkisen hyvin, nyt vain odotellaan milloin tyyppi haluaa saapua.

raskausviikko 38

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut: