Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 31: Käännöskriisejä ja maitoa

Vauva kääntyy toisinpäin?

Viime viime raskausviikon puolella neuvolassa vauva oli selvästi edelleen poikittain. Sitten jotain tapahtui ja nyt en tiedä enää mistään mitään.

Torstaina lounaalla olo alkoi tuntua…ahtaalta. Tuntui hankalalta istua eikä ruoka olisi mahtunut sekaan. (Söin toki vielä vähän jälkkäriä). Palasin toimistolle ja totesin että nyt pitää olla hetki seisten koneen äärellä. Paitsi etten mahtunut edes seisten mitenkään olemaan. Venyttelin itseäni outoon kylkyvenytykseen kun tuntui että tyyppi oli jossain tuossa vasemman kylkiluun alla päänsä kanssa, jalat hakien vauhtia sieltä kohdunsuulta.

Sama ongelma vaivasikin jo edellisenä iltana kun kihomatojen parissa touhotin. Mutta nyt se meni niin pahaksi että päätin lähteä kotiin. Ähkin koko ajomatkan ihan kamalaa oloa. En osaa kuvailla sitä millään muulla kuin että ”ihan kuin se potkisi jotain sisäelimiä vasten”.

Koko ilta meneekin sitten vasemmalla kyljellä, koska kaikki muut asennot saivat aikaan sen oudon tunteen, tavallaan kuin olisi vatsatauti ilman pahaa oloa. Hengittäminen on hankalaa ja kaikin puolin meininki on sellainen rv31 feels like 43.

Seuraavana päivänä olo hiukan helpottaa. Samaa painetta ja sisäelinpotkua tuntuu edelleen, mutta nyt ei enää tunnu siltä etten itse mahdu kroppaani. Vatsakin on ehkä erimuotoinen. Toivon, että tämä kaikki tarkoitti että vauva kääntyi vihdoin poikittaisesta asennostaan järkevästi pitkittäin. Toivon myös että se tapahtui pää edellä eikä pylly edellä. Mutta en osaa sanoa.

Onnistun kehittämään tästä valtavan ongelman itselleni. Tuntuu, että nyt pitää tietää miten päin se siellä on ja sitten jos väärinpäin niin alkaa tehdä ihan hulluna jotain spinning baby harjoituksia. Yhden hyvin nukutun yön jälkeen muistan kuitenkin olevani vasta raskausviikolla 31. Sehän pyörii siellä vielä monta viikkoa ihan miten sattuu! Katsotaan (ja stressataan) asiaa uudestaan siellä 34-36 välillä.

Kiitoksena rentouden löytämisestä tämän asian suhteen saan seuraavana päivänä ensimmäiset kipeät supistukset. Että siitä sitten sitä seuraavaa olotilaa tarkasti tutkailemaan.

Maitoa jo raskauden aikana

Sitten asiaan, jonka arvaan huolettavan joskus muita naisia sekä TMI varoitus, aion puhua tisseistäni. Niistä nimittäin on tihkunut maitoa melko lailla kaikki nämä vuodet Ykkösen raskaudesta lähtien. Tosi vähän, mutta niin että sitä aina välillä kuivuneena näkee. Se on käsittääkseni ihan normaalia eikä aina edes vaadi raskautta. Eli jos joku siellä huolehtii että tisseistä tulee jotain epämääräistä, se voi olla ihan sitä itseään. (Toki kannattaa omilta lääketieteellisiltä neuvonantajilta asiasta kysäistä eikä luottaa johonkin random perhebloggaajaan).

Löysin vanhasta raskauspäiväkirjasta merkinnän että Ykkösen raskaudessa tässä kohtaa oli alkanut tulla rinnoista maitoa. Pakkohan sitä oli kokeilla tulisiko tuoretta kamaa ja kyllä vain – vanha meijeri osoittaa ilahduttavan virkeitä elon merkkejä, kummaltakin puolelta! Olen ihan suunnattoman kiitollinen tästä löydöstä. Vaikka se ei vielä tietenkään tarkoita että imetys tulisi varmasti onnistumaan, se antaa isosti toivoa siitä että tälläkin kierroksella mulla toimii maidontuotanto hyvin.

On aina yhtä hauskan kummallista, että multa tulee maitoa. Ihmeellistä, ainutlaatuista ja suurta kiitollisuutta aiheuttavaa. Että sitä voi ruokkia sen uuden ihmisen, pitää sen hengissä ja saada sille kaiken tarvittavan. Toivon että niin käy taas!

Näillä viikoilla olen alkanut muutenkin miettiä että naisen vartalo on kyllä ihan kreisi. Se venyy ja paukkuu noin vain, antaa omista sisäelimistään tilaa vauvalle tai useammallekin. Osaa puskea sen sisäisen alienin turvallisesti ulos ja sitten vielä ruokkiakin sen.

Raskaus on vieläkin hullumpi juttu, se vauvan ja äidin symbioosi. Siis ihan fyysinen sellainen. Luin jostain (en muista mistä enkä siksi voi linkata, joten joudumme vain olettamaan että muistan suunnilleen oikein) että jos äidillä on raskauden aikana sydämessä ongelmia, vauva lähettää kantasoluja (?) napanuoraa pitkin korjausaineeksi. Miten h u l l u a.

Yritän muistaa tämän sitten kun hän herättää mut viidennen kerran samana yönä viidettä kuukautta putkeen. Että ok nyt vähän väsyttää mut toi tyyppi olis korjannu mun sydämen tarvittaessa. Annetaan anteeksi.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

JAA
14 Comments
  • Miumau
    toukokuu 15, 2019

    Mulla kaksosraskaus rv 17 ja esikoiset tulossa. Kaikki tapahtuu mulla niin aikaisin! Vatsa on jo tosi iso, kohdun koko vastaa kuulemma rv 21. Ekat harjoitus supparit tuli jo toissa viikolla, samaten maitoa on alkanut tihkumaan viikko sitten.. Tuntuu kans ahtaalta omassa kropassa, tuntuu ettei vatsanahka ja oma pää pysy vatsan kasvun perässä! Kauhulla odotan et kuinka pian oon niin iso, ettei töissäolo onnistu 😀

  • Anni
    toukokuu 15, 2019

    Olet tuhatprosenttisesti oikeassa:

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3365532/

    ”Sikiön solut matkaavat äidin vaurioituneeseen sydänlihakseen ja käyvät läpi erilaistumisen terveiksi sydänsoluiksi, .” (vapaa maallikkokäännökseni)

    <3 <3 <3

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2019

      Oih! Ihanat sikiöt! <3

    • Mervi
      toukokuu 17, 2019

      Wow! Mieletöntä! Kiitos tästä tiedosta. Ihailen ihmisruumiin mahdollisuuksia entistä enemmän.

      Mervi

      • Valeäiti
        toukokuu 17, 2019

        Eikö ole ihmeellinen laitos!!

  • Taija
    toukokuu 16, 2019

    Tähän ja aiempaan kommentoidakseni..

    Heinäkuun helteitä odotellessa ja tuhmaa koulututtölookkia: tukisukat, minimekko ja iiiiso vatsa 😉

    Mulla kans juuri samoja tuntemuksia, paha olo, vaikea hengittää, ruokaa ei tee mieli kun maha on niin ”täynnä”.. Vauva vie nyt jotenkin kaiken tilan?

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2019

      hahah tuhma koulutyttö best 😀

  • Maria
    toukokuu 16, 2019

    Löysin pitkästä aikaa blogiisi, en tiedä miksi en ollut käynyt viime muutamaan vuoteen lukemassa. Seurasin tiivisti blogiasi silloin kun teidän lapsenne oli pieniä ja kirjoitit todella upeasti sillaisesta elämänvaiheesta, vaikeuksista ja koko siitä pikkulapsi -ajata. Todella suuri hämmästys olikin huomata, että odotat kolmatta lasta.En jotenkin millään saa kiinni siitä, että niiden vaikeiden vuosien jlk vielä toivoitte kolmatta lasta. Suuret onnittelut kuitenkin ja toivottavasti kaikki menee hyvin 🙂

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2019

      Toimikoot tämä opetuksena siitä, ettei pidä kuvitella tuntevansa jotain ihmistä pelkän yhden blogin perusteella. Toivottavasti pääset hämmennyksestäsi yli!

  • Manna
    toukokuu 16, 2019

    Komppaan sua täysin siinä, että koko elimistön raskauteen liittyvä hienosäätö tuntuu aivan käsittämättömän huikealta. Kun uusi elämä myllersi omat sisukseni, mietin eräänkin kerran, että sen enempää uskoni kuin järkenikään eivät riitä väittämään tätä kaikkea tyhjästä nyhjäistyksi – sen verran suuria ihmeitä pienet ihmiset ovat. Anyway, kaikkea hyvää viimeisiin raskausviikkoihisi, edessä häämöttäviin yöttömiin öihin sekä perheenne elämään ylipäänsä! <3

    • Valeäiti
      toukokuu 16, 2019

      Kiiiiitos! <3

  • elina
    toukokuu 25, 2019

    Osui silmään > jos nyt niin hassusti kävisi, että teidän kolmonen päättäisi myöhemmin hengailla jossain oudossa asennossa niin unohda ihan suosiolla spinning babies – harjoitukset. Nehän ei pohjaa mihinkään tutkittuun tietoon, eikä niillä voi vaikuttaa sikiön asentoon kohdussa millään tapaa. Jonkun paikan saattaa kyllä reväyttää tai pamauttaa verenpaineet kaakkoon.

    • Valeäiti
      toukokuu 26, 2019

      Vähän joo unohdin ne joo. Luin muutamaa juttua ja siinä oli kyllä sellaista pseudotieteen tuntua että päätin antaa olla ja kuulostella vain omaa oloa. Vauva kääntyy sit jos kääntyy ja jos ei niin on ne ennekin vaikka perätilassa ulos saatu. Lähinnä just nyt tää jokapäiväinen asennon vaihto on rasittavaa 😀