Isojen palkkojen naiset – ja miten sinne pääsee

Sisältövaroitus: Seuraava teksti saattaa aiheuttaa akuuttia palkkakateutta tai inspiraatiota. Sanon myös heti että tässä jutussa puhutaan pääasiassa yksityisen sektorin isoista palkoista. Jutun joka kohdassa voisi todeta ”ei olisi ikinä mahdollista meidän alallamme” ja se on tosi syvältä se. Meillä on iso ongelma kun erittäin tärkeät työt ovat erittäin alipalkattuja, toivon näihin pikaista muutosta <3 

Juliaihminen haastoi minut kertomaan palkkani Instagramissa osana Tilipäivä-ohjelman #palkkahaastetta. Minähän kerroin!

Paljonko saan palkkaa ja mistä töistä?

Palkkani on ollut päivätöissä viime vuosina 6000-7000€ /kk + bonukset, riippuen hieman roolista ja firmasta. Käteen on jäänyt viimeisessä tilinauhassa ennen äitiyslomaa noin 3800€. Päivätyökseni olen yksityisellä sektorilla digitaalisen liiketoiminnan konsulttina ja johtajana, koulutukseltani olen KTM ja ”oikeita töitä” olen tehnyt 13 vuotta (pl n. 2,5v vanhempainvapaita, joiden aikana aloitin yritykseni).

Nyt yrittäjänä maksan itselleni silloin tällöin parin tonnin palkkaa, tämä kyllä muuttuu isosti jos tälle tielle jään, silloin tavoittelisin noin 7500€ palkkaa.

Pelkäsin vastauksia avoimeen vastaukseeni, vaikka olen tästä ennenkin puhunut. Tämä on herkkä aihe ja minulla on ikuisesti sellainen olo että palkkani on hirmu iso ja sitä pitäisi ehkä vähän häpeilläkin. Olen kipeän tietoinen siitä miten paljon pienempää palkkaa saavat tuhannet minun työtäni tärkeämpiä hommia tekevät ihmiset: erilaiset hoitajat, varhaiskasvattajat, opettajat näin alkuun. Ei tunnu kivalta sanoa että minä saan digipöhinästä tuplat tai triplat.

Mutta yllätyin kun sainkin monta vastausta jossa sanottiin että ei se ole muilta pois ja että on tärkeä tuoda esiin myös isopalkkaisia naisia, heitä kun ei kauheasti roolimalleina ole. Sekin on totta!

Missä ovat kaikki isopalkkaiset naiset? Tässä tekstissä ainakin osa!

Rikkaita naisia kyllä mediassa näkyy, mutta sellaisia “tavallisia työssäkäyviä isolla palkalla” vähän vähemmän. Minua alkoi kiinnostaa minun kaltaiseni naiset: nuoret(hkot) työntekijät, jotka saavat reippaasti mediaania (2900€, Tilastokeskus) isompaa palkkaa ns. normitöistä. Eli ei perijättäriä, ei osinkomiljönäärejä tai eläkeikää läheneviä hallitusammattilaisia vaan töitä.

Heitä löytyi, valtavasti! Se antoi minullekin hirveästi uutta puhtia.

Tämän jutun toivonkin nyt näyttävän naisille, erityisesti vasta työuraa aloittaville, mihin kaikkeen on mahdollista mennä. Työllä ja koulutuksella, ei perinnöllä tai suhteilla.

(Olettaen tietysti kuitenkin useita eri etuoikeuksia turvallisesta lapsuudesta vakaaseen elämään jne, kyllä te tiedätte. Kukaan ei ole oikeasti aidosti oman onnensa seppä, ahkeruus ei ole aina tie rahaan eikä varsinkaan onneen eikä palkka mittaa kenenkään arvoa).

Pyysin teiltä inspiroivia tarinoita ja niitähän tuli! Kaikki vastaukset ovat luvalla jaettuja, anonyymejä mutta tosia. Suoraan teiltä. Osaa on muutettu hiukan, ettei henkilöllisyys paljastu.

Isojen palkkojen naiset: näin te vastasitte!

”Olen esimiehenä vakuutusyhtiössä ja bruttopalkkani on 6000€.”

”Olen diplomi-insinööri, pankissa töissä ja tienaan 5800€/kk ja bonarit”

”Työskentelen yrittäjänä ravintoa-alalla sesonkiluontoisesti ja tienaan 5500€ kuussa”

”Toimin ison kansainvälisen elintarvikealan myynninjohdon tehtävissä. Mulle raportoi 5 avainasiakaspäällikköä (eli myyjää jotka myy tosi isoille asiakkaille) ja itsekin saan silloin tällöin osallistua ihan konkreettisesti myyntiin ja esim. sopimusneuvotteluihin. Duuni on tosi paljon ihmisten johtamista (firman sisäiset ihmiset ja asiakkaat) ja ikäänkuin ongelmanratkaisua-koitat keksiä miten asiakkaat voisi sun avulla tehdä enemmän rahaa. Naisia on tosi vähän myynnissä töissä (erityisesti johtotehtävissä) ja se on tosi sääli koska he ovat usein todella hyviä siinä hyvän ihmistenlukemistaidon takia. Koulutus on KTM. Tienaan 8200€/kk ja mahdollisuus bonuksiin jotka ovat 25% vuoden palkasta”

”Olen 27v filosofian maisteri ja käteen jää kuukaudessa verojen jälkeen noin 3100€.”

”Olen 42c kahden pienen lapsen äiti ja Senior Vice President teknologiateollisuudessa, kk-palkka pikkuisen yli 10.000€ plus bonarit, käteen jää n. 4500€ (kallis auto verottaa).”

”Vuosituloni bruttona ovat noin 80.000€. Viittomakielen tulkki, yritykseni toimitusjohtaja, 15 työntekijää. AMK koulutus”

”Saan 9000€/kk markkinointijohtajan IT-alalla mut en oo ikinä kehdannut kertoa palkkaani kellekään”

”Olen 38v puheterapeutti-ammatinharjoittaja. Meistä on pulaa joten asiakkaita riittää ja taksat on kohdillaan. Tienaan kuussa 7-11.000€”

”Takana yksi ura kiinteistönvälittäjänä ja viimeiset vuodet tulot olleet 60-100000€ vuodessa. Lopetin, koska kaipasin muuta ja nyt opetan AMK:ssa 3400€ palkalla”

”Olen töissä pankissa tuotekehitystehtävissä. Mun palkkatulo on noin 80K€ vuodessa. Kukaan muu kuin puolisoni ei tiedä palkkaani”

”Suomesta lähtiessä tienasin konsulttina 5.800€/kk. Nyt muutamaa uraliikettä myöhemmin 30-vuotiaana tienaan 185.000$ vuodessa (toim huom: noin 13.000€ / kk) Jenkeissä.”

”Palkkani on yli 6500€. Välillä koen huijarisyndroomaa. Koen että toki osaamisesta ja vastuusta pitääkin maksaa, mutta välillä koen että työn ja vapaa-ajan suhde ei ole tasapainossa ja onko työ kuitenkaan sen arvoista hyvästä palkasta huolimatta.”

”Tienaan alle kolmikymppisenä konsulttina 6000€/kk, alalla alle 2v. Itsellä on asian kanssa maailman pahin huijarisyndrooma ja tuntuu etten ansaitse sitä lainkaan. Normaali ansiotaso olisi noin 4-4,5k€/kk.”

”Mä nostan itelleni palkkaa 7,5K kuussa suunnilleen. Toki verot vielä maksan siitä. Mut ekan kerran vuositulot lähenteli 100K 26vuotiaana ku olin vauvan kanssa kotona ja olin perustanut mun yrityksen”

”Oon 30 ja saan 5650€/kk. Tiedostan että se on ihan hyvä palkka, aika harva ystäväni tietää mitä tienaan. Jotenkin se nolottaa. Enkä todellakaan ole ammatiltani mikään maailmanparantaja, henkien pelastaja tai aivokirurgi. Olen ekonomi ja teen markkionitia elintarvikebrändille, ilman esimiesvastuuta”

”Tienaan kivasti IT-alan konsulttifirmassa johtotehtävissä (7000€/kk) ja lähipiiristä löytyy useita paremminkin tienaavia naisia samankaltaisissa hommissa.”

”34v, tienaan noin 140k€ vuodessa gastrokirurgina. Vaatii säännöllisesti 50-90h viikossa töissä oloa ja vastaan puheluihin aina. Teen väitöskirjaa viikonloppuisin”

Mahtavaa! Siistiä! You go girl! huutelin päässäni jokaisen vastauksen jälkeen. Niin upeaa ja virkistävää nähdä naisten kertovan isoista palkoistaan, tätä lisää! Vastauksia lukiessani moni asia kirkastui.

Lasikatto onkin myös minun päässäni

Ensinnäkin, tajusin aika pian vastausten jälkeen että minulla on itselläni päässä lasikatto. Olen ilmeisesti henkisesti ajatellut että noin kahdeksan tonnin palkka on kyllä sitten ihan maksimi mitä tulen saamaan, sen yli menevä olisi jo ihan törkeän paljon. Jotenkin vasta nyt tajusin ettei ole, ja että ihan hyvin minunkin palkkani voi nousta vaikka mihin. Eikä se olisi väärin.

Ymmärsin myös että en olekaan mitenkään erityisen hyvätuloinen – hyvätuloinen toki, mutta en mikään överi – ja moni teistä tajusi saman omasta palkastaan. Kun pyysin vähintään 5-6k palkkoja, moni havahtui tajuamaan että se oma kolmosella alkava ei olekaan erityisen suuri palkka. Se jos jokin oikeuttaa tämän tekstin! Jos saan vaikka jotkut näkemään että oma palkka voisi tai pitäisi olla paljon nykyistä korkeampi.

Vastauksia kootessani tajusin myös että syy omaan häpeään ja lasikattoiluun on se, että tienaan enemmän kuin kukaan lapsuudenperheestäni, ohitin varmasti esimerkiksi yrittäjävanhempani jossain kohtaa – tosin en tiedä tarkkoja lukuja! Tuntuisi hassulta tavoitella enempää kuin mitä on jo ”historiallisesti” saavutettu.

Note to self: puhu omien lasten kanssa vielä avoimemmin rahasta ja sen eri merkityksistä.

Enemmän pyytäminen voi tuntua kiittämättömyydeltä

Saan myös niin kiinni tästä vastauksesta, jonka sain inboxiini: ”..mua hävettää että tienaan sen verran ettei ”sais” pyytää lisää koska se olisi kiittämätöntä. Jaoin [johtajana]. bonuksetkin muille, en itselleni enää kun en kehdannut”

Kyllä, oi kyllä! Miten sitä ajatteleekin että raha varmaan loppuu maailmasta kesken jos juuri minä saan lisää? Että sitten ei ainakaan riitä niille jotka enemmän tarvitsee? Mutta ei se mene niin. Se rahaa menee jollekin siinä tehtävässä ja se voi aivan hyvin olla minä.

(Eikä se sieltä yksityiseltä sektorilta kuitenkaan maagisesti kunnalle valu, vaikka siellä sitä enemmän tarvittaisiin.)

Voisi myös alkaa ajatella että omat taidot ja tiedot ovat niin hyvät että niistä voisi hyvin saada vaikka 20k kuussa, koska niillä tuotetaan tuota rahaa isompaa arvoa työnantajalle. Kuten eräs tuttavani totesi että ”[yhteinen tuttumme] tienaa melkein 15k / kuussa eikä se ole mitenkään meitä kahta fiksumpi, ihan tavallinen tyyppi.”. Tuttavani kertoi tuon 15k€ /kk olevan hänen tavoitteensa, joten sovitaan että se on sitten jatkossakin vaikka se minun lasikattoni (huh).

Tämä alla oleva vastaus taas oli ensimmäinen, jonka sain ja mulla meni oikeasti kylmät väreet: miten siistiä!!

”Toimin konsulttina ulkomailla. Autan yrityksiä heidän ongelmissa, yleensä liittyen yrityskauppoihin. Suunnitellaan miltä uusi yhdistetty tai hajoitettu yritys näyttää, mitä kustannushyötyjä ja kuluja siitä tulee ja miten sinne sitten päästään, eli projektisuunnitelma. Nämä ovat usein isoja projekteja ja näistä saa lukea lehdistä toteutuessaan. Näissä tehdään ylimmän johdon kanssa töitä ja tahti on kova. Usein myös nämä vaativat hyväksynnän viranomaisilta. Itse toimin näissä projektinhallinnassa ja vedän tiimejä. Tienaan 19k kuussa bruttona.”

Onko isosta palkasta hyötyä? Mitä on menestys?

En malta olla huomauttamatta kahta asiaa: ensinnäkin raha ei mittaa ihmisen onnellisuutta tai menestystä. Se on vain väline. Menestys on minulle sitä, että oma arki on sen näköistä kuin sen toivoo olevan.

Toinen, mitä melkein jokainen isopalkkainen huomautti on rakkaan verojärjestelmämme luonne. Jos joku vaikkapa saisi kuuden tonnin palkasta hyppäyksen kahdeksaan, ei käteen jäävä osuus lopulta nouse kovin paljon. Tästä on vaikea antaa selkeää laskukaavaa mutta karkeasti voi sanoa että korkeintaan puolet palkan noususta näkyy kädessä. Vastuut kuitenkin lisääntyvät usein suhteessa enemmän.

Moni mainitsikin isopalkkaisen työn huonot puolet: pitkät päivät, jatkuva valmiustila ja suuret vastuut, vaativuus yleisesti. Nämä ovat kyllä mielestäni hyvin monella alalla totta, mutta toki tulee aika varmuudella käsi kädessä ison palkan kanssa.

Miten päästä isopalkkaisiin töihin? Aloita puhumalla.

Sitten tämä viimeinen polttava kysymys, jota moni ilokseni kysyi: kuinka päästä siihen isoon palkkaan kiinni? En osaa tähän antaa kattavaa vastausta – enkä itse sellaiseen koskaan aktiivisesti pyrkinyt –  mutta yksi erittäin hyvä kortti on pyrkiä saamaan ylempi korkeakoulututkinto kaupan tai tekniikan alalta, ja tehdä töitä alusta asti sellaisella mielellä että palkan on noustava.

Tärppialoja ovat koodaaminen, data, digitaalinen talous ja ihmisten johtaminen, erikoistuminen lääketieteessä, apteekkarin duunit, kiinteistöala, lakihommat ja eduskunta.

Yrittäjänä (ja mieluiten yli 10 henkeä työllistävänä yrittäjänä) voi päästä isoihin rahoihin kiinni mutta se tie on todella korkean riskin matka, ja kestää pitkään.

Yleisesti taitojen on oltava kunnossa, suunnitelman selkeä (ja alkuun ainakin mieluiten aika suora, ei montaa urapolkuhaaraa!) ja ihmisten kanssa on tultava toimeen. Ole kiva ja tee työt hyvin ja voi käydä hyvin.

Lopuksi, yksityisellä sektorilla pätee ainakin yksi sääntö palkkaan: sitä et saa mitä et pyydä. Puhu siis ystäviesi ja kollegojesi kanssa avoimesti rahasta, jotta tiedät mitä sinun pitää pyytää. Pyydä sitten reilusti enemmän, jätä neuvotteluvaraa. Perustele vaatimuksesi ja pidä huoli että perustelut ovat vedenpitäviä.

Täten avaan keskustelun pahinta peläten: Mitä unohdin ennakkovaroittaa, mistä saan kakkaa niskaani? Toivottavasti en mistään, puhutaan avoimesti ja puhutaan kunnioittaen kiitos!

ps. Ei leikkirahaa -ryhmä on tärkeällä asialla ja on jo saanut VaKa palkkoja hieman ylös, seuraa ja tue heitä tästä.

112 Kommentit

  • Satu

    Tosi hyvä teksti – akuutti inspiraatio herännyt! 😉 Erityisesti ilahdutti puheterapeutti ja viittomakielentulkki inspiroi, kun liippaa omaa alaa! Huijarisyndroomaa jäin kyllä miettimään – kokeekohan (samankaltaisia rahoja saavat) miehet koskaan sitä??

  • Nimetön

    Olen omalla alallani palkkakuopassa. Tutkin liiton vuosittaisen palkkatutkimuksen kautta vertailuksi muiden palkkoja, niin tämän huomasi aika selvästi. Tiesinkin jo etukäteen, etten ole ihan tarkalleen oman alani firmassa, ja siksi palkkani on pienempi. Tienaan noin 5 500 €/kk bruttona. Olen palkkaani todella tyytyväinen, vaikka tiedän samalla koulutustaustalla pk-seudulla muiden tienaavan reippaasti enemmän. Työni on vastuullista ja vaativaa, mutta erittäin joustavaa ja harvoin yli 8-16 työskentelyä vaativaa. Pidän työtäni aika rentona, ja työyhteisössäni minulla on kivoja työkavereita. Olen yksityisellä puolella konsulttina.

  • A

    Mä en ole isopalkkainen (sanoisin, että about 4300 euroa kuukausitulolla, julkisella puolella, olen hyväpalkkainen), mutta musta on kyllä erittäin kiintoisaa kuulla palkoista. Mä olen esim. sisaruksistani koulutetuin ja meistä pienipalkkaisin. Toisaalta olen jo 25-vuotiaasta lähtien saanut enemmän palkkaa kuin vanhempani koskaan. Julkisella puolella pysyminen on itselle myös valinta, koska oma alani on sellainen, että siirtyminen yksityiselle puolelle on helppoa (ja siellä palkat ovat hyvät).

    Omaan palkkaan olen tällä hetkellä tyytyväinen, koska vastaa mielestäni vastuitani ja työnkuvaani (mieheni on samalla koulutuksella kuin minä palkkatasolla ylempänä, mutta tekee ehkä 20h/vk enemmän töitä kuin minä ihan jatkuvasti ja on esimiesvastuussa noin 10 hengen tiimistä, itse pysyttelen tiukasti virka-ajassa ja vastaan vain itsestäni). Tässä kohtaa näkee myös verotuksen vaikutuksen, miehen noin 1500 euroa/kk isommasta palkasta jää käteen about 700 euroa enemmän kuussa.

    Kun on tehnyt koko työuransa pätkätöitä, on ainakin hetken aikaa kiva ajatus, että mulla on ”eläkevirka” ja voin keskittyä rauhassa muutaman vuoden olemaan hyvä tässä tehtävässä mitä nyt teen (ilman painetta löytää seuraava projekti). Palkkakehityksen osalta nykyinen työ näyttää siltä, että parin vuoden tähtäimellä saan palkkaa hinattua jokusen satasen ylöspäin (pohjautuen omiin tuloksiin), mutta sen jälkeen näyttää hiljaisemmalta (eli ehkä siinä kohtaa iskee into uusiin haasteisiin).

  • emmanen

    Mä olen reilu 30v. ekonomi ja tienaan bruttona 4300e kk plus muutamat luontaisedut. Mun mielestä se on ihan ok siihen nähden että en koskaan joudu tekemään ylitöitä. 37,5h viikko ja sekin suurilta osin sellainen, että pystyn niin sanotusti ottamaan rennosti välillä työajalla. Toki tietotyön tietyt ”ongelmat” ja vastuut painaa mutta siihen nähden, että saan tehdä ihan koulutusta vastaavaa työtä erittäinkin sopivalla työkuormalla, tämä on pikkulapsivaiheessa hyvä.

    • H

      Mulla on aika sama tilanne. Olen kolmekymppinen DI, töissä konsulttina IT-alaa liippaavalla alalla. Palkkaa tulee se n. 4300 euroa/kk, plus luontaisedut ja satunnaiset bonukset päälle. Työviikko pysyy pääasiassa 37,5 tunnissa, välillä on enemmän kiire ja välillä vähemmän. Äärimmäisen harvoin täytyy tehdä enää iltaisin töitä. Työyhteisö on tosi ihana. Tämä on tosi hyvä nykyisessä pikkulapsiperhe-elämässä.

  • joupolau

    On se kyllä jännä elää naisena ja milleniaalina, kun koulussa ensin taputellaan päähän hyvästä menestyksestä ja pitää olla se kiltti ”10 oppilas”, jonka jälkeen taputellaan ”: hienoa hienoa pääsit yliopistoon opiskelemaan sitätätätota tutkintoa. Ja sit – aloitat työuran ja alat saamaan sitä hyvää palkkaa, koska olet tehnyt töitä sen eteen. Ja yhtäkkiä pitääkin sitten hävetä sitä omaa hyvää palkkaa! Että hei, päättäkää jo!!

  • varpu

    Kiitos tästä, ihan mahtavaa, että tartuit tähän haasteeseen! Oon ehdottomasti sitä mieltä, että avoimuus palkoissa olisi ihan kaikkien etu. Kuten kirjoititkin, niin välillä tuntuu kyllä siltä, että isoihin palkkoihin pitäisi suhtautua jotenkin häpeillen. Palkoista puhuminen oli ainakin mulle paljon helpompaa opiskeluaikana ja vastavalmistuneena kuin 10 vuoden työuran jälkeen, kun palkkahajonta samaa alaa opiskelleillakin kasvaa. On tosi tärkeää, että tuot esiin isopalkkaisten naisten palkkoja, toisaalta en ole hirveästi nähnyt miestenkään isoja palkkoja esillä (pl. joidenkin toimareiden överipalkat), joten voiko se häpeä, selittää sitäkin…

    Yksi asia, mikä mulla pisti silmään sekä sun tekstissä, mutta myös Julian somessa on se, että tuotte esille suomalaisen mediaanipalkan ja vertaatte palkkaanne siihen. Se on toki tärkeä tieto ja ihan hyvä tiedostaa oma asemansa suhteessa muihin suomalaisiin, mutta palkkakehityksen näkökulmasta voisi olla hedelmällisempää vertailla omaa palkkaa saman viiteryhmän sisällä (mistä toki lukijoiden kommentit on tosi hyvä esimerkki). Asiantuntijoiden mediaanipalkka yksityisellä sektorilla oli viime vuonna 4130 euroa ja keskijohdossakin 5100 euroa. Johtotehtävissä taas mediaanipalkka pyörii 7000 eurossa, eli sulla voi hyvin olla se lasikatto omassa päässä ? Tää oli mun mielestä tän sun jutun mielenkiintoisin oivallus, joka herätti mutkin ajattelemaan tätä uudella tavalla. Haasteen alussa ajattelin, että onpa hienoa, että kerrot oman palkkasi ja joku muu voi ehkä saada buustia omalle palkkatoiveelleen tästä, mutta lopulta juttu osoittaa, että oman palkan pohtiminen voi olla tarpeellista ihan kaikille meistä.

    Ja pakko laittaa tähän loppuun vielä muutama disclaimer. Oon ihan samaa mieltä, että Suomessa on monia töitä, mistä pitäisi maksaa enemmän, mutta se on eri keskustelu. En myöskään ole sitä mieltä, että palkka on ainoa tekijä, joka kannattaa huomioida työpaikkaa valitessa, mutta sekin on eri keskustelu. Kolmannekseen oon itse päivätöissä ay-tutkijana, eli pyöritän työkseni asiantuntijoiden, keskijohdon ja johdon palkkoja. Esim. tästä raportista (https://ytn.fi/wp-content/uploads/2020/06/20200415_ytn_data_raportti_19_web_sivuittain.pdf) löytyy noita aiemmin mainitsemiani palkkoja, sivulta 10 eteenpäin palkkoja ja sivulta 14 eteenpäin tulospalkkauksesta.

  • Kaisa

    Tosi kiinnostava juttu! Mahtavaa että tästä puhutaan. Palkoista pitäisi puhua paljon enemmän myös yläaste- ja lukioikäisille nuorille että kaikilla olisi realistinen kuva minkälaisiin tuloihin eri aloilla voi päästä. En sano että ammatti pitäisi valita vain palkan perusteella, mutta se on ehdottomasti yksi asia joka kannattaa ottaa huomioon.

    Itse olen konetekniikan DI ja konepajateollisuudessa keskijohdossa 10 hengen tiimin esihenkilönä. Tienaan n. 5000€ kuussa + max 24% vuosipalkasta bonuksena. Työ on tosi kiinnostavaa ja mielekästä, mutta vaatii hyvää paineensietokykyä ja joustavuutta (toki myös työ joustaa). Aika kuvaavaa alojen palkkaeroissa on että tienasin jo 3.vuoden kesäharjoittelijana enemmän kuin sairaanhoitajana työskentelevä äitini.

  • em

    en pysty olemaan edes kateellinen, olen puhtaasti äimistynyt! Onko olemassa ihmisiä, joilla on tuollainen palkka?

    Emme taida edes puolison kanssa yhdessä päästä tuollaisiin kuukausituloihin, ja silti pidän meitä yhteisesti ihan hyvin toimeentulevina.
    En osaa kuvitellakaan, millaista olisi ansaita tuollaisia summia.
    Varmaan ihan hyvä että raha nousee puheenaiheeksi, itse en ole palkkapuheeseen tottunut, se vain ei ole kuulunut asiaan, enkä osaa kovin avoimesti rahasta puhua.

    Itse olen selkeästi matalapalkka-alalla ja lisäksi teen omasta pyynnöstäni lyhennettyä työaikaa, jään varsin selkeästi mediaanipalkasta jälkeen.
    Alunperin valinta ei ollut tietoinen, vaan työnantajalla ei ollut mahdollisuutta palkata täysille tunneille.
    Nykyään en vaihtaisi – valitsen mieluummin (ainakin tämän työnantajan leivissä) pienemmän palkan, vähemmän vastuuta ja enemmän omaa aikaa.

  • Katja

    Erittäin kiinnostava aihe ja yhtä monta näkökulmaa kuin keskustelijaakin. Sen enempää asiaa analysoimatta (menee ikuisuus) totean, että olen itse opettaja ja tienaan bruttona n 3400 kkssa. Mieheni on sähköasentaja ammattitutkinnolla ja hänen vuositulonsa ovat yli tuplasti minuun verrattuna. Tämäkin jännä asia, miten koulutus ei aina korreloi. En siis tarkoita etteikö sähköasentajan työ olisi tärkeää ja vastuullista, päinvastoin. Työnkuvamme vaan on hyvin erilainen: siinä missä itselläni työhuolet ja myös konkreettinen työ tulee kotiin asti, voi mieheni heittää hanskat tiskiin klo 16 ja tulla kotiin. Kaikesta huolimatta pidän työstäni enkä vaihtaisi sitä esim mieheni työhön 🙂

  • Lumia

    Kiitos tämän aiheen esille ottamisesta! Aluksi pelkäsin, että muutun kauteudesta vihreäksi ja käperryn jurnuttamaan maailman epäreiluudesta, mutta sen sijaan inspiroidun isosti! Tähän innostumiseen liittyy varmasti myös se, että olen juuri vaihtamassa palkkatyöstä yrittäjyyteen. Palkkatyössäni sosiaalialalla tienaan bruttona 2200€/kk enkä tulisi varmaan koskaan pääsemään paljon yli 3t. Monta vuotta uskottelin itselleni, että työn sisältö ja merkityksellisyys on minulle tärkeämpää kuin palkka, mutta nyt melkein 30v:nä olisi mukava saada elintasoa nostettua. Ja ainoat vaihtoehdot on ryhtyä yrittäjäksi tai vaihtaa alaa ja ja mä valitsin yrittäjyyden, tavotteena saada 6000-7000€/kk bruttona.

  • Riikka

    Olen DI, joka tienaa pankissa 8500 e/kk.

    Omat vinkit palkan nostamiseen (normaalit disclaimerit pätee):
    -Kannattaa vaihtaa duunia / työtehtävää melko usein (ison talon sisällä voi vaihtaa vaikka vuosittainkin ilman että näyttää CV:ssä pahalta) ja pyytää aina noin 5% palkankorotusta. Nämä menee suht helposti läpi vrt. iso korotus harvemmin.
    – Kun palkka alkaa suunnilleen seiskalla, kannattaa alkaa lukea verotietoja iltapäivälehtien nettisivuilta ja etsiä sieltä kollegoiden nimiä. Niistä saa hyvän benchmarkin jos on esim. siirtymässä vaativampaan esimiestehtävään.

    • Riikka

      Vielä pikku kommenttina viesteihin, joissa perustellaan, että on valinnut lyhyet työpäivät kovan palkan sijaan: omalla kohdallani teen tällä hetkellä ihan normaalia 8h päivää, mutta olen kyllä aikaisemmin urallani (jota nyt takana 10v, olen 33-vuotias) tehnyt töitä välillä aika paljon enemmänkin.

      Itse olen ajatellut, että ura koostuu erilaisista vaiheista. Välillä on tärkeää tehdä asioita, jotka kehittävät, mutta eivät ole ns. hauskoja, jotta kehittää ominaisuuksia, joilla pääsee ”hauskempiin” hommiin. Toisaalta kun välillä painaa pitkää päivää kovassa paineessa niin parhaassa tapauksessa kerää itselleen, osaamisen lisäksi, hyvää mainetta ja arvostusta, jonka avulla voi ottaa kevyemmin (esim. nyt pikkulapsivaiheessa).

      Oman erityisosaamisen kehittämiseen kannattaa siis panostaa työuran alussa ja sietää lyhyitä aikoja epämukavuutta, jos on syytä olettaa, että se kannattaa. Ei siis välttämättä aina tarvitse valita joko matalampaa palkkaa tai kamalaa, vuodesta toiseen jatkuvaa työpainetta (jos siis oma erityisosaaminen on sellaista, että siitä halutaan maksaa).

      • AM

        Tästä kommentista syttyi lamppu omassa päässäni. Olen juuri vaihtanut työtä paljon isompaan vastuuseen ja juurikin siihen ”ei ikinä vapaalla” -kategoriaan. Onneksi myös isompaan palkkaan, mutta sitä kommentoin myöhemmin. Olen ollut todella innoissani ja jotenkin pilvissä liitelevän maanisen onnellinen, vaikka töitä on sekopäisen paljon. Olen kuitenkin välillä vähän kauhulla ajatellut, että miten tästä määrästä selviää ja onko muu elämäni nyt loppuelämäni holdissa. Tämä sai tajuamaan, että on ihan ok nauttia tästä vaiheesta nyt ja painaa menemään, kun se mielekkäältä tuntuu. Kerätä juuri tuota muuta pääomaa. Ja katsella sitten myöhemmin taas muita juttuja. Että ura koostuu erilaisista vaiheista. Kiitos!

  • P

    Olen DI ja tällä hetkellä ison porukan esimies. 33-vuotiaana tienaan 6300 € kuussa ja asun pienellä paikkakunnalla. Työn vastuuseen nähden saisi mielestäni olla tonnin parempi palkka.

  • Lasikatosta läpi

    Kiitos taas kirjoituksesta!
    Ihanasti taas osasit kyseenalaistaa myös omat käsityksesi rahasta ja palkasta. Oma palkkani on b-to-b myynnissä 6750 e + bonukset.
    Tuntuisi vaikealta vaihtaa työhön, josta maksettaisiin vaikkapa 2000 e vähemmän. Vaikka verotus tietysti tasaakin tuloja. Toisaalta myös en ole osannut ajatella, että 15 000 olisi minulle mahdollinen. Erinomainen tavoite!

  • Liisi

    Olen DI ja rakennustekniikan suunnittelualalla esimiestyössä tienaan 7 vuotta valmistumisen jälkeen 5300 e/kk. Palkkaa enemmän minulle merkitsee se, että koen olevani oikeassa paikassa ja teen merkityksellistä työtä, josta nautin joka päivä.

    Suosittelisin kaikille tytöille DI-tutkintoa. Luokioikäiselle se ei oikein kerro mitään, kun sanotaan ”voit valmistuttuasi työskennellä ihan missä vain”, mutta kun se vaan pitää paikkansa 😀 Tutkinto, joka mahdollistaa sen, että löydät työn ja tehtävän joka sopii omiin mielenkiinnonkohteisiisi ja vahvuuksiisi. Toki yliopiston matematiikasta ja fysiikasta pitää selviytyä, mutta työelämään päästyä ne voi varsin nopeasti halutessaan unohtaa.

    • Anna

      Täysin samaa mieltä siitä, että DI-tutkinnon hienoudesta pitäisi puhua tytöille nykyistä enemmän! Sillä jos millä pääsee halutessaan oikeasti pelastamaan maailmaa, tai vaikka pankkiin niin kuin täällä on kommentoitu.

      Tienaan itse 8 vuotta valmistumisesta 4800 €/kk, ei esimiesvastuuta ja muutenkin työ, joka enemmän tarjoaa mielenkiintoisia haasteita kuin kuormittaa liikaa. Ja joustaa elämäntilanteen mukaan, mahdollistaa etätyön ja aikalailla 8-16 päivät. Oon ehkä liiankin tyytyväinen palkka-työaika-kuormittavuussuhteeseen, ja jotenkin työt tuntuu niin helpolta ja kivoilta, että tuntuu, että en ansaitse enkä tarvi enempää. Toki tämän keskustelun innoittamana alan miettiä, että ehkä kuitenkin ja oishan se kiva ja varmaan kaikki opiskelijakaverit tienaa vielä enemmän. Mutta luultavasti tekee myös enemmän töitä.

      Maailmaakin pelastan, mutta tietoturva-alalla eri tavalla kuin opiskeluaikoina ajattelin.

      Hitsi vie, pitäisiköhän sitä aktivoitua jossain tytöt tekniikka-alalle verkostossa tai alkaa mentoriksi.

      • Linda

        Täälläkin DI (valmistuin 10v sitten, palkka nyt 7000e/kk+bonarit) ja samaa mieltä, että tekniikan alaa pitäisi enemmän mainostaa tytöille hyvänä yleispätevänä koulutuksena, josta voi työllistyä melkein minne vaan 🙂

  • Ope

    No mä olen ”eläkevirassa” opettajana peruskoulussa ja tienasin ennen äitiyslomaa noin 4200€/kk ja tietty lomarahat. Mulla ei ole vielä kertynyt yhtään kokemuslisää ja työaikaa on aika joustavasti alle 40h/vko. Ei esimiesvastuuta, ainoastaan vastuu omista oppilaista. Olen ollut alalla lähes viisi vuotta ja palkka on vaihdellut 3500-4200e/kk välillä. Kommentin pointti oli siis se, että peruskoulun opettajat eivät ole mun oman kokemuksen mukaan alipalkattuja. Palkka on erittäin sopiva työhömäärään ja vastuuseen nähden.

    • Hilma

      Toinen opettaja täällä hei ?Minustakin opettajien valitus palkan pienuudesta on jotenkin absurdia. Meillä on kumminkin toooosi pitkät lomat ja työt harvoin seuraavat kotiin.

      • Iiris

        Kolmas ope täällä,peruskoulussa aineenope ja päätoiminen. Syyskuussa tuli käteen 2060e. Ei ikälisiä. Aina kesät palkatta. Ei mulla ainakaan ole palkkapäivänä olo että ihan hyvin tästä maksetaan. Päivät 8-16,välillä pidempiä. Vastuu suuri ja kuormitus luja, työssäni on myös väkivallan uhkaa.

    • Ope myös

      Hei, olisi mielenkiintoista kuulla oletko yläkoulun puolella. Oma kokemukseni on, että palkkani alakoulun opettajana 24h opetusvelvollisuudella on 2800€ ja siinä on huikea 100€ ikälisä. Miten olet päässyt noin suuriin summiin?

      • Ope

        Eli olen erityisluokanopettaja peruskoulun alaluokilla.

        Opettajalle ei makseta ylitöistä, joten en myöskään ole itse valmis tekemään suunnattomasti ylimääräistä. Pidän tunnit ja teen suunnitelmat huolellisesti. Yleensä suunnittelen koko vuoden pääpiirteittäin elokuussa ennen koulun alkua. Teen itse välitunnit töitä, esim. Yhteydenpidon koteihin ja toisiin opettajiin. Näin työpäivät eivät veny liian pitkiksi.

        • Hilma

          Just tämä ☝️Eli jos ylitöistä ei makseta,ei niitä kannata myöskään tehdä. Kysyisin Iirikseltä että miten sulla voi olla päivät noin pitkiä?Tuossahan paukkuu opetusvelvollisuudet yli ja reippaasti.

          • Tytti

            En ole Iiris mutta opettaja kyllä, joten uskallan vastata että opettajan työ on kokopäivätyö siinä missä mikä tahansa muukin. Laskennallisesti 1,5x opetustuntien määrä + siihen viikottainen yhteissuunnitteluaika tekee työstä kyllä ihan 8-16 työn. Jos on ylitunteja tai muuta erikseen korvattavia velvollisuuksia niin ne tulee tuohon päälle.

            Eli esim. 24 opetustuntia viikossa x1,5 on jo 36h, siihen päälle 2-3h ys-aikaa niin ollaan ihan tavallisissa toimistotyöntekijän tuntilukemissa.

          • pilami

            Vastaus allaolevaan Tytin kommenttiin:
            ”tavallinen toimistotyöntekijä” tekee säännöllisellä työajalla 40 h/vko töitä. Lomaa on 5 viikkoa vuodessa. Tästä tulee vuodelle: 40 h/vko * 47 vko/vuosi = 1880 h/vuosi.
            Vaikka opettaja tekisi 40 h/vko töitä, on työviikkoja vain 38 vko/vuosi = 1520 h/vuosi.
            Eli erotusta on 360 h/vuosi, mikä tarkoittaa 40 h/vko työajalla 9 viikkoa eli n. kahden kuukauden palkkaa vastaavaa aikaa. Näin ollen, jos opettajan palkka on 3000 €/kk, se vastaa samaa kuin ”tavallisen toimistotyöntekijän” 3500 €/kk palkka.
            Palkkahan tulee suhteuttaa vuodessa tehtyihin työtunteihin. Ja ylläolevassa laskelmassa on laskettu tosiaan, että opettaja tekisi joka viikko 40 h töitä ja verrokki ”tavallinen toimistotyöntekijä” ei tekisi mitään ylitöitä tuohon lisäksi (vaikka suurin osa näitä palkattomia ylitöitä toki tekee ”tavallisissakin toimistotöissä”).
            Jos opettajan viikkotyötuntimäärä on 30 h/vko, vastaakin 3000 €/kk palkka ”tavallisen toimistotyöntekijän” 3750 €/kk palkkaa.

            Ja ei, en väheksy opettajien työtä millään tavalla ja yksi ongelma opettajilla selkeästi on ansiokehitys. Toki voihan hakeutua rehtorin töihin eli vaativampiin hommiin kouluissa ja saada sitä kautta myös ansiotasoa korotettua. Mutta mielestäni ansiot tulee laskea vuodessa tehtyjen työtuntien kautta. Esim. jos minä tekisin 30 h/vkossa töitä, laskisi palkkani suoraan 25 %. Mutta todettakoon, että omassa mielessäni on käynyt hakeutua opetusalalle juurikin lomien perässä. Ansaitsisin mielelläni vähemmän jos saisin vain enemmän lomaa. Nykyisessä työssäni en voi pitää lomaa kesälläkään kuin max 4 viikkoa putkeen.

          • Tytti

            Täällä on niin monta sisäkkäistä vastausta että en enää tiedä mihin väliin tämä tulee, toivottavasti suunnilleen oikeaan 😀

            Pilamin kommentti opettajan suhteellisesta palkasta on ihan täynnä asiaa. Aikanaan opettajan palkka on maksettu suurempana ainoastaan työskentelyn ajalta, ja jossain vaiheessa jaettu ympärivuotiseksi jolloin kuukausipalkka on tietenkin pienentynyt – näin olen ymmärtänyt.

            Mä itse pidän opettajan lomaetuja niin suurena bonuksena, että mulle olisi todella korkea kynnys vaihtaa paremmin palkattuun työhön lyhyemmillä lomilla. Oikeastaan en tiedä olisiko sellaista summaa edes olemassa… En tietenkään tee opettajan työtä lomien takia, mutta kun kyseessä on työ jossa viihdyn ja jossa on hyvät lomat ja palkka jolla pärjää, niin vaikea kuvitella rahan perässä vaihtavansa muuhun.

          • Iiris

            Tuossa alhaalla tulikin jo vastauksia. Ei mulla ole ylitunteja. Olen kieltenopettaja alakoulussa. Esim. eriyttämisen valmisteluun menee aikaa tuntien ulkopuolella, noiden lisäksi. Yritän kyllä ajatella, etten kehtaisi liian pitkiä päiviä tällä palkalla tehdä. Ja kun itse tosiaan en sitä kesän palkkaa ikinä saa. Mutta se on aihe erikseen.

        • Erityisluokanopettaja

          Hei, toinen alaluokkien erityisluokanopettaja täältä kyselee. Onko sulla paljon ylitunteja, vai kuinka palkka on noin kova? Mulla yhden ylitunnin kanssa hieman päälle 3000€/kk. Ensimmäinen ikälisä tulee tammikuussa. Meillä ylitunteja ei anneta ja työt kyllä vievät aikaa 8-16.

        • Toinen erityisope

          Moi Ope!

          Toinen erityisope täällä kirjoittelee. Miten saat noin isoa liksaa? Ikälisistä huolimatta palkkani ei ala 4:llä. Onko sulla ihan hurjan monta ylituntia vai miten pääset tollaisiin ansioihin? 🙂

    • Yläkoulun ope

      Täällä yksi ope, jonka mielestä työ on erittäin alipalkattua. Olen ollut töissä 5 lukuvuotta, saan yläkoulun aineenopettajana n. 2800€/kk. Kun 5 vuotta tulee täyteen, saan ekan ikälisän joka lienee n. 100€. 20 v. työuran jälkeen palkkani alkaa yhä 3:lla ja siitä se ei enää nousekaan. Satoja oppilaita, vaativat ja hektiset päivät, työt seuraavat todellakin kotiin, myös lomille. Kesälomasta varmaan puolet menee siihen, että on palautunut edellisen lukuvuoden kuormituksesta… Että ilmeisesti meitä opettajia ja palkkojakin on moneen junaan… Ei kannata yleistää!

      • Yläkoulun ope

        Ja käteen siis jää se n. 2100€, palkka bruttona tuon reilu 2800€.

    • Ope myös

      En usko, että palkat kuntasektorilla tulevan koskaan nousemaan samoihin, kuin yksityisellä. Ja koska omasta mielestäni luokanopettajan palkka ei riitä MINULLE vastaamaan siihen, kuinka mielekkääksi työn koen ja mihin todellisuudessa osaamiseni riittäisi, olen kahden vuoden työvuoden jälkeen jo vaihtamassa alaa.

      Onneksi se on kaikille, jotka haluavat mahdollista, ja uskon sen näkyvän vuosien saatossa siten, että työvoimapula kyseisellä alalla tulee olemaan suuri. Ja sekin on aina otettava huomioon, että tälläkin alalla on ihmisiä, jotka työstä nauttivat, ja joiden pää kestää, ja silloin ei ole niin paljon väliä paljonko työstä tienaa. Siihen itsekin pyrin, mutta en tällä alalla.

    • Nimetön

      Moi Ope!

      Pakko tiedustella, miten tuo 4500€ palkka on mahdollinen? Teetkö superpaljon ylitunteja / minkä kaupungin tai kunnan alueella? Erityisopena peruskoulussa ikälisineen palkkani ei MILLÄÄN ala 4:lla…

      • Ope

        Halusin myös vähän nostaa keskustelua aiheesta, sillä opettajan palkka ole automaattisesti aina samanlainen kaikilla. Minä en ole koskaan kehdannut kertoa palkkaani kenellekään, koska jo näistä kommenteista voi päätellä, että se aiheuttaisi vain vääränlaista vastakkainasettelua, eikä pohdintaa siitä miten omaan palkkaan voisi vaikuttaa.

        Yksi asia on kuitenkin totta, että peruspalkka (n. 2600-2900e/kk riippuen pätevyydestä) opettajilla on liian pieni verrattuna muihin asiantuntijatehtäviin!

        Kesän palkan menettäminen useilla nuorilla opettajilla (yleensä sijaisilla) on mielestäni vielä suurempi ongelma. Alaa tuntemattomille tiedoksi, että kesän palkkojen puuttuminen tarkoittaa kahden kuukauden (kesä-heinäkuun) palkan menettämistä ja pienempiä/olemattomia lomarahoja. Työttömyyskuukausilta ei myöskään kerry kokemuslisään vaikuttavia työkuukausia eikä eläkkeitä. Itsekin olen muutaman kesän joutunut olemaan työttömänä ennen viran saamista.

        Minulla on käynyt hyvä tuuri ja olen aina saanut ylitunteja tai muuta lisätyötä. Tiedän myös monia, jotka eivät näitä lisätöitä halua tehdä, enkä itsekään luultavasti halua koko uraani tehdä hirvittävän pitkiä päiviä.

        Opettajan palkkaan vaikuttavat monet asiat ja niihin on hyvä tutustua ja sitten miettiä voisiko omaan palkkaan jotenkin vaikuttaa tai kysyä lisätöitä oman jaksamisen mukaan?

        Mikähän tähän opettajien palkka-asiaan auttaisi? Ehkä vuosityöaikaan siirtyminen? Vai lisäkouluttautuminen? Ehkä lopulta vain alanvaihto?

        Tsemppiä opet!

    • Lukion ope

      Täällä lukio-opettaja, joka voi sanoa että työt kulkevat aina mukana. Lomillekin. Teen paljon, on iso opetusvelvollisuus + ylitunteja, pidän työstäni ja pidän opiskelijoista.

      Iso osa palkasta tulee erilaisina lisinä, koska vedän erilaisia projekteja opetustyön lisäksi. Vuosipalkka on noin 64 000 (sis. lomakorvaukset, ikälisät, tulospalkkiot, henkilökohtaisen lisän jne.) , se jaettuna 12 kk:lle on noin 5300/kk.

      Illat, viikonloput ja lomat teen töitä opetusmateriaalien parissa, siitä tulee noin 20 000 vuodessa lisää. Näiden tulojen odotan lähivuosina vielä kasvavan, sitten voi jättää opetusta vähemmälle. Nämä jos ynnää, pääsee noin 7000 e kk palkkaan. Veroja menee tietysti ihan kiitettävästi, mutta en valita yhtään. Maksan mielelläni.

      Helpolla ei tule palkka, olen ”aina töissä”, eli yleensä lomilla aina joku projekti työn alla. Tähän pääseminen on myös vaatinut paljon pohjatyötä, en pidä itseäni minään riviopettajana. Esim. opetusmateriaaleja olen tehnyt pikkupalkkioilla eri projekteihin vuodesta 2004, sittemmin ihan kustantajalle. Mutta olen tyytyväinen palkkaani ja työhöni. Mukava koulu, mahtava työyhteisö ja ihanat opiskelijat. Työaika vaihtelee jaksoittain, välillä painetaan pitkää päivää, välillä on vähemmän opetusta (ja enemmän muuta).

  • Paula

    Huippua, että kirjoitat aiheesta, joka on joissain tilanteissa tulenarka ja monille myös tosi vieras! Disclaimer pitäisi varmaan heittää jokaisen lauseen perään ja niitä varmaan tähän kommenttiinkin sisältyy lukuisia. Kommenteista päätellen sinulla on kuitenkin lukemassa (tai ainakin kommentoimassa) läjä fiksuja ihmisiä, jotka ymmärtävät pointin.

    Itse pidin itseäni vuosia sitten opiskelijana kunnianhimoisena, mutta näin aikuistuttuani olen huomannut, että kunnianhimoisuus ei sittenkään ulotu työelämään ainakaan tässä elämäntilanteessa. Nyt 37-vuotiaana olen varsin tyytyväinen noin 3400 €:n kuukausipalkkaan, jonka saan kunnan virkamiehenä toimimisesta. Tällä hetkellä tosin kuittaan tuosta 80 %, koska teen nelipäiväistä työviikkoa. Tiedostan, että koulutuksellani ja kyvykkyydelläni voisin tienata paljon enemmän. Vastuuta on nyt kuitenkin sopivasti, alaisia pyöreät nolla, työssä on joustoa ja rästihommien määrä on kohtuullinen, joten työ ei ole kilpajuoksua kalenterin kanssa. Oma intohimoni ja kunnianhimoisuuteni tuntuukin tällä hetkellä kohdistuvan vapaa-aikaan ja tämän vuoksi nautin siitä, että työt jäävät työpaikalle ja energiaa piisaa harrastuksiin, vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja tällä hetkellä myös talonrakennukseen. Elämäntilanteen alati muuttuessa ajatukset työelämästä voivat muuttua ja koen, että sekin on hyvä tiedostaa. Huomaan, että toisille kuulostaa hullulta, kun sanon, että minusta työelämässä on tällä hetkellä ihanaa, että se on suhteellisen helppoa, rutinoitunutta, joustavaa ja työtä on kohtuullisesti, kun samaan aikaan monessa mediassa puhutaan juurikin lasikattojen rikkomisesta ja siitä, että pitäisi tähdätä täyteen potentiaaliinsa myös työelämässä. Omat täydet potentiaalit on kuitenkin tällä hetkellä muualla ja minulle hyvä näin.

    Olen silti ihan valtavan onnellinen, että on olemassa korkeastipalkattuja naisia ja teitä, jotka etenevät urallaan ja asettavat selkeitä euromääräisiä tavoitteita. Ihan huippua! Mahtavaa, että naisetkin puskevat palkkaneuvotteluissa, eivätkä nöyristele osaamisensa äärellä. Itsekin haluan tehdä niin, jos toiveet työelämäni suhteen muuttuvat itselläni.

    Asiasta kukkapurkkiin, mutta vähän samantyyppiseen tematiikkaan: yhden talon rakentaneena ja nyt uutta rakennuttavana olen usein myös huomannut, että ihmiset ovat hyvin varovaisia ja haluttomia puhumaan siitä, mitä rakentaminen tai asunnonostaminen maksaa. Jos kulut olisivat läpinäkyvämpiä, muodostuisi helpommin selkeä käsitys siitä, mitä mistäkin kannattaa maksaa. Mutta tämä onkin jo oma tarinansa.

    • K

      Tämä rakennusaihe kiinnostaa vahvasti, koska olemme juuri rakentamassa omaa taloa. Seuraamissani rakennusblogeissa ei yhdessäkään ole avattu rakentamisen kokonaiskustannuksia kattavasti ja olen pohtinut mistä tämä hähmäisyys johtuu. Saan ehkä vähän kiinni häpeän tunteesta, joka liittyy siihen, että on arvioinut menot väärin. Mekin jouduimme pyytämään lisää lainaa pankista. Liittyy tämä asunto/rakentamisaihe toki palkkajuttuihin niin, että kuinka paljon kukakin lainaa saa. Keskusteltuani ihmisten kanssa tuntuu, että tässä ei ole välillä mitään logiikkaa, vaikka niin lienee pakko olla.

  • Jelena

    Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe.
    Itsellä alkaa olla 15v. työkokemusta, olen asiantuntijatehtävissä (jos nyt näin ympäripyöreästi asian ilmaisen), naisvaltaisella alalla, kaupungilla = omasta mielestäni näillä spekseillä hyvällä palkalla.

    Olen välillä pohdiskellut, pitäisikö sitä haluta enemmän ja vaikka 1. hypätä yksityiselle sektorille esim. konsulttihommiin tai 2. perustaa yritys ja ryhtyä esim. kouluttamaan päivätyön ohella. Nyt kun kuitenkin alkaa jo riittämään luottoa siihen, että tällä kokemuksella ja osaamisella todellakin olen oman alani asiantuntija ja hyvä siinä mitä teen.

    Olen kuitenkin aina päätynyt siihen, että tässä ruuhkavuosia elellessä arvostan jotenkin tosi paljon enemmän sitä, että voin tehdä töitä halutessani rauhallisemmalla tahdilla, ”jättää työt töihin”, illat on omaa aikaa ja voin olla murehtimatta 24/7 työasioita, vaikka se tarkoittaakin nyt tuota määrää palkkaa kuukaudessa. Mieheni on konsultti/markkinointihemmo ja se näyttää ajoittain hirvittävän stressaavalta ja hän pystyy joustamaan huomattavasti vähemmän töistään – tai jos joustaa, niin tekee iltaisin töitä lasten mentyä nukkumaan. Oon tullut siihen tulokseen, että ainakaan nyt ei ole mitään järkeä tavoitella hurjia palkkoja, koska se tarkoittaisi itselleni kipeitä kompromisseja ja olisi eittämättä itselleni tärkeistä asioista pois.

    Ajattelin kuitenkin jo tulevaisuuden varalle opiskella tässä ohessa hissukseen, jotta sitten kun lapset on isompia, niin voin heittämällä perustaa sen yritykseni, kirjoittaa vaikka pari kirjaa, kouluttaa ja avata oman vastaanoton. Kaikki siis ajallaan, iso palkkakin.

  • Jenni

    Ah, tämä oli niin inspiroiva! Olen ajautunut ja pysynyt matalapalkka-alalla. Päässyt hetken maistamaan lähes mediaanipalkkaa, tajunnut siitä, että musta on mihin vain haluan ja näen sen vaivan,mitä se vaatii. Ja asettanut tavoitteekseni tulevaisuudessa siirtyä parempipalkkaisiin töihin lisäkoulutuksen tai työkokemuksen kautta. Tällä hetkellä kuitenkin priorisoin oman ajan, työmatkan ja vastuun määrän.

  • -

    Näin jälkikäteen ajateltuna olisin itse toivonut, että vanhemmat olisi enemmän patistaneet opiskelemaan ja pohtimaan sitä elämää koulun jälkeen. Itse aioin tehdä lapsilleni hyvin selväksi koulutuksen ja valintojen merkityksen.
    Sain itse juuri kahden viikon palkan (700 € käteen) todella paskasta tehdastyöstä. Joka päivä ketuttaa (erittäin lievä ilmaisu!) mennä töihin. Tämän piti olla vain väliaikainen työ ennenkuin keksin sen oman alan. Vieläkään en ole keksinyt ja ikä alkaa painaa päälle.
    Pääsin vähän aikaa sitten sisään amk:un, mutta sitten oli todettava ettei ole vara lähteä opiskelemaan, koska olen vastuussa muistakin kuin itsestäni. Tuntuu, ettei tästä ole enää ulospääsyä. Tiedän, etten kestä selväjärkisenä näissä hommissa eläkkeelle asti. Fyysisestä kunnosta puhumattakaan.

    • Emma

      Hei ootko ottanut kaikista tuista selvää, jos alottaisitkin AMK-opinnot? Todennäköisesti saisit aikuisopintotukea, mikä on paljon parempi kuin opintotuki. Tai voisiko opiskella työnohessa? Ei kaikki AMK-tutkinnotkaan ole mahdottoman rankkoja työnohessa tehtäviksi ?

  • Enna

    Olen se tyyppi, joka tienaa alle mediaanin. Silmiä avaava oli kuitenkin alan vaihto finanssisektorilta IT::lle. Toimihenkilö-tehtävissä molemissa. Finanssisektorilla olin 10 vuotta, poislukien vanhempainvapaat. Vastuut kasvoivat pankkitehtävistä myös vakuutuksiin. Opiskelin lisäksi Arvopaperivälittäjä-tutkinnon. Tuon 10 vuoden aikana palkkani nousi bruttona noin 200 euroa kuussa. Kun vaihdoin IT:lle aloin tehdä 80 % työaikaa, saan tehdä vapaasti etätöitä ja sanoisin, että työni ei ole niin vastuullista eikä vaadi samalla tavoin jatkuvaa kouluttautumista. Palkkani pysyi samana eli kun ottaa huomioon, että teen lyhyempää työviikkoa, sain 20 % korotuksen.

  • Tiina

    Työskentelen keskisuuressa palvelualan yrityksessä toimitusjohtajana ja saan palkkaa noin 16000€ /kk brutto. Työpäivät vaihtelevat, mutta keskimäärin työskentelen noin 40h viikossa, joskus tulee eri syistä 10h työpäiviäkin, mutta pääsääntöisesti 8h/pv riittää. Mieheni lisäksi en ole kertonut lähipiirillekään palkkaani, mutta kyllähän sen sieltä verolistoilta löytää, jos haluaa penkoa. Sain juuri viime vuoden verotuspäätöksen ja maksoin palkastani veroa 2019 noin 84000€.

  • Ulrika

    Kannustan tähän keskusteluun, vaikka tällä hetkellä en itse uskallakaan tuttavapiirissäni (tietyt työtutut on oma lukunsa) tulotasoista keskustella. Siinä vaiheessa kun alkoi rahaa jäädä käteen kymppitonni kuussa, muuttui myös tiettyjen ihmisten asenne. Itse inspiroidun muiden menestystarinoista, mutta sain myös oppia, ketkä kuuluvat omaan kaveri-/ystäväpiiriin. Työskentelen IT-alalla, taustalla kaksi korkeakoulututkintoa, paljon ”uratunteja” eli pitkää päivää ja omaehtoista opiskelua. Sanoisin, että jos jaksaa panostaa, voi se tuottaa myös hedelmää.

  • Melina

    Tosi hyvä aihe ja kiitos avoimuudesta! Esimerkkejä tarvitaan!
    Haluaisin kantaa oman vinkkivitoseni kehiin, koska teen HR:ssä töitä (5hengen tiimi, 5300€/kk ja paljon hommaa, liian pieni palkka ?):
    – jos saat uudesta työstä pyyntösi mukaisen palkan ilman neuvotteluja, pyysit liian vähän. Kaikissa yksityisen sektorin palkoissa on aina neuvottelun varaa. Aina. Jos ei muuta, niin lomaa kannattaa pyytää kaupan päälle.
    – uran alkuvaiheessa kannattaa pyrkiä siihen, että työpaikka tai titteli muuttuu 1,5v välein, ja myös palkka. Muuten ei toivottua kehitystä ja oppimista tapahdu.
    – palkankorotusta harvoin tulee pyytämättä. Jos tulee, olit ehkä myöhässä. Tätä ei tarvitse esimiehelle jankuttaa, mutta perusta pyyntö suorituksiin ja lisäarvoon firmalle. Fiksu esimies tunnistaa flightriskin, ja pitää puoliasi asiassa (jos lähdet, uuden ihmisen rekrytoiminen maksaa 10-60t€ laskentatavasta riippuen) muutama satku ei siis tässä hallaa tee.
    – hae säännöllisesti muita töitä, jotta pysyt kärryillä siitä mikä on sopiva palkkalevel alallasi

    Tässä nyt päällimmäiset! Pitäkää puoliamme naiset ?

  • Iiris

    Kolmas ope täällä,peruskoulussa aineenope ja päätoiminen. Syyskuussa tuli käteen 2060e. Ei ikälisiä. Aina kesät palkatta. Ei mulla ainakaan ole palkkapäivänä olo että ihan hyvin tästä maksetaan. Päivät 8-16,välillä pidempiä. Vastuu suuri ja kuormitus luja, työssäni on myös väkivallan uhkaa.

  • Nimetön

    35v tekniikan alan professori, 10 alaista, palkka 5500e/kk. Rahan takia tätä ei kannata tehdä, yliopistoilla on jäykät systeemit ja tiukat katot. Teen 60h/vko ja hankin itse rahoituksen alaisilleni, heillekin voin maksaa vain palkkataulukoiden mukaisesti vs oikean suorituksen mukaan. Työaika, lomat jne on asemassani täysin itsestä kiinni teoriassa, toki käytännössä oma loma usein tarkoittaisi viivettä opiskelijoiden valmistumisessa, katkoja alaisten rahoitukseen jne. Teen yrityksille koulutuskeikkoja, ja niissä tienaan kahdessa päivässä kuukausipalkkani verran, eli kaikki on suhteellista. Oman palkkatason kokemukseen vaikuttaa oma viiteryhmä, eli mitä muut saavat samassa organisaatiossa ja samalla alalla. Olen pitänyt aina todella tärkeänä pyytää enemmän (toki perustein), vaikka usein vastaus on ei. Mutta kuten totesit, pyytämättä ei saa, enkä halua että jää omasta päästä kiinni.

  • Terhi

    Tosi kiinnostava aihe! Itse ajauduin kesken yliopisto-opintojen (humanisti) matkailualalle lentoemännän hommiin, joissa viihdyin heti hyvin ja tienasinkin ihan mukavasti. Viime vuonna vuositulot esimiestittelillä (purseri) 58 000 €. Mukava työ, jota ei tarvinnut viedä kotiin, ja kivasti vapaa-aikaa, keskimäärin 12 vapaapäivää kuussa tehdä mitä huvittaa. Sitten tuli korona ja lomautus, ja yhtäkkiä töiden jatkuminen ja alan tulevaisuus onkin iso ?. Ala on tosi suhdanneherkkä ja monta taantumaa tässä 10 vuoden aikana on jo nähty, ei kuitenkaan mitään tällaista. Lomautettuna olen alkanut taas opiskella, nyt kaupallista alaa, ja toivon maisterin papereilla työllistyväni muihin tehtäviin, jos matkailu ei ala vetää. Toivoisin vielä pääseväni näihin ansioihin, ja mieluusti ylikin.

  • @Ada

    Todella hienoa että palkoista puhutaan!Itse en julkisesti haluaisi palkkaani kertoa vaikka verolistoilta se löytyykin.Suurin syy varmasti se,että tiedän lähipiirissäni olevan henkilöitä jotka ovat pienpalkkaisia mutta tekevät todella tärkeää työtä. Oma palkkani tuntuu suurelta vaikka paljon töitä teenkin ja tiedän olevani työssäni taitava.Itse olen IT alalla johtotehtävissä ja tienaan vuodessa n.170-200 000 bonusten kanssa.

  • Laura

    Ah palkkakeskustelua! Niin tervetullutta. Oma tienesti on bruttona n. 5 300 e/kk, olen julkisella puolella projektinjohdon hommissa, KTM. Diili on mielestäni hyvä: eläkevirka, kohtuullinen palkka, 7h 15min työaika (oikeasti!) ja vuosiansiona tulee lomarahojen ja ylityökorvausten (oi kyllä!) kanssa n. 70 000 e. Yksityisellä saisin enemmän, mutta menettäisin vapauden lähteä töistä klo 16:15 niin halutessani, joten ei kiitos.

    Muutama oma ajatus, miten palkkaa voi nostaa:
    – karisma ja hissipuhe. Opettele kertomaan itsestäsi muutamassa minuutissa tiivistetysti kaikki olennainen, miksi olet loistotyyppi. Harjoittele tätä ja kerro viestisi karismalla.
    – ole ystävällinen ja hyvä tyyppi! En tarkoita, että ole kiltti kynnysmatto, vaan ole oikeasti reilu ja mukava. Se auttaa, oikeasti. Ja kuuntele muita! Kukaan ei halua palkata kusipäätä (ainakaan meillä, mutta minä rakastankin työyhteisöäni).
    – tee duunia, mitä rakastat ja voit tehdä intohimolla. Se näkyy ja jäät mieleen ja promo on helpompi saada.

  • Riina

    Kiitos inspiroivat tekstistä. Olen noin 40v kirurgi, yliopistotutkinnon jälkeen työssä aktiivista kouluttautumista päätyen omaan subspesialiteettiin 8 vuotta. Työelämässä olen ollut perustutkinnon jälkeen 15v. Tienaan noin 160 ke/v. Työtunteja kuukausitasolla normi viikkotyöajan päälle yhteensä noin 70h. Nyt pikkuhiljaa miellän itseni asiantuntijaksi, joka antaa työnantajalleen sisältöä tuon tilipussin verran.

  • Vertaistukea - yes please!

    Tosi inspiroiva teksti, kiitos! Itse olen todella kunnianhimoinen, mutta silti uran alkumetreillä laskeskelin että kun san 6000/kk niin voitto on saavutettu. No sitten kun pistin vaihdetta silmään ja huomasin 5 vuoden pääst olevani jo siinä yli 10.000€/kk sarjassa ni hämmennyin vähän itsekin. Sitten alkoi huijarisyndrooma ja koska ajattelin ettei tällasia palkkoja nyt kenellekään kolmekymppisille jaella niin enpä hirveästi ole puhunut tästä kenellekään. Tuntuu tosi pahalta esim puhua sairaanhoitaja-ystävän kanssa, jonka palkkakehitys koko uralla mitataan max 1000€ kun itse kirin tuollaisia korotuksia vuositahdilla, ja se tuntuu epäreilulta. On tosi ihana nähdä että siellä on muitakin kova palkkaisia ja saada anonyymia vertaistukea. On tosi vaikea asettaa itselleen uusia tavoitteita kun ei tiedä mitä tavoittelisi… oma seuraava tavoite ei kyllö liitt isompaan palkkaan vaan parempaan worklife balanssiin!

    Omat vinkki-vitoset kuinka näihin tienesteihin päästään:

    – tee työsi hyvin. Kun edellinen pomosi soittaa pyytääkseen sua töihin johonkin toiseen firmaan, neuvottelu on helpompaa koska tiedät kuinka kovin ne sut sinne tahtoo ja saatat saada vihjettä mitä positioon on varattu budjettia. Pyydä reilusti yli varsinkin jos tiedät olevasi vahvoilla. Tunnetusti hyvä tyyppi on paljon pienempi riski rekryssä jolloin punnitaan aikooko yritys panostaa vai pihistää – se sun iso pyyntö on todellisuudessa joitain tonneja vuodessa joka on pikkuraha monille yrityksille, ainakin isoille.
    – palkkaneuvottelussa pyydä lomapäiviä ja signing bonus jollei vuosipalkkaa saa nostettua. Itse sain neuvoteltua yhden kk palkan kokoisen sign in bonarin kun perustelin etten pääse sen vuoden bonuksiin käsiksi kun aloitin keskellä vuotta
    – pyydä palkankororuksia perustellusti. Vaadi reilua kohtelua. Jos perustelu on ”kyllä Jarmokin joutui odottelemaan vuosia ennen kuin X” niin sitten sanot että sucks to be jarmo joka ei pitänyt omista eduistaan huolta. Yritykset ei saisi yrittää hyötyä liian kilteistä työntekijöistä
    – vaihda firmaa tai tehtävää säännöllisesti – valitettavaa mutta totta

    Sitten ne syyt miksi se iso palkka ei todellakaan ole aina sen arvoista:
    – 20 alaista ja joka päivä jonkun draama selviteltävänä
    – 24/7 on call myös vklpt ja lomat
    – joka viikko 70-100h töitä ja silti tuntuu ettet tee riittävästi ja olet pullonkaula
    – johtoasemassa olet aina kohde arvostelulle ja juoruille (vrt julkisuuden henkilöt) ja sitä vaan on kestettävä
    – johtoasemassa en ainakaan itse ole saanut yhtä tiivistä työporukkaa (mikä on kaiken työn suola!) koska ihmiset suhtautuu pomoihin eri tavalla
    – menetetyt yöunet ja ikinä työt ei jää työpaikalle

  • Katja

    Täällä ei voinut kuin huuli pyöreänä lukea juttuja. Missäköhän kuplassa itse elän, toki olen tiedostanut että esim. kirurgit tienaavat paljon, mutta… Että missä kaikkialla voi tienata!

    Itse olen täysin epäonnistunut työurallani. Olen ollut kerran vakkariduunissa jossa oli mielestäni hyvä palkka (2800e ennen veroja), mutta siitäkin on 8 vuotta aikaa. Hukkaan on mennyt yliopiston maisterin paperit, töitä ei saa vaikka hampaat irvessä yrittää ja elämä on ollut todella pitkään ahdistavaa kädestä suuhun elämistä eikä loppua näy. Olisikohan pitänyt opiskella aikanaan jotain muuta alaa vai onkohan se vaan oma persoona joka ei kelpaa… Mutta aika silmiä avaava teksti, kiitos Hanne!

    • Noora

      Täällä sulle vertaistukea! Mulla on myös FM-tutkinto taustalla, mutta alan töitä ei löytynyt valmistumisen jälkeen, ja nähtävästi muualle olin ylikoulutettu, koska en päässyt edes yhteen haastatteluun vajaan vuoden työnhaun aikana. Sitten aloitin uudet opinnot, koska ajattelin, että en todellakaan jää vaan laakereilleni makaamaan. Niiden opintojen aikana olen saanut 2 lasta (toisen äitiysloma juuri menossa) ja olen ihan loppusuoralla, mutta en vielä valmis. Ikää on ihan just 31 vuotta, enkä ole vielä päässyt ollenkaan työelämään opiskeluaikaisia kesätöitä lukuunottamatta. Tuntuu tosi lannistavalta, kun en oikein osaa sanoa missä se vika on, miksi en työllisty. Toki nyt uusilla (amk) papereilla toivon pääseväni työelämään kiinni, mutta jotenkin luotto siihen on aiempien kokemusten takia aika horjuva. Tällä hetkellä saan minimiäityspäivärahaa, verojen jälkeen käteen jää 630 €, ja se on mulle paljon, koska viime vuoden opiskelin ilman tukia, kun tukikuukaudet on jo käytetty. Eli kannattavampaa olis olla työttömänä, kuin opiskella, mutta se vaan tuntuis tosi tyhmältä!

      • Annu

        Oot tosi nuori vielä ja ehdit vaikka mitä työuralla! Hienoa, että jaksat opiskella ja vaihtaa työllistävämpään ammattiin. Itse olen 39-v, 4 lapsen äiti ja aikeissa hakea kauppikseen. Taustalla amk-koulutus ja työkokemusta, mutta myös useita vuosia äitiyslomaa ja hoitovapaita.

  • Heikura

    Huhhuh inspiroivaa ja ahdistavaa?
    41v. Pian 15 v. Töitä tehnyt lasten sairaanhoitaja julkisella puolella. Palkkani kahdella kokemuslisällä 2875€/kk ja teen pelkkää päivätyötä. Kyyneleet silmissä luen hienoja tarinoita. Ylpeänäkin suomalaisista naisista. Mutta itkettää silti,ehkä se tunne että rahani eivät oikeasti riitä neljän lapsen elättämiseen,tulee todeksi kun lukee noita palkkoja. Ja itkettää se tosiasia,että olen kieltänyt lapsiani lähtemästä ikinä hoitoalalle,mutta kuka sitten hoitaisi lapsieni lapsia heidän sairastuessaan?Kaikesta huolimatta kannustan heitä juurikin ns.miehisille aloille,mutta pistää miettimään vieläkö sitä itsekin osaisi opiskella?

  • Kati

    Olen salkunhoitaja ja tienaan 8400 euroa bruttona + bonukset 0-30 000 vuodessa. Veroja menee bonuksiaan noin puolet. Jos olisin yksityisellä sektorilla saisin korkeampaa palkkaa ja varsinkin isommat bonukset, mutta olen valinnut tämän yrityksen sen takia että lomaa on 7,5 viikkoa vuodessa ja työtahti on inhimillinen. Työmatkoja on aika paljon, niistä saa lisäksi vielä päivärahaa, mutta ne ovat rankkoja ja vaikea järjestää yh:na.

    En kehtaa kertoa palkkaani ystävilleni, varsinkaan koska olen kahden pienen lapsen yh ja muut yh ystäväni elävät todella niukasti.

    Rahoitusalalla on havahduttu siihen että naisia on liian vähän, mekin palkkaisimme tiimiin lisää naisia, mutta hakijoita ei ole. Meillä palkat on tosi hyvät, työsuhde-edut hyvät, työ oikeasti monipuolisempaa ja kiinnostavampaa kuin monet ymmärtävät ja tietävät. Ja joustavaa. Teen nytkin etänä joka on ihanaa kun lapset ovat pieniä.

    • Nimetön

      Nyt rupes kiinnostaan missä olet töissä? Voisin hakea teille vaikka heti 🙂 kuulostaa meinaan ihan omalta duunilta, mutta saan paljon vähemmän palkkkaa…

  • N

    Huikeaa keskustelua! 29-vuotiaana, IT-alalle uraa vaihtaneena 6k-kerholaisena tämä inspiroi avoimempaan keskusteluun myös omalla kohdallani. Tähän asti on hävettänyt ja olen pelännyt ihmisten reaktioita – nyt kuitenkin uskallan lähteä tavoittelemaan entistä kovempia ansioita, jos se tuntuu oikealta! Mahtavaa lukea muiden kokemuksista ja kommenttikentässä on niin fiksua puhetta, että ihan herkistää. Pidetään toistemme puolia ja inspiroidaan toisiamme eteenpäin!

  • T

    Vau mikä teksti. En ole tosin aivan varma olenko enemmän inspiroitunut vai ahdistunut. Selkeästi molempia. Itse tienaan sen perinteisen mediaanin ja rippeet päälle. Hyviä vinkkejä tullut monilta ja taas itselle myös kannustuspotku vaihtaa työpaikkaa kolmen vuoden jälkeen. Ehkä sit lopulta kuitenkin enemmän inspiroitunut kuin ahdistunut! Oon haaveillut 3800e/kk palkasta mutta nyt se vähän naurattaa. Päivitän tavoitteeni hieman korkeammalle nyt. Hyvä te kaikki super mimmit!

  • Sylvia

    Tyhmä minä.
    Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja yksi ylempi tutkinto. Selkeästi väärältä alalta. 😉 Tuntuu, että mulla ei ole osaa eikä arpaa tähän keskusteluun. Kateellinen? Kyllä kai. Mutta oikeastaan kaikki tässä mainitut ammatit ja tittelit on jotain sellaista, mikä ei omaa osaamista/kiinnostusta liippaa edes läheltä. Selkeästi alat joissa raha liikkuu, eivät koskaan ole ollut kiinnostuksen kohteita. En vilpittömästi edes tiedä, mitä tekisin esim. 10t/kk liksalla, ennemmin motivoisi lisääntynyt vapaa-aika, jos työtä olisi mahdollista tehdä vaikka vaan 20h.viikossa. Toki se kelpaisi, mutta en tiedä miten voisin osaamisellani sellaisen ansaita. Mistä kunnianhimo kumpuaa? Voiko sitä harjoitella?

  • Mirka

    Kiitos loistavasta tekstistä! Tää aihe on pyörinyt mulla päässä siitä asti kun julkaisit. Olen siis yliopisto-opiskelija. Suvussani ei ole yhtään maisteria tms. korkeasti koulutettua. Äitini on ainoa kandiin asti käynyt (farmaseutti) ja hänen palkkansa on alle 2500€. Olen ajatellut päässäni, että 3000€ olisi jo hurja palkka. Nyt googlailin alani (matemaatikko, 4100€) ja erikoistumiseni (data scientist 4800€) keskipalkkoja ja tuntuu ihan älyttömältä, että tuollaisia voisin joskus saavuttaa. Liittoni (Tek) sivuilla alkupalkkasuositus on 3940€. Huh! Täytyy siis alkaa nostamaan niitä lasikattoja pääni sisällä!

  • Nimetön

  • Liisa ihmemaassa

    Niin inspiroivaa! Olin ravintola-alalla töissä 12 vuotta ja esimiestehtävissä 6 vuotta siitä ajasta. Lopulta totesin, että sitä palkkaa ei saa nostettua tarpeeksi, vaikka niitä rappusia kiipeää ylöspäin. Hotellin operatiivisena päällikkönä tienasin 3500e/kk, johon sisältyi kaikki lisät (myös ylityöt). 24h työtä, koska hotellit on auki 24/7, ja puhelin saattoi soida milloin vaan. Ravintolapäällikkönä tienasin 3000e/kk, samoin sisältäen lisät ja 24/7 työtä. Nyt vaihdoin opiskelemaan tekniselle alalle ja ajatuksena, että nuo ovat niitä aloituspalkkoja. Tämän keskustelun myötä taitaa olla liian pieniä ?

  • Naku

    Pakko hypätä mukaan keskusteluun, kun palkkaneuvottelut on ajankohtainen aihe itselle ja täältä tuli hyviä vinkkejä. Olen töissä design-alalla. Nostin yrittäjänä palkkaa 2500–3000€/kk. Kun vaihdoin palkolliseksi digikentälle, sain palkan hilattua kerralla 4850€. Se tuntui niin järkyttävän isolta summalta, etten edes kuvitellut, että pitkään aikaan kävisin palkkaneuvotteluja. Neljän vuoden kuluessa, vastuiden lisääntyessä, palkka on kivunnut 6200 euroon, ja tällä hetkellä se on liian vähän työn määrään ja mun osaamiseen nähden. Paras kannustin palkkakehitykseen on ollut kysyä avoimesti kollegoilta, mitä he ansaitsevat. Tarkoitus on nostaa palkka nyt lähemmäs seiskaa. Vaihtamalla konsultista in-house-puolelle saisin yli seitsemän tonnia ja bonukset, ja tämä lienee lähiaikoina edessä. Sitten kun vaihdan, aion käydä verotoimistossa tekemässä verohakuja, joilla selvitän vastaavaa työtä tekevien tulot, niin osaan pyytää oikeaa summaa. Tämä kannattaa ehdottomasti tehdä, kun vaihtaa duunia! (Asiaan liittyen: anoppi oli käynyt selvittämässä tuloni tällä tavalla ? Olisin kyllä kertonut, jos olisi kysynyt suoraan)

  • Petra

    Aivan pakko sanoa tänne väliin näiden järisyttävien summien ja tietotyön jälkeen, että minä kuulun siihen duunarikastiin ja palkkakin on sen mukainen. Nyt 6v työkokemuksella alalta, tienaan bruttona noin 1500€/kk ja tällä hetkellä itseasiassa vähemmän, sillä olen tuntipalkkainen ja en saa täysiä tunteja. Palkkaa nostaa jonkin verran, jos tekee ylitöitä, mutta 9,5h päivien päälle ei oikein jaksa enää ylitöissä roikkua. Työ on myös todella fyysistä, joten vaikka en tee täyttä päivää, enkä ole töissä välttämättä edes joka päivä, ei lisätöitä tai ylitöitä oikein jaksa tehdä, vaan haluaa välissä jo kotiin. Työni ei vaadi juurikaan kuin fyysistä jaksamista, joten ei mitään verrattuna esimiestehtäviin. Ja palkka on selvästi myös sen mukainen.

    Ikälisiä tulee, mutta palkkani ei edes kokoaikaisena tulisi olemaan bruttona 2000€/kk, puhumattakaan, että voisin saada käteen tuon summan. Mitään bonuksia tai muita lisiä ei ole mahdollista saada ja palkka on sidottu täysin TES:siin, siinä ei ole neuvotteluvaraa. Palkankorotuksia ei voi pyytää. Palkkaa voi saada enemmän vain tekemällä pitkää päivää tai hakeutumalla myös esimiestehtäviin. Esimiestehtävät alalla ovat kuitenkin todella vaativia ja siellä ylityöt paukkuvat reilusti. Eikä palkka edes nouse kovin paljon, mutta vastuu ja työmäärä sitäkin enemmän. Alani esimiehet ovat todella huonosti palkattuja verrattuna heidän työmääräänsä, sekään polku ei houkuttele.

    Mikäli haluaisin tosissani tienata noita teidän mainitsemia summia, pitäisi minun vain vaihtaa alaa. Omalla alallani palkkakehitys on korkeintaan laskeva eikä etenemisvaihtoehtoja ole. Sama ongelma on harmillisen monella alalla ja varsinkin aloilla, joissa tehtävä työ on oikeasti todella tärkeää yhteiskunnan kannalta. On todella tärkeää puhua palkoista, isoistakin, mutta pistäähän tuo miettimään, että miten joku voi tienata tuollaisia summia.

    En koe, että oma työni olisi sen arvoista, että sillä ansaitsisi noita summia, mutta mikäli joistakin töistä on mahdollisuus maksaa tuollaisia rahoja, voisi pienempi palkkaisillekin herua hieman enemmän. Enkä tarkoita, että isotuloisten taskusta, vaan yleisesti koko yhteiskunnalta. Vaikka isoihin tuloihin on mahdollista päästä ja niihin voi tähdätä, niin silti esimiestehtäviä ja muita työmahdollisuuksia on rajallinen määrä, jokainen ei valitettavasti pysty olemaan kovapalkkaisella alalla. Ja edelleen jonkun on tehtävä myös ne ”paskaduunit,” olisi vain suotavaa, että palkkakehitys koskisi myös huonompiosaisia.

    Vaikka monia taitoja voi opetella, silti ihmiset ovat erilaisia ja on hieman sääli, että jos syntyy tietynlaiseksi ja omaa tietyt lahjat, ei välttämättä kykene elämässään tähtäämään samoihin asioihin, kuin eri lahjoilla varustettu henkilö. Jonka vuoksi voit jäädä todella pienipalkkaiseksi vaikka tekisit kuinka lujasti töitä. Tai joudut tekemään töitä kymmeniä kertoja enemmän, kuin joku muu. Vaikka edelleen voisit saavuttaa saman elintason kuin naapurisi, voit joutua paiskimaan sen asian eteen hommia niin paljon, että se elintaso ei enää ole sen vaivan arvoista. Minun isoin ongelmani tosin on vain inspiraation puute, en keksi mitään työtä mitä voisin haluta tehdä, jonka vuoksi en voi opiskella tai tavoitella oikein mitään. Pienituloisena on myös taloudellisesti kannattavampaa olla töissä, kuin opiskella alaa, joka ei kiinnostakaan tai josta ei työllisty yhtään sen paremmin. Koska kuitenkin saan omaan elintasooni nähden ihan riittävän suurta palkkaa, ei huvita tipahtaa opintotuille ja elää huonommin.

    • Kirtsi

      Tämäkin on hyvä huomioida, että moni korkeasti koulutettu on tehnyt sen valinnan, että on opiskellut jopa sen 10v. tosi niukoilla tuloilla. Ja esim. itse yrittäjyyden alkuvuodet tein töitä yli 60h joka viikko pari kolme vuotta ja tienasin 8000-30000€ VUODESSA. Eli jos sitten myöhemmin yrittäjänä pystyy nostamaan 60 000-100000€, niin keskiarvo on kuitenkin 40 000e luokkaa vuodessa ja tästä on maksettu suuremmat verot, kun olisi jos olisi jakautunut tasaisesti. Ja täytyy muistaa, että yrittäjäriski tarkoittaa sitä, että aika ajoin voi joutua maksumieheksi, esim. vahingonkorvausvastuun kautta.

  • H

    Työskentelen juristina julkisella sektorilla, vasta muutama vuosi työuraa takana. Vuosipalkka n. 60 000 e. Työ on kivaa ja rentoa, huikea vapaus. Omien arvojen mukainen työ ja kivat työkaverit merkkaavat mulle paljon enemmän kuin palkka, johon myös olen kyllä ihan tyytyväinen.

  • Nimetön

    Kävin jo aiemmin ketjussa jakamassa oman palkan ja tärpit, mutta pitää vielä nyt erikseen kiittää keskustelunaloitusta. Ihan huippua lukea näitä kommentteja, huippunaisia. Vaikka raha ei ole se millä on päättänyt hakeutua ja jäädä nykyiseen työhön, tosi kiva päivittää näköaloja vaikka päätös pysyykin samana. Kiitos kaikille!

  • Emppu

    Mielenkiintoista keskustelua palkoista!
    Itse olen FM, vajaa 40 v ja asiantuntijana konsultilla. Koen, että mulla on ihan hyvä palkka, vaikka saan bruttona vain sen vajaa 4000 € kuussa. Jos yli viiden tonnin palkka kiinnostelisi, niin saisi alaisia ja pitkät työpäivät. ’Pehmeiden arvojen’ ympäristöalalla kun ei vain makseta enempää…

    Oon aina tiedostanut, että oikeisiin rahoihin pääsee kiinni varmimmin kauppatieteilijät, DI.t tai juristit. Ja ymmärrän sen kyllä, heiltä löytyy varmasti taitoja ja ominaisuuksia, joita ei itsellä ole.

  • Rio

    Olen markkinoinnissa pörssiyrityksessä, 7 alaista. . Palkka 6600euroa/kk. Ihan hyvä palkka, mutta vastuuseen ja työmäärään nähden ei mikään huippu. Välillä tuntuu, että samalla tasolla miehille annetaan korkeampi titteli ja palkka…Ystäväni on lastenhoitaja, palkka joku 2200e/kk. En kehtaa kertoa omaani, koska hänen työnsä on raskasta ja vastuullista, muttei siitä makseta kunnolla. Minä en ole vastuussa ihmishengistä, jos teen virheen, yritys menettää ”vain” rahaa. Palkoista ja titteleistä on meidän naisten tärkeä puhua, jotta emme miesten jalkoihin kun niitä hyväpalkkaisia tehtäviä jaetaan ja että naisten euro olisi se euro.

  • Palkkatoiveet

    Yksi konkreettinen vinkki jolla voidaan ajaa kaikkien naisten plkkakehitystä rekrytoivien esimiesten ja HR:n suunnalta tuli mieleen. Teen itse rekrytointia esimiehen roolissa, ja olen antanut hakijoille, jotka päässy haastiksiin muttei tulleet valituiksi, palautetta jos he ovat mielestäni pyytäneet liian pientä palkkaa. Olen myös palkatessani antanut enemmän palkkaa kun pyydetty jos joku pyysi vähemmän kun olin budjetoinut. Monilla voi olla pelko että hinnoittelee itsensä ulos, niin jos pystyttäisiin antamaan varmistus siitä että rahasta päätös ei ollut kiinni niin toivottavasti ihmiset ei mene laskemaan niitä palkkapyyntöjään alemmas joka kerta ku tulee hylsy. Tottahan toki tätä palkkatoivetta voi hakijakin aina itse kysyä pyytäessään palautetta kielteisen päätöksen jälkeen.

  • Maija

    Olipas hyvä postaus ja kiinnostavia kommentteja muilta lukijoilta. En oikein tiedä mitä ajatella aiheesta. Tiedän jääneeni palkkakehityksessä jälkeen ja hetkittäin olen tyytymätön palkkaani, mutta sitten taas en kuitenkaan ole valmis ihan kauhean kunnianhimoisesti panostamaan uraani, joten samassa työpaikassa pysymällä palkka pysyy tällä tasolla. Työskentelen HR-asiantuntijana pörssiyhtiössä ja olen ollut koko työurani (kymmenisen vuotta) samassa talossa. Palkkaa saan tällä hetkellä vajaa 3800 €, mikä on mielestäni liian vähän näillä vuosilla ja tällä kokemuksella. Palkkakehityksen isoin kompastuskivi lienee se, että en ole vaihtanut tasaisin väliajoin työnantajaa. Toisaalta pohjakoulutuksellani (PsM) olen varmasti moniin kollegoihini verrattuna jopa ihan ok palkkatasolla, sillä käsittääkseni julkisella puolella psykologien palkkaus ei ole kovin korkea.

    • LiL

      Täällä toinen HR-asiantuntija pörssiyhtiössä ja olen nostanut omaa palkkatasoani yli 1000€ tämän talon sisällä 5 vuoden aikana. Olen kahdesti vaihtanut HR:n sisällä eri tehtävään, missä yhteydessä olen pyytänyt ja saanut lisää palkkaa, mutta olen myös kerran saanut 10% palkankorotuksen ns. saman roolin sisällä, kun tehtäväni oli pysyvästi muuttunut paljon vaativammaksi ja vastuullisemmaksi vaikka tittelissä ei mikään muuttunutkaan. Eli myös samassa talossa pysyen on mahdollista nostaa palkkaansa, kun vain nostaa kissan pöydälle.

      Edelleen koen oman palkkani olevan matalahko muihin HR-ammattilaisiin verrattuna, mutta minulla jää tästäkin säästöön tosi kivasti enkä joudu uhraamaan vapaa-aikaani työlle, joten tavallaan olen ihan tyytyväinen. Pieni TES-korotus on luvassa jälleen alkuvuodesta mutta muuten luulen, että korottaakseni palkkaani tästä reilummin, on työpaikan vaihto edessä.

      Yleisellä tasolla iso iso KIITOS tästä keskustelusta kaikille, todella silmiä avaavaa ja menee kyllä jakoon yläasteikäisille tytöilleni!

    • Psykologi-psykoterapeutti

      Olen PsM, julkisella puolella. Ikälisää on, sekä työn vaativuuden arvion mukaisesti en tee sitä vähiten vaativaa työtä, vaan teen koulutuksien kautta vaativampaa työtä. Palkka vähän alle 4100. Palkka ihan ok ja lomapäiviä vuodessa 38.

      Olen kouluttautunut (suureksi osaksi omalla rahalla, laittanut n 20 000e) psykoterapeutiksi. Työn kuvani ei jousta mielestäni tarpeeksi nykyisessä työssäni, enkä pysty julkisella muokkaamaan työtäni nykyisen osaamiseni suuntaan. Olen myös sidottuna 100% työaikaan, sillä tällä hetkellä lyhyempää työaikaa voi saada vain terveydellisten tai lasten hoitovapaa ym vuoksi. Lapseni ovat jo teinejä.

      Nyt teen sitten hetken 100% työaikaa ja päälle oman toiminimen kautta lisää hommia, sillä jään pian kokoaikaiseksi yrittäjäksi. Tämän jälkeen toiveena bruttona kuukaudessa enemmän kuin nykyisin sekä kolmipäiväinen viikonloppu (ainakin aluksi). Sama juttu kuin puheterapeuteilla, psykoterapeuteista on kysyntää, eikä psykologikoulutuskaan ole mitenkään huono yhdistelmä tässä.

      Korkeakouluopintoja takana aluksi se 6 vuotta ja psykoterapeutin täydennyskoulutus 4 vuotta. Ja alle 45vuotiaana pääsen vihdoin tekemään sitä työtä pelkästään, joka siinsi mielessäni jo ensimmäistä tutkintoa tehdessäni.

  • Tii

    Niin mielenkiintoista keskustelua! Itse olen 30-vuotias, maisterin koulutus, ja työskentelen asiantuntija- ja kehitystehtävissä pienessä konsulttifirmassa. Kuukausipalkka 3500 €/kk ja myynnin määrään perustuvia tulospalkkioita olen saanut noin 3000-4000 € vuodessa. Lisäksi ennen koronaa matkakorvauksista kertyi lisätuloja.

    Koulutustaustani ja vastuualueideni perusteella olen uumoillut, että muualla voisin saada parempaa palkkaa ja tämän kommenttiketjun lukeminen vain vahvisti ajatusta. Samassa firmassa on tullut työskenneltyä jo liki viisi vuotta, joten ketjuun kirjoitettujen kommenttien perusteella olisi hyvinkin aika jatkaa matkaa muualle – korotetun palkkatoiveen kanssa toki!

  • Maija

    Ihan mielettömän hyvä blogikirjoitus ja todella inspiroivaa keskustelua!

    Olen 34v sairaanhoitaja teho-osastolla, aikalailla siis urani huipulla. Vuositasolla tienaan n. 40t sisältäen peruspalkan ja lisät. (Kk palkka ~2600e bruttona, siihen lisät päälle, jotka riippuu vuoroista). Itse koen, ettei kenenkään tarvitse hävetä suurta palkkaansa, koska joku toinen on huonosti palkattu sh. Tämä ehdottomasti herätti minua vielä enemmän siihen, että sh:t todella ovat aivan alipalkattuja, mutta se ei ole kenenkään hyvä palkkaisen vika. On vain meidän todella aika alkaa vaatia koulutuksen ja työn vaativuuden oikeuttamaa palkkaa.

    Mutta havahduin myös siihen, että alanvaihto voisi olla edessä ja aiheellinen. Tässä ammatissa etenemisvaihtoehdot on 0, palkkaa ei pysty itse neuvottelemaan, enkä enää saa edes sitä tyydytystä, että ”teen kuitenkin merkkitävää työtä.” En usko alan kehittyvän toivomaani suuntaan vielä mun työuran aikana.

  • Nimetön

    Käsittämätöntä lukea miten joku voi ansaita tuplat siitä mitä me puolison kanssa yhteensä 😀 Mulla lukee palkkakuitissa että nettona reilu 1600e, puolisolla n. 2200e. Ja ihan täyspäiväisissä töissä ollaan. Tulemme toimeen hyvin eikä ole fiilistä että jäisimme jostain rahan takia paitsi, olemme pienituloisia ja onnellisia. Mutta kieltämättä tätä keskustelua lukiessa tuntuu, että on tyhmä tai jotenkin vähän reppana, kun on tällaisessa kuopassa. Ei se kateutta ole, enemmän sellainen fiilis että olishan tässä elämässä voinut toisenlaisiakin valintoja tehdä. Ja rehellisesti sanottuna en ihan aidosti ole tajunnut, että se 5000e+ palkkakin on yllättävän tavis. Jotenkin olen miettinyt että tuollaisia summia tienaavat vain isoissa firmoissa esimiestehtävissä olevat, ja ne kirurgit. 🙂

  • J

    Olipa mahtavaa lukea kokemuksia ja tarinoita. Samaistuin moniin kohtiin itsekin olen potenut huijarisyndroomaa, varsinkin kun olen teknisellä alalla johtotehtävissä, mutta kaupallisella koulutuksella. Ala on miesvoittoinen ja sen myötä palkkataso on hyvä, itse tienaan n.7500€/kk bruttona + vuosibonukset. Nautin työstäni ja koen olevani siinä hyvä, vasta viime aikoina olen alkanut uskomaan itseäni siinä, että ihan taidoilla ja osaamisella tähän positioon on päästy.

    Itse olen huomannut sen, että naiset ovat arkoja hakemaan teknisellä alalla johtotehtäviin, jos täydellistä osaamista ei ole. Miehet hakevat paljon rohkeammin eri tehtäviä myös vaillinaisella osaamisella. Rohkaisisin siis hakemaan, vaikka epäilisi omia rahkeitaan. Työssä on mahdollista oppia ja kehittyä.

  • KaisaJo

    Mua on aina ihmetyttänyt että mihin ne rahat sitten laitetaan? Jos on yh ja 5 lasta niin ei varmaan ongelmaa mutta tämmönen 5-henkinen kahden työssäkäyvän perhe – vitsi että mää tuhlaisin kaikkeen turhaan jos mulla olis iso palkka ? 2700e (osa-aikatyö) + miehellä tavallinen keskituloisten palkka myös

  • S

    Minulla taas palkka amiksen kielten opena on bruttona 3400e ja käteen jää 2200e. Palkka on opettajalle mielestäni hyvä, mut käteen jää todella vähän. Ei ikälisiä vielä.

  • P

    Tätä keskustelua on kyllä mielenkiintoista lukea. Mulla on AMK-koulutus, työskentelen oman alan töissä vakituisessa, kokoaikaisessa virassa, bruttopalkka on noin 2300€/kk, eikä se tule siitä kovin paljoa enää nousemaan. Tokikaan en ole valinnut alaani palkan perusteella, mutta Kyllä se silti aina harmittaa, että on itse korkeakoulutettu ja kaveripiiristä löytyy ammattikoulututkinnolla työskenteleviä, jotka tienaa enemmän kuin minä.

    Oon suunnitellut, että perustaisin sivutoimisen yrityksen, koska mulla on ammattikoulusta eri alan tutkinto. Tuon alan töillä voisin tulevaisuudessa tienata enemmänkin, mutta lähes ainoa tie on yrittäjyys. Toiveena on, että joskus tilanne olisi se, että yritys työllistäisi täysiaikaisesti ja nykyisiä töitä voisi tehdä sivuhommina esim keikkaluonteisesti.

    Ammattikoulun jälkeen yrittäjäksi ryhtyminen ei tuntunut ajankohtaiselta, joten lähdin korkeakouluun opiskelemaan vähän paremmin työllistävää alaa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, yrittäjän polku on ruvennut tuntumaan mahdolliselta.

  • Alakoulun ope

    En usko, että palkat kuntasektorilla tulevan koskaan nousemaan samoihin, kuin yksityisellä. Ja koska omasta mielestäni luokanopettajan palkka ei riitä MINULLE vastaamaan siihen, kuinka mielekkääksi työn koen ja mihin todellisuudessa osaamiseni riittäisi, olen kahden vuoden työvuoden jälkeen jo vaihtamassa alaa.

    Onneksi se on kaikille, jotka haluavat mahdollista, ja uskon sen näkyvän vuosien saatossa siten, että työvoimapula kyseisellä alalla tulee olemaan suuri. Ja sekin on aina otettava huomioon, että tälläkin alalla on ihmisiä, jotka työstä nauttivat, ja joiden pää kestää, ja silloin ei ole niin paljon väliä paljonko työstä tienaa. Siihen itsekin pyrin, mutta en tällä alalla.

  • Nimetön

    41-v FM ja ollut IT-alalla töissä 14 vuotta. Palkka on alaan ja kokemusvuosiin nähden pieni, noin 4500/kk brutto, mutta burnoutin ja lasten syntymisen jälkeen jälkeen olen vältellyt ylitöiden tekemistä ja tämä on näkynyt palkkakehityksessä. Toisaalta tässä viime aikoina olen pohtinut palaamista koulutusta vastaaviin töihin matemaattisten aineiden opeksi, jolloin lomat lisääntyisivät, mutta palkka pienenisi reilusti. Kyllä kieltämättä pohdituttaa, pystyykö omia ja perheen kulutustottumuksia säätämään siihen suuntaan että tämä hyppy olisi mahdollista.
    Kuten joku jo totesikin, ison palkan mukana seuraa usein myös isot vastuut, ja ainakin itse koen että juuri tässä elämäntilanteessa en omalla työpaikalla noihin liittyviin vastuisiin enää kykene venymään ilman että joku muu elämän osa-alue kärsii. Mutta tämä vain omalta kohdalta,on ihan mahtavaa että niitäkin, jotka saa aikaan ja kykenee, löytyy! Olette kyllä joka sentin ansainneet!

  • Maaria

    Minä tienaan bruttona hieman päälle 3000 euroa. Olen korkeakoulutettu, ja toista korkeakoulututkintoa viimeistelemässä. Työssä olen julkisella puolella erikoissairaanhoidossa vaativissa asiantuntijatehtävissä. En ole lääkäri, mikä näkyy palkkapäivänä. Koen työni psykologina lasten mielenterveystyössä niin tärkeänä ja mielekkäänä, että ainakin vielä tässä työuran vaiheessa siedän sen, että rahakkaaksi tässä ei pääse heittäytymään. On surullista, miten myös meidän työmme arvostus näkyy aika kehnosti palkkakuitissa!

    Minä en kuitenkaan ole katkera. Ja olen myös äiti. Kahden tyttäreni vuoksi toivoisin, että maailma kaiken kaikkiaan tarjoaisi heille erilaisia naiseuden malleja kasvunsa tueksi. On tärkeää, että he voivat nähdä, että aikuisena (ja myös naisena) voi olla tyytyväinen löytäessään paikkansa sellaisen tärkeän työn ääreltä, jonka kokee merkitykselliseksi ja jonka tekemiseen suhtautuu intohimoisesti (kuten minä), vaikka se ei ole hyvin palkattu ala. Se on ok. Ja toisaalta, että voivat nähdä, että on myös mahdollista löytää itselleen sopiva urapolku, joka vie suurempien palkkojen äärelle ja läpi lasikattojen. Ja että sekin työ voi olla merkityksellinen ja mielekäs, ja on ok myös tienata hyvin, eikä sitä tarvitse hävetä. <3

    • Tiuhtis

      Teetkö täyttä työaikaa? Palkka kuulostaa minusta tosi pieneltä, jos teet. Itse julkisella puolella nuorisopsykalla psykologina palkka 4200 (josta 400 lisiä) eikä tämäkään nyt työn vaativuuden huomioon ottaen niin suurelta tunnu.

  • Juristi

    Olen juristina pörssiyhtiössä, palkka 6000 € sekä auton käyttöetu (työnantaja maksaa puolet palkka-arvosta), lisäksi mahdollisuus vuosibonukseen joka on maksimissaan 10% vuosipalkasta. Valmistuin reilu kymmenen vuotta sitten, mutta olen ollut perhevapailla nelisen vuotta eli työvuosia takana reilu kuusi. Koko työura on ollut saman työnantajan palveluksessa ja jos vaihtaisin työnantajaa voisin pyytää helposti 1000 € enemmän palkkaa. Välillä mietin olenko tyhmä, kun pysyn aina vaan samassa paikassa, mutta nykyisessä työssäni esimies on hyvä, osaan hommani eli harvoin vapaa-ajalla työt pyörii mielessä ja työaika pysyy pääosin virka-ajan sisällä. Koen kuitenkin myös kehittyväni koko ajan nykyisessä positiossa. Ehkäpä kaikkien ei tarvitse olla uratykkejä ja minulle riittää ainakin nyt lasten ollessa pieniä oma keskinkertainen kunnianhimoni sekä olematon urakehitys vallan hyvin. Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat ja palkoistamme jää jo nyt varsin paljon ylimääräistä kuukaudessa, joten en rehellisesti sanottuna edes kaipaa lisää palkkaa.

  • Yks DI

    Hei! Olen DI, palkka vähän päälle 6000 €/kk+vuosibonus vaativasta asiakas+asiantuntijatyöstä. Joka kerta työpaikkaa vaihtaessani olen saanut neuvoteltua lisää palkkaa edelliseen verrattuna ja huono palkkakehitys on myös ollut syy työpaikan vaihtoon. Olen melko tyytyväinen palkkaani, sillä minulla ei ole alaisia ja saan itse suunnitella työni. Verottaja vie jo aika ison siivun, ja oli palkka mikä tahansa, niin aina se jonnekin tuntuu kuluvan. Koen olevani etuoikeutettu, mutta toisaalta tiedän, että teen työni hyvin, osaan vaikka ja mitä ja olen palkkani ansainnut. Joskus olen himmaillut palkkaneuvotteluissa, mutta sitä virhettä en enää tee. Arvostakaa itseänne ja osaamistanne arvon leidit!

  • Hanna

    Tienaan itse 6000-8000€/kk, koska teen myyntipainotteista työtä ja jos työn osaa ja löytyy palava motivaatio tehdä laadukasta asiakastyötä, niin tällöin provisiot ja bonarit ovat tuntuvat. Olen 29v ja maisteri, en todellakaan tee koulutustani vastaavaa työtä, enkä todennäköisesti koskaan edes aio, sillä palkka olisi niissä hommissa reippaasti pienempi.

  • Saara

    Röntgenhoitaja + tehtävänsiirtolisä lääkäreiltä sulautettu kk ansioon 2760€/kk. 15 vuotta alalla. Peruspalkka noussut alle tonnin näinä vuosina ja olisi siis pienempi tuota ilman lisäkoulutusta ja vastuuta. Tehtävänsiirrosta ns. tuloskorvausta, eli maksetaan tehdyt potilaat kertaa pieni muutaman euron korvaus; työnmäärään ei voi kummemmin vaikuttaa itse. Sen verran voi, että hoitoalalla et voi päättää olla vain tekemättä, koska työn kohteena on ihminen! 🙂
    Palkasta ei voi neuvotella, koska hoitoalalla olet se hankala tyyppi, jos puhut rahasta isossakin organisaatiossa. Hiljentämisen kulttuuri. En ole yksityisellä töissä. Ylipäätään kaikki ylimääräinen tarjotaan hoitajille kivana puuhasteluna ihan kun oltaisiin tyhmiä pikku apinoita. Ja palkaksi lämmintä kättä.
    Aamuvuoroa nyt, joka luksusta, ei tule siis vuorolisiä. Vuorotyön lisät ovat haittalisät minun mielestä. Vuorotyö on aina jostain muusta pois.
    Työniloa koen. Työni on tärkeä ja vastuullinen ja ihmisläheinen ja olen hyvä siinä. Hoitoala ei tarkoita sitä, että potilas kertoo mitä tehdään vaan ammattilaisiin pitää luottaa.
    Hoitoalaa en voi suositella omille lapsille, ellei palkkaa nosteta ja työoloja muuteta. Kuitenkin hoitoala on kokonaisuudessaan LAAJA ja sen katon alla on paljon eri ammatteja ja työpaikkoja ja mahdollisuuksia!!!!
    Ei haaveammatteja. Ei myöskään resursseja kaikkiin ammatteihin vaikka koulumenestys ok. Ei ammatinvalinta ole niin simppeliä, että päättää vaan mitä opiskelee, monisyinen juttu.

  • Koodaajanainen

    Olen 38-vuotias softa-alan tiiminvetäjä tuotetalossa ja tienaan 5750e/kk.

    Sain jonkun aikaa sitten ensimmäistä kertaa ikinä pyytämättä palkankorotuksen ja oli jännä huomata millaisen huijarisyndrooman se laukaisi. Että miten minä muka olen ansainnut näin hyvän palkan ja etenkin että olenko muka ansainnut näin paljon paremman palkan kuin tiimiläiseni. Toki ensimmäistä kertaa olin myös valmiiksi todella tyytyväinen palkkaani jo ennen korotusta. Aiemmissa työpaikoissani olen ollut yleensä vähän palkkakuopassa ja pientenkin korotusten saaminen on ollut aina työn ja tuskan takana.

  • Susanna

    Ihan loistava aiheen valinta ja kirjoitus! Itse olen korkeasti kouluttautunut kaupan alan asiantuntija, palkka 5300€/kk brutto + lomakorvaukset ja bonukset. Takana 15v. työura saman firman sisällä, jossa menossa neljäs työtehtävä. Välissä yhteensä 6 vuotta kotona 3 lapsen kanssa. Koen olleeni, kuten moni muukin, aivan liian vaatimaton osaamisestani ja palkkapyynnöistäni. Miten se onkin niin vaikeaa? Viime aikoina olen pohtinut paljonkin uraani ja mahdollista työn/alan vaihtoa. Kiitos useiden aiempien kommenttien, jotka antaneet tähän seuraavaan steppiin paljon buustia ja inspiraatiota!

  • Hanna

    Parasta!

    Palkoista pitää puhua! Naisille maksetaan pääsääntöisesti aina vähemmän, valitettavasti.

    Siirryin kolmikymppisenä 5 k kerhoon,mutta palkkaani en uskalla kertoa muille kuin puolisolle.
    Vastuuta on paljon, mutta ei esimiesvastuuta.

    Huijarisyndrooma elää vahvasti, mutta palkasta puhuminen on helpottanut. Kyllä ne koulutetut kaveritkin tienaa kivasti.

    Mutta kaiken a ja oon koulutus ja se, että pyydät reilusti tehtävääsi kuuluvan palkan. Itsekin häpeilin osaamistani ja tiedän, että samasta työstä voisi pyytää vielä 2 k enemmän. Mutta ajattelen tätä kokemuksen keräämisenä, olen vielä nuori.

    Ja kyllä, vieläkin tuntuu käsittämättömältä saada palkkakuitti, koska onhan 5 k iso raha! Mutta olen hyvä työssäni ja kyllä ansaitsen sen!

  • Rimpsis

    Mielenkiintoinen keskustelu ja sen alkusysäyksenä mainio avaus!

    Itse olen selvästi toiminut juuri ohjeiden vastaisesti sillä työuran alkupuolella 26-30-vuotiaana tein matalalla palkalla vielä vapaaehtoisesti alimääräisesti tunteja ja väistelin vastuita, omalle elämälle oli runsaasti aikaa. Sen jälkeen aloin kuitenkin reipastua ja nyt 34-vuotiaana tänä syksynä aika äkkiäkin olen pisteessä, jossa vastuuta on paljon, tekemistä liikaakin ja ylityötunteja tulee joka viikko muutama. Palkka on nyt bruttona 4100 euroa. Ideaalimaailmassa toivoisin, että se olisi tuon verran ilman niitä ylitöitä ja rauhallisemmalla tahdilla, jossa lounasta ei tarvitse syödä välillä seisten. Olen kuitenkin myös tietoisesti jäänyt saman yrityksen listoille pitkäksi aikaa, koska yrityksen arvot ovat lähellä omiani ja työkaverit todella mukavia. Voisin vaihtaa työpaikkaa aikalailla ainoastaan kilpailijalle, joka on toisaalta enemmän sisarusyritys eikä se varmasti olisi mahdoton ajatus. Palkka ei kuitenkaan välttämättä juuri sielläkään nousisi, vaikka mistä minä sen tiedän kokeilematta.

    Inspiroiva keskustelu joka tapauksessa ja hyvä herätä ajattelemaan, että paremmallakin palkalla on mahdollista tehdä tasapainoisesti sopiva määrä töitä omasta mielestään mielenkiintoisten asioiden parissa. Taidan olla kovin arka työpaikan vaihdon suhteen, jokin lapsuuden riepottelujen jälkeensä jättämä turvallisuushaluisuus minussa pitää myös kiinni työpaikassa, koska se on kuin toinen perhe. Mutta toisaalta en ehkä näe itseäni eläköitymässä saman pöydän äärestä eli jossain vaiheessa on uskallettava tehdä jokin loikka. ?

  • KTM

    Todella tärkeä aihe ja silmiä avaava kirjoitus! Olen itse valmistunut muutama vuosi sitten KTM:ksi ja tällä hetkellä mun bruttopalkka on hieman alle 3000 e/kk. Se on ilmeisesti aika vähän koulutukseen nähden. Jotenkin en ole tuota tajunnut, kun palkka on kuitenki noussut reippaasti opiskeluajoista. Työskentelen siis julkisella puolella asiantuntijatehtävissä. Nyt sain motivaatiota hakeutua kohti paremmin palkattuja töitä! Kiitos ?

  • AM

    Miten MAHTAVA postaus ja kirjoitus! Olen aina ihmetellyt, miksi rahasta ja palkoista ei voisi puhua. Sen pitäisi olla neutraali ja avoin asia, jotta ei pidettäisi itseämme niissä turhissa pimennoissa, lasikopeissa ja huijarilaatikoissa, joissa itsekin olen niin usein ollut. Usein vieläkin. Olen itse yksityisellä sektorilla johtajana ilman esimiesvastuuta reilut 7000€ kk-palkalla, mutta näin ei todellakaan ole aina ollut. En ole DI, en markkinoinnissa, en lääkäri, en teollisuudessa, en finanssialalla, en konsultti, en siis perinteisen rahakkailla aloilla. Olen triplannut ja tuplannut palkkani työurani aikana. Parempi palkka on aina ollut tavoitteeni, mutta ei koskaan ensisijainen, ei vieläkään. Nautin tämänhetkisestä tilanteesta, mutta voisin helposti vaihtaa matalampaan mielenkiintoisemman työn tai muun tasapainon vuoksi. Juuri nyt tosin myös työni on todella innostavaa ja inspiroivaa, enkä vaihtaisi mihinkään.

    Parhaat vinkkini ovat:

    – Mene mielenkiinto edellä työuraan. Se palkitsee aina, palkalla ja / tai elämänlaadulla. Mikään raha ei ole mielenrauhan ja onnellisuuden menettämisen arvoista

    – Useimmiten todellisesta innostuksesta ne ovetkin aukeilee

    – Älä pidä mitään ovia kiinni, koska ”en usko, että osaan”, ”en usko, että kiinnostaa”, ”olen liian nuori / vanha / vähän koulutettu / koulutettu” tai you name it. Kun ovi aukeaa, katso sinne aina ja testaa että mikä juttu siellä voisi olla

    – Hanki monenlaisia urasparraajia lähipiiristäsi. Ihan siis ystävistä, ei tarvitse olla mitään life coacheja. Naiset, skannatkaa ainakin yksi tällainen tyyppi hakusanoilla ”mies”, ”nuori”, ”johtaja”, mieluiten ”pörssiyhtiön”. Sieltä saa perspektiiviä niihin huijari- ja lasikattomietteisiin. Ja sitten eikun soittelemaan aina kun urajutut pohdituttaa

    – Myös uralla keneltä tahansa mielenkiintoiseen tehtävään edenneeltä kannattaa aina kysyä neuvoja ihan suoraan. Itselläni on pari-kolme entistä työkaveria tai esimiestä, joiden kanssa ollaan hyvinkin läheisiä, jotka tuntevat urani ja taustani ja pyörivät samoissa piireissä, ja jotka aina kutsun lounaalle, kun joku ovi olisi raollaan ja kysyn kannattaako se avata

    – Ja sitten, vaadi samaa palkkaa kuin muillakin. Ei ole helppo juttu, mutta itse olen esimerkiksi ihan suoraan pyytänyt esimiehiä tarkistamaan, onhan palkkani nuoremman mieskollegan tasalla ja eipä ollut. Tarkistettiin

    – Ja vielä, kuten moni edellä sanoo: pyydä oikeassa tilanteessa – ainakin työtä vaihtaessa oikea palkka. Tähän ne lähipiirin sparraajat soittokierrokselle, jos oma kantti ei meinaa kestää. Minulla ei todellakaan ole meinannut, mutta pikkuhiljaa. Pitää myös unohtaa ne omien vanhempien tai omat aikaisemmat palkat, ei rekrytoija sitä pyyntöä niihin tule vertaamaan

    – Tärkeää on tehdä työnsä hyvin, olla hyvä tyyppi ja tehdä kaikkensa ja parhaansa. Ei kukaan osaa kaikkea, siksi maailmassa on muita ihmisiä tukena. Kuten pääministeri sanoo, jokainen tehtävä on ihmisen kokoinen. On kyllä briljantteja mulkvisteja, jotka tienaa vaikka mitä, mutta voi olla myös ei-briljantteja tallaajia, joista tykätään, koska niiden kanssa on kiva tehdä töitä ja jutut sujuu. Silloin myös etenee. Itse ainakin arvostan pelkästään sitä, että työt kiinnostaa ja tekee parhaansa – silloin myös aina oppii

  • Nimetön

    Tää on hyvä ja tärkeä asia tehdä näkyväksi. Saanko ehdottaa, että seuraavaksi te somevaikuttajat nostaisitte keskusteluun varhaiskasvattajat ja heidän palkkansa? Ei, en itse ole varhaiskasvattaja. Mutta arvostan heidän tekemäänsä työtä niin suuresti, että toivoisin heidän olevan niitä, jotka tähän ketjuunkin ilolla vastaisivat suurista summista, joita tienaavat.

  • Nimetön

    Tämä keskustelu on hyvää ja arvokasta, ja tietä hyviin palkkiotasoihin pitää avata, jotta kukaan ei luulisi niiden olevan itsensä ulottumattomissa.

    Totaalisen epäakateemisesta perheeestä tulevana (ensimmäinen yo-tutkinto perheessä, korkeakoulututkinnosta puhumattakaan) korostan uralla etenemisessä niitä itsestäänselviä asioita, joihin voi itse vaikuttaa: työteliöisyys/uutteruus, oma-aloitteisuus ja kunnianhimo tehdä työnsä hyvin. Ole mukava ihminen ja oma itsesi, ihmiset eivät halua tehdä töitä ikävien tyyppien kanssa. Hyvä koulutus on nykyään lähes hygieniatekijä, mutta tietyillä toimialoilla se ei ole pakollinen. Itse en kannusta vaihtamaan työpaikkaa kovinkaan usein, mikäli omalla työnantajalla pääsee säännönmukaisesti eteenpäin.

    Näillä neuvoilla olen päässyt alle 40 vuotiaana keskisuuren yhtiön toimitusjohtajaksi ja peruspalkkani on yli 200.000€ vuodessa, bonukset riippuvat vuodesta. Minulla on lapsi ja etenemiseni uralla kiihtyi hänet saatuani. En ole pyytänyt palkankorotusta koskaan, työtehtävät ovat muuttuneet haastavammaksi ja palkkaa on aina pyytämättä päivitetty tehtävän muuttuessa.

    Suomi on yhteiskuntana upea ja yksi maailman tasa-arvoisimmista. Kaikki on itsestä kiinni, uskokaa itseenne ja uskaltakaa pyytää riittävästi palkkaa, kun vaihdatte työtä. Liian alhaisella pyynnöllä putoatte valintakorista, valitettavasti.

    Palkasta puhumiseen en ole valmis. Mieheni tietää palkkani, verotiedoista sen voi toki kuka tahansa katsoa, mutta toivottavasti kukaan ei katso. Palkkatason ollessa korkea, herättää se väistämättä myös kateutta, ja se aiheuttaa minussa ahdistusta. Elän mielestäni vaatimattomammin kuin voisin, enkä korosta hyväosaisuuttani. Se on sinänsä järkeenkäypää, sillä näistä töistä saa aina lopulta jossain vaiheessa kenkää, ja kaikki, mitä omistan, on ja tulee aina olemaan omien ansiotulojeni hedelmiä.

  • Meena

    Hieno keskustelunavaus! Hiljaisuus palkoista ei aja naisten asemaa. Olen itse kertonut palkkani aina, jos tiedolle on ollut kysyntää. Omalla työpaikalla aiheesta ei kuitenkaan juurikaan puhuta. Epäilen olevani palkkakuopassa, mutta en ole ihan varma. Olen väitellyt tutkija yhteiskunnallisella alalla ja julkisella puolella töissä. Ansaitsen reilut 4 000 e/kk. Mitä muut tutkijat ansaitsevat? Todella paljon puhuvaa, että joudun tällaista täältä kysymään. Asialle olisi syytä minunkin tehdä jotain.

  • Siina Repo

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja tärkeästä aiheesta! Näen, että palkka – varsinkin hyvä palkka – on naisten kesken tabu.

    Meillä oli kerran ”tyttöjen ilta”, ja suorapuheisin alkoi kysellä jossain vaiheessa palkoistamme. Kerroin sitten suoraan sen hetkisen palkkani, 5000. Yksi pari tonnia tienaava hyvä ystäväni suorastaan järkyttyi palkastani ja tämän episodin jälkeen en saanut häneen enää kunnon kontaktia.

    Olimme olleet hyviä ystäviä vuosia, mutta en saanut häntä enää kertomaan kuulumisiaan tämän jälkeen eikä tapaamisemmekaan enää onnistuneet.

    Niin kauan kun naiset eivät osaa iloita toistensa palkoista sellaisella tavalla, että se ei aja heitä itseään tekemään enemmän palkkansa eteen, johtaa siihen, että palkoista ei halutakaan puhua.

    Koen, että miehille on vähän yleisempää puhua palkoistaan, mutta he eivät kauhistele toistensa palkkoja, vaan innostuvat itse kysymään palkankorotusta tai etsimään parempaa työtä. Naisten reaktio on ehkä enemmän sen tyyppinen, että omassa huonopalkkaisuudessa aletaan velloa. Oma tilanne nähdään pysyväksi olotilaksi, johon ei pysty vaikuttamaan. Jos näin rumasti voi yleistää.

    Blogistasi heräsi myös sellainen ihmetys, että kylläpä veroihin menee sinullakin paljon. Bruttopalkkasi on paljon suurempi kuin tuo mainitsemani 5000, mutta käteen jäävä summa ei ole paljoakaan korkeampi, kuin mitä tässä tilanteessa itselleni jäi käteen. Ehkä nettopalkoissa on noin 500 euron ero.

    Ongelma onkin, että puhumme Suomessa liikaa bruttopalkoista ja tämä aiheuttaa enemmän kateutta kuin nettopalkoista puhuminen.

    Jos olisin tajunnut sanoa ystävälleni, että saan käteen noin 3000 ja tiedän verolaskurista, että hänelle jää käteen noin 1800 euroa, niin ehkä olisimme edelleen väleissä.

    Toisaalta en onneksi maininnut sitä, että maksamillani verotuloilla on maksettu aikalailla kokonaan hänen julkiselta sektorilta saamansa palkka, joka kilahtaa hänen tililleen joka kuukausi. Jonkun on siis pakko tienata, jotta nämä julkisen sektorin pienipalkkaiset saavat edes sen, mitä nykyään saavat.

    • Hanna

      Kuulostaa tutulta. Minulla on mennyt ystävääni välit saman asian takia. Hän oli käynyt katsomassa koulutukseni mukaisen keskiansion ja sanoi, että on niin epäreilua kun hän tienaa lastentarhaopettajana niin paljon vähemmän kuin minä (vaikka silloin keskiansio ei kyllä vastannut edes tulojani vaan tienasin vähemmän). Tämän keskustelun jälkeen hän ei ole sanonut sanaakaan minulle. Kai minun pitäisi potea sitten syyllisyyttä 5 vuoden opiskeluista (ja parin vuoden haku-urakasta, kun ylppäripisteet eivät alkuunkaan riittäneet opiskelupaikkaan)…?

      Suomessa kaikilla on kuitenkin suht samat lähtökohdat ja opiskelupaikan saaminen ei ole suoraan rahasta kiinni…

  • Humanisti tekohengittää

    Aiheesi on mielenkiintoinen, mutta vastaukset silti tavallaan surullisia.

    Ne kuvastavat sitä, millaisista tehtävistä maksetaan ja millaisista ei.

    Nainen(kin) voi saada hyvää liksaa tietynlaisista töistä. Mutta ei edellenkään esim. naisvaltaisilta kasvatus-, opetus- tai terveydenhoitoaloilta.

    Paremmat palkat on saatu aloille, joissa vallalla ovat olleet miehet. Hienoa on, että he eivät ole siellä enää yksin. Mutta tämä ei poista millään tavoin naisvaltaisten alojen paskaa palkkaa, suurta vastuuta ja raskasta työtä. Miten muutoksen saisi sinnekin? Koska ne työt nähtäisiin tärkeinä? Luulen, että vasta sitten, kun alalle saadaan miehiä. Eli ei koskaan. Koska ehdotuksena sanotaan aina, että tyttöjen kannattaa hakeutua miesten aloille.

    Pitkällä työkokemuksella voisin vinkata, että
    ehdottaisin mieluummin, että pojat hakeutuisivat naisvaltaisille aloille. Heille voisi mieluusti opettaa empatiaa, toisten huomioon ottamista, inhimillisyyttä, lapsista, nuorista ja vanhuksista huolehtimista, ihmisarvon vaalimista. Siitä ei varmasti olisi haittaa.

    Ja pahinta tässä on kaiken kaikkiaan se, että suurempien palkkojen takana on alat, jotka synnyttävät ja kannattelevat vapaata markkinataloutta, kapitalismia, rahan ylivaltaa kaiken mittarina.

    Monista teksteistä tulee hyvin selkeästi esiin se, että kovapalkkaisella alalla ei ole vastuussa kenestäkään: ei alaisista, ei ihmisten hengestä tai kasvatuksesta. Ja silti siitä maksetaan. Kunhan bisneksellä menee hyvin ja osakkeiden omistajilla. Kunhan taotaan rahaa.

    Ja tietenkin, olen FM, humanisti, feministi, äikänope ja pitkästi kouluttautunut. Mutta se ei tietenkään näy palkkapussissa, ainoastaan silmäpusseissa.

    • KaisaJo

      Tämä sama tuli itselle mieleen. Suurimmat palkat tuntuu olevan siellä missä keksitään keinoja miten rahakkaat (yritykset tai henkilöt) saisivat lisää rahaa. Sellaisessa maailmassa me eletään.

      Samalla mietin että mistä kaikki raha oikeastaan alunperin sikiää? Sietääkö sitä miettiä että kykenee maailmantuskassa pitämään edes keskinkertaiset tulonsa? Ei varmaan kukaan mies mieti tämmösiä juttuja?!

      • A

        Näihin molempiin kommentteihin ja etenkin viimeiseen kysymykseen on hyvä muistaa: raha yhteiskuntaan tulee yksityiseltä puolelta, ei toisinpäin. Ymmärrän ajatukset epäreiluudesta ja pahaltahan sekin tuntuu. Silti parempaa vaihtoehtoa ei oikein ole maailmanhistoriassa vielä keksitty.

        • KaisaJo

          Jep, näin juuri, mutta tarkoitin nimenomaan että mistä se raha sinne yksityiselle puolelle tulee, ei tyhjästä silloinkaan.

  • Tylsä toimistovirka

    Kiitos kun nostit esille tätä päätä palkkaskaalasta. Mua alkoi jo arastuttaa, melkein hävettää oma palkka kun äskettäin (pari viikkoa ennen kuin palkkapuhe vyöryi someen!) sain niin aggressiivisen vastauksen kommentoituani erään somepersoonan ig-stooriin, että mun kokemuksen mukaan ei tarvitse olla ”erittäin hyvätuloinen” voidakseen ostaa kotimaisia laadukkaita vaatteita (suunnitellen ja harvakseltaan), vaan ns. normaali keskiluokkainen palkka riittää. Kerroin bruttopalkkani (~3500e/kk) ja sain pilkallisen vastauksen ja sanojani vääristeltiin stooriin ja tuntui että mua haluttiin syyttää pienipalkkaisten halveksunnasta ja elitismistä ja kaikesta mikä maailmassa on väärin. Tulee vieläkin fyysisesti paha olo kun muistelen tilannetta.

  • Tutkija

    Hyvä blogiteksti ja mahtavan fiksu ja monipuolinen keskustelu täällä kommenttiboksissa! Itse olen koulutukseltani tutkija ns ympäristöpuolelta ja väitellyt tohtoriksi 8 vuotta sitten. Palkassa se ei kyllä juurikaan näy, se on himpun verran alle 4000 tällä hetkellä. Isoin ongelma ei kuitenkaan ole mielestäni palkan pienuus vaan tutkimusrahoituksen epävarmuus eli se että rahoitus tulee muutaman vuoden pätkissä. Pidän työstäni, joka on itsenäistä, vastuullista ja kiinnostavaa, mutta ajoittain harkitsen alan vaihtoa tuon epävarmuuden takia.

    Olen perheessäni ensimmäinen lukion käynyt ja korkeakoulutettu. Olin koulussa melko hyvä ja tiesin, että haluan opiskella akateemisen tutkinnon, koska minua kiinnosti niin monet asiat. Ajattelin opiskelupaikkaa miettiessäni lähinnä sitä, että mitkä asiat minua kiinnostivat eniten ja mistä haluan tietää lisää – en osannut ajatella, että eri akateemisten alojen välillä on niin räikeitä palkkaeroja kuin todellisuudessa on. Tuttavapiirissämme (maalla) ei yksinkertaisesti ollut yhtään korkeakoulutettua (opettajaa lukuunottamatta), niin että asia olisi selvinnyt. Tiesin kyllä, että haluan tehdä jotain muuta kuin omat vanhempani (molemmat matalapalkkaisia yksityisyrittäjiä hoito- ja konealalta, jotka tekivät ympäripyöreää työpäivää 6-7 päivää viikossa), joilla ei ollut käytännössä koskaan vapaa-aikaa, ei edes kesälomia. Oli selvää että kotona venytettiin penniä, mutta rahasta ei juurikaan puhuttu. Jotenkin sillä ei ollut suurta arvoa lapsuudenkodissani. Nyt aikuisena olen miettinyt, että olisin luultavasti pärjännyt varsin hyvin myös lääkiksessä tai teknillisessä korkeakoulussa, jos vain olisin älynnyt hakeutua ko kouluihin. Olisipa joku vihjannut että niillä aloilla riittää mielenkiintoisia töitä ja palkka on kohdillaan!

    Vielä lopuksi on pakko sanoa, että tätä ketjua lukiessa tuli jotenkin absurdi fiilis koska katsoin juuri Brave new worldin ensimmäisen kauden, jossa ihmiset luokitellaan kykyjensä mukaan alfoiksi, betoiksi ja gammoiksi ja he elävät sitten ns eri todellisuuksissa ja eri säännöillä…Hyvinhän siinä ei lopulta käy kun siivoojille selviää miten alfat elävät. Vähän samaa kerroksellisuutta tavallaan aiheuttaa se, että eri alojen palkat ovat niin eri skaaloissa ja siten eri alat mahdollistavat täysin erilaisen elintason. Suomessahan tämä on tietenkin vähäisempää kuin vaikkapa USA:ssa (jossa olin töissä usean vuoden ajan), mutta täälläkin se on ilmeistä. En tiedä liittyvätkö räikeät palkkaerot alojen mies/naisvaltaisuuteen, yleiseen kapitalismin eetokseen vai onko mukana myös jotain ”historiallista painolastia”. Tai jotain muuta? Kuka on esimerkiksi päättänyt että psykologeilla on reippaasti alhaisemmat palkat kuin kirurgeilla?! Mielestäni molemmat työt kuulostavat hurjan vastuullisilta ja koulutus on varmaankin about yhtä pitkä. Mutta ehkä alojen arvostuksessa on sitten jotain eroa. Puhumattakaan sairaanhoitajan ja lääkärin palkoista…Ja miten näitä alojen palkkaeroja saisi kurottua umpeen? Vai sammuttaisiko se yleisen toimeliaisuuden? Ehkä blogiteksti näistä aiheista joskus? 😀

    • Saara N

      Itse hoitajana olen sitä mieltä, että lääkärin ja hoitajan palkkaa ja koulutusta ei voi vertailla. Se ei edistä hierarkian poistumista sairaalamaailmasta, hoitajat pitävät tätä ajattelumallia itse yllä. Ja lääkäreissä näkee kyllä hämmentävää ylimielisyyttä ”alempikoulutettuja” kohtaan. Koulutus ei tuo aina resursseja käytökseen. Se että joku sanoo että mitäs et opiskellut lääkäriksi että saisit parempaa palkkaa on surullisinta ikinä.

  • Kaikille hyvä elämä

    Mielenkiintoista ja silmiä avaavaa luettavaa hoita-alan aikanaan valinneena akavalaisena. Palkka erot ovat räikeät, eikä opintojen pituudella näytä olevan mitään tekemistä palkkauksen kanssa. Opiskeluja minulla on takana yli 5v erikoistumisopintoineen ja lisäkoulutuksineen. Bruttopalkkani yksityisellä sektorilla on nyt 3300€/kk.
    Erittäin hyvä että palkoista keskustellaan vihdoin avoimesti, alallani sitä ei tapahdu. Keskustelu ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa kenelläkään syyllisyyden tunteita epäonnistumisesta. Hyvä elämä koostuu monista eri asioista mitä kukin elämässään arvostaa, palkka niistä vain yhtenä.
    Varjopuolena olen nähnyt etenkin viimeisen viiden vuoden aikana loppuun palaneita korkeasti koulutettuja alle 40-vuotiaita työntekijöitä, kohtuuttomien työn vaatimusten vuoksi. Raha ei korvaa kaikkea, eikä lisää jaksamistamme, vaikka sen merkitys on yhteiskunnassamme korostunut.

  • Matami

    Aivan mahtava postaus!

    Itsellä KTM-tutkinto, töissä valtiolla ja valmistumisen jälkeen reilu neljä vuotta työkokemusta. Palkka 4500€/kk, ei toki verrattavissa yksityisen puolen palkkoihin mutta kuitenkin mun mielestä ihan jees tämäkin. Toki lisärahalle aina käyttöä löytyisi, mutta valtiolla työskentelyssä on se ikävä puoli, että palkka tulee jotakuinkin annettuna eikä siihen ihan hirveästi pysty vaikuttamaan.

Tämän viestin kommentit on suljettu.