Istun lenkkivaatteet päällä ja hymyilen. Olen niin onnellinen tästä aamusta etten osaa edes kuvailla. Ihan sama vaikka heräsin jo 5.40 ja että silmään koskee jos sitä painaa, se ei ole mitään verrattuna eiliseen aamuun.
Eilen heräsin neljältä aivan tappavaan päänsärkyyn. Otin kaksi buranaa eikä se mennyt pois. Kahdeksalta tainnutin itseni paikallisella lääkkeellä ja sain kivun sen verran väistämään että vartin torkut ulkona onnistuivat.
Tästäkin huolimatta, myös eilinen oli aivan huippupäivä.
Istun saarekkeen äärellä Kaliforniassa, jonne olemme ilmeisesti tulleet pakoon Suomen helteitä. Ei sillä, on täälläkin lämmin. Tai siis täydellistä. Aurinkoa ja aina vähän tai paljon yli 25 astetta (eikä 46 niin kuin kuulemma viikko sitten, h u i !), meri on lämmin ja aallot korkeat.
Vuorokauden matkustaminen tänne meni juuri niin kuin ajattelinkin – minä olin vaikein matkustaja. Lapset söivät, katsoivat elokuvia ja nukkuivat. Eivät valittaneet kertaakaan, kantoivat tavaroita kanssani ja kävivät vessassa kun oli tarve. Sanotaan taas kerran että isot lapset on melko ihania.
Minä sen sijaan, voi pylly. Niskani naksahti sille tuttuun haista paska – asentoon jo viime viikon perjantaina ja luottofyssarini on kesälomalla. Tein kaiken mitä osaan ja silti homma vain eskaloitui maanantaihin mennessä, niin että koko pakkaaminen reissuun meni vinossa. En pystynyt ojentamaan itseäni oikein mihinkään suuntaan ja vasta lähdön aamuna pystyin pitämään päätäni melkein suorassa.
(Oikealle ei muuten tarvitse katsoa yhtään niin paljon kuin ajattelisi. Autoillessa vieressä istuva voi hyvin kertoa puoleastasi tuleeko sieltä joku. Muista vain jarruttaa jos se sanokiin ”tulee”.)
Muuten tämä kaikki on ihan ok mutta jos pää kääntyy vain pariin paikkaan, eikä alaspäin lainkaan, voi olla hankala nukkua lentokoneessa. Yhtään.
No, ei tämä valitus ketään kiinnosta ja siellä on paljon ihmistutteja tätä lukemassa, joille 3h yhtäjaksoinen uni on olisi fantastista. Voimia teille.
Sen vain halusin sanoa, että kaikki tämä kärsimys taas osoittaa että Kalifornia on ihana ja aina kaiken väärti. Että vaikka ihmislapsi olisi nukkunut kolmena yönä yhteensä kuusi tuntia ja sillä olisi edelleen puukko päässä, se on silti onnellinen. Se saa katsoa lämpimällä rannalla kun sen lapset ovat onnellisempia kuin mitä heidän rajoittuneen muistinsa mukaan koskaan.
Hyppivät siellä aalloissa kolme tuntia putkeen ja syövät sitten riemun päälle maailman maukkaimman jäätelön. Ihmiset hymyilevät, vastaantulijat nauravat meidän sekoilevalle poppoolle ja minä kimallan tyytyväisyydestä tähän kaikkeen.
Tänään lähden lenkille, menen taas rannalle ja syön taas jätskiä. Olen edelleen onnellinen, rento ja yhtään mitään tekemätön enkä vieläkään kirjoita mitään jos ei tee mieli.
Jeesustelisin tässä tekstissä sillä, että kotimaan matkailu on aivan mahtavaa ja sitä kannattaa harrastaa jo ihan luonnonkin takia, mutta en ihan täysin kehtaa kun meillä on yksi Jenkkireissu tuossa nurkan takana. Kerron kuitenkin sinulle, mitä kaikkea täällä lähellä voi tehdä jos vaikka sinä innostuisit matkustamaan perhettämme ekologisemmin!
Nämä ovat meidän tänä vuonna kokemiamme juttuja, jotka kaikki toimivat 1-3 päivän reissuiksi lasten kanssa. Tervetuloa kesäreissulle Suomeen!
Lapsenmielisiä museoita, ihania puutaloja ja upea majakkasaari – Uusikaupunki
Pääsin ensimmäistä kertaa ikinä Uuteenkaupunkiin käymään Päivin kutsumana. Ai että miten ihana paikka! Päivi oli kattanut meille melkoisen blogireissun, josta ihan kaikkea en päässyt itse kokemaan mutta Pakkahuoneen munkit ovat jääneet sittemmin muistoihini rakkaan rasvaisina. Saisipa sellaisen munkin nyt. Minulta jäi väliin mahdollisesti maailman kummallisin Bonk-museo sekä kiehtova taidetalo Pilvilinna. Luettuani Saanan kertomuksen näistä kummastakin olen entistä vakuuttuneempi että on päästävä takaisin tänne. Niinpä olenkin noin joka viikko kuiskutellut Insinöörille että voitaisiinko me mennä sinne Uuteenkaupunkiin?
”Taidetalo Pilvilinna – sekopäivin ja samalla mahtavin taidenäyttely, missä olen eläissäni vieraillut” – Saana / Live Now Dream Later
Nappaa perheesi autoon ja huristele tähän kauniiseen puutalounelmaan. Lounas kannattaa nauttia Captain’s Makasiinissa ja kahvit maistuu hyvältä kauniin Pasklahden rannalla päivystävissä kahviloissa.
Sappisen Päiviltä kannattaa tiedustella parhainta yöpymispaikkaa kaupungissa, mutta suosittelen myös yöpymistä saaristossa! Otatte Kertun allenne ja matkustatte kolme tuntia kauniin saariston läpi meritunnelmissa. Perillä teitä odottaa mieletön Isonkarin majakka sekä saari, jonka luonto on aivan omanlaisensa. Saaressa saa ihanaa paikalla tehtyä ruokaa ja sauna kutsuu yöpyjiä. Saarelle voi tehdä päiväretkiä tai yöpyä, onnekkaimmat viettävät koko viikon siellä lammaspaimenena! Kaikki tiedot Isokarista löytyy täältä.
Seikkis, oudot kahvilat ja aivan loistava kesäteatteri – Turku.
Turku, rakkaani. Tiesitkö, että Turkuun voi matkustaa myös käymättä Muumimaailmassa? Siellä Naantalissa sekin toki odottaa jos sitä kaipaat, mutta yhtä hyvin voit tehdä 1-3 päivän reissun ihan vain Turkuun.
Jos autoilet, varaa matkustamiseen paljon aikaa, sillä tällä reitillä on nähtävää! Kurvaa hieman ennen Turkua vanhalle Turun moottoritielle ja pääset Kasvihuoneilmiöön – Suomen ehkä eriskummallisempaan kauppaan josta löytyy pupuja, kattoon viritettäviä haikaloja, pinkkikultaisia nojatuoleja, armeijan vanhoja tavaroita ja hyllyttäin peruukkeja. Lupaan että lapsesi rakastavat tätä outoa paikkaa. Syö täälläkin paikan päälle tehty munkki ja sitten voitte jatkaa vielä Design Hilliin, hienoon kahvilaan Salon puolella. Siellä on kaikki Suomi-design ihanasti esillä ja usein hyviä tarjouksia!
Jos ulkona onkin illalla aurinkoa, Ranta-Kertussa on ulkona hiekkalaatikko, pöytiintarjoilu ja pään kokoiset GTt. Jokilaivoille on tietysti mentävä ainakin yhdelle.
Tärkein vinkki on tämä: Et saa lähteä Turusta käymättä kesäteatterissa. Jos olet kaltaiseni, sinulla saattaa olla suuret traumat ylinäytellystä huonosta näytelmästä kylmässä katsomossa, kovilla penkeillä, sään armoilla. Silloin sinunkin on tultava tänne ja opittava että kesäteatteri voi olla aivan tajuttoman hyvää. Niin taiten näytelty, hienosti kirjoitettu, nykyaikaa sopivasti viljelevä ja kertakaikkisen mukaansatampaava on tämä Taikuri Oz että menisin vaikka uudestaankin katsomaan!
Tällä kertaa katsoimme näytelmän viiden lapsen ja kahden aikuisen voimin. Nuorempi viisikko katsoi homman alusta loppuun ja eläytyi vahvasti mukaan. Vanhempi kaksikko itki esityksen lopussa. Minulla ei ole antaa tekosyitä tähän. Se katsomo on muuten todella hyvin katettu ja suojassa tuulelta. Tarkenette kyllä.
Turusta ei voi puhua mainitsematta sen Kuningatarta. Reissun suurin kohokohta onkin Bongaa Mamma -kilpailu, jossa leikkimielisesti voitte kisailla siitä kuka bongaa Mamman eka. Käyttäkää Instaa hyväksenne! Ps. jos ette Mammaa näekään, tsekatkaa hänen kaiken kattavat Turku-vinkkinsä tästä.
Mukulakiviä, sisustusostoksia ja kaunis Linnamäki – Porvoo
Porvoo on aina varma yhden tai kahden päivän retkikohde. Sinne voit muuten matkata myös vesiteitse, hyppää Helsingistä m/s JL Runebergin kyytiin! Porvoosta voit myös käväistä saaristossa lossiliikenteen varassa, tsekkaa vaikka Tirmon ranta. Ole nyt kuitenkin joka tapauksessa ainakin yksi yö, sillä Porvoosta löytyy yksi sympaattisimmista yöpaikoista.
Majatalo Peti & puuro:n perusti muutama vuosi sitten vasta 15-vuotiaana Janita oman kotinsa piharakennukseen. Se on kotoisa yhden makuuhuone ja neljän sängyn kokonaisuus omalla keittokomerolla ja saunalla! Omalla terassilla keskellä rehevää puutarhaa on melko ihanaa syödä aamiainen.
Kaikista hauskinta meidän kannaltamme on se että majatalo on Insinöörin lapsuudenkodin pihalla!
Porvoossa pitää syödä ainakin yhdet jälkkärit Pos3:ssa, yksi illallinen Johans’issa ja jossain kohtaa teidän on mentävä kävelylle Linnamäelle. Siellä on ihania siltoja, kauniita vanhoja puita ja kaikinpuolin hieno tunnelma. Wanhan Porvoon kujilla on myös muutama todella hyvä sisustuskauppa ja hyviä vaateostoksia lapsille joka kerta. Suomen ihanimman leluliikkeen tietysti tiedätkin? Jos et, tule Porvooseen vaikka vain Riimikon takia.
Räjähteitä, SUPpailua, oma lampi ja tuhansia perhosia – Vallisaari
Jos satuit seuraamaan IG-tiliäni tuossa hetki sitten, et voinut välttyä palavasta rakkaudestani Vallisaarta kohtaan. Epic.fi kutsui meidät kesäiselle blogimatkalle ja daaaaamn että olikin ihana retki! Matkasimme saareen kahdestaan Insinöörin kanssa ja nautimme heti alkuun Epicin salaatit kuoharin kanssa. Siitä jatkoimme jalkaisin meille varattuun Tentsile-telttaan yöksi. Teltta on puun runkoihin kiinnitetty riippumatto, jonka alapuolella on toinen riippumatto ikään kuin olohuoneena. Oli todella mahtava kokemus ja yllättävän hyvin sai nukuttua vaikka alusta hieman joustava olikin.
Käppäilimme kahdestaan illalla mystisessä saaressa, joka oli lähes autio. Ihailimme upeita näkymiä merelle ja söimme kylmät makkarat – saaressa ei saa tehdä avotulta ollenkaan sillä maaperässä voi vielä olla räjähteitä saarella aikoinaan tapahtuneen räjähdeonnettomuuden jäljiltä. Seuraavana aamuna kävimme vielä SUP-lautailemassa saaren rantoja pitkin Meriseikkailukeskuksen kutsumana. Kreisihieno kokemus upeassa säässä. Meriseikkailukeskus vuokraa myös kaksikkokajakkeja, joihin voisi laittaa aina yhden lapsen istumaan aikuisen kanssa. Aiomme tulla vielä elokuussa tämän kokemaan!
Vallisaari on ollut vasta pari vuotta yleisölle auki ja on silti mielestäni yksi parhaiten pyörivistä yleisösaarista! Saaressa on paljon hyvää syötävää ja juotavaa, riittävästi patikoitavaa, loputtomasti tekemistä ja aina jotain kummallista nurkan takana. Tekemistä löytyy kaikille ja esim Kuninkaansaaren puolelta löytyy pihapelejä lainattavaksi. Saaressa on myös poikkeuksellinen luonto, sieltä löytyy mm. harvinaisia perhoslajeja. Me olemme olleet Vallisaaressa nyt kahdesti tänä kesänä ja vielä on näkemättä esimerkiksi Aleksanterin portti josta on huhujen mukaan Helsingin parhaat näkymät merten yli.
Lyhyesti: mene. Tule aamupäivästä ja syö päivän aikana ainakin Epicin lohikeitto, se on törkyhyvää.
Kaikki tiedot, opasteet ja varaukset löytyvät osoitteesta Vallisaari.fi.
Muista muutkin pääkaupunkiseudun lähisaaret!
Tämä saattaa tulla monille paikallisillekin yllätyksenä, mutta pääkaupunkiseudulla on hillitön määrä hienoja saaria joihin pääsee linjalautoilla osana paikallisliikennettä. Jokainen tietää Suomenlinnan, mutta olethan käynyt myös Uunisaaressa, Pihlajasaaressa, Lonnalla? Tai piipahda Espoon omissa kohteissa; Iso Vasikkasaari ja Pentala uuden saaristomuseonsa kanssa ovat ainakin näkemisen arvoisia.
Junalla mihin vain ja päiväksi seikkailemaan!
Tänne asti emme vielä ole ehtineet, mutta haaveenani on viedä lapset vielä yhdelle junareissulle tämän kesän aikana. Ajatuksena on ostaa VR:n halpa säästölippu johonkin kaupunkiin ja samalle päivälle paluu.
Ensimmäisenä ajatuksena mulla oli lapsuudestani tuttu Hanko, mutta myös Tampere, Vaasa tai Jyväskylä kiinnostavat. Siellä me sitten kikkailtaisiin koko päivä ja lapset saisivat vihdoin kaipaamansa junamatkan.
Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia
Huhhuh. Nyt on takki melko tyhjä enkä oikein tiedä mistä aloittaa. Istun lentokoneessa Lauran ja Satun välissä, takanamme lähes viisi vuorokautta yhteistä matkaa Ugandassa. Planin sponsoroima yhteistyötekstini pitäisi tulla ulos noin viikon päästä, enkä tiedä mistä narusta aloittaisin. Aloitan siis kirjoittamalla, jotain. Suoraan päästä.
Kulunut viikko oli niin…paljon. Kaikkea. Aurinkoa, sadetta, lapsia, lehmiä, samosas-piiraita, käsidesiä, kameroita, ötököitä, lyhyitä yöunia, räkäisiä nauruja, tuloksellisia töitä ja hyviä ihmisiä. Pieni pääni on täynnä tietoa, ajatuksia ja näkökulmia ja erilaisista kameroista löytyy satoja kuvia, joista jokainen olisi oman tekstinsä arvoinen. Mistä ihmeestä kirjottaisin?
Pitäisi kai kertoa, minkälainen Uganda oli, mutta en minä tiedä oikeasti. Näin vain vähän ja omasta näkökulmastani. En tiedä onko näkemämme elämä tyypillistä tai miltä se ihmisistä itsestään tuntuu. Sen osaan sanoa että viihdyin valtavan hyvin ja haluaisin matkustaa sinne uudestaan, koko perheen kanssa!
Jossain vaiheessa minun täytyy tietysti kirjoittaa Planin työstä Ugandassa, jonka nyt vihdoin todella ymmärrän ja jota arvostan suuresti. Tiedän, mihin lahjoitusvarat käytetään ja miksi (pääasiassa kenttätyöhön, jossa jalkaudutaan kyliin ja yhteisöihin kouluttamaan, huolehtimaan ja auttamaan; konkreettisiin koulurakennuksiin, vessoihin, kirjoihin, pukuihin ja ravintoapuun sekä valtiotason vaikuttamiseen, jossa tuodaan vaikka varhaiskasvatus osaksi pakollista koulutusjärjestelmää). Ihaninta on se, että Instagramissa saamamme palautteen perusteella tekin tunnutte ymmärtävän sitä nyt paremmin.
Olisi ihanaa myös kuvailla tarkasti lahjoitustenne matka euroista kirjoiksi. Kuinka Plan Ugandan Lucky ja Jessica valitsivat nide kerrallaan yli tuhat oppikirjaa oppilaille jaettavaksi, joiden lisäksi noukimme vielä kaupasta satoja vihkoja, kyniä, teroittimia ja puuvärejä.
Haluan heti kertoa, että tämä lahjoitusprojekti oli matkan liikuttavin osa. Sateen keskellä suoritettu luovutusseremonian ajatteleminen saa vieläkin kylmikset aikaan. Opettajien uskomaton kiitollisuus ja rakkaus työtään kohtaan meni suoraan tunteisiin. Mutta toisaalta joka päivä koimme jotakin, mitä ei pysty kirjoittamaan auki kuulostamatta ihan todella pateettiselta.
Mutta jossain olisi pakko kertoa siitä koulusta, jossa kävimme hieman yllättäen ja näimme mikä ero on muutaman vuoden työllä. Siinä ajassa luodaan koulu, jossa kaikilla on siisti koulupuku, hyvä kielitaito, paljon kirjoja sekä terveyskerho, jossa tytöt ja pojat ompelevat kestokuukautissuojia tytöille.
Haluaisin myös upottaa teidät dataan, jota kuulimme matkan aikana: 35 000 varhaiskasvatuksen pariin saatua lasta, viiden euron koulumaksu, 1900 puuttuvaa kummia, 600 uutta oppilasta Planin koulussa… Luvut auttavat osittain ymmärtämään Planin työtä, jota aion varmasti teille vielä avata lisää kun kerran sen lopulta itsekin ymmärrän.
Aaargh mutta sitten en ehtisi kirjoittaa varhaiskasvatuksesta, opettajien koulutuksesta ja palkkauksesta tai erityislasten asemasta luokissa!
Ainakin aluksi on kuitenkin pakko kirjoittaa kummiudesta, sillä matkan ehdottomasti pitkäikäisin muisto tulee olemaan kohtaamisemme kummilapseni Kampin ja hänen perheensä kanssa. Niissä muutamassa tunnissa tiivistyi Planin työn tärkeys, kummiuden hienous ja maailmaa syleilevä kiitollisuus puolin ja toisin. Sinä päivänä hymyilin niin että naamaan sattui, nyt meinaan itkeä joka kerta kun näen Kampin kuvan.
Sitä ennen haluan vielä sanoa kiitokseni teille.
Kiitos siitä että lahjoititte ihan mielettömän määrän rahaa, jolla teimme yhdessä suuren vaikutuksen tuhansiin lapsiin. Kohdekoulun arvostus nousi vierailumme ja kirjojen ansiosta niin paljon että se tulee saamaan lisää oppilaita, mikä tarkoittaa uusia mahdollisuuksia koko yhteisölle. Kiitos myös siitä, kuinka myötäelitte meidän matkaa ja osallistuitte aktiivisesti esittämällä kysymyksiä Planin työstä. Kiitos siitä että matkan aikana tekemiemme äänestysten perusteella jopa 75% teistä olisi valmis ottamaan kummilapsen!
Kun kerran kiitosten makuun päästiin ja tässä alkaa väsymys vähän heittää tunteita kehiin, haluan myös kiittää vieressä nuokkuvia matkakumppaneita Lauraa ja Satua rautaisesta ammattitaidosta, tekemisen meiningistä ja superhauskasta matkasta. Opetelkaa vain hankkiutumaan niistä ötököistä itsekin eroon ennen seuraavaa reissua! Mikko ja Jani saavat isot virtuaalihalit sekä kiitokset kannoillamme juoksemisesta ja matkan dokumentoimisesta upein kuvin ja videoin, sekä tietysti meidän juttujen kestämisestä. Hanna ja Kalle kiitos todella hyvin järjestetystä matkasta ja kovista biisivalinnoista! The best!
Planille ja Suomen Blogimedialle kiitos siitä että luotitte meille tässä ainutlaatuisen tärkeässä tehtävässä. Ymmärrän hyvin kuinka etuoikeutettu olin että pääsin tälle matkalle ja toivon tekeväni oman osuuteni niin hyvin että matkaan laitettu panostus toisi valtavasti uusia tukijoita Planille.
Ja nyt alan kirjoittaa tarinaa siitä, kuinka punamultaisella pihalla kerran käytiin keskustelua parisuhteiden eroista Suomen ja Ugandan välillä.
