Tietoa mainostajalle ›

Tänään kello 15.25 Turun juna-asemalla

Turun juna-asemalla parahti hikinen nainen itkuun. Sillä oli kova pissahätä, jalat menossa rakoille ja liian painava kassi täynnä turhia vaatteita.

Tarkka kellonaika on helppo muistaa. 15.25 lähti kohti Helsinkiä juna, jonka kyydissä en sitten kuitenkaan ollut.

Miten voin olla näin tyhmä? Olen kulkenut junalla Turusta Helsinkiin arvioni mukaan vitusti. Tiedän ihan tasan tarkkaan että se juna ei mene siitä mistä voisi kuvitella, suoraan aseman edestä, vaan sehän perhana lähtee sieltä sivuraiteelta. Sellainen pieni mindfulness testi Turun tyyliin; jos et ole skarppina, jäät kyydistä. Siinä sitten juokset kymmenen metriä junan perässä ja katselet kun se alkaa etääntyä.

Pienen itkun jälkeen viiltävä tilanne-analyysi: jos juoksen 20 minuutin päästä lähtevään Onnibussiin, saatan teoriassa ehtiä Ykkösen iltapäiväkerhon kevätjuhliin. Vai jäänkö asemalla tekemään tiukasti töitä tunniksi, saisin menetetyn ajan käyttööni?

Pohtiessani kalenteri muistuttaa että asiakastapahtuma jatkuisi nyt täl puol jokkee. Tapahtuma, jonne ilmoittauduin mutta jäin kuitenkin menemättä jotta ehtisin tyttären juhliin ja ei se varmaan niin tärkeää ollutkaan. Tulee toinen ilmoitus, “valmistele huomisen tapaaminen”. Ai niin sekin.  Hemmetti. Pari kyyneltä lisää.

Alan juosta kangaskassi heiluen ja jalat kärsien bussiin, jos vaikka ehtisinkin. Bussilippuja ei pysty enää varaamaan, joten joudun vaihtamaan paikkaa neljästi ensimmäisten pysäkkien aikana. Mahdun penkille, johon paistaa aurinko. Bussissa on ilmastointi rikki ja Turussa on historian kuumin toukokuinen päivä. Bussin vessassa ei tule vettä käsipesuun. Minulla on jano ja akut loppu, sekä laitteista että itsestäni. Viereisen penkin tyypit puhuu liian kovaa ja syövät haisevaa banaania. Ylleni laskeutuu marttyyrinviitta, se tuntuu niin pehmeältä.

Turhaan jätin sitten sen asiakastilaisuuden väliin, josta olisi varmasti ollut hyötyä.
Turhaan yritin ehtiä Ykkösen iltapäiväkerhon kevätjuhlaan, nyt siihen ei oikeasti millään ehdi.
Turhaan kävin eilen vielä ostamassa sukkikset kun niitäkään ei sitten tarvittu.
Turhaan tulin koko Turkuun saatana.

Yksi sählätty iltapäivä tuntuu hirvittävältä rikkeeltä, jota pitäisi pyytää kaikilta anteeksi. Olen niin pahoillani että sotkin tämän! Anteeksi etten nyt ehdi juhlaasi. Pahoitteluni etten ole asiakkaiden kanssa verkostoitumassa. Onpa harmillista että minulta jäi nämä taloyhtiön talkoot väliin. Riittämättömyyden tunteita riittää ihan joka suuntaan.

Itku juna-asemalla. Varma merkki siitä, että kaikkea on nyt vähän liikaa. Tai kuten Mamma Rimpuilee sen sanoi:

Kuva ja vertaistuki: Mamma Rimpuilee

JAA
8 Comments
  • Periaatteen Nainen
    toukokuu 15, 2018

    Halauksii tois puol mannerta <3.

    • Valeäiti
      toukokuu 15, 2018

      😘😘😘

  • Sanni
    toukokuu 15, 2018

    Toukokuut on just tommosia.

    Tai, kuten joku tuttava osuvasti totesi: Lapsiperheen toukokuu on kuin sadan metrin aidat silmät kiinni juostuna.

    Itsekin oon jo yhdet ratkeamisitkut itkenyt.

    Mutta hei, kaikki ovat hengissä eikä mitään lopullista kamalaa ole tapahtunut. Nyt vaan kotona iso lasillinen hyvää viiniä ja päälle kunnon yöunet. Kaikki järjestyy.

    • Valeäiti
      toukokuu 15, 2018

      Toukokuut on kyllä niin syvältä!!!

    • Nimetön
      toukokuu 20, 2018

      Ja mehän mentiin vielä tekemään molemmat lapset toukokuulle : /

      • Valeäiti
        toukokuu 20, 2018

        Oih, haistan synttärituskan! 😀

  • anna-liisa
    toukokuu 15, 2018

    Turusta Helsinkiin lähtevät junat; agrh! Kerran myöhästyin ensin just noin kuin sinäkin, seuraava juna lähti tunnin päästä, siitä myöhästyin päinvastaisesta syystä eli se taas lähtikin just rautatieaseman takaa! Ja minä menin taas niin viimetingassa siihen edellisen junan lähtölaiturille…olisi edes joku johdonmukaisuus! Lopputulema sama kuin sinulla; lopulta siis päädyin bussiin.

    • Valeäiti
      toukokuu 15, 2018

      En voi ymmärtää miten se on niin vaikeaa! Ei sillä kuitenkaan ihan ruuhkaksi asti niitä junia ole! Bussi pelastaa mutta on se kumma kun ei kotiin meinaa päästä 🙁

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.