Tämä teksti on jatkoa edelliselle Kysyitte mitä vain – vastasin mitä vain (osa 1) -tekstille.
Miten treenasit ennen synnytystä? Entä jälkeen?
Mä olen joka raskaudessa ollut vähän varovainen liikkuja, tai oikeastaan laiska. En pidä siitä tunteesta, että treenatessa tulee kivutontakaan supistelua, joten olen tosi herkästi jättänyt hommat tekemättä. Nyt jatkoin aamutreeniryhmässäni aika pitkälle, näköjään viikolle 23 asti ainakin. Oikeat juoksulenkit lopetin taas kun maha pullahti kunnolla, sekin noin viikolla 20. Liitoskivut alkoivat vaivata jossain siellä 24, 25 kieppeillä niin että jatkoin lähinnä vaappumista. Palasin kyllä salille vielä lopussakin, kävin kevyesti vähän crosstraineria tekemässä ja uimassakin taisin käydä.
Raskaanahan siis voi treenata huomattavasti kovemminkin mutta minusta on inhottavaa että oma olo muuttuu treenin aikana, väistämättä tulee mieleen ettei se ole hyväksi vauvalle (on se, liikkuva äiti on hyvinvoiva äiti) ja siksi on helppo laiskotella.
Arvelin myös entuudestaan että kuntoni on taas hyvä pian synnytyksen jälkeen enkä siten kauheasti stressannut vähäksi jääneestä liikunnasta. Raskauden jälkeen sitten olenkin ollut huomattavasti parempi näissä hommissa, siitä kertoo kaiken tämä teksti!
Kauanko meni raskauskilojen karistamiseen?
Tästä en ole tietoisesti juurikaan puhunut, en tarkasti. En ole hirveän montaa kertaa maininnut (jos kertaakaan?) montako kiloa tuli ja milloin ne lähtivät pois. Tähän liittyy monella niin paljon vaikeita tunteita ja ajatuksia, että yritän omalta osaltani vaieta kilot kuoliaaksi, heh. Mutta oikeasti: raskauden kuuluu kerryttää kiloja, minullakin niitä tuli taas kymmeniä. Kilojen ilmestyminen vaakaan ei ole välttämättä kamalan mukavaa kun kroppa muuttuu melko hallitsemattomasti sinulta kysymättä.
Se montako kiloja tulee ja mihin on tosi yksilöllistä, samoin kuin se milloin ne lähtevät sitten ajallaan pois jos lähtevät. Toisilla imetys itsessään siirtää rasvat tehokkaasti vauvaan (mulla näin), toisilla imetyksen aikana kroppa tarraa kiinni kaikista rasvagrammoista mistä saa. Toiset (kummajaiset) vetää normaalit farkut jalkaan jo synnärillä.
Juteltiin tästä kesällä ohimennen Julian kanssa, joka totesi jotenkin hyvin että onhan kiloja vielä jäljellä mutta ei kyllä yhtään kiinnosta ne, lähtevät sitten joskus. Kannustan samaan ajatteluun! Kiloja tuli ja kiloja menee. Anna kropalle aikaa ja keskity maidon tuottamiseen.
Mitä tulevaisuudensuunnitelmia?
Hyvin rajatusti, tällä hetkellä mietin lähinnä kiinteiden aloittamista noin kuukauden päästä. En pysty enkä osaa miettiä edes vauvavuoden loppuun asti, haluan pitää kortit auki vapaana sieluna ja elää vapaarouvan elämää kunnes huomaan että kaikilta tileiltä on kaikki mahdolliset rahat loppu ja on pakko palata normaaliin elämään.
Ja jouluaattona aion mennä saunaan.
Aiotko osallistua kierrätysjouluun? Siis annatko kierrätettyjä lahjoja?
Niin ihanaa että tämä kysymys tuli, koska sen ansiosta voin nyt vastata että kyllä! En ollut oikeasti tullut tätä suoraan ajatelleeksi, mutta nyt otin ja paketoin jo yhden lahjan meidän käyttämistämme, hyväkuntoisista vaatteista. Todellakin yritän tehdä tätä vielä lisää, koska tavaraa on jo maailma täynnä. Kirjahyllyn ajattelin katsoa vielä sillä silmällä läpi!
Parisuhdevinkit lapsiarkeen? Varsinkin väsyvuosiin?
Ai kauhea, en ole siinä tilassa että voisin tätä nyt tehdä. Ainoa vinkki jonka annan tässä ja nyt myös itselleni on ”puhukaa”. Eli jatkakaa yhdessä olemista vaipanvaihdon äärellä, lasta nukuttaessa tai kävelylenkillä vaikka tuntuisi helpommalta olla vain hiljaa. Vanha Valeäidin sanonta kuuluu: silloin kun ei tee mieli viettää aikaa puolison kanssa, pitää todellakin viettää aikaa puolison kanssa. Ps. ainoa keino nukuttaa Kolmonen ilman tissiä on se että jutellaan Insinöörin kanssa keskenämme sen vieressä! winwin!
4kk hormonimuutokset, silloinko tämä kaikki helppous loppuu?
Osittain ehkä joo, ainakin osa niistä onnenhormoneista kai hieman vähenee. Kuinka sattuukaan, tämä on kuitenkin sama hetki jossa vauvasta tulee kaikista ihanin! Kyllä sä kestät!
Oliko teidän kolmannella siis oma huone vai ei?
Juuei. Sellainen pitää vielä jostain jotenkin taikoa. Samoin kuin vastaus kysymykseen ”Hetkinen, miksi te mut vielä sitten teitte kun ette selvästi suunnitelleet edes huonetta mulle? Olinko vahinko, vedonlyönnin tulos vai mitä? OLENKO TEIDÄN LAPSENNE LAINKAAN?” no viimeiseen ei tarvitse vastata, sen näkee naamasta rakas.
Mistä lohtua niihin vähän paskempiin päiviin kun ei jaksais? Hemmotteluvinkkejä?
Kaksi asiaa, joita teen noin päivinä joka juuri tänäänkin on: 1. menen kävelylle 2. en laita päivään sen lisäksi mitään muita odotuksia. Tilaan ruoan valmiina tai syön mikrokamaa, en tee kellekään muulle ruokaa, en kirjoita blogia, en pyykkää, en mitään. Käyn sillä kävelyllä ostamassa karkkia ja loppupäivän olen netflix + sokerimoodissa. Yleensä tämä asenne johtaa siihen että saankin jotain tehtyä (kuten tämän tekstin!) ja tulee siitä tosi hyvä mieli!
Mä tykkäisin kuulla miten teillä perusarkipäivä sujuu!
Tulossa! Ajattelin kirjoittaa tammikuussa uudestaan tämän my day -jutun!
Miten teillä suhtaudutaan joululahjoihin ja stressaako se?
Suhtaudutaan lapsellisella innolla niiden saamiseen ainakin. Meillä on ollut tapana hommata kaikille yksi lahja, myös aikuisille. Sinänsä ei stressaa ollenkaan, koska tykkään lahjojen antamisesta tosi paljon. Mutta meidän suvuissa on aika paljon jengiä ja laskin että lahjoja tulee lähemmäs 30 tänäkin vuonna. Siitä sitten stressiä vähän kyllä tulee, että ehtiikö kaikille miettiä jonkun oikeasti kivan ja suht edullisen (nyrkkisääntönä noin 20€ / nenä keskiarvo) hommata. Ja paketoida! Se on yllättävän iso savotta aina.
Toisillemme ostetaan aina Insinöörin kanssa kivat lahjat, tänä vuonna tosin budjetti on niin tiukka että aika pieneksi jää. Lapsille tai oikeastaan perheelle ostetaan yleensä yksi isompi lahja, mutta muuten lapsille ei osteta itse koska saavat niin paljon muilta. Toivon ettei koskaan tule joulua jossa ei hommata toinen toisillemme lahjoja, koska kyllä se lahjan antaminen ja saaminen vaan on tosi kivaa, ei siitä mihinkään pääse. Mutta! Lahja saa oikein mielellään olla kierrätettyä!
–
Kiitos teille taas tästä kysymysten lahjasta, vielä on yksi satsi vastaamatta! Se on mitä mainiointa harhautusta jouluhommista.
(Hitto, lahjoja on vielä hankkimatta..)