Kysyin Instagramin kyselytyökalulla teiltä sen perinteisen ”kysy mitä vain” kyssärin ja onnekseni tuo kyseinen Instan toiminnallisuus on juuri nyt rikki, joten pääsen vastaamaan näihin ihan kirjallisesti!
Oletko aina ollut ruskeahiuksinen? Vai onko tullut kokeiltua esim punaista tai vaaleaa?
Olen ollut ihan aina tummahiuksinen, mieluiten jopa lähinnä mustahiuksinen. Punan suuntaan olen useinkin taittanut ja vaaleaksi vedin latvat kun täytin 30 – sellainen ombré villitys vei mukanaan. Päässä on ollut kaikkea pikkuleteistä (!!) permikseen (!!!) mutta blondiksi en ole kyennyt. Lyhyt tukka on ollut kerran, pidempi polkka samoin kerran. Tämä taitaa olla aika lailla jo trademark tämä tukka.
Missä päin te asutte kun teidän kämppä näyttää niin ihanalle 😀
Sori en kerro kovin tarkkaan, koska olen vainoharhainen! Kiva kämppä nyt voi olla missä vaan, mutta me asutaan Itä-Helsingissä, jossa on vaikka mitä mahdollisuuksia ihaniin koteihin, tulkaa kaikki tänne!
Joko joululahjat on ostettuna?
Ei todellakaan. Sain tehtyä listan vastaanottajista, siihen tuli 26 nimeä. Ajattelin tänä vuonna tehdä niin että varaan yhden päivän (22.12 perinteisesti kova) tälle ja hoidan kaiken silloin, enkä stressaa asiasta sitä ennen. Voin raportoida myöhemmin onnistuiko.
Mitä kuuluu? 🙂
Kiitos tosi hyvää! Vähän meinaa puskea itse aiheutettua joulustressiä (koska EN OLE OSTANUT LAHJOJA), mutta olen aika zen mielentilassa kuitenkin noin niin kuin kaikkineen nyt joten ei sekään haittaa. Olen tosi onnellinen kun olen saanut liikuttua niin paljon että selkä on hyvässä kunnossa ja mieli terhakkaana. Voiko noin sanoa? Sanoin jo.
Millaisiin ammatteihin sun lapsuudenystävät päätyi?
Niiiin moneen erilaiseen. On kondiittoria, museonaista, insinööriä, markkinointijohtajaa, lähihoitajaa, toimitusjohtajaa ja yrittäjää. Kaikki ovat löytäneet minun mielestäni juuri heille sopivan työn!
Missä oot hyvä / huono töissä / työelämässä yleensä?
Olen tosi hyvä konsultoimaan eli löytämään ratkaisuja muiden ongelmiin. Hahmotan hyvin kokonaisuudet abstraktin mössön keskeltä ja osaan tunnistaa, mikä on se oleellisin asia josta käsin vyyhtiä kannattaa lähteä ratkomaan. Olen myös hyvä esittämään nämä kaikki viisaat ajatukseni niin että muut tajuaa ja hyväksyy ne. Tämä kaikki myös yleensä tulee suustani tosi jäsennellysti ilman että edes ehdin ajatella itse mitään. Olen hyvä myymään koska olen aidosti kiinnostunut ihmisistä ja asioista joten saan aika nopeasti luottamuksen syntymään.
Huonot puolet tulevat tästä samasta innosta, spontaanista vauhdista ja kekseliäisyydestä: Myyn joskus helposti liian halvalla kun vain haluan homman meille, teen suurpiirteisiä projektisuunnitelmia enkä jaksa detaljeja (sopparit omg) ja varsinkaan enk kestä jos hommat ei etene, siis ihan vaikka jos joku pitää liian pitkän ja turhan puheenvuoron palaverissa. Aina pitää edetä! Pahinta mitä tiedän on että tehdään porukalla monta tuntia yhdessä jotain esitystä. Bitch please, mä haluan tehdä sen vaikka vaan yksin niin se on tunnissa valmis.
Mitkä on sinun epävarmuudet aikuisena, jos vanhemmuutta ei lasketa?
Hah, tämäpä oli kiinnostava kysymys! Tajusin sen lukiessani että hyvänen aika, en kyllä ole tippaakaan vanhemmuudestani epävarma. Yksittäisistä tilanteista, toki, mutta kokonaisuutena seison todella tukevasti oman äitiyteni takana ja tiedän tekeväni sitä hyvin ja ennen kaikkea yritän aina parhaani. Sehän riittää.
Epävarmuuksia kyllä riittää ja ne kaikki liittyvät hyväksytyksi tulemisen tunteeseen ryhmässä, porukasta pois jäämiseen. Mulla vaanii syvällä jossain epäilys siitä että ne muut yhdessä nauraa mulle tai pitää mua huonompana. En ole koskaan keksinyt oikein mistä tämä johtuu, enkä ainakaan saanut sille koskaan minkään näköistä todistetta, mutta siellä se kalvaa heikoimpina hetkinä vaikka tietysti pääsääntöisesti pysyy poissa. Se näkyy pienempinä huolina: olinko valinnut oikeat vaatteet, puhuinko tyhmiä / liikaa, oliko ryhtini huono…kyllä kyllä, typeriä ja tarpeettomia kaikki mutta sellaisia joskus sitten tulee!
Minkälaisena kuvittelit lapsena / nuorena sun aikuisuutesi ja toteutuiko se?
Paha! Jos ei lasketa sitä että viisivuotiaana ilmoitin että minusta tulee kansainvälinen myyntinainen (jota nyt tarkemmin ajateltuna itse asiassa olen) tai että äitini 40v juhlissa ennustaja povasi minusta tulevan ministerin alle nelikymppisenä (ei tullut mutta JES Sanna Marin!!!) luulen, että kuvittelin aina aika lailla tämän elämän: perhe useammalla lapsella, omakotitalo, Suomi.
Miksi sun nimi on Valeäiti ja mistä se nimi tulee?
Tähän löytyy vastaus blogin historian toisesta tekstistä koskaan ja se sanoo näin:
”En nimittäin juurikaan edes vielä, 15kk jälkeen, tunnista itseäni äidiksi. Äidinrakkaus ei tulvahtanut muhun jo siinä vaiheessa kun näin pilkkeen Insinöörin silmäkulmassa, enkä todellakaan ymmärrä mitään kaiken maailman vauvajumpista, muskareista, värikylvyistä ja niiden tärkeydestä.”
No nyt tunnistan, äidinrakkautta on ämpäreittäin ja tiedän ettei vauvajumpat ole oikeastaan kovin tärkeitä, mutta nimi jäi. Siihen liittyy myös Project Mama, joten lue koko lyhyt teksti pian kahdeksan vuoden takaa täältä.
Miks oot noin huippu, niin monesti meinannu kuolla nauruun kun kuuntelen sun juttuja. Samalla oon saanut myös sulta paljon tietoa 🙂
Huumori on vahvin epävarmuuden merkki! Mitä enemmän itseään pelkää, sitä varmemmin on hauska – ainakin joillekin! Kiitos!
Ura- ja duunijutut kiinnostaisi, erityisesti yhdistäminen lapsiperhearkeen
No kiva, koska näitä löytyy ja tulee jatkossakin! Aloita lukemalla vaikka Kaikki työni; mitä niissä rakastan ja minkä voisin lopettaa sekä normityöhöni liittyvä Yksi työviikkoni päivä päivältä! Tai se kuinka olin hetken yrittäjänä ja kerroin siitä jutussa Hypyn anatomia: miten siirryin yrittäjäksi? ja lopettele sitten tällä Ura ja perhe: tarvitseeko siitä vielä puhua? -jutulla. Tämän ”duunit” tägin alta taitaa löytyä kaikki, lukuiloa!
Kerro lisää 4kk rajapyykistä ja kuplan puhkeamisesta
Tästä tulossa varmasti asiaa 5kk katselmuksessa 21.12, stay tuned!
Ootteko harkinneet kenenkään lapsen kohdalla että vanh.vapaalla olisikin Insinööri etkä sinä?
Vanhempainvapaalla ei mutta Insinööri oli muutaman kuukauden isompien kanssa hoitovapaalla ja ehdottomasti sama pitäisi tehdä nyt, ellei pidempikin pätkä. Tekee niin hyvää kaikille! Tässä tarinaa siitä kun Insinööri oli hoitovapaalla.
Kipuiletko koskaan kotona olemisen suhteen?
HAH, todellakin. Esimerkiksi niin paljon että siitä syntyi aikanaan tämä blogi. En ole varsinaisesti kotiäitiainesta (ks. kohta kaiken pitää ”edetä” ja mieti sitä tässä arjessa. Voi pyhä paikallaan polkeminen sentään) joten tämä on joskus vähän rankkaa mulle. Blogi pelastaa paljon ja erityisesti tällä kierroksella tässä on ihanasti omaa tekemistä sen kaiken tylsähkön rutiinin vierelle!
.
Olipas aivan superdupermahtavia kyssäreitä ja niitä on vielä iso pino käymättä! Kirjoitan ainakin yhden osan vielä jossa vastaan loppuihin, tämä tehdään niin uudestaankin!
Kaksi alinta kuvaa Petri Krook / Yle.