Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vanhempikin tarvitsee kehuja ja kannustusta

Tämä on palopuhe vanhemmuuden ja sen kannustamisen puolesta.

Olen kuullut monelta seuraajalta etteivät uskalla ehkä yrittää lapsia, koska eivät ole varmoja pystyvätkö siihen, “heittäytymään niin täysipainoisesti” vanhemmuuteen. Minusta on hurjaa jos vanhemmuus nähdään valtavana suorituksena, johon kuka tahansa ei ehkä pysty.

Milloin vanhemmuudesta tuli ura, johon pitää panostaa? Miksi jäimme niin yksin sen kanssa?

Vanhemmuus on ihan hemmetin uuvuttavaa, jos sitä arvottaa suorituksena. Sen tekee tosi helposti vahingossa, sillä ympäristömme kertoo kyllä koko ajan miten vanhempana pitäisi olla. Nukuta näin, syötä noin, leikitä, ulkoile ja sanoita. Asikaisen mainio teksti tiivistää tämän kaiken. Rivien välissä väijyy myyttinen hahmo, täydellinen vanhempi, vaikka oikeasti hyvään (riittävään) vanhemmuuteen riittää että rakastaa ja ravitsee.

Jokaiseen päivään mahtuu niin monta tapaa mokata, ettei täydellistä vanhemmuutta yksinkertaisesti ole olemassa. Mutta koska tietoa, taitoa ja tarvikkeita on nykyään niin paljon olemassa me kuvittelemme että täydellisyys voisi ehkä sittenkin olla mahdollista saavuttaa.

Kun vain jaksan nämä parsakaalit höyryttää lantionpohjaani supistellessa, saatan saavuttaa vanhemmuuden nirvanan. Jos nyt jaksan viel tän yhden mäen yli.

Todellisuudessa me kaikki lähinnä tungemme kätemme samaan mustaan säkkiin ja hapuilemme pimeässä keinoja etsien.

Meillä on tässä ajassa kaikki mitä tarvitaan onnelliseen, hyvään ja kannustavaan vanhemmuuteen. Kasvatusoppaat, vauvajumpat, tarvikkeet ja hyvää tarkoittavia neuvoja. Vain kannustus puuttuu. Ihan liian harvoin kuulee vanhempi toiselta että vedätpä sä hyvin.

Hesarissa oli tänään hyvä mutta vähän surullinen artikkeli siitä kuinka ihminen voi itsensä uuvuttaa vanhemmuuden paineissa, ulkoa koetuissa ja sisäisissä. Sitä on toki meidän muiden vaikea muuttaa jos joku kasaa itselleen jättimäiset paineet, mutta voimme sentään kannustaa matkalla:

”Kuka tahansa voi antaa myönteistä palautetta esimerkiksi siitä, että näyttääpä lapsesi onnelliselta ja teitpä hienosti tuossa tilanteessa.”

Niin. Miksi ei antaisi hyvää palautetta kun kerran voi?

Ihminen tarvitsee kehua ja kiitosta, kokemusta siitä että tekee oikein ja hyvin. Niin lapsi kuin aikuinenkin! Jos halutaan nostaa sitä syntyvyyttä, aletaan kehua ja kiittää toinen toisiamme, itse itseämme. Kerro toiselle kuinka taitavat lapset hänellä on, tsemppaa jaksamaan uhmakohtauksen keskellä. Kiitä puolisoa siitä että hän nukutti lapsen ja tyhjensi tiskikoneen. Kiitä itseäsi myös! Huomaa omat pienet voittosi, kellu täysillä omahyväisyydessä kun onnistut vähänkin.

 

Mua harmittaa niin paljon kun näen todella omistautuneita vanhempia pohtimassa ovatko he riittäviä. Harmittaa kun näen ihmisten toivovan perhettä mutta pelkäävän sen taakkaa. Tekisi mieli heistä jokaista halata ja sanoa että se että mietit tuota paljastaa sinun olevan tai voivan olla hyvä vanhempi.

Siihen on vain jotenkin suuri kynnys, kehua ja kannustaa toista. Suomalainen ei turhasta kehuu vaan sanoo että kissa kiitoksella elää ja se on yksi ärsyttävimmistä sanonnoista mitä tiedän. Ikään kuin olisi heikkoutta tarvita myönteistä palautetta.

Minä uskon että ihminen se nimenomaan kiitoksella elää, oikein kukoistaa jopa. Sitä jaksaa painaa ihan eri tavalla kun ympärillä kerrotaan että hyvin menee ja se mitä teet on oikein ja tärkeää. Se pinaattilettumarttyyrikin on paljon onnellisempi kun sille muistetaan sanoa “kiitos kun teit ruokaa”.

Kokeile vaikka.

JAA
4 Comments
  • Nimetön
    lokakuu 10, 2019

    Aamen! Ehka se toisten kehuminen on niin vaikeaa siksi etta kun nakee lapsia tai koko perheita joilla homma tuntuu olevan hanskassa, saattaa itselle heti tulla se ’hitto kun en ite osaa noin hyvin’ -tunne ja silloin on hankala sanoa toisille jotain positiivista, lahinna vaan paatyy sattimaan itseaan mielessaan.

    Taalla rapakon takana toi homma onnistuu onneksi vahan paremmin (yltiososiallisesta yhteiskunnasta jotain hyotyakin, heh.), mulle on mm. kaupassa kaynyt niin etta eras nainen varta vasten kaveli mun luo ja kysyi etta onko nama pojat mun. Sitten kehui heidan kaytostaan vuolaasti. Menin ihan hamilleni ja taisin punastella 😀 Lapset sai silla kauppareissulla tikkarit! Sen jalkeen olen itsekin yrittanyt tarjota kehuja muille vanhemmille, tosin parannettavaa loytyy. Yritan myos aina muistaa kehua lapsia itseaan (myos muita kuin omia) millon mistakin syysta.

    Itselle se kaikkein vaikein tehtava on kuitenkin positiivisten asioiden kertominen omasta perhe-elamasta muille, kun se vaan vakisinkin tuntuu yltiopaiselta itsekehulta. Helposti tulee vaan valitettua kuinka vasyttaa ja lapset taas tappelee ja kaikki paivat on samanlaisia yms. yms. yms. Pitaisi muistaa kertoa kuinka ihanaa on kun uniset lapset tulee aamulla ekana halaamaan, ja kuinka ylpea olinkaan taas koulutoista, ja kuinka perheesta erossa ollessa tuntuu kuin kasi tai jalka puuttuisi. Ehka silloin muut ihmiset saisi vahan paremman kuvan myos vanhempana olemisen hyvista puolista.

    -Henkka

    P.S. Teidan lapset ja koko perhe on ihan helmi!

    • Valeäiti
      lokakuu 10, 2019

      Teidän myös! <3 Ihanaa että siellä kehutaan spontaanisti. Siitä muuten on paljon ollut kirjoittelua mediassa että lapsen itsetunnon vahvistamiseksi kannattaa nimenomaan kehuskella ja ylpeillä toiselle aikuiselle lapsen kuullen. Eli sellaista positiivista juoruilua, sehän on parasta!

  • Laura
    lokakuu 10, 2019

    Kiitos tästä hienosta ja tärkeästä kirjoituksesta ja toki kaikista muistakin! Vaikka kommentointi on vähäistä, luen mielenkiinnolla jutut ja saan niistä paljon ajattelemisen aihetta. Miten tärkeää olisi antaa itselle ja toisille hyvää palautetta ja miten vähän sitä loppujen lopuksi saa. Muistan vieläkin tilanteet, joissa olen saanut hyvää palautetta vanhemmuudestani ja itkuhan niissä on tullut, niin hyvältä se on tuntunut.

    • Valeäiti
      lokakuu 10, 2019

      Kiitos Laura kivasta kommentista <3 Siitä tulee kyllä ihan valtavan hyvä mieli kun joku kehuu, etenkin vanhemmuutta. Se on niin herkkä paikka.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.