Tein tämän saman jutun viime vuonna ja muistan silloin ajatelleeni että HITTO MIKÄ VAIVA mutta ehkä joskus nautin tästä sitten. Ja nyt kun luen viime vuoden jutun niin nautin siitä! Joten tein tämän taas!
Sitä paitsi Juliaihminen fiilisteli viimeksi tätä tekstiä niin kovasti että jo hänen sanojensa takia tämän jaksoin raapustaa. Julian mukaan teksti oli oikeastaan kiitollisuuspäiväkirja ja ihan tottahan se on! Tässä sitä siis taas muistellaan tätä juuri päättynyttä vuotta suuren suuren kiitollisuuden vallassa, sillä tämä vuosi jos joku oli aivan mielettömän hieno.
Tammikuussa
Blogi täyttää 10v! Odotamme vauvaa, joka on perätilassa. Yritän saada sitä kääntymään oikein (kääntyi se, ihan omin voimin). Helsingissä on ihana kaunis talvi eli hirveästi lunta enkä meinaa päästä kauheasti liikkumaan. Pulkalla ähisen Kolmosta päiväkotiin.
Saamme koeajoon jo tilatun automme ensimmäistä kertaa ja olemme tyytyväisiä valintaamme. Ystävät pitävät mulle yllätysbabyshowerit, pandemia-ajan hengessä pienesti mutta ihanasti❤️
Eräänä iltana Ykkönen kysyy tosi yllättäen että voitaisiinko me joskus puhua siitä että meidän koko perhe muuttaisi ulkomaille. Ei kai sentään, ajattelen mutta ääneen sanon että voi se aika vaikeaa olla mutta ainakin voidaan yhdessä haaveilla siitä!
Sairastamme muistikuvieni mukaan sekä enteron, influenssan että vatsataudin. Ainakin ne kaikki yhdessä seuraavan kuun yllätyksen kanssa tulevat alkuvuonna.
Helmikuussa
Sairastamme koronan. Sairastun itse muistaakseni 11 päivää ennen kuin Nelonen tulee maailmaan, onneksi tosi lievillä oireilla. Oloni on vielä varsinaisten oireiden jälkeen niin kummallinen että pelkään sairastuneeni myös raskausmyrkytykseen. Käyn Naistenklinikalla käyrillä, jonka seurauksena synnytys käynnistyy parin päivän päästä. Synnytys on pisin kaikista mutta kuitenkin kaikkinensa aivan hyvä.
Jos kuukauden alku meneekin kipeänä ja väsyneenä ja surkutellen, on kuukauden loppu (hormonihuurujen jälkeen) pelkkää iloa, onnea ja pientä vauvaa. Voi pieni vauva!
Maaliskuussa
Kakkonen täyttää 10! Jo kolmatta vuotta syntymäpäivää varjostaa pandemia, mutta tälläkin kerralla järjestämme hienot ulkosynttärit ja kaikki menee kivasti. Juhlien aikana yhden kaverin äiti joutuu sanomaan mulle usein että vauva itkee vaunuissa – naurattaa miten eri tavalla vahdin neljännen unta vs. ensimmäisen.
Käymme Susanna Hynysen luona ihanissa vauvakuvissa ja löllimme muutenkin vauvakuplassa. Ihanan helposti hoidettava pötkylä on jo päässyt pienen siskonsa suosioon ja osaksi perheen touhuja. Ykkösellä on voimistelussa kisoja, minä täytän 39! Kolmonen saa kärpäsestä kaverin vuorokaudeksi, sitten kärpäselle käy kuten kärpäsille vuorokaudessa sisällä käy.
Huhtikuussa
Lattemammaelämä alkaa toden teolla ja kuskaan vauvaa mukanani kaupungilla, PR-tapahtumissa ja ihanilla lounailla. Ulkonakin tarkenee syödä – ainakin vauva tarkenee! Avaamme pyöräilykauden ja tähänkin kuuhun mahtuu sekä voimistelua että sairasteluja.
Vauva saa nimen ja minä aloitan äidinmaidon luovuttamisen.
Toukokuussa
Juhlimme vappua kotitiellä naapureiden kanssa ja vielä illalla ystävien luona. Tavaran ja härdellin määrä on uskomaton mutta jotenkin tämä alkaa kuitenkin jo sujua, suurperheen elämä. Uusi autokin vetää valittamatta sisäänsä kaiken tuplarattaista ruokiin ja vaippoihin.
Käymme Insinöörin kanssa hääpäivää juhlimassa Hangossa pieni mies mukanamme ja tajuan lopullisesti meidän saaneen tosi helpon vauvan: hän ei yli vuorokauden reissullamme itke kertaakaan. Siis kertaakaan.
Ulkona tarkenee välillä jo ilman takkia hienosti! Siirrämme takapihalle naapurista vanhan hiekkalaatikon ja haemme pienille passit historiallisten passijonojen takia Porvoosta.
Saan ihanan äitienpäivälahjan, taulun jonka nimi on ”sä jätät jäljen” ja siinä on neljät kädenjäljet.
Kesäkuussa
Lapsilla loppuu koulu, kolmos- ja vitosluokat. Ykkönen saa diplomin koulumenestyksestä, koko perhe on puolestaan tosi iloinen. Hieman vinossa kenottanut Nelonen pääsee osteopatiaan ja suoristuu.
Juhlimme ensimmäisiä 40v juhlia ja Nelonen on sillä aikaa kotona syömättä ja huutaen – tulemme äkkiä takaisin. Arkisin alamme viettää aikaa uuden ystävän Puten kanssa, viikonloppuina käymme ekaa kertaa veneellä, uimassa ja isäni mökillä 6-henkisenä perheenä. Ennen juhannusta lähdemme Italiaan! Ilmeisesti sairastamme myös taas, se taitaa olla alkuvuoden teema.
Suunnilleen näillä paikkeilla Kolmonen oppii kokonaan kuivaksi! Jee!
Heinäkuussa
Kakkonen ja Insinööri käyvät vielä Italian jälkeen Norjassa kalastamassa kahdestaan, juhlivat sillä Kakkosen synttäreitä. Ikimuistoinen reissu! Pojat nukkuvat mm yhden yön autossamme, listittyään sieltä ensin noin 500 hyttystä. Raatoja löytyy verhoiluista edelleen.
Kolmonen täyttää kolme Käpälämäessä, vietämme synttäreitä jo melkein perinteisesti Tykkimäellä. Heinäkuussa mökkeillään muutenkin paljon! Sekä omalla mökillä että isän mökillä. Pieninkin viihtyy veneessä jo vähän paremmin mutta joskus haaveiltua pidempää venereissua emme kyllä tänä vuonnakaan tee. Sen verran kaoottisia ovat vielä retket että usein niiden päätteeksi itkee vähintään yksi – ainakin minä.
(Muualla kuin veneessä) on IHANA kesä! Hengaamme terassilla, pihalla, rannalla, mökeillä, Naantalissa, ystävien kanssa, 40v-juhlissa, metsässä ja kansallispuistoissa. Sateella, lämmöllä ja tuulella – tosin tuulella Insinööri on merellä. On oksennusepisodi ja täitä mutta niitä paljon enemmän ihmisiä, rakkautta ja onnea.
Insinööri yrittää tehdä laiturilähtöjä surffilaudallaan ja minä liityn TikTokiin. Kummallakin homma sujuu alun jälkeen hienosti. Käpälämäkeen aletaan tehdä uutta terassia!
Elokuussa
Teetämme Porvoossa uuden vauvasormuksen Nelosen kunniaksi. Nelonen alkaa maistella kiinteitä ruokia ja minä alan muistella juoksemista. Käyn Flow-festareilla ensin naapureiden kanssa, sitten Insinöörin kanssa kahdestaan ja lopulta vielä koko perheen voimin. Nelonen on edelleen hoidokkina luokkaa “en syö mutta itken kyllä”, joten pitkiä irtiottoja en tee.
Mökkeilemme edelleen, veneelläkin uskalletaan taas pyörähtää (vähän itkemässä). Käymme yhtenä päivänä Insinöörin ja Nelosen kanssa kaupoilla muiden lasten leikkiessä Mummin luona. Ravintolassa Insinööri yhtäkkiä heittää aivan kevyesti että “Mitä jos olisin koko ensi vuoden kotona Nelosen kanssa?”
Syyskuussa
Insinöörillä on synttärit ja juhlimme toisen ihanan nelikymppisiä, tällä kertaa Nelonen mukanamme. Olemme vaihteeksi kipeinä ja vaihteeksi myös mökillä, juhlimassa Käpälämäen valmista terassia! Ehkä sairasteluista johtuen en muista tästä kuusta yhtään mitään, nämäkin asiat kaikki kaivoin vain kuvista muistoihini. Sen muistan että varastamme jonkun päiväunikävelyn aikana Insinöörin kanssa pienen kahvihetken itsellemme, muistan sen olleen kiva pieni tempaus kahden kesken (jos tuplavaunuissa uinuvia ei lasketa).
Lokakuussa
Insinööri kertoo töissä jäävänsä hoitovapaalle ja joku kysyy “aiotteko siis muuttaa ulkomaille” ja näin ajatus on istutettu päähämme. Kuun lopussa olemme jo päättäneet lähteä ja muutama viikkoa myöhemmin varanneet asunnot Espanjasta.
Tähän väliin aivan mieletön juttu: viimeisen lokakuun sairastelun jälkeen olemme yhtäkkiä 2kk putkeen aivan terveitä koko sakki! Käydään Tukholmassa Ykkösen ja ystävänsä kanssa ja Kolmonen pääsee ekaa kertaa ikinä leffaan! Päästään taas Insinöörin kanssa pienille päivätreffeille ja minä huomaan yllätyksekseni juoksevani melkein samalla vauhdilla kuin ennen raskautta.
Uudistamme työhuoneen, homma tosin edelleen vähän kesken.
Käymme taas Käpälämäessä ja juhlimme yhtä tuoretta tohtoria sekä yhtä ihanaa nelikymppistä.
Marraskuussa
Ihanan tavallinen kuukausi, jossa vuoden teemat toistuvat: juhlimme nelikymppistä, käyn lenkeillä, tapaamme Julian kanssa keskustassa ja treenaamassa ja meillä Sallan, Marian ja Iinan kanssa. Hengaamme lasten kanssa pulkkamässä ja liikaa kotona, mutta vaihteeksi terveinä! Marraskuussa iso osa ajasta menee Espanjan reissun säätämiseen ja kuun lopussa varaammekin itsellemme asunnon. Yhtäkkiä tajuan myös hoitovapaani päättyvän pian.
Ykkönen tekee tulevaisuuden valintoja ja päättää hakeutua muuhun kouluun yläasteelle kuin mihin koulupolku hänet johtaisi, jännittävää!
Joulukuussa
Tapahtuuko joulukuussa koskaan mitään muuta kuin joulua? No meillä tapahtuu lähinnä Espanjan miettimistä, jättimäisen lumimäärän kanssa touhuamista, treeniä, juoksua ja hengailua ystävien kanssa.
Yhtä ihanaa kuin siis aiemmatkin kuukaudet, paitsi mukana vielä parit pikkujoulut ja itse joulu, jonka vietämme ekaa kertaa vuosiin tasaisesti Mukkilassa ja minun vanhempieni luona. Pienet sairastavat tosin pitkästä aikaa, ja olenkin aika naatti tätä kirjoittaessani kun yöunet ovat koko kuukauden olleet aika heitteleviä ja oma olo tuntuu siltä että seuraavana kuukahdan minä (en kuukahtanut, oli taas päänsärky).
Pakko kyllä kirjoittaa itselleni muistiin että joulukuussa irtisanouduin töistäni, sillä ensi vuoden erikoistilanne ei oikein palkkatöissä onnistu. Työnantajan kanssa on sovittu että katsotaan tilanne sitten uudelleen viimeistään 2024 mutta huvittavaahan tämä on että sekä 2021 että 2022 olen irtisanoutunut työpaikastani hoitovapaan aikana. En olisi itse tätä edes muistanut ilman viime vuoden koostetta, haha!
Mikä muuttui viime vuoden katsaukseen nähden?
Kaikki! Viime vuoden vauvahaave muuttui ihanaksi Neloseksi, mökin muutosajatukset uudeksi terassiksi, autovalinnan kanssa tuskailut uudeksi hyväksi autoksi. Kovaa mennyt työvuosi uuden työpaikan ja podcastin kanssa muuttui äitiyslomaksi, jonka aikana tein oikeasti tosi vähän edes sunnuntaisin töitä. Tein kaikkea vähemmän ja meitä oli kaikessa enemmän.
Sanoisin että olin keskimäärin onnellisempi ja tämä vuosi jää muistoihin tosi hyvänä.
Moni viime vuonna mieltä painanut murhekin kääntyi tänä vuonna hyväksi eikä uusia murheita ilmaantunut. Olin paljon ystävien kanssa, sekä vanhojen rakkaiden että uusien, hyvin läheiseksi muodustuneiden. Kiitos teille kaikille! ❤️
Ykkönen alkoi voimistella tosissaan, Kakkonen alkoi loistaa arjessa (ja tehdä mm. paljon ruokaa!), Kolmonen oppi piirtämään ja pois vaipoista. Nelonen syntyi ja vuoden lopussa kävelee vain yhdestä kädestä tukea kiinni pitäen. Me vanhemmat luovutimme työpaikoillemme laitteet ja avaimet vuoden viimeisenä päivänä ja varauduimme pakkaamaan talomme toisen perheen käyttöön.
Edessä on kaikkien aikojen seikkailu!
VALEÄIDIN VUOSI
- 73 julkaistua blogijuttua – varmaan kaikkien aikojen alhaisin määrä, viime vuonna 92!
- joita luki hieman yli 350.000 yksittäistä ihmistä (sama kuin viime vuonna!), 1,2 miljoonalla sivulatauksella (sama kuin 2021) keskimäärin 1,5 minuutin ajan (sama kuin 2021).
- 40 (-9) julkaistua yhteistyökampanjaa – (lol kun sanoin että tein vähemmän töitä ja melkein yhtä paljonhan näitä oli! Puolustan että oli enemmän isompia kokonaisuuksia)
- Liikevaihto näyttää yltävän noin 70.000€ (103.000€), joka on tosi kova ottaen huomioon että olin ison osan vuodesta äitiyslomalla! Jee! Tästä myös huomaa että podcast ja Myynninmurtajat -verkkokurssi oli edellisenä vuonna aika iso osa tulojani, ensi vuodelle keksin taas jotakin isompaa.
- Luetuin blogijuttu odotetusti Synnytyskertomus (24t. yksittäistä lukijaa) ja heti sen perässä Iinan lastenhuoneiden tuunaus kerrossängyllä-jutun linkityksen ansiosta Rimaseinäohjeet (16t lukijaa) ja vauvan syntymästä kertonut Nelonen on täällä (15t. yksittäistä lukijaa)
- Tykätyin Insta-kuva: Video, jossa edellisenä päivänä syntynyt Nelonen esiintyy ensi kerran (7429 tykkäystä <3) Tavoittavin kuva isojen lasten siivoushinnasto (69k, se TikTokissa menestynyt Reels heti perässä 66k)
- IG seuraajia vuoden lopulla 21.600 (17.400 vuonna 2021), kiitos jokaiselle!
SUURIMMAT ONNEN TUNTEET
Nelonen. Ystävät, terveys & hyvä fyysinen kunto ja iso päätös seuraavan vuoden kuvioista. Se hetki kun löysin meille sopivan asunnon Espanjasta ja tajusin että me todellakin lähdetään.
SUURIN YLPEYDEN AIHE
Kaikki kuusi Kettusta: Isot lapset on tänä vuonna luoneet useita omg wow toi on mun lapsi – hetkiä. Ykkösen kouluhommat ja isoksi kasvaminen, kakkosen itsenäinen luoviminen, kummankin oleminen ja viisaus itsenäisinä ihmisinä on aivan häkellyttävää. Kolmonen ihastuttaa päivittäin kaikessa olemuksessaan, taidossaan ja energiassaan, huumorillaan ja ketteryydellään. Nelonen nyt on yksi iso söpöyspokaali vain olemalla!
Me vanhemmat ja meidän perhe olemme ylpeyden aihe itsessään; että olemme näin hienosti muovautuneet kuuden hengen perheeksi. Se viime vuonna mainittu negatiivisen kierrekin on ollut tietoisen työstön jälkeen kevyempi ja ollaan osattu toimia tosi hyvin kuormankin alla.
SUURIMMAT SURUT JA PETTYMYKSET
Onneksi, en oikein tahdo keksiä tähän yhtään mitään tänä vuonna. Nekin mitä viime vuonna en kirjoittanut ovat lievenneet. Makrotasolla maailmassa on hirveästi itkettävää, mutta meidän perheen mittakaavassa tämä on ollut valon vuosi, kerta kaikkiaan.
MITÄ JÄTÄN TÄHÄN VUOTEEN
Viimeisen äitiysvapaan ❤️ Ja vielä pienen ripauksen turhaa vertailua muihin, siitä olen tänäkin vuonna osannut luopua paljon. Kaikki pelkoni siitä miten tulemme pärjäämään ja mitä tulevaisuus pitää sisällään.
MITÄ ODOTAN ENSI VUODELTA
Espanjaa mutta sitäkin enemmän arkea jossa Insinööri hoitaa lapset ja minä rahat. Siitä tulee kivaa! Odotan myös sitä että Nelonen alkaa puhua ja että minä palaan kunnolla töihin. Kauhulla odotan puolimaratonia, johon Insinööri meidät nerokkaana joululahjana ilmoitti! Iiks ja jee!
Kuvat:
Arjen kokoelmaa kuvista joita en ehkä ole julkaissut ja joissa näkyy pieniä hetkiä meidän elämstä (ilman että näkyy naamoja, oli hiukan haastavaa)
Kolme viimeistä Susanna Hynynen, Best Nine, Susanna Hynynen