Mä olen taas tänään aivan pakahtunut rakkaudesta tuohon pieneen vauvaani. Hän on niin kertakaikkisen ihana, valloittava, taitava, suloinen – ja helppo. Siis joustava ja kärsivällinen, kestää hyvin väsymystä ja nälkää ja pientä kolhuakin valittamatta, ihanaa!
Hän on ihana ja maailman rakkain myös silloin kun ei ole helppo, ymmärtänette, mutta on se vain helpompi pakahtua rakkaudesta jatkuvasti kun toinen on vain yhtä hymyä ja iloa.
Vauvalla on tullut hirveästi uusia taitoja tämän kuukauden aikana ja rumpujen pärinää: ollaan oltu koko kuukausi terveinä! Koko perhe! Uskomatonta, mutta näinkin voi olla. Tällä tekstillä manaan meille taudin mutta nyt se melkein jo kestetäänkin kun on levätty niin hyvin edellisistä.
Levätty ei sikäli ole, ainakaan öisin. Herrat Uudet Hampaat ja Uudet Taidot pitävät Nelosta ja sitä myöden minua tehokkaasti hereillä. Nyt heräillään noin kahden tunnin välein johonkin, ja sitten vielä jossain välissä Kolmonen tulee yleensä meidän sänkyyn protestoimaan jotakin. Ehkä elämää, ehkä unta, ken tietää.
Pitäisi se unikoulu, pitäisi. Varmaan kummallekin. Mutta en jaksa. Odotan josko menisi itsekseen taas ohi, aina joskus vähän kuitenkin helpottaa.
Päivisin vauva nukkuu edelleen kuin unelma: nukahtaa itsekseen tai pieneen liikkeeseen tasan klo 9 (nukkuu 45-90min) ja sitten uudestaan joskus 13-14 välillä. Illalla nukahtaminen on vähän vaikeampaa kun pitäisi olla koko ajan äidin vieressä tai mieluiten seisoskelemassa.
Hampaita on vihdoin tullut kaksi uutta, niitä tässä koko kuukausi taidettiin tehdäkin. Ylhäällä on nyt neljä ja alhaalla kaksi ja niillä syödään ahkerasti kaikkea mitä eteen tulee. Vauva on vihdoin oppinut myös kunnolla imaisemaan sosepusseja ja pillipulloja, joten syöttäminen on vähän helpompaa.
Sitten se liikkuminen! Jos konttaaminen tai ryöminen sitä ennen ei mitenkään hirveästi ole häntä innostanut niin ylöspäin suuntaava liike on aivan eri asia. Vauva nousee kaikkea vastaan seisomaan ja pääsee välillä ylös jopa melkein ottamatta tukea. Se yrittää jatkuvasti seistä ilman tukea ja pysyykin siinä jo muutaman sekunnin!
Nelonen myös kävelee sohvaa tai kävelykärryä vasten jo aika hyvin ja konttaaminen on muuttunut käytännössä joko puolittain tai kokonaan karhukävelyksi. Ehkä tästä puolikkaasta menosta johtuen neuvolalääkäri bongasi herran arvoisten jalkamakkaroiden poimujen olevan epäsymmetriset, joten pääsemme fyssarille tarkistamaan ettei ole mitään vinouksia missään. Tämä oli mulle ihan uusi tieto, kaikkea ne osaakin vauvasta tarkkailla!
Nelonen myös kiipeää. Aaagh. Portaita ja kaikenlaisia esteitä voi vallan hyvin ylittää nostamalla vai polvea ylemmäs. Sitten voi myös vallan hyvin tipahtaa näistä paikoista päistikkaa alas ja hankkia itselleen uuden mustelman.
Nelonen on siirtynyt sujuvasti vaatekokoon 80-86cm, muusta koosta en osaa sanoa. Hän on myös oppinut pää pudistamisen lisäksi vilkuttamaan ja harjoittelee hirveästi puhumista. Kamala päristely, puhaltelu, jaapattelu ja selostus kuuluu ja välillä voisin vaikka vannoa sen sanoneen äiti.
Olen jotenkin unohtanut kaiken tämän ihanan vauvuuden keskellä että pian sekin puhuu ja sanoo että nämä housut ovat näköjään kai mulle vähän pienet.
Voi vauva älä vielä kasva! Kasva jo! <3