Huhtikuu 2018: Vuokrasopimus irtisanottu!

Nyt on näin että me irtisanoimme juuri vuokrakämppämme sopimuksen ja varasimme käyttöönottotarkastuksen maanantaille 28.5. Tämä tarkoittaa sitä, että muutamme taloon alle kuukauden päästä.

Tai sitten ei!

Samaan aikaan lähetimme myös pankille nöyrän pyynnön saada lisää lainaa. Tai oikeastaan tuplasimme pyynnön, jonka jo ennen pääsiäistä teimme. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä mitä pankki vastaa eli saadaanko taloa edes valmiiksi. Edessä on siis jänniä viikkoja.

valeäiti tonttipäiväkirja valeäiti tonttipäiväkirja valeäiti tonttipäiväkirja

En jaksaisi oikein pureutua tuohon budjettiasiaan sen tarkemmin, se on niin ärsyttävää. Se on noloa, huolestuttavaa, inhottavaa ja tavallista. En usko kenellekään olevan edes hyödyksi jos avautuisin nyt tarkasti siitä miten ja miksi tähän päädyttiin, jokainen rakentaja tulee tekemään omat virheensä. Sitä paitsi itkin tätä jo ihan riittävästi. Ehdin yhden illan aikana mennä sellaisiin syövereihin ajatuksissani että fiilikset olivat jo melkein sen toisen huhtikuun luokkaa, sen jolloin päätimme myydä edellisen tontin pois.

Keskitytään siis hyviin asioihin, sillä niitähän huhtikuussa riittää!

Huhtikuussa saamme yläkerran kylppäreihin lopulliset laatat. Sekoilumme ja tuskailumme laattojen kanssa kannatti, sillä lasten kylppäristä tuli todella hyvä ja meidän kylppärin lattia on aivan tolkuttoman kaunis. Kannatti taistella sen puolesta. Sen sijaan meidän kylppärin seinän saumoissa kävi kuitenkin jotain outoa. Sauma on sittenkin liian sininen suhteessa laattaan, joka muuttui nyt sitten sauman vaikutuksesta kellertäväksi. Murr. Ei näy kuvissa, mutta tuntuu aivoissa asti ketutuksena joka kerta kun kylppäriin astuu.

valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone valeäiti kylpyhuone

Se on totuttava vain tai sitten ”maalattava” saumat joskus eri väriseksi. Tai pidettävä katse lattiassa, sillä se on edelleen ihan <3.

Ja lattiasta puheen ollen, huhtikuussa saamme myös parketit melkein koko taloon. Ne on niin ihanat että halkean! En keksi yhtään mitään mitä haluaisin niissä muuttaa. Lattia on jokaisesta näkökulmasta, kaikissa valoissa ja jokaisella askeleella kaunis, mukava ja kaiken kaikkiaan rakastettava. Jopa PuMaRa, urakoitsijamme hullaantui:

”En oo koskaan laittanut näin hyvälaatuista parkettia paikalleen. Yhtäkään lankkua ei oo pitänyt heittää pois ja tuntuu tukevalta.”

puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise puulattia timberwise

Että semmoiset terkut Timberwiselle!

Huhtikuussa asennetaan myös keittiö. Rakastan sitä ihan yhtä paljon kuin lattioita! Tarkkaan valitsemamme harmaa on i h a n a  ja superkorkeat (122cm) yläkaapit todella vaikuttavat. Saarekkeen ja seinän välissä on hyvin tilaa ja suunnitelmamme vaikuttaa kaikin puolin hyvältä. Keittiö on samaan aikaan elegantti ja eleetön ja toisaalta kotoisa. En malta odottaa että keittiö on kokonaan paikallaan!

Huomaan myös että Pirjo oli oikeassa suositellessaan meille Asennusliike Pähkinää keittiöhommiin – ei ole muuten milliäkään vinossa yksikään ovi, koolaus tai peitelevy.

keittiö blaukeittiö blau keittiö blau

Teemme myös viimeisiä päätöksiä; valitsemme seinävalaisimia ja tilaamme eteiseen kiinteän penkin portaat tehneeltä puusepältä (B-Designed). Pitkän pähkäilyn jälkeen tilaamme Blau:lta vielä kylpyhuoneiden ja kodinhoitohuoneen kalusteet. Saadaan juuri sellaiset kuin halutaan, kohtuullisella hinnalla. Erityisesti lasten kylppärin pyykkiratkaisut lämmittävät mieltä, siitä tulee tosi hyvä!

Löydämme samaan kylppäriin sopivan kokoisen ja näköisen kylpyammeen Tori.fistä ja roudaamme sen kahdestaan Insinöörin kanssa olkkariin pölyttymään.

Taloon asennetaan autotallin ovi sekä tekninen tila (omat lämmöt päällä!). Sirkkeli laulaa ja kaikkialla tuoksuu puu. Nyt touhutaan!

Vaikka kuun lopussa budjettikriisi painaa vähän mieltä, on fiilis tietysti ensisijaisesti melko riehakas. Vuosi sitten vappuna me skoolasimme tontilla rakennusluvalle. Kaksi vuotta sitten istuimme pankissa myymässä edellistä tonttia, pettyneinä ja kaihoisina. Kolme vuotta sitten möimme oman omistusasuntomme. Mitähän ensi vappuna tapahtuu?

Ehkä myydään silloin tämä talo kun rahat on niin loppu. Ahahahaha ei helevetti en kestä.

Lue myös:

Kun olet jo vähän rikki ja joku tulee ja liimaa

Oletteko huomanneet, että joskus tulee saa armoa juuri silloin kun meinaa voimat loppua? Juuri kun ajattelet, että perhana nyt en enää jaksa, otan breikin niin silloin tulee joku ja kannustaa, helpottaa, tukee?

Tietysti paaaaljon paljon enemmän käy sitä että just kun ajattelet asioiden helpottavan, tulee noro. Ja täit. Mutta ei siitä nyt tänään.

Nyt muistellaan sitä kun maailmankaikkeus ja ihmiset päättää näyttää pientä valoa, houkuttelee puskemaan vielä pikkuisen.

Yksinäisenä hetkenä saat soiton ystävältä, joka halusi vain vaihtaa kuulumisia.

Lapset tulevat halimaan kun valmistaudut taistelemaan pukeutumisesta.

Kuulet olevasi tärkeä.

Joku kehuu väsyneimpänä aamunasi että näytät kauniilta.

Tuntematon kanssakulkija väläyttää tsemppihymyn kun raahaat raivoavaa mustekalaa ohi kaupan karkkihyllyn.

Joku kiittää sinua avusta kun luulit olleesi kaikille nihkeä.

Sinut valitaan Vuoden Parhaat shortlistalle.

”Content – The most jaw-dropping stories achieved by next level storytelling combined with a great strategy.”

Viimeinen ei ehkä ole kovin yleinen, ei minulle ainakaan. Mutta niin vain siellä se on, minun pieni podcastini – PING Festivalin kolmen parhaan joukossa kategoriassa Content. Parin viikon päästä selviää kuka voittaa, mutta kyllä mä nyt voitin jo nyt.

En ole varmaan vielä kertonutkaan teille, mutta tämä podcastin tekeminen on oikeasti ihan todella vaikeaa. Pitää puhua rennon luontevasti (vaikka vieraana olisi Jani Toivola), miettiä eteneekö tarina, sanottiinko jotain hassusti, naurattaako tämä ketään, saanko kysyttyä kaiken minkä halusin, emme kai loukkaa ketään, enhän puhu väärillä termeillä, paljonko aikaa on mennyt, saiko tuosta selvää ja mistä vielä voitaisiin puhua?

Lopputulos on aina vähän jännittävä, eikä editointia voi juuri tämmöisessä konseptissa tehdä. Joka ikinen tiistai mulla on ihan hirvittävä paniikki päällä kun mietin tykkäättekö te päivän jaksosta.

Jokainen viikko on iso riski.

Mutta juuri nyt on taas semmonen fiilis että F**C YEAH! Ja taas jaksaa painaa, ottaa riskiä ja avata suunsa mikrofonin edessä.  Kiitos <3

Se toinen tarina kaksosista

Pyysin Suomen ehkä tunnetuinta kaksosten äitiä, Hanna G:tä kanssani podcast-studioon joskus kauan sitten. Olin raapustanut omiin muistiinpanoihin jo viime keväänä aiheen ”monikkoperheet” ajatellen, että siinä jaksossa käytäisiin läpi sitä uskomatonta hulabaloota mikä useamman vauvan lottopotista syntyy.

Ajattelin mielessäni järisyttävää raskausvatsaa (koska olin itse jo yhden kanssa melko…laajentuneen tuntuinen), hankalia uloslähtöjä, taukoamatonta kakkashowta ja älytöntä sosesotkua. Halusin kuulla kuinka kahden yhtäaikaa itkevän sylinkipeän lapsen kanssa pärjää, miten imetys on mahdollista ja saako vauvavuoden aikana nukuttua yhtään. Kuinka mikään pyykkirumba voikaan riittää ja säilyykö tämän kaiken keskellä kertakaikkiaan järjissään.

Olen siis todella ennakkoluuloinen, myönnän. Mutta kun en tiennyt asiasta oikein mitään etukäteen! Lisäksi olin oppinut kaikkialta ympärilläni että kaksosten saaminen on ihan kamalaa. Kohdalleni on sattunut jopa yksi lääkäri, joka ultran aikana totesi että ”onneksi täällä on vain yksi, ei ihminen ole kyllä tarkoitettu useampaa kerralla saamaan.”

Mitä ajattelin elämästä kaksosten kanssa…

..ja miltä se Hannasta tuntui!

Suureksi yllätyksekseni Hannan pääviesti olikin se, että kaksosten saaminen on ollut heille tosi siisti juttu. Hanna kertoi kuinka he ovat arkensa organisoineet ja kuinka onnekkaita he ovat kun lapset ovat terveitä ja nukkuvat hyvin. Toki Hanna myös kertoi vähän muutakin, mm. siitä raskaudesta: Se oli hänellä aivan perseestä, alusta loppuun.

Alla linkatussa jaksossa kuuluukin varmasti minun hämmennykseni kun homma tuntuukin olevan aika jees. Että eikö tämä olekaan ihan kamalaa? Nyt jälkikäteen mietin että on se varmaan kamalaakin monesti ja monella (niin kuin muutenkin elämä pienten vauvojen kanssa), mutta että olipa kiva kuulla tämäkin näkökulma. Että hitto vie, siitä voi selviytyä! Isolla annoksella hyvää tuuria, erinomaisilla olosuhteilla ja hyvällä valmistelulla kaksosten kanssa elämä voikin olla (myös) tosi kivaa.

Ihan niin kuin tavallisen vauva-arjen kanssa. Se voi olla helppoa, voimauttavaa ja ihanaa, mutta myös musertavan vaikeaa, surullista tai yksinäistä. Masentavaa ja mustaa. Olosuhteet vaihtelevat ja jokaisella on oma tarinansa. Hannan ja Joonaksen tarina oli positiivinen, ja se on musta hienoa.

Vaikka olin ajatellut jaksosta aivan erilaista, oli lopulta tosi virkistävää kuulla iloinen tarina kaksosista ja vauva-ajasta ylipäänsä.

Kaikki eivät ole kokeneet jaksoa niin. Jotkut ovat kertoneet pettyneensä siihen, että monikkoelämästä kerrotaan helppo ja iloinen tarina, kun olemassa on myös niin monta vaikeampaa tarinaa. Ymmärrän tämänkin täysin. Minulle ainakin on ollut vaikea kuulla toisten onnellisia tarinoita silloin kun omat fiilikset ovat olleet täysin mustia.

Tässä jaksossa kuullaan kuitenkin vain yhden ihmisen tarina ja se on iloinen, onnellinen ja kepeä.

Kuuntele alta ja päätä itse mitä mieltä olet. Pyytäisin kuitenkin jokaista muistamaan että tässä on yhden ihmisen henkilökohtainen tarina, hänen perheensä arki ja elämä niin kuinka hän on sen kokenut. Jokaisella on omansa.

 

Ps: Tänään julkaistiin myös toinen podcast-jakso, jossa Linda kertoo elämästään Aspergerin kirjoa kantavan pojan äitinä. Siitä lisää myöhemmin myös blogin puolella. Lindan jakso ja kaikki 20 aikasemmin ilmestynyttä löytyy täältä. Viimeistään nyt kannattaa ottaa myös podcast tilaukseen iTunesin, Acastin tai minkä tahansa muun sovelluksen kautta – vielä kaksi jaksoa jäljellä!