Kaupallinen yhteistyö: Polarn O. Pyret
Kohta ollaan mökillä Toscanassa
Olemme menossa kesällä pitkästä aikaa kahden kaveriperheen kanssa Italiaan! Se on niiiiiin ihanaa (tässä juttu edellisestä reissusta) mutta samalla niiiiiin stressaavaa ainakin näin etukäteen. Tuskaani tosin helpottaa jonkun (minun) tekemä hyvä ja kattava vinkkipostaus Italiaan, täällä! Tässä tekstissä muutama sana valmisteluista kuusihenkisen perheen kanssa, kirjoitan sitten joskus enemmän siitä miten kaikki oikeasti meni.
Lentomatkalle ja auton vuokraus kahden pienen kanssa
Oikeastaan tämä on väliotsikko, josta pitäisi tehdä monta eri juttua ja ehkäpä teenkin. Olenhan aikanani saavuttanut mitalin nimeltä ”kahden sylivauvan kanssa mantereen yli ja vähän lisääkin”: matkustimme Kaliforniaan kahdella pitkällä lennolla kun Ykkönen oli 1v9kk ja Kakkonen 4kk. Se oli lystiä se. Aion itsekin ammentaa omista vinkeistäni tässä jutussa ja varata mukaan paljon hermoja, korvatulppia muille matkustajille (ei ne niitä ota, mutta kun tarjoan sitä kauniina eleenä eivät enää kehtaa sen jälkeen pyöritellä silmiä), iso kasan eväitä ja puuhaa taaperolle sekä tissit ja kantoliinan vauvalle.
Isoja lapsia en edes ajattele, hah! He saavat vain autella meitä pienten kanssa ja viihtyvät mainiosti leffojen parissa. Tärkeintä on jättää kaikkeen paljon ylimääräistä aikaa, pukeutua mukaviin “yhden käden vaatteisiin” ja pitää huoli ettei kellään yllätä jano tai nälkä väärässä kohdassa. 
Varatun vuokra-auton haku on minusta lentoa pahempi rasti. Se on maksanut hirveästi, auto on aina pienempi kuin luulisi, vakuutushommissa yritetään huijata ja vuokrauspisteellä jonoa. Tavarat ei mahdu ja siinä kohtaa kaikilla on väsy, nälkä, jano, stressi ja intopiukeus. Sitten pitää vielä selvitä muutama (kartta sanoo neljä, Italian liikenne ehkä kuusi?) tunti autossa piukkaan ahdettuna ja ollaan perillä.
Me vuokrattiin auto, johon pitäisi kuusi henkeä mahtua mutta se tulee olemaan niin pieni silti, että mukaan voi pakata vain ihan minimimäärän kamaa ja meidän 10v vanhat matkarattaat on varmaan vaihdettava uudempaan tai lainattava joltakin pienemmät. Otamme reissuun vauvalle oman turvakaukalon mukaan, Kolmoselle ollaan varattu istuin autovuokraamosta.
Miten suojata pieni vauva auringolta?
Onneksi Italiassa ei paljon vaatteita tarvita, lämpö pitää siitä huolen! Me pakkaamme mukaan lähinnä kasan vaippoja, uimavaatteita ja omat lääkkeet. Nelonen on niin pieni että sen kanssa yritetään pysyä käytännössä koko ajan viileänä varjossa, Kolmonen tulee varmaan olemaan majatalomme altaassa kaikki mahdolliset hetket. Siksi panostin uimavaatteisiin kummankin osalta.
PO.Pin UV-vaatteet ovat taattuja klassikoita, jotka näyttävät kivalta, suojaavat auringolta ja ovat hyviä malliltaan. Otin vauvalle tuon vauvojen haalarin, mutta koska haluan ensisijaisesti suojata auringolta vaatteilla enkä rasvalla, tilasin myös pitkähihaisen paidan joka alkaa jo koosta 74 eli on tämmöiselle voimamiehelle juuri hyvä! Tilasin saman Kolmoselle ja väritkin samiksina – tuo uusi lila laventeli on vain liian ihana väri! Kolmonen sai samaan sarjaan vielä pitkälahkeiset sortsit, joilla kelpaa hypellä altaaseen.
Tilasin kummallekin lisäksi uimavaipan, tässäkin koot meni niin että varmasti sopii sekä vauvalle että leikki-ikäiselle. Vaipan reunassa on kiristimet jolla saa ”ekstraturvaa”, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kummallekin on myös vettä kestävä, ISON lipan aurinkohattu veteen, Neloselle lisäksi pehmeä hattu esimerkiksi kantopuuhiin sekä kaunis UV-suojattu, isolierinen kevyempi hattu. Mitä tulee vauvan pään suojaamiseen auringolta, överit on paras.
Se vihreä lierihattu on muuten siitäkin hyvä että siinä on säätövaraa päässä! Monta vauvan hattua on kokeiltava läpi jotta oman vauvan päähän sopiva löytyy, mutta tämän uskallan antaa teille ihan nettitilaussuositukseksi. Hatussa on edessä pienempi lieri, jotta vauva näkeekin jotain.
UV-vaatteista vielä sen verran että vaikka vauva tai lapsi ei uisi, (lyhytlahkeinen) uimavaate on reissussa aika hyvä jos sattuu tosi kuuma päivä. Sen voi kastella vaikka hengaillaan kuivalla maalla, silloin se viilentää suojan lisäksi. UV-asujen koosta vinkkattiin PO.P myymälässä että liian iso on parempi kuin ehkä vähän nafti: se on kivempi pukea ja toimii silti hyvin.
UV-kamppeiden ohelle pakkaan pienille mukaan noin suunnilleen kaikki ihanat jätskikuosit mitä PO.P valikoimissa oli (mekko, leggarit, shortsihaalari ja shortsit) sekä muutaman lyhythihaisen kombon vauvalle. Kaiholla jäin kaipaamaan enää Sarah Sheppard -sarjan vaatteita, jotka oli osin myyty loppuun jo ennen kuin minä tilailemaan pääsin – niin hienoa ettei ylijäämävarastoja jää!
Tuo kellohelmainen jätskimekko oli muuten samantien niin iso hitti että Kolmonen meni jo se päällä elämänsä ensimmäisiin päiväkodin kuvauksiin, ihana!
Passin hakeminen vauvalle
Vaikein osa matkavalmisteluja oli tosiaan ne passit, joita Kolmosella ja Nelosella ei vielä ollut. Passihakuhan on nyt tosi ruuhkautunut ja lisäksi meillä ei alkuun ollut vauvan nimi edes rekisterissä joten aikataulut oli hankalat.
Järjestys menee niin että passikuvan voi ottaa/otattaa ekana (se haetaan passihakemukselle sähköisesti), sitten pitää olla lapsi virallisella nimellä olemassa rekisterissä (tähän menee lomakkeen jätöstä muutama vuorokausi tai muutama viikko, ei voi hoputtaa, ei voi ennustaa). Kuvan ja nimen jälkeen voi tehdä sähköisen passihakemuksen ja varata ajan Poliisin lupapisteelle, jossa pitää vielä käydä näyttämässä naamat ja siitä valmis passi tulee noutopisteelle 10-12 arkipäivässä ellei maksa nopeammasta.
Se pahin ruuhkautuminen on siellä Poliisin päässä, lupapisteen naaman näytössä. Tähän kannattaa varata aika etukäteen. Ajanvarauksessa vapautuu uusia peruutuspaikkoja aina maanantai- ja tiistaiaamuisin, silloin kannattaa olla kytiksellä!
Puskaradiossa sanotaan myös että ilman ajanvarausta onnistuu ainakin Porvoossa nopeasti ja monessa muussakin paikassa klo 10 aikoihin, mutta ajanvaraus ei ole huono idea jos matkassa on taaperoita joiden kanssa ei halua jonotella. Me otettiin varman päälle ja varattiin Porvoosta aika.
Passikuva oli vähän paha nakki neliviikkoisen kanssa, mutta jotenkin siinäkin onnistuttiin! Käytiin ilman ajanvarauksia Kampin uudessa Star Image -palvelussa, joka oli tehokas ja nopea. Tiskillä Insinööri tosin väitti kovasti Kolmosen nimen olevan se joka Ykköselle kasteessa annettiin, mutta siitä ei voi palvelua syyttää.
Passikuvan otossa on hyödynnettävä se taianomainen minuutti kun vauva on juuri herännyt eikä ole vielä tajunnut että sillä on nälkä ja muutenkin hermot jo menneet. Sitten vain sormet jotenkin salaa takaraivoa kannattelemaan ja NAPS. Siis kameran laukaisu naps.
Sitten pakkaamaan!
Passit on check, vaatteet check, majoitus ja auto check, muistin jopa lisätä vauvan meidän lentovaraukseen check. Jäljellä on enää pari pahaa rastia juuri ennen lähtöä: mahdollisten koronarajoitusten selvittely sekä se pakkaaminen. Ja tietysti terveenä reissuun asti porskuttaminen ja kaikki peruskiireet ja stressit ja siivoukset ja mitä näitä nyt on mutta minä se ajattelen vain tätä näkyä:
Italia, kohta nähdään!