Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kun lapseni kehityskeskusteluun vein

Käykö teille koskaan niin, että muutatte ihan tavallisen tilanteen vahingossa melko kiusalliseksi koska yritätte käyttäytyä niin kuin luulette olevan sopivaa? Saatatte vaikkapa valehdella olevanne ystäviä jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa?

Jälkimmäiseen tarinaan voidaan palata vähän myöhemmin, nyt keskitytään siihen kuinka vastasin Ykkösen terveydenhoitotarkastuksessa esitietolomakkeeseen. Se saattoi mennä vähän huonosti.

Lomakkeessa kysyttiin kaikki perusasiat nimestä hetuun sekä terveydentilaan ja allergioihin. Nämä melkein vielä osasin, hetua lukuunottamatta. Kuka sen nyt muistaa. Sitten meni vaikeaksi, sillä The Lappu alkoi kysellä kauheasti meidän perheestä. Ollaanko me vanhemmat naimisissa, eronneita tai uudelleen naimisiin menneitä; miten me asutaan ja miten me eletään.

Kuinka monta kertaa päivässä syödään (entä viikonloppuisin?) ja mitä parannettavaa ruokavaliossamme on. Kuinka monta tuntia lapsi nukkuu (mistä mihin), paljonko on ruutuaikaa ja valvotko käyttöä, mitä harrastatte ja kuinka monta tuntia päivässä lapsi liikkuu. Huh.

Ymmärrettävästi jo ensimmäisten kysymysten jälkeen otsalleni alkoi nousta hikikarpaloita. Ymmärsin, että edessäni on perheemme syväanalyysi. Tässä se nyt on. Meidän perhettämme lopullisesti mittaava Lappu. Tähän tulee kulminoitumaan kaikki menneet seitsemän vuotta, kykymme toimittaa hyvää vanhemmuutta. Apuva.

Aloin vastata kysymyksiin rehellisesti, mutta sillä tavalla hyvät puolet esiin nostaen, siis valikoidun rehellisesti!

Alkoholia juomme kohtuudella, ruokajuomana! Syömme hienosti aika paljon kotiruokaa, mutta herkkuja voisi tietysti syödä vähän vähemmän,  hymiö perään. Vietämme kyllä juu mielestäni riittävästi aikaa yhdessä ja teemme silloin kaikenlaista.

”Mitä teette yhdessä perheenä?”

Tässä kohtaa alkaa mennä oudoksi. Listaan kaiken hyvän, jota teemme: ulkoilemme, urheilemme ja leikimme yhdessä. Sitten kerron että harrastamme käden töitä.

Käden töitä?

Mitä?

Siis…mitä?

Ok.

Siirryn seuraavaan kysymykseen vaikken vieläkään tiedä, mitä ne käden työt ovat. Nyt Lappu kysyy minulta, mitä kaikkea hyvää lapsessani on. Helppoa, ajattelen! Hänhän on mahtava! Kerron asiallisen tiiviisti lapseni hyviä ominaisuuksia, ja sitten Lapun voima iskee minuun taas. Jotenkin käteni muotoilee paperille lauseita, joita voisi kirjata kehityskeskustelun muistiinpanoihin.

Kerron Ykkösen olevan aktiivinen osa perhettämme.

Aktiivinen osa perhettämme? Mitä se tarkoittaa? Että hän osallistuu tiimityöskentelyyn, antaa rakentavaa palautetta ja tuo kehitysehdotuksia pöytään vai?

Voi jeesuksen pöksyt sentään. Kuinka sekaisin voi yksi Lappu ihmisen laittaa.

Siinä vaiheessa kun terkkari lukee innostuneena Ykköselle minun kirjoittamiani hyviä asioita ääneen ja pysähtyy hetkeksi miettimään, leijun ulos ruumiistani. Tiedän mitä on tulossa. Siirryn katonrajaan katselemaan huonoa versiointia Siskonpedin sketsistä, ja näen kuinka terkkari pelastaa tilanteen sanomalla Ykköselle että ”sitten sun äitisi kirjoitti tänne että olet…aktiivinen”.

Joo no se sun äitisi kirjoitti sinne kaikkea muutakin skeidaa, jota terkkari ei nyt vain ystävällisesti lue ääneen.

Huh huh. On se hyvä että tyttäreni on aktiivinen osa perhettämme, koska luulen että mun kannattaa nyt vähän passivoitua.

Kuvat Sanni Riihimäki

Itsekäs lahja on paras lahja

6 Permalink

Meidän Insinööri on ihan paras. Muutenkin, mutta myös ja erityisesti isänä.

Se herää joka aamu vähän ennen meitä muita. Talohuolet painaa tai ehkä vanhuus, samapa tuo, sen ansiosta saan valmiit kahvit eteeni.

Se pomppaa ylös nanosekunnissa kun lapsi kakoo yöllä ja jaksaa kantaa sen yhdellä rivakalla otteella vessaan oksentamaan.

Sillä on ilmiömäinen kyky huomata, milloin vauva / taapero / toope on tipahtamassa jostain vaarallisesta paikasta ja syöksyä alle.

Se jaksaa pelata ilmapallofutista vaikka tunnin.

Se on hyvä piirtämään ja muovailemaan sekä suorastaan lahjakas synttärikakkujen kanssa.

Se osaa ja jaksaa rauhoittua lasten kanssa ihan loputtomiin. Sen syliin on aina turvallista kömpiä ja jäädä itkemään.

Se on oikeasti se isä joka osaa korjata ja rakentaa ihan mitä vain.

Mitä näin siistille tyypille sitten antaisi lahjaksi? Muuta kuin päivän tontilla?

Onnekseen tämä upea isä on ihan upean naisen kanssa naimisissa, ja tuo nainen on mitä lahjakkain lahjojen hankkija! Lahjat ovat siis järjestään aivan timanttisia. Tiedä sitten mistä se johtuu, mutta Insinöörin saamat lahjat tuppaavat jostain ihmeen syystä lisäksi olemaan minullekin mieluisia.

Niin kuin nyt vaikka tämä hauska oranssi pipo, jonka ostin sille viime jouluna. Onpa hyvä tuuri että se sattui sopimaan mullekin!

Tai viime  synttäreiden reissu Kööpenhaminaan, jonne hän sai valita seuralaisen. Hirveän kiva että ajatteli minua!

Lahjoista kovin on ehkä kymmenen vuotta sitten ostettu mutterikahvipannu. Sen nerokkuus piilee siinä, ettei Insinööri vielä silloin juonut kahvia. Arvelin kuitenkin että tekninen laite saattaisi kiinnostella. Kuinka sattuukaan, tänä päivänä mutterimies todella keittää meille kummallekin joka aamu kahvit! Uskomattoman hyvä tuuri mulle!

Kova oli tämäkin.

Tänä isänpäivänä joku muisti Insinööriä taas ihan uskomattoman upealla lahjalla. Oli ostanut sille kaksi yötä Saimaan Holiday Clubissa. Kävipä säkä että sinne mahtuu nelihenkinen perhe, nyt voidaankin sitten kaikki lähteä kylpylöimään!

Mitäs upeita lahjoja teillä hommattiin äidille isille?

6 Permalink

Nalkutuksen teoriaa, osa I

2 No tags Permalink

Olemme insinöörin kanssa olleet yhdessä jo vuodesta 2006. Viimeistään avioliiton auvoisana aikana (since 2009) olen olemme hioneet nalkutuksen liki täydellisyyttä hipovaksi. Olen olemme siinä itse asiassa niinkin pitkällä, että siihen on löydetty monia eri vivahteita, jotka tavalliselta amatööriltä voivat helposti jäädä huomioimatta.

Tässä siis kokemattomammille nalkutuksen teoriaa, osa I: Nalkutuksen eri esiintymismuodot. 

Lähinalkutus: Välittömästi tapahtuva, suoraan nalkutettavalle henkilölle välitettävä viesti.
Käyttö: ”Sun sukat on taas lattialla.”

Etänalkutus: Nalkutuksen välittäminen esim. kännykällä kohteen ja nalkuttajan sijaitessa eri tilassa. Käyttö: ”Ai tulit just salilta? Salettiin jätit sukat taas lattialle!” (Huom: yleensä tässä nalkuttaja on oikeassa)

Etukäteisnalkutus: Nalkutus, joka pyrkii estämään nalkutuksen aiheuttavaa toimintaa. Sukua virtuaalinalkutukselle (ks. alla)
Käyttö: ”Et sitten jätä taas niitä sukkia lattialle.”
 
Virtuaalinalkutus:  Tekniseen laitteeseen, esim. kännykkään, ohjelmoitu nalkutusautomatiikka.
Käyttö: Kohteen puhelimeen asetettu hälytys ”muista nostaa sukat lattialta”

Jälkinalkutus: Nalkutus, jota käytetään vaikka tilanne on jo ohi.
Käyttö: ”Niin kuin silloin eilenkin kun jätit taas sukat lattialle.”

Välikäsinalkutus: Nalkutus, joka sanotaan muulle kuin kohteelle mutta niin että kohde on samassa tilassa.
Käyttö: ”Kato kun isiltä on taas jääny sukat lattialle.” (Huom: Erinomainen lapsen kanssa käytettäväksi)

Piilonalkutus: Nalkutus, joka on puettu jonkin muun, esim kohteliaisuuden muotoon.
Käyttö: ”Hei sullahan on nykyään tosi kivoja uusia vaatteita, niin kuin noi tossa lattialla olevat sukatkin!”

Peitenalkutus: Nalkutus, jonka tarkoituksena on peittää jotain nalkuttajan tekemää.
Käyttö: ”Sulla on noi sukatkin tossa lattialla taas, ja minä saan korjata” (Huom: samaan aikaan voi kätevästi kouraista omat rintaliivit myös pois lattialta)

Itsenalkutus: Nalkutuksen kehittynein muoto, jossa kohde nalkuttaa sisäisesti itse itselleen.
Käyttö: ”Parempi ottaa nää sukat pois lattialta ennen kuin tulee taas sanomista.” (Huom! esiintyy harvoin, vaatii vuosien ehdollistumista)

Sellaisia ohjeita tällä ensimmäisellä kerralla. Muistathan vielä, että nalkutus on välittämistä! Nalkuta vain rohkeasti!

Lähteet:
Mummi ja Ugi, jotka ovat olleet jo niin kauan naimisissa etteivät enää muista oikeaa hääpäiväänsä.

Lue myös:

2 No tags Permalink

Autoni, kaatopaikkani

16 No tags Permalink

Siivosin tuossa eräänä päivänä automme jalkatiloja. En ihan tiedä miksi. Ehkä siksi, että nolotti varoitella työkavereita kolmesta tyhjästä limupullosta ja muutamasta kepistä. Ehkä siksi, että jalkani osui taas johonkin muoviseen asiaan.

Ehkä siksi että tyttäreltäni loppui sukat kesken.

Sukat, kysyt? Miten sukat tähän liittyy?

Sitähän minäkin ihmettelen. Oikeastaan, auton siivous herätti minussa monta muutakin kysymystä.

Siivoukseni tulos oli seuraavanlainen:

Uudelleenrekonstruoitu kuva tilanteesta. Kuva sumennettu herkimpiä lukijoita ajatellen.

6 likaista sukkaa
3 Mäkkärin lelua (kaksi identtistä)
4 tyhjää mehupurkkia
7 tyhjää limupulloa
2 pilliä
3 muovista asiaa (pussia?)
1 tyhjä purkkapussi
25 kiveä (21 näistä rehellisesti sanottuna soraa)
3 keppiä
1,5 saippuakuplasäiliötä
1 akkari

Eikä siinä vielä kaikki. Nämä olivat niitä sattumalta kertynyttä skeidaa. Paljon pahempi tilanne on vielä metri taaempana, paikassa jossa on ihan luvan kanssa jätetty kamaa odottamaan sitä hetkeä kun joku vie ne jonnekin parempaan paikkaan.

Le Takakontti.

2 virveliä
2 vesikanisteria
3 sadeviittaa
2 mittaa
Joku pihatyökalujuttu
Muutama (noin 72) vanha talopiirustus
Joku raksajuttu
Just naitu – kyltti häistämme (naitiin tuossa kahdeksan vuotta sitten, mutta melko ”just” se näissä ruuhkissa on)
1 vanha modeemi
Kaksi raksalamppua
Pussillinen apteekkiin meneviä vanhoja lääkkeitä
Pussillinen ongelmajätteeseen menevää jotain
Tunnistamatonta roskaa
Ensiapulaukku (sitä tarvitaan jos etsii täältä jotain ja sohii kädellä muihin itemeihin)
Kattotelineet

Semmoista. Tämän aamun perusteella osaan myös kertoa että takakontista ei kuitenkaan löydy esim skrapaa, joka olisi voinut olla kivempi kuin paljas käteni tänä aamuna.

Sellainen sikolätti se, toinen kotimme. Ensin ajattelin että mitä helvettiä, miten meidän auto voi olla tässä kunnossa, mutta sitten tulin eteiseen ja muistin minkälaisessa perheessä asun.

Niin, täällä oli muuten eilen Freska kylässä. Jos ihmettelit miksi kuvassa on niin poikkeuksellisen siistiä.

16 No tags Permalink

Muutama yllättävä totuus lapsiperheestä

9 Permalink

Ajattelin jakaa kanssanne pari sellaista faktaa, jaettua salaisuutta, jotka empiirisen tutkimukseni mukaan ovat täyttä totta kaikissa lapsiperheissä.

  • Kiviä ei heitetä koskaan pois. Ei vaikka ne olisivat näennäisesti soraa. Katso tarkemmin – on siinä kiviä!
  • Sanni laulaa että mitähän hittoa.
  • Aikuiset eivät paina hissin nappuloita.
  • Jos menette hissiin ja sinä haiset siltä itseltään, voit pelastaa tilanteen katsomalla muita aikuisia sellaisella ”äh, voi näitä lapsia”- ilmeellä.
  • Lapsesi kertovat vielä joku päivä kaupan kassalla että meidän äiti pieraisi hississä.
  • ”Olisiko seksi sun mielestä ihan vastenmielinen ajatus?” on yllättävän romanttinen ja kuuma lause.
  • Aika usein vastaus on olisi, mutta aina kannattaa yrittää!
  • Jos haluat olla huomenna pois töistä, mutise vain iloisen yllättyneesti Me ollaan muuten oltu nyt aika pitkään terveinä!
  • Mikään ei ole nopeampi tapa saada itselle paha olo kuin kuulla lapsen suusta pahamaineinen lause ”Kerttu oksensi tänään päiväkodin eteiseen”.
  • On myös olemassa kolmikirjaiminen sana joka saa pääsi kutiamaan välittömästi.
  • Se vaatehuoneesta kirpparille kaivamasi ihan tosi hyväkuntoinen body on todellisuudessa bataattitahrainen ja saattaa sisältää reiän tai pari.
  • Tulet vielä jonain päivän unohtamaan jonkun lapsen jonnekin. Rajansa kaikella.
  • Jos vanhemmista toinen lähtee työmatkalle, toinen sairastuu yhtä aikaa jokaisen lapsen ja liikkuvan olennon kanssa kaikkien aikojen noroon samalla kun keittiön putket prakaavat.
  • Imurointi-sanan alkuperä on swahilia ja tarkoittaa kutsuu hiekkaa lattialle.
  • Ihana illallinen ravintolassa tarkoittaa neljän minuutin kauhomista, kahta minuuttia uhkailua, kiristystä ja lahjontaa ja lopulta 10×5 minuuttia Five minute hacks -videoita.
  • Luulen, että kaikki maailman muovit ovat itse asiassa lapsiperheistä peräisin. Sori siitä.
  • Saatat lähettää joku päivä kaikille vanhoille Sanna-nimisille asiakkaillesi tekstiviestin ”Kakka on”. Siri – ystävä vai vihollinen?

Pidätän oikeuden lisätä listaan myöhemmin erinäisiä totuuksia, koska aivoni eivät toimi enää tänään. Olen viettänyt liikaa aikaa piirtämällä omituisia hahmoja, ja se jos jokin hyvät ystäväni on raskasta hommaa.

 

9 Permalink

Hyvin suunniteltu on puoliksi turhaa

11 No tags Permalink

Olen perinyt isältäni suunnittelemisen jalon taidon. Siis ihan ultrahypermonimutkaisten suunnitelmien tekemisen taidon. Siihen liittyy yleensä paljon logistiikkaa ja erilaisia paikkojen kutsumista pisteiksi.

Tyypillisimmin nämä suunnitelmat syntyvät myöhään illalla ja niiden luomiseen liittyy monen monta puhelua. Niihin saattaa helpostikin myös liittyä ihan vaikka sellaisia melko tuntemattomiakin ihmisiä.

Poimitte sen venemekaanikko Jesperin teidän autolla pisteestä A, jätätte veneelle auton ja lähdette sitten mun autolla pisteeseen B. Matti ajaa teidän auton pisteeseen C, te otatte junan ja tavataan sitten kaikki pisteessä D klo 18.37 niin ehditään seitsemän lauttaan. 

Olen saattanut kerran tälläisen suunnitelman seurauksena viettää aika monta tuntia yksin Turun linja-autoasemalla. 9-vuotiaana.

No mutta.

Joskus käy kuitenkin niin että nämä hienot suunnitelmat tippuvat kuin itsestään käteen.

Ostimme jokin aika sitten lastensängyn uuteen kotiin. Sänky ei nykyiseen kotiin mahdu, joten aioimme tuoda sen Lahteen Insinöörin vanhemmille säilöön. Ainoa ongelma oli se, ettei sänky mahdu meidän autoon muuten kuin takapenkki käännettynä, eli tyhjänä tyypeistä. Kenenkään ei ole oikein tehnyt mieli ajella muuten vain Lahteen ja takaisin, joten siinä se on sitten olkkarin seinää vasten nojaillut nyt hyvän tovin.

Perjantaina Insinöörin vanhemmat tulivat tontille nostamaan maljan Insinöörin synttäreiden kunniaksi.

Päässäni välähti – suuret suunnitelmat naksahtivat kuin itsestään paikoilleen.

Hei mitä jos te ottaisitte lapset kyytiinne istuimineen ja veisitte ne Lahteen? Me voitaisiin juhlia täällä synttäreitä ja tulla sitten huomenna sen sängyn kanssa perässä, saataisiin se vihdoinkin sinne tuotua? No tietysti, hyvä idea!

Miten nautinnollista ratkaista tämä! Ainakin kolme kärpästä yhdellä iskulla: treffi-ilta, lapsille Mukkila-aikaa ja sänky vihdoin oikeaan paikkaansa.

Kaikki meni ihan suunnitelman mukaan, tietysti. Käytiin syömässä, lapset lähti onneissaan Mukkilaan ja me kotiin katsomaan Vain Elämäätä. Juotiin olutta, syötiin karkkia ja nukuttiin pitkään seuraavana aamuna. Käytiin salilla yhdessä, käväistiin tontilla ja mentiin sushin kautta vähän vielä kaupoille (siis Giganttiin vertailemaan lamppujen kelvineitä).

Iltaa vasten ajeltiin Lahteen. Torkahdin etupenkille, niin kuin aina. Heräsin vallan tokkurassa melkein perillä. Ajaminen se on aina niin rankkaa.

Ei oo totta, Insinööri parahti, kun noustiin oikeasta liittymästä ylös. Tiedätkö mitä me unohdettiin? Mietin äkkiä läpi. Huomisten synttärijuhlien lahja on mukana, lapsille vaihtovaatteet ja meille yökamat. Mitäs nyt?

Katso takapenkille, Insinööri vinkkasi. Katsoin. Ei siellä mitään näkynyt. Tyhjä penkki vain.

ILMAN SITÄ SAATANAN SÄNKYÄ.

Siellä se nyt sitten nojailee olkkarin seinää vasten. Pisteessä A.

11 No tags Permalink

Lapsentahtinen siivous

5 Permalink

Lapsentahtisesta imetyksestä ja ruokailusta tiedetään jo paljon, mutta oletko kuullut että myös siivouskasvatusta voi tehdä lapsentahtisesti? Kyllä vain! Tällä lempeällä kasvatusmetodilla saat kuin huomaamatta luotua innokkaita kodin siivoajia.

Menetelmä on varsin helppo, kunhan kiinnität huomion muutamaan perussääntöön. Alla kymmenen vinkkiä lapsentahtiseen siivoukseen.

1. Aloita nuorena! Lapsi tietää itse, milloin hän on valmis siirtymään siivoamaan, mutta usein jopa viisitoistavuotias voi osoittaa kiinnostusta lapsentahtiseen siivoukseen.

2. Huomaa herkkyyskaudet. Kun lapsi sanoo ”voinko moppioida lattian”, tartu siihen. Silloin siivotaan, vaikka se olisikin vuoden ainoa krapulapäiväsi.

3. Anna lapsen tehdä juuri sitä mitä haluaa. Lattiat voi ihan hyvin pestä ikkunanpesuaineella.

4. Hyväksy pieni sotku. Mitä siitä, jos siivouksen päätteeksi löydät lattialta litran saippuvaahtoa ja lakanat tiskikoneesta. Ainakin lapsi siivosi!

5. Kannusta oikeaa käytöstä. Sujauta lapsen suuhun karkki noin kymmenen minuutin välein.

6. Hyödynnä lapsen luontaisia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Tyypillisesti parhaimpia tehtäviä lapselle on kaikki mihin liittyy välineistöä, suihkuttelua tai liikkumista.

Terkkuja Hakolalle: nyt on pöyhitty.

7. Ole kärsivällinen ja salli tauot. Lapselle voi olla hyvinkin tärkeää tutkia välillä pyöräilykarttaa.

8. Anna lapsen määrätä siivouksen kesto. Terve lapsi tietää kyllä, milloin riittää. Lapsi ei voi siivota liikaa.

9. Maksa lapselle siivouksen päätteeksi. On hyvä oppia, ettei tylsiä asioita tehdä ilman palkkaa. Opeta lapsi myös neuvottelemaan.

10. Älä pakota. On hyvä tiedostaa, ettei siivous onnistu kaikilta lapsilta heti, joskus myös aikuisilla on tässä vaikeuksia. Silloin voit hyvin freskatoida siivouksenne.

HUOM: ohjeet ovat sovellettavissa myös aikuisiin miehiin. Vaihda tällöin kohdan 5 kannustuskarkin tilalle pieni tissin vilautus.

5 Permalink

Viisi koulun aloittavaa äitiä

Koulun alkuun voi suhtautua monella tavalla. Tunnistatko itsesi?

Some-äiti

Some-äiti rakentaa draaman kaarta hyvissä ajoin. Keväällä hän laittaa Facebookiin kuvan lapsestaan kevätjuhlissa, kertoen että tässä sitä on yhden aikakauden loppu, end of an era. #Enkkutekstit on aina hienoja. Elokuussa on vuorossa ikoninen reppukuva, jossa äiti takaapäin katselee lapsensa itsenäistä matkaa ja toivottaa pienelle keveitä askelia. Sydän <3.

Koulun alettua Some-äiti laittaa lapselleen hassuja emojeja pitkin päivää, kunnes Wilman ilmoitus pärähtää suoraan älykelloon. Opettaja pyytää vähentämään yhteydenpitoa ettei lapsi roikkuisi jatkuvasti kännykässä.

”Jos voisit edes yhtenä päivänä laittaa tän päälle, pliis!”, äiti yrittää lempeästi GoPro kädessään, mutta on tyydyttävä siihen mitä saa: kuva hänen omasta heijastuksestaan pihan lätäköissä, blogikirjoituksensa tästä valtavasta tunteiden kirjosta.

Syksyllä hän voi jo varmasti opettaa lapselle kuinka Snäppi toimii, saadaan sitten vähän tehokkaammin fiidiä jaettavaksi. Mutta Jodeliin sitten vasta kolmannella, rajoja on vedettävä!

Itkijä-äiti

”Voi että miten mun pieni vauva nyt voi olla näin iso!” Itkijä parahtaa ripsarit sieraimissaan, kun lapsi astelee ensimmäistä kertaa koulun ovista sisään – tutustumiskäynnillä toukokuussa. Äidin saa itkemään pienimmätkin ajan kulumiseen liittyvät vihjeet. Pieneksi jääneet tarhatossut ovat aivan liikaa. Iltaisin äiti tuijottaa pienokaisensa jaloista tehtyä kipsivedosta ja huokailee miehelle, kuinka se ihan vähän aikaa sitten vasta tuossa söi tissiä ja sanoi ”iti”.  Samaa voi hyvin päivitellä lapsen koulukavereiden edessä.

Ensimmäinen koulupäivä on äidille tiukka rasti. Lapsi on kovasti pyytänyt, ettei hän itkisi (miten iso se jo onkaan kun osaa näin pyytää!), mutta minkäs sille voi. Pelkkä repun vilahdus saa äidin parkumaan paksuja räkäkyyneleitä. Tilaisuuden loppuessa muut vanhemmat kysyvät, pitääkö paikalle soittaa kenties ambulanssi. Vastahakoisesti äiti päästää oven pitkästä kahvasta irti ja nyyhkii koko matkan kotiin.

Lokakuun puolivälissä koulun henkilökunta alkaa ystävällisesti vihjailla, ettei lasta ehkä enää tarvitse saattaa luokkaan asti.

Pakka levällään – äiti

”Onko jollain tietoa mihin aikaan koulut alkaa torstaina?” huutelee Pakkis Facebookissa iltauutisten aikaan. Mitään ei ole valmiina; ei reppua, ei bussikorttia, ei kynän puolikastakaan. Viime kevään kurahanskat lojuvat myttynä kenkäkorissa. Lapsi kyllä taisi puhua iltapalalla jotain siitä ekasta päivästä, mutta kuka nyt niitä niin tarkkaan kuuntelee.

Some-äiti laikkaa Pakkiksen päivitystä juuri nyt ja kommentoi että ”9.30, etkö kattonu mun Insta-storya?” Seuraavana aamuna Pakkis tuo lapsensa väärälle pihalle juuri kun kello lyö puoli ja ihmettelee, miten koulupäivä voi loppua jo yhdeltä. Mihin lapsen on silloin muka tarkoitus mennä?

Illalla lapsi pyytää äidiltään mitä kohteliaimmin, voisiko huomenna saada vaikka aamiaista kotona ennen kuin kouluun viedään yöppäreissä.

Hikariäiti

Tällä mutsilla (ja ehkä hänen lapsellaankin) on jo kesäkuun alussa reppu hommattuna, lyikkärit teroitettuna, nimikoidut vaatteet silitettynä ja Wilma-tunnukset tiskin alta hankittuna. Hän tuntee ihmisiä, katsos. Hän on valmis, on ollut jo vuosia. Ensimmäisten viikkojen aikana äiti tekee lapsensa kanssa kaikki kotitehtävät tunnollisesti, tuuppaa reissuvihon täyteen kauniilla käsialalla kirjoitettuja viestejä ja kontaktoi kaiken koulukavereiden vanhemmista Aapiseen ja Tuhattaituriin. Eikä muuten tule yhden yhtä suonikohjua niiden kirjojen kansiin.

”Kaikkihan tietää että tähän hommaan käytetään vain ja ainoastaan kirjastomuovia!”, hän tuhahtaa sormensa kiinni liimanneelle Pakkikselle samalla kun valmistelee ensi viikolle sovittuja tapaamisiaan musiikin opettajan, keittäjän ja Ranskan kerhon open kanssa. Kerhoa ei ole toki vielä ehditty perustamaan (se saamarin vanhempaintoimikunta on niiiiiin hidas), mutta hänellä on vetäjä jo valmiina.

Aktiiviäiti

Vanhempaintoimikunta tiedottaa: Kohta se koulu alkaa! Lumi on jo melkein sulanut!

Aktiiviäiti on jo neljättä vuotta vanhempaintoimikunnan puheenjohtajana, olkoonkin että hänen vanhin lapsensa on vasta viisi. Hän käyttää vapaailtansa kevättalkoiden järjestämiseen ja mokkapalareseptin hiomiseen, sillä hei, tässähän on meidän lapsista kyse. Aktiiviäiti odottaa ensimmäisenä koulupäivänä Itkijää ja Pakkista jo parkkipaikalla, sillä hän haluaa olla heti ensimmäisenä toivottamassa lämpimästi tervetulleeksi toimintaan mukaan. Tule vain tähän tutustumaan vanhempaintoimikuntaan, tässä olisi keksejä ja lämmintä mehua jos maistuu – vanhempaintoimikunta tarjoaa! 

Aktiiviäiti rakastaa arpoja, värikkäitä tiedotelappusia ja hikariäidin tavoin kontaktimuovia. Hikariäidin kanssa tosin on silloin tällöin pientä kitkaa – hän kun ajaa vanhempaintoimikunnan budjettiin kovalla tahdollaan ranskan kielen kerhoa, vaikka aktiiviäiti niin toivoisi että koululle saataisiin joskus, edes joskus, se perheen yhteinen taidepaja järjestettyä.

Vessapaperirullan hylsyjäkin olisi jo IKEA-kassillinen kotona odottamassa.

 

Kirjoittaja on tuore koululaisen äiti ja tunnistaa itsensä ainakin neljästä hahmosta.

 

 

Uusi pakohuonepeli tulossa!

Ystävämme ovat perustaneet uuden escape roomin, pakohuonepelin, Turkuun. En ole vielä käynyt sitä kokeilemassa mutta ystävieni huumorintajun ja älyn tuntien lafkan ensimmäinen huone Creepy Circus on varmasti nimensä mukainen. Käykää te kokeilemassa!

Odotan raporttia karmaisevista tehtävistä ja älyvapaasta logiikasta.

Tästä innostuneena olen kuitenkin kehittänyt tänne Helsinkiin oman pelin! Loin täysin uudenlaisen konseptin, hieman tarkemmalle asiakasryhmälle. Aion avata ensi syksynä vanhemmuuden pakohuonepelin.

Konseptini on hieman erilainen kuin nyt markkinoilla olevat pakohuoneet.

Ensinnäkin, peli pelataan aina omassa asunnossa. Kyllä, sinun kotisi on sinun oma pakohuoneesi. Toisekseen, peli on suunniteltu vain pienten lasten vanhemmille. Perheessä olisi hyvä olla kaksi alle kolmevuotiasta lasta, mutta tapauksesta riippuen kaikki täysi-ikäisiin asti lasketaan.

Huoneeseen voi mennä yksin, mutta suosittelemme suorittamaan tehtävänä parina. Ulos pääseminen on kahdestaan paljon hauskempaa!

Normaalista pelistä poiketen tähän pakohuoneeseen liittyy ns. eläviä näyttelijöitä, hahmoja jotka vaikeuttavat pelin kulkua. Annetut tehtävät ovat myös paljon vähemmän harkittuja tai ennalta määrättyjä.

Pelin aikana saatat kohdata mutkikkaita pähkinöitä, kuten missä helvetissä mun avaimet taas on, onko joku leikkinyt mun lompakolla ja mihin kaksivuotias voisi piilottaa korvakorut (vinkki: katso aina pesukoneeseen!).

Huoneissa tarvitaan usein myös matemaattisia taitoja kun pelaavat laskevat minuutteja joiden jälkeen ei enää ehdi teatterin näytökseen tai kuinka monta alkoholiannosta kehtaa juoda ennen paluuta.

Uutta pelissäni on hajuhaasteet. Pelaajan on ehkä selvitettävä, mistä hentoinen kakan tuoksu leijailee. Muistathan, että haju saattaa tulla myös sinusta!

Merkittävässä osassa peliä onkin tosiasiassa oman ulkomuodon varmistaminen. Ei ole lainkaan tavatonta, että huoneesta päästään lopulta ulos, mutta pelaaja huomaa myöhemmin laittaneensa vain toiseen silmään ripsiväriä.

Kiusallista.

Jossain kohtaa hahmot saattavat heittäytyä täysin omituisiksi. Minun täytyy varoittaa, että jopa mustelmia voi tästä seurata. Yllättävän moni pelaaja raportoi hahmojen roikkuneen puntissa, purreen kättä tai heittäneen huulipunalla.

Osa hahmoista on jopa torpedoinut mahdollisen voiton oksentamalla viime metreillä kilpailijoiden päälle.

Yhteistä nyt markkinoilta löytyville peleille on se, että aikaa poistumiselle on varattu 60 minuuttia, ja jos käytävä ei sen jälkeen oven takana näy, kilpailija puhkeaa todennäköisesti holtittomiin pettymyksen kyyneliin.

Voittajat taas jakavat Facebookissa voitonriemuisen kuvan, ”we made it out!”

Peli kulkee alustavasti nimellä Crappy Circus. Varauksia otetaan vastaan heinäkuusta alkaen!