Selaa katekorioitaLuetuimmat

Rakkaalla työkaverillani on kotona juuri siinä iässä oleva rakkauspakkaus. Jossain kohtaa pimenevää syksyä uhmakilsat alkoivat jo näkyä kasvoilla kunnes eräänä aamuna hän pyysi meiltä muilta apua. Kysyi voipuneena mitä tälle uhmalle oikein voi tehdä?

Annoin empaattisimman katseeni ja kerroin joka ikisen vinkin, jotka suinkin muistin. Ne olivat nämä:

Elämme hieman epätasa-arvoisessa maailmassa, erityisesti mitä tulee vanhemmuuteen. Varmaan jokainen meistä äideistä on saanut selitellä joskus että meillä se mieskin hoitaa lapsia tai että joo, mä olen nyt baarissa vaikka mulla onkin pieniä lapsia.

Miehet ei saa ihan vastaavaa kohtelua. Miehen töihin paluuta ei kummastella, eikä matkustelusta huomautella, jos lapsi on vielä alle vuoden ikäinen.

”Noooo mikäs se sinun nimesi on?” 
”Veikö kissa kielen?” 
”Vähän vissiin ujostuttaa” 
”Sanopas nyt reippaasti”
”Kyllä minä tiedän mikä hänen nimensä on,
haluan että hän itse kertoo sen vielä minulle” 
 
Ujous on sosiaalisuutta painottavassa maailmassa kauhea taakka, erityisesti lapselle.