Parhaat kesämuistot syntyy ilmaiseksi (sanoi hyväosainen, joka ei pahemmasta tiedä)

Mulla on ollu tänä(kin) kesän lievä pakkomielle ”tehdä kaikenlaista kivaa perheenä”. Listalla oli huvipuistoja, mökkeilyjä, kaupunkiretki jonnekin (mieluiten junalla!), eväsretkiä kivoihin paikkoihin ja paljon uimista. Sellaista että kesä tuntuisi kesältä, eikä vain joltain pitkältä vapaalta.

Tämä paljolti siksi että minun tylsistyvä mieleni saisi jotain jännää tekemistä ja odotettavaa  mutta myönnän että taustalla on myös jonkinnäköinen tarve tarjota lapsille niitä sellaisia klassisia kesämuistoja, joita voivat sitten omille lapsilleen kertoa edelleen.

Sitten olenkin ollut aika raskaana, pihalla onkin ollut aika paljon hommaa, sää välillä vähän epäsuotuisa ja anakondatkin on jumalauta karanneet. On jäänyt väliin saarimökkeilyt, uimarannat ja Särkänniemeilyt. Olen itse hajoillut välilllä vähän tähän kotona oloon ja tyhmästi stressannut siitä että lapsetkin joutuvat raukat vaan luuhaamaan täällä äitinsä seurana päivästä toiseen kotona.

Jotenkin erityisesti se väliin jäänyt Särkänniemi söi minua. Olin ehtinyt tehdä siitä päässäni sellaisen kesän kohokohdan, että sitten me oltiin siellä Särkänniemessä koko porukka! Vaikka meillä oli ihan sairaan kiva päivä Tampereella silti (kiitos vielä kerran ihana Maiju, sori kun en ihan naapurin muija -tasoa pysty olla!), päätin lasten puolesta että hekin ovat tosi pettyneitä kun suuri ja suunniteltu Tampereen keikka ei ihan aiotusti onnistunut.

Todellisuudessahan lasten pettymys kesti sen noin kolmetoista sekuntia. Isoimpia kiksejä ja taatusti tärkeämpiä muistoja ne ovat kerryttäneet ihan täällä kotiseudulla.

Kakkosen ensimmäinen Helsinki Cup ja ensimmäiset pelit koskaan, yksi vieläpä maalivahtina torjuttuine laukauksineen; Ykkösen kahdenkeskinen imetysvaateshoppailureissu äidin kanssa; lasten yhteinen nakuhyppely trampalla kesken kaatosateen, omalla pihalla saunasta viilentyen; spontaani leffailta yhtenä tiistaina; myöhäisillan retki lähirantaan märkäpuvut päällä, kylmään veteen kastautuen.

Eilen istuin siinä saunan terassilla ja kuuntelin sitä trampalta kaikuvaa iloista kiljumista. Mietin, että ei ne kyllä varmaan edes huomanneet sitä puuttuvaa Särkkää, mutta tämän ne kyllä tulee muistamaan. Kuinka me huudeltiin sieltä naked areastamme käsin että tulkaa jo takaisin lämmittelemään ja ne huuteli takaisin että Eikä tulla! tietäen hyvin ettei me voida nakuina sentään niitä pihan poikki lähteä noutamaan.

Siinä hetkessä sitä olisi voinut olla todella ylimielinen ääliö ja ajatella että kyllä ne parhaat ilot elämässä ovat kuulkaa ilmaisia. Että ei tässä mitään Särkänniemeä tarvita kun vaan ollaan yhdessä. En ajatellut, koska mikään ei ole koskaan ilmaista ja kesä on siitä vankka todiste.

Tämä näennäisesti melko virikkeetön kesälomammekin on jo muutamassa viikossa ollut hirveä rahasyöppö. Jokaiseen asiaan menee päivittäin rahaa enemmän kuin normaaliarjessa, puhumattakaan näistä retkipäivistä. Lämpimiä ruokia koko perheelle pitää nykäistä enemmän, huvipuistot maksaisi sen parisataa per kerta, shoppailu aina liikaa vaikka mitään ei muka ostaisi, huominen Heureka yhden lapsen kanssa melkein neljäkymppiä (plus ruoat päälle), yksi leffakäynti helposti kuusikymppiä herkkuineen ja ihan vaikka se futiskin harrastuksena satoja euroja vuodessa.

Puhumattakaan siitä miten monta gaziljoonaa pitää upottaa että ylipäänsä voi asua Helsingissä ja olla oma piha, tramppa, sauna. Tai että voisi vaikka lähteä äkkilähdöllä lämpöä hakemaan niin kuin iltapäivälehdet ovat tänään meitä kaikkia kehottaneet.

Päälle kesäkuun leirit, uudet kesävaatteet ja -kengät (mitä ovat nämä pitkät lapset meillä joille ei ollutkaan kaapissa mitään?), aurinkorasvat, neljän euron jäätelöpallot, bussiliput, eväsmansikat ja hemmetti noi pyörätkin on just nyt jäämässä pieneksi, pärjäisitkö vielä hetken tuolla?

Ilmaista on vain puistolounaat ja kirjasto ja niillä ei kyllä koko kesää painella.

Tämmöisenä superhyvätuloisena kermaperseenä (ja silti kesän menoja päivittäin miettivänä) minua kirpaisee joka kerta kun  näen Facebookin feedissä uuden päivityksen Apuna Ry avustus -ryhmästä. Siellä toiset perheet ovat saman kesäongelman äärellä mutta aivan eri mittaluokassa. Taas on yhdellä perheellä Kela-tuet myöhässä ja toisella yllättävä kustannus upottanut koko pelin, joku kaipaa pientä avustusta että saisi lapset edes kerran jätskille ja toisella on ihan toden teolla ruoka loppumassa kaapissa.

Jokaisen tarinan perässä on onneksi useita kommentteja, joissa kerrotaan perheelle olevan hieman jätskirahaa tulossa, lahjakortti ruokakauppaan postissa tai yhden HopLop synttärivieraan arvoinen rahalahjoitus yhdistyksen tilillä. Usein osallistun itsekin pienellä summalla, sillä tiedän että tämä ryhmä on monelle viimeinen oljenkorsi tai valtavan onnen lähde. Että voi lapselle tarjota vihdoin ne synttärit, jotka jäivät joulun takia talvella pitämättä, ryhmän avulla.

Suomessa yli kymmenen prosenttia lapsiperheistä on köyhiä, reilusti toistasataa tuhatta lasta sinnittelee arjessaan. Moni järjestö tukee näitä perheitä systemaattisesti (kuten Pelastakaa lapset) ja onhan meillä Suomessa sosiaaliturva, juu. Mutta aina ei ehdi tai voi systeemi auttaa. Tulee lomakausia, yllättäviä menoja ja ihan vain rehellisesti toive saada joskus jotain muutakin elämään kuin arjesta selviytymistä. Käyntejä HopLopissa tai Lintsillä.

Elämässä kiinni pitäviä ruoka-apuja ja toisaalta pienten hetkien iloja tarjoaa juuri tämä muutaman naisen perustama ja vapaaehtoisvoimin pyörivä järjestö Apuna Ry. Apuna yksinkertaisesti tuo apua tarvitsevien perheiden tarinan näkyväksi Facebook-ryhmässään ja tarjoaa helpon tavan auttaa juuri sitä perhettä.

Jokainen perhe tarvitsee mahdollisuuden lomailla välillä ja saada arjestaan pientä breikkiä. Jos sinulta irtoaisi pientä apua, voit liittyä Apuna Ry avustus FB-ryhmään ja auttaa juuri tiettyä perhettä tai sitten laittaa vaikkapa suoraan rahaa yhdistyksen harkinnan mukaan käytettäväksi Mobile Paylla antamalla vastaanottajan numeroksi 16690. 

On tosi surullista, että Suomessa joudutaan menemään näin vahvasti yksilöiden väliseen apuun kun systeemi ei saa pidettyä perheiden nenää pinnalla, mutta samalla olen tosi iloinen että näitä tahoja löytyy ja erityisesti ihmisiä jotka jaksavat näitä pyörittää. Apuna on ollut mulle sopiva tapa auttaa, toinen ihana on ruoka-apua tarjoava Venner. Suuresti ihailen myös Karkkipurkin Annikan kaltaisia perheitä, jotka jaksavat toimia päivystävänä sijaisperheenä, lue tästä tosi hyvä juttu siitä.

Tuleeko vielä muita hyviä vinkkejä, joissa voi matalalla kynnyksellä auttaa muita perheitä?

15 Kommentit

  • Heli

    Oma lempparini on Hope ry, joka monelle onkin tuttu! Hope ottaa siis vastaan tavara- ja rahalahjoituksia, lahjakortteja yms. Suurimmaksi osaksi toiminnan perustana on kerätä ja antaa eteenpäin käytettyjä (ja tottakai myös uusia) lasten- ja nuorten vaatteita, leluja, pelejä, tarvikkeita, harrastusvälineitä yms. Usein myös äitiys- ja imetysvaatteet tulevat tarpeeseen, ja kaupungista riippuen myös aikuisten vaatteet, astiat, kodintavarat, lakanat, verhot jne. Ja tiloista riippuen isommat jutut (rattaat, pinnasängyt jne), ja niistä kannattaa aina kysyä, joskus saattaa olla suoraan tiedossa esim pinnasänkyä tarvitseva perhe jolloin säilytystilaa ei edes tarvita. Oman kokemukseni mukaan suurin tarve on isompien lasten (kouluikäisten ja teinien) vaatteilla, kaikenikäisten alusvaatteilla ja kurahousuilla jne.

    Oma sidonnaisuuteni on se, että joitakin vuosia sitten toimin jonkin aikaa hopen vapaaehtoisena. Silloin kyllä liikutti nähdä se lasten riemu, kun he saivat esim valita yhden lelun lahjoitushyllystä ja varsinkin se vanhempien liikutus, kun he tulivat ensimmäistä kertaa hopen asiakashaastatteluun, ja saivatkin lopulta apua: lapsille talvihaalarit, yhdelle uuden lelun synttärilahjaksi tai tukea lapsen harrastusmaksuihin. Moni liikuttui kyyneliin asti.

    Tuosta Apuna-ryhmästä en ollutkaan kuullut, täytyykin liittyä! Tykkään just tällaisesta matalan kynnyksen avustamisesta!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hope on tosi hyvä myös! Miten ihanaa että olet ollut myös vapaaehtoisena <3

  • Asikaine

    Olit ihan omaa luokkaasi! <3

    Ja kiitos, tämä on tärkeä muistutus kaikille, osallistun heti käräykseen! (onneksi voi tehdä muutenkin kuin mobilepayllä, terveisin atk:n vastavoima!)

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Hahaha sinä senkin vastavoima 😀 Siksi oon sulle velkaa sen vikan lounaan!!

  • ev

    Todella tärkeä nosto! Eniten surkeissa kesäkeleissä harmittaa aina vähäosaiset lapset, kun sää on kurja, niin se korostaa vielä enemmän sitä, ettei ilmaista tekemistä juuri ole. Ja eriarvoisuus niihin joilla on mahis lähteä etelään, hoploppiin tms. kasvaa entisestään. Sateella tekemisen keksiminen on kallista, piste. Kuten hyvin toit esille, niin ” hyväosaisen ilmaiset tekemiset ” on ihan eri sfäärissä, koska lähtökohtana on jo, että voidaan mennä vaikka retkelle autolla tai on rahaa bussiin, että pääsee edes leffaan saati leffalippuun tai oman pihan trampalle jne.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No se on just näin. Mietin eilen että voisin ostaa jollekin perheelle lahjoituksena sen HopLopin kesäpassin jos niitä vielä myydään. Se olisi koko kesän kestävä ilo.

  • Petra

    Tärkeä aihe! Kiitos kun kirjoitat tästä ja minä niin toivon, että kirjoituksesi tavoittaa monta lukijaa.

    Olen miettinyt pitkään, kuinka haluaisin kertoa siitä, millaista elämä köyhän lapsiperheen äitinä on. Aina se ajatus päätyy kuitenkin siihen, että ”Meillä ei kuitenkaan niin vaikeaa ole kuin monella muulla, aina meillä on ruokaa kaapissa.” Se on totta. Sitä on siellä sen ansiosta, että minä joka kuu jaksan naputella toimeentulotukihakemuksen Kelaan kymmenine liitteineen, jaksan pitää kirjaa siitä mikä lasku täytyy maksaa milloinkin, siirrän pennosia tililtä toiselle hätävararahastoon jne. Ja juuri niin kuin sinäkin osaat kuvitella, se on välillä ihan tosi tylsää ja erityisesti näin loma-aikana syö energiaa ja iloa. Mikä houkutus olisi tuhlata vähän enemmän johonkin ”turhaan”, kun miehen lomarahat tipahtaa tilille, mutta ei voi, koska ne on tuloa ja ensi kuussa ei toimeentulotukea niiden takia tilille tule, mutta vuokra täytyy maksaa.

    Meidän perheellä valoa jo vähän näkyy tunnelin päässä. Toivon mukaan jo ensi kesänä loma-aika ei aiheuta ahdistusta vaan voidaan tehdä jotain ihanaa yhdessä :). (Minun olisi tarkoitus valmistua korkeakoulusta vuoden lopussa ja toivon mukaan pääsen töihin ja alan saada palkkaa. Nyt en ole töitä pystynyt opiskelun ohessa tekemään, koska vuorokaudessa on tunteja 24 ja minulla lapsia 3.)

    Köyhyys on tosi iso häpeä. Vaikka itse tiedän, että minun köyhyyteni ei johdu siitä, ettenkö olisi yrittänyt ja tehnyt töitä, en uskalla juurikaan puhua siitä ääneen. Tiedän, että avun pyytäminen voi olla todella vaikeaa ja siksi on erityisen tärkeää, että ihmiset jotka sitä uskaltavat pyytää, saisivat sitä. On upeaa, että on olemassa näitä järjestöjä, joiden kautta pystyy auttamaan.

    Auttakaa siis te, ketkä voitte! Minäkin autan sitten kun pystyn 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos Petra kun kerroit teidän tarinasta <3 ja ihanaa että valoa jo näkyy! Toi on tosi kuormittavaa että joutuu jatkuvasti miettimään rahaa, laskea minkä laskun voi milloinkin laskea ja pohtia miten kustannukset jakaa. Se alkaa näkyä sitten kaikessa muussa kun aina ekana on mielessä raha.

      Toivon teille ihanaa lomaa ja erityisesti hyvää ja kivaa duunia sulle! 🙂

  • reissuilona

    Tosi tärkeä postaus. Myös evankelisluterilaiset seurakunnat ihan koko maassa tukee vähävaraisia perheitä tiukoissa tilanteissa. Diakoniatyössä ei koskaan kysytä kirkon jäsenyyttä ja apua saa laidasta laitaan: esim. apua erääntyvän laskun maksuun, lahjakortin ruokakauppaan, ainakin Helsingissä myös Linnanmäen rannekkeita. Joulun aikaan monet seurakunnat on mukana joulupuukeräyksessä, jossa voi poimia kuusesta (esim. kirkon eteisestä tai kauppakeskuksesta) yhden tietyn lapsen tai nuoren lahjatoiveen ja toteuttaa sen, diakoniatyöntekijät sitten hoitavat lahjan perille. Kirkon diakonialla on myös verkkopohjainen Kotimaanapu-sivusto, jolla joukkorahoituksen hengessä voi auttaa yksittäisiä ihmisiä ja perheitä esimerkiksi lapsen harrastusmaksuissa tai talvivaatehankinnoissa, sivusto löytyy täältä: https://kotimaanapu.fi/
    Diakoniatyölle voi myös tarjota tavaralahjoituksia, esim. ehjiä lastenvaunuja tai talvivaatteita ja he sitten ottavat vastaan ja toimittavat eteenpäin, mikäli tiedossa on perhe, joka kyseisiä tavaroita tarvitsee.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      tämä seurakuntien nosto oli tosi hyvä vinkki, moni on tästä kertonut Instan puolella! Kiitos kun vinkkasit!

  • Mimosa

    Itse kuulun FB-ryhmään nimeltä Autetaan kun voidaan (eli AKV) joka on aika samantyyppinen kuin tuo Apuna ry. Nettisivutkin on, oiskohan osoite http://www.autetaankunvoidaan.fi

    Kiitos tästä postauksesta, t o d e l l a tärkeä aihe!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Joo hei tämäkin on hyvä! Sitten on esim. apua vähävaraisille pääkaupunkiseudulle FB ryhmä.

  • Kerttu

    Mainio juttu!

    Jos ei ole ylimääräistä rahaa MUTTA jos on kuukaudessa muutama ylimääräinen tunti, niin ainakin Helsingin lastensuojelu kouluttaa vapaaehtoisia tukihenkilöitä, jotka treffaavat tuettaviaan 1-2 krt/kk 80 euron kuukausibudjetilla.

    Olen toiminut reilu kolme vuotta tukihenkilönä. Perhe on syrjäytynyt ja köyhä, he saavat kyllä rahallista tukea sossusta, mutta tämä lapsi tarvitsee eritoten just sen tyypin, joka vie hänet Lintsille, leffaan, jätskille yms. Viime treffien jälkeen totesin, että leffaa merkityksellisempi juttu oli se, että opetin pyöräreitin Selloon. Äidillä ei olisi ollut siihen voimavaroja. Nyt lapsi osaa polkea sinne itse ja se on valtavan iso juttu!

    Tarve tukareille on tosi suuri, erityisesti miehiä kaivataan! Täältä voi lukea lisää: https://www.hel.fi/sote/toimipisteet-fi/aakkosittain/tukihenkilo/tukihenkiloksi

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No tämä on toinen ihana apu, jos vaan sellaseen omat voimavarat riittää niin ihan mahtavaa! Kiva kun tulit vinkkaamaan!

  • Grey noise

    Mun tyttären vanhat vaatteet ja harrastusvälineet menevät pääsääntöisesti AKV:n kautta eteenpäin. Lisäksi laitan satunnaisesti 20€ ruokakauppojen lahjakortteja eteenpäin.

    Lisäksi olen kk-lahjoittana Helsinki missiolla, koska vanhuksilla on myös tukalat olot.

    Ice Hearts ry:n toimintaa tuen myös. Heillä tuetaan harrastustoimintaa syrjäytymisen kynnyksellä olevia lapsia.

Tämän viestin kommentit on suljettu.