Peräaiheisia asioita: Raskausviikot 31-33

Raskausviikko 31

Käyn neuvolassa ja toteamme taas kaiken olevan oikein mallillaan. Hemoglobiinit on hyvät, SF-mitta taas minulle tyypillisellä paikalla hieman alle keskikäyrien ja vauvan syke vahva ja karkaava – tyyppi ei ole hetkeäkään paikallaan.

Terveydenhoitaja vahvistaa että vauva on perätilassa ja normaalikokoinen, vaikka sitä edelleen jotenkin itse jännitän. Luotan hänen arvioonsa kuitenkin, sillä hän on taitava käsistään ja oli viimeksi ainoa joka osasi sanoa että Kolmonen on kuin onkin pieni. Ultrat menivät väärin, käsikopelo ei.

Voivottelen karkaavaa elopainoani ja pelkoa siitä että olen jotenkin kamalan suuri ja hän ihanasti omalla topakan lempeällä tavallaan palauttaa maan pinnalle: älä sinä ollenkaan sitä mieti.

Selvä!

Naurattaa että tämä on ehkä koko raskauden viides neuvolakäynti ja seuraava olisi vasta viikolla 37. Ei paljon neljännen lapsen kohdalla enää seurailla ellei erityistä tarvetta ole. Varaamme kuitenkin ylimääräisen ajan tammikuun alkuun, jotta voimme tsekkailla vauvan kokoa ja asentoa vielä.

Raskausviikko 32

On jouluviikko. Juuri se sellainen perinteinen, missä on yhtä aikaa jännitystä siitä kuka sairastuu ja miten ja saadaanko vietettyä joulua ylipäänsä. Siis sellainen mitä tässä pandemia-aikana on!

Kaikki menee kuitenkin ihan nappiin. Kolmosella valuu hiukan nenä mutta ei muuta. Minä olen tapani mukaan vaivalloinen, iso ja kömpelö. Vauva on edelleen perätilassa ja tekee niin isoja liikkeitä että usein päädyn vain kyljelleni makaamaan sohvalle.

Alaselkä alkaa olla tosi kipeä ja lonkat särkee öisin. Saan kiitoksena jouluruokailuista myös ekan peräpukaman. Alkaa 0lla aika hehkuva olo!

Vietän melkein koko viikon sisällä. Ulos ei vain tule mentyä kun kävely on taas tosi hankalaa – pienestäkin alkaa supistaa tai vauva liikkumaan niin paljon että sattuu. On tämä ihme tyyppi kun se riehaantuu liikkeessä ja nukkuu sikeästi (aamu)yöt!

Siitä puheen ollen, Kolmonen on näemmä ottanut aika vakituiseksi tavaksi tulla meidän väliin yöllä. Meillä loppuu tila kesken.

Raskausviikko 33

Kuvaamme mahakuvia. Tuloksia en ole vielä nähnyt mutta kuvien ottaminen oli mulle paljon vaikeampaa kuin kuvittelin. Vaikka kuvaaja on tuttu (ja ihana!) tunnen itseni epävarmaksi. Isoksi ja kömpelöksi. Silti, olen iloinen että saimme talteen edes jotain kuvia tästä ajasta, sillä aiemmista raskauksista ei ole oikein mitään sellaisia koko perheen odotuskuvia.

Bonuksena: oli itse asiassa yllättävän romanttista ottaa kuvia kahdestaan Insinöörin kanssa vaikka olinkin itse melkein alasti ja paikalle oli kolmaskin henkilö.

Muu romantiikka onkin sitten ollut tauolla. Vauvan perätila on ollut tällä viikolla niin tukala etten voi olla oikein missään asennossa. Seistenkin hän punkee päätään niin korkealle kylkiluiden väliin etten voisi oikein kuvitellakaan olevan tässä samaan aikaan vielä toisen aikuisen kanssa…lähekkäin.

Toivomme siis kaikki että hän kääntyisi pian.

Teen jopa spinning baby -liikkeitä, mutta sitkeästi tyyppi seisoo sisälläni. Olkoon sitten niin.

4 Kommentit

  • Pee

    Täällä keskimmäinen lapsi oli perätilassa, ja todella – se pään punkeminen tuntui ulottuvan melkein omaan kurkkuun asti! 😀 Vauva ei kääntynyt sairaalassakaan tehdyssä käännösyrityksessä eikä spinning baby jututkaan asentoa muuttaneet. Oli päättänyt parhaan asentonsa, ja siinä asennossa.hän syntyi alakautta. 😉 Tosi hyvin meni, kiitos osaava henkilökunta! Sektio oli kyllä ns. ilmassa koko synnytyksen ajan vauvan asennon vuoksi. Tarjonta oli lopulta jalkaperätarjonta. Tarkastivat kyllä mun lantion mitat röntgenissä ennen synnytystä, ja vauvan kokoa tarkkailtiin myös. Ensin mun ajatus oli, etten kuuna päivänä synnytä perätilassa vaan, että suunniteltu sektio kiitos – mutta tätä rauhassa pohdittuani totesin, että kokeillaan alakautta vaan ja luotin synnytyssairaalan tyyppien arvioon asiassa. Suuntaan tai toiseen ei onneksi painostettu.

    Teidän vauvalla on myös hyvin aikaa kääntyä vielä! 🙂 Toivottavasti näytät blogissakin jonkun kuvaamanne masukuvan. Hyvältä näytät! 🙂 Tsemppiä loppuodotukseen, on se heviä hommaa se raskaana oleminen. Huh.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos, katsotaan miten tän kanssa käy! Edelliset kolme tehneet samaa ja kaikki kuitenkin osanneet olla ihan oikeinpäin hetken tullen 😉

  • Senja

    Mun esikoinen oli perätilassa.. Neuvolassa eivät sitä uskoneet, mä vaan ihmettelin miten peppu muka voi olla niin kova. Esikoisen lempipuuhaa kun oli heiluttaa päätään sivulta toiselle mun kylkiluiden alla, auts. Kääntöyrityksessä lääkäri totesi puolessa minuutissa vauvan olevan niin hyvin asettunut istumaan, että kääntö oli mahdoton. Sektiomahdollisuus annettiin, mutta valitsin alatiesynnytyksen. Synnytyssalissa oli porukkaa paljon (vuoronvaihdon aikoihin tapahtunut synnytys mahdollisti kahden vuoron paikalla olon ihmettelemässä perätilasynnytystä) ja mua lääkittiin ekasta irvistyksestä lähtien voimien säästämiseen vedoten niin hyvin, että sain tietää mikä on supistua vasta kakkosen synnytyksessä 😄 Synnärillä käynnistyksessä sain lisänimen ”ai sä olet se perätila”. Itse synnytys meni siis ihan ok, vaikka olihan se paljon pienempi päisen pää edellä syntyneen kakkosen synnytys ihanan rauhallinen verrattuna ekaan yleisötapahtumaan 😆 Sairaala oli siis verran pieni (ei enää synnytyssairaala), että perätilat oli harvinaisia.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mahtavan hyvin otettu sut hoitoon 😍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.