Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikot 1-4: Tämä tosiaan tapahtuu

Tervetuloa, nyt hypätään raskausjunan kyytiin oksennuksineen kaikkineen! Tiedän tiedän, ei niitä laattoja kukaan erityisemmin halua kokea. Tai no minä halusin, koska kaksi edellistä oli oikeastaan aika ihania aikoja.

Sitten vanhenin seitsemän vuotta ja opin että raskaus voi olla aika lailla nimensä mukaisesti raskasta. No mutta, sitäkin suurempi syy tehdä tämä viimeistä kertaa.

Kun nyt kerran on mahdollista tämä maaginen aika jättää muistoihin oikein kunnolla, niin starttaan vanhan kunnon ”Raskausviikot” -postaussarjan, jossa käydään läpi (wait for it) raskausviikot! Yksi maaginen viikko kerrallaan. Tulee fyysistä kamaa, henkistä kamaa, lapsille kertomisia ja ultrakuulumisia.

Oletettavasti myös miksei se jo tule ja mitä on nämä kaikki yölliset heräämiset, suonikohjuja, pissavahinkoja ja uusia pahoinvoinnin aaltoja. Tiedättehän, sitä kaikkea ihanaa.

Tiedän, kuinka kuumottavaa se odottelu ja oman raskauden toivominen on. Oikeiden päivien etsiminen, haaleiden testien tulkinta ja oireiden tunnustelu. Ja miten turhauttavia vaiheita näissä 40 (tai 42 niin kuin meillä eräillä joskus) viikossa on, joten tuttuun tapaan täältä tulee täyslaidallinen kaikkia tunteita.

Pyrin laittamaan juttuja suunnilleen kerran viikossa, tosin alkuun useammin että saadaan itsemme kurottua nykyiseen hetkeen kiinni. Tiedät aina samasta ällöpinkistä kuvasta ja otsikosta skipata tämän jutun jos homma ei kiinnostele!

(Lupaan myös kirjoitella muita taattuja Valeäiti-juttuja huonosta huumorista ihmisluonnon syväanalyyseihin)

 

alkuraskaus oireet

Raskausviikot 1-2*

Taas menkat, hemmetti. Tiedän toki että on mennyt vasta neljä kuukautta mutta tuntuu että tämä on toisinto yhdeksän vuoden takaa. Ehkä mitään ei tapahdu. Olen jo sortunut ovulaatiotesteihin mutta en saa koskaan sitä itse ovulaatiota näkymään. Kerran luulen tehneeni positiivisen testin, siitä oli itse asiassa kolme viikkoa. Se kierto päättyi päivänä 42, menkkoihin.

Jos kierto on 28-42 päivää, onko edes mahdollista tulla raskaaksi? Päätän varata ajan gynelle, enhän ole muutenkaan pitkään aikaan käynyt tsekattavana. Saan hyvän tuomion: kaikki on hyvin etkä sinä mikään vanha yrittäjä vielä ole. Jos pitkät kierrot jatkuu tai vuoden sisällä ei tärppää, tsekataan tilanne uudestaan. Mutta nyt siellä on kyllä hyvä follikkeli, joten “olette tänään yhdynnässä ja sitten jatkossa joka toinen päivä ihan kuukauden ympäri niin mahdollisuudet on parhaat”.

Insinöörikin ilahtuu uutisesta.

Raskausviikot 3-4

Menkat lähestyy, tissit kipeytyy. Perus. Muutenkin on outo olo, niin kuin joka ikinen kerta viimeisten kuukausien aikana. Ei tavallinen, mutta ei täysin erilainenkaan. Ei mikään sellainen ”silloin arvasin kyllä olevani raskaana”. Vain epätavallinen paine alavatsassa, pientä nipistelyä silloin tällöin ja sellainen olo ettei tämä kyllä menkoiksi mene.

Sama setti kuin heinäkuussa, kun jätin sushit syömättä ja kaljat juomatta –  olin aivan varma olevani raskaana, kaikki oireet täsmäsi. Hävettää vieläkin miten paljon voikin keho reagoida pelkkään toivoon. Nytkin on sellainen olo, mutta en uskalla enää toivoa. Mutta silti, nyt tiedän ensimmäistä kertaa varmuudella ainakin ajoituksen olleen kohdillaan. Oli lääkäri, oli follikkeli, oli ovulaatiotestit oli kaikki.

On paha olo. on oikeastaan ollut jo perjantain työreissusta saakka, mutta kai se johtuu siitä torstain dinneristä. Etoo ja ällöttää, niin kuin joka hemmetin kuukausi just ennen menkkoja. Kenen julma vitsi se on että PMS ja raskaus tekevät tismalleen samat oireet?

Sunnuntai-aamuna sanon ääneen jotain epämääräistä tästä olosta ja Insinööri passittaa tekemään testin. En millään haluaisi, menkkojen pitäisi alkaa vasta torstaina, turha testata. Oikeastaan en vain halua nähdä taas sitä yhtä viivaa. Jostain syystä teen sen kuitenkin.

Katson tulosta aika heti ja totean lakonisesti että niinpä tietysti, miksi piti edes testata. Olisi ollut edes muutama päivä enemmän aikaa toivoa, nyt pitää vielä odottaa että menkat edes alkaa. Pesen kädet ja mutristelen peilikuvalleni. Laitan tikun roskiin, mutta vilkaisen vielä viimeisen kerran.

Hetkinen?

* Tokihan olen jo unohtanut miten nämä viikot lasketaan. Muistaakseni 0+3 = raskausviikko 1 / 1. raskausviikko, joten sillä logiikalla mennään. Kunnes logiikka pettää. Aivan sama.

JAA
21 Comments
  • Anni
    tammikuu 14, 2019

    Jes, aivan kultaista että tämä saaga alkaa taas!

    Mua kiinnostaa hirmuisesti millaista se on pidemmän taukosen jälkeen. Siis kroppa ja mieli ja myös asian hahmottaminen. Joo, täälläkin piti jäädä kahteen lapseen, mutta nyt kun teillä on tämä kolmonen tulossa, niin pitää ehdottomasti vielä harkita!

    Toivottavasti kirjoitat vielä jossain vaiheessa siitä vuoden mittaisesta harkinta-ajasta, millaista vuoristorataa se oli.

    • Valeäiti
      tammikuu 14, 2019

      Mustakin hauskaa! En ole aikaisemmin oikein raskauksia saanut blogiin lainkaan mukaan kun aloitin koko homman vasta ihan ennen Kakkosen syntymää 🙂 nyt on ensimmäistä kertaa itselläkin mahdollisuus seurata koko homman etenemistä!

      Harkinta-aika meni näin:
      Insinööri ”mä haluaisin kyl sen kolmannen”
      Minä joka 2. päivä ”en kyl pysty”
      Minä joka 2. päivä ”pitäiskö kuitenkin”

      😀 😀

  • Liinea
    tammikuu 15, 2019

    Mahtavaa! Olen uusi lukija (satunnainen instaseuraaja) ja täällä juurikin vauvajuttujen takia! Lisää vaan niitä! ❤ Tohtiiko kysyä, minkä ikäinen olet? Kiinnostaa, kun itselläkin on vauvahaaveita mutta vähän hirvittää että tuleeko niistä ikinä mitään ja jaksaako näin ”vanhalla” iällä (38)…

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2019

      Jee tervetuloa! 🙂 mä olen nyt 35, täytän kyllä jo kohta 36. Hyvin vielä ehdit 🙂

  • Tyhjä syli rv 41+
    tammikuu 15, 2019

    ”Tervetuloa, nyt hypätään raskausjunan kyytiin! Tiedän tiedän, ei sitä kukaan erityisemmin halua kokea. ”
    Voin kertoa, että meitä on pieni ja surullinen joukko, joka ei suurin piirtein muuta toivokaan. Ei vaikka edellisestä täysimittaisesta raskaudesta on 3kk tai vähemmänkin. Mutta meidän joukkomme ei uskaltautuisi enää kovin helpolla raskauden alussa julistamaan, että hei, olen raskaana, meille tulee x-kuussa vauva. Meidän joukkomme saattaa esittää omassa piirissään kainon toiveen, että josko tällä kertaa saisimme sen lapsen elävänä, ehkä x-kuussa. Meidän joukkomme on kuullut niillä ”turvallisilla” viikoilla ne sanat, joita yksikään raskaana oleva äiti ei halua kuulla. En kirjoita tätä ilkeyttäni, mutta meidän joukkomme on se, joka tuijottaa vihaisena tai surullisena raskaana olevia tai kääntää nopeasti päänsä pois sellaisen nähtyään. Joskus se on saattanut olla kaljamahainen mies, jota on erehtynyt luulemaan raskaana olevaksi ensi vilkaisulla ja tuntenut kateuden piikin sydämessään. Vaikka kyllä meidän joukkomme tietää, ettei sinun lapsesi ole minulta pois eikä muiden raskaudet estä meitä tulemasta uudelleen raskaaksi. Mutta kyllä, kyllä on olemassa ihmisiä, joiden ainoa toive, vaikka samalla se pelottavin asia olisi uusi raskaus.

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2019

      Hei, olen tosi pahoillani menetyksestänne ❤️ tiedän kyllä tämän, vaikka en omakohtaisesti. Tämä on mulla jatkuvasti mielessä, siitä tulee myöhemmin monta juttua. Olen nähnyt itsekin monta tosi surullista tarinaa enkä vieläkään usko että tämä tulee päättymään loppuun asti.

      Tämä kyseinen lause oli yksittäinen vitsi liittyen nyt ehkä enemmän hyvin yleismaallisesti raskauden huonompiin puoliin joista on tulossa myös asiaa. Totta kai raskauden haluaa kokea moni, esim minä. Tälläkin kertaa ihan tosissani sitä yrittämällä ja kaikkea pahinta pelkäämällä.

      Olen pahoillani jos tämä vitsi satutti. Aion jatkossa kuitenkin edelleen tehdä vitsejä myös näistä raskauden kurjemmista puolista.

      Jos raskaus tuntuu vielä liian surulliselta asialta kohdattavaksi, näitä juttuja kannattaa varmasti vältellä. Toistaiseksi kun kaikki on minulla hyvin, kirjoitan siitä monipuolisesti enkä ehkä aina pysty ottamaan huomioon ihan kaikkia lukijoita. Teen kuitenkin parhaani etten kuulosta vähättelevältä sillä tiedän ihan liian hyvin mitä kaikkea voi vielä tapahtua ❤️

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2019

      Luin vielä tuon pätkän uudestaan ja huomaan että siitä on jäänyt tuo ajatukseni sanomatta ääneen – siis se että viittaan nimenomaan niihin huonoihin puoliin. Se oli minulle itsestäänselvyys tässä pahoinvoinnin keskellä velloeassni ja monta muuta rv tekstiä jo kirjoittaneena (joissa tulee enemmän sitä puolta). Korjasin vähän tekstiä ettei siitä enää saisi kuvaa ettei kukaan haluaisi olla raskaana.

      Lapsettomuus eri muodoissaan on loputtoman surullinen ja valitettavan yleinen ilmiö jota olen itsekin jonkin verran käsitellyt (mm podcastissa) ja varmasti vielä jatkossakin, niin tärkeää siitäkin on puhua. Kaikkea hyvää teille jatkoon!

      • Miisa
        tammikuu 15, 2019

        Katsos, mä kommentoinkin jo heti uusiksi! Mutta hitsi miten fiksusti Hanne vastasit! Mä voisin alkuperäiselle kommentoijalle antaa kyllä sen vinkin, että hän on varmasti näiden asioiden parissa painivana nyt väärässä blogissa.

        Mulla on ollut lähipiirissä monenlaisia raskauksia, ihan sieltä oppikirjamaisesta onnen multihuipentumasta siihen, kun ensin odottaja on elänyt pää pöntössä puoliväliin, ja sit istukka haluais ottaa lepiä ”vähän” liian aikaisin. Näitä kaikkia odottajia on yhdistänyt se, että kyllä se raskaus on ollut raskas ja väsyttävä, vituttavakin. Ja sen sanominenkin on ihan jees, eikä keneltäkään pois!

        Tässä elämässä on vaan luotettava siihen, että kaikki lopulta sujuu ja järjestyy, vaikka mitään varmuutta siitä ei oliskaan. Mä itse olen harvinaissairauteni kanssa joutunut tän asian kanssa kamppailemaan, ja nyt voin jo oikeasti olla tuota mieltä. Sellainen epävarmuus, pessimistisyys ja meille-ehkä-tulee-vauva-jos-kaikki-menee-hyvin -rimpsun lisäys jokaiseen vauvajuttuun ei tee siitä mahdollisesta menetyksestä yhtään sen helpompaa.

        • Valeäiti
          tammikuu 20, 2019

          <3 <3 <3

          "epävarmuus, pessimistisyys ja meille-ehkä-tulee-vauva-jos-kaikki-menee-hyvin -rimpsun lisäys jokaiseen vauvajuttuun ei tee siitä mahdollisesta menetyksestä yhtään sen helpompaa." Tää on varmasti totta. Mietin aina että etukäteen murehtiminen tarkoittaa sitten jonkin pelon toteutuessa että sitä asiaa on murehdittu kahdesti.Etukäteen ja tilanteen ollessa päällä. Mutta en silti osaa olla murehtimatta!

          Alkuperäinen kommentti oli silti ihan musta paikallaan siinä mielessä että mun teksti oli vähän laiskaa – oioin mutkia jotka sai sen kuulostamaan siltä etten olisi lainkaan tietoinen miten pienestä kaikki on kiinni.

    • m
      tammikuu 15, 2019

      Tiedän aavistuksen tuosta tunteesta. Meillä uusi raskaus olisi vakava riski vanhempien terveydelle, joten suuniteltu sisar ei saa mahdollisuutta tulla. Vuosien kuluessa raskaana olevien näkeminen on lakannut sattumasta ihan niin syvältä ja niin viiltävästi kuin ennen, kun asian hyväksyminen on edennyt, mutta kyllä tietoinen havainnointi vieläkin tekee pahaa.

      Jos joku tuttu on raskaana alan jännittämään sen selviytymistä. Ja sitä joutuuko uusi perhe yhtä koville kuin me äidin sairastuttua.

      • Valeäiti
        tammikuu 15, 2019

        ❤️❤️❤️ voimia sinne, nämä on tosi rankkoja asioita.

  • Anne
    tammikuu 15, 2019

    Onnea koko perheelle! Täällä on myös yksi, joka arveli olevansa liian vanha (37 vee) kolmanteen lapseen. Luin noita sun pohdintoja perhekoosta juuri silloin kun tämä pohdinta oli meidän perheessä kovasti tapetilla. Kesken kuumeisen pohdinta-ajan Kolmonen kuitenkin ilmoitti olevansa jo hyvän matkaa tulossa (-joten mitäs siellä enää mietitte?!). Neuvolassa raskauden ensimmäisellä visiitillä avauduin tästä iästä ja kyselin riskejä ”kun kerran ollaan näin vanhoja” ja meille todettiin heti, että ei muuten edes olla erityisen iäkkäitä uudelleen synnyttäjiä Helsingin alueella (?!). Raskaus ja synnytys menivät vauhdilla ja nyt olenkin sitten 3kk vauvan äiti ja se on ihanaa se! Ei se valvominen edelleenkään kivaa ole (onneksi sitä on aika vähän), mutta joihinkin asioihin osaa suhtautua rennommin kuin kahden edellisen kanssa. Esikoisemme on siis jo kakkosluokkalainen, joten tässä nyt sitten ihmetellään miten ihania/kamalia/rakkaita eri ikäiset lapset samassa perheessä osaa ollakaan!

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2019

      Ihanaa, onnea hurjasti! ❤️

  • m
    tammikuu 15, 2019

    Vinkki tulee ”hieman” myöhässä, mutta jos kiertoa on seurannut Cycle Beads- helmillä tai sen modernimalla versiolla, Natural Cycles ohjelmalla ennen luvan antamista tärppääminen saattaa nopeutua.

    (Vale)äídille tsemppiä, hyvään perheeseen tulossa vahvistusta!

    • Valeäiti
      tammikuu 15, 2019

      Kiitos ❤️ mulla oli käytössä Clue josta oli ehkä vähän hyötyä mutta ei se kovin fiksu ole. Mm edelleen odottelee milloin mulla alkaa menkat vaikka olen jo sanonut tehneeni positiivisen raskaustestin 😂

  • J
    tammikuu 16, 2019

    Vitst miten tuttuja fiiliksiä! Raskaustestin tekeminen sydän pamppaillen, se pettymys ja suru kun on taas nega, seuaavan kierron odottaminen. Sit se haalea plussa, jonka itsekin päättelin liian myöhään luetuksi, kunnes järkeilin niiden kaikkien aikaisempien pysyneen negoina loputtomiin. Ehkä sittenkin? Ja se kolmannen toivo, haluaisi, mutta eikö se oo ihan hullua? Innolla odotan tulevaa👍🏻

    • j
      tammikuu 16, 2019

      Ja miksi ihmeessä pms oireet on samoja kuin raskausoireet? Mahaa kivistää tasan 5pv ovulaatiosta (nytkö se kiinnittyi?), tissit turpoo, mahaa turvottaa, kuukautiset on myöhässä-kunnes tulevat taas. Kuin ärsyttävää! 😀

      • Valeäiti
        tammikuu 18, 2019

        NO NIMENOMAAN saakeli!

    • Valeäiti
      tammikuu 18, 2019

      No ni ollaan siis ihan samalla aaltopituudella selkeästi 🙂 Seuraava teksti ulkona nyt ja sunnuntaina vielä toinen heti perään! Nyt näitä alkaa tippua 🙂

  • Laura
    tammikuu 16, 2019

    Hei, hauskaa ja lämpöiset onnittelut.

    Mää olen nyt 39v. Meillä on lapset synt. – 11 ja – 14. Nyt pohdin sitä kolmannen mahdollisuutta itsekseni. Ajattelen että nyt vielä ehtis, jos haluais. Vähän haiku mieli, että se on sit ohi jos ei nyt tsemppaa, mutta toisaalta elämä on aika ihanan helppoa ja vapaata jo nyt..
    Mää myös olen ollut tosi huonovointinen kummassakin raskaudessa. Se jo pelkästään hirvittäis. Aika hassua on silti. Olin niin varma kakkosen kohdalla että se olis nyt tässä. Ja ehkä se sit oikeesti onkin..

    • Valeäiti
      tammikuu 18, 2019

      Kiitos! Toi on niin vaikea pohdinta toi kolmas. Asiat on jo hyvin mutta vähän tuntuu että jotain vielä puuttuu, kuitenkin voisi olla ihan hyvä näinkin. Ei auta muu kuin kuulostella ja ehkä antaa sattumalle sijaa? 🙂