Raskausviikot 3-4
Teen testin 3+3. Kukaan ei saa näin aikaisin tietää olevansa raskaana, mietin ja se aiheuttaa kamalan tuskan. Tiedän että isoimmat riskit lymyilevät juuri näissä päivissä, ennen kuin edes tietää olevansa raskaana. Varaan varhaisultran, se osunee viikolle 6+6. Tosi aikaisin siis ja silti siihen on ikuisuus aikaa.
Tuijotan monesti ensimmäisen testin kuvaa – kuvittelimmeko sen vain? Teen viikon aikana vielä kaksi uutta testiä. Kyllä se on totta. Viiva vahvistuu, tunne vahvistuu. Vielä kun luottamus tähän vahvistuisi.
Olen onnellinen. Kävelen kaupungilla oloani tunnustellen yksin ja mietin että tässä kävelin viimeksi viikko ennen Kolmosen syntymää. Olen siinä hetkessä yhtäkkiä oikeastaan pakahtuvan onnellinen tästä kaikesta että lähetän viestin Insinöörillekin “mä olen niin onnellinen tästä!! <3”.
Juttelen raskaudesta Instagramissa Hanna G:n kanssa. Mikä uskomaton onni, sattuma ja ilo että olemme yhtä aikaa raskaana! Hanna on minua muutaman viikon edellä, mutta olemme kumpikin vielä visusti salaisuuden verhoamina julksiesti. Lähetän Hannalle kolme pätkää pitkän IG videon, jossa kerron että on kyllä paha olo ja tämä kokis onneksi auttaa mutta silti on välillä sellainen olo että en mä varmaan edes ole raskaana.
12 minuuttia myöhemmin saan Hannalta viestin SE SUN VIDEO MENI LIVEKSI ja saman tien soiton perään – olen laittanut ne kolme pätkää julkiseen storyyni kaikkien nähtäväksi. Sen ehti nähdä 200 ihmistä mutta yksikään ei kommentoi mitään. Mikä onni että kukaan ei katso enää videoita äänillä!
Sinänsä minä en tällä kertaa jaksa mitään tiettyjä viikkoja odotella kertoakseni kaikille – kerron about jokaiselle vastaantulevalle livenä itse – mutta olisi tietysti kiva että vaikkapa oma äitini tai tuleva työnantajani saisi kuulla asiasta minulta eikä somesta.
Niiiiiin juu. Se työnantaja. Jännittää miten he ottavat uutisen vastaan. Jos kaikki menee toivotusti, jään äitiyslomalle jo neljä kuukautta aloituksestani. Se ei todellakaan ollut tarkoitukseni tai aikeeni, mutta eihän näitä asioita suunnitella.
Elämä tapahtuu ihmisten suunnitelmista riippumatta.
Me olimme antaneet varovaisen luvan vauvalle kauan ennen kuin olin ajatellut edes että voisin joskus olla taas työntekijä. Sellaista minusta ei pitänyt tulla, nyt tulee. Minulla on kuitenkin kova luotto tulevaan työnantajaani, sillä tähän mennessä he ovat olleet häkellyttävän ihmislähtöisiä kaikessa. Päätän kertoa heti varhaisultran jälkeen, vaikka ei minun silloin tietenkään vielä tarvitsisi. Pidän sitä kuitenkin kohtuullisena, jotta voimme yhdessä suunnitella aloituksen hyvin.
Sitä paitsi, jos vaikka kerrankin eläisin niin kuin paasaan, voisimme tällä kertaa tehdä niin että palaan töihin jo hyvinkin pian ja Insinööri jäisi kotiin.
Mutta ei tätä kaikkea nyt voi oikeasti edes miettiä. Pysyisi nyt vain se pieni tyypinalku matkassa edes tämän viikon, tämän päivän.