Deiteillä ruoanlaiton kanssa

”Hei mites tää pizzakastikkeen loppu, heitänkö pois?”

”Ei kun käytetään se siihen lasagneen huomenna.”

”Totta! Miten sä ton tajusitkaan! Ihan muina Gastronaatteina siinä!”

”No se on sun syy.”

 

Oikeastaan se on Satun syy (ansio).

Satu Koivisto on Gastronaatti-kirjojen äiti. Hän on kehittänyt jo vuosia sitten itselleen ruoanlaittosysteemin, jossa edellisten ruokien ainekset pyritään mahdollisimman paljon käyttämään seuraavien hyväksi. Tavoitteena on sopivasti laiska mutta maukas arkiruoka, jossa ruoka saadaan alle puolessa tunnissa joka päivä pöytään hyvän esivalmistelun ansiosta.

”Idea on näyttää, ettei ruoan tekeminen ole vaikeaa, kallista tai aikaa vievää – eikä keittiössä tarvitse tuntea ahdistusta, stressiä tai toivottomuutta” – Gastronaatti II.

Stressiä ja toivottomuutta. Eipä kuulosta tutulta ei!

Satun toisen toivottomuutta poistavan kirjan nimi on ”Gastronaatti II – kuinka rakastua ruoanlaittoon”. Se on iso lupaus, ainakin minun keittiössäni. Juuri nyt minä ja ruoanlaitto emme ole rakastavaisia. Olemme ennemminkin väsynyt vanha pariskunta, jonka on vielä pakko pysyä yhdessä kattiloiden takia.

Otin kuitenkin haasteen vastaan ja Satun erittäin vahvalla tuella olemme saaneet hieman parempaa yhteyttä taas rakennettua. Teillä kaikilla ei ehkä ole mahdollisuutta itkeä reaaliajassa Satulle Instagramissa puuttuvia ainesosia tai heikkoa motivaatiota (Mutta kun mä vihaan munakoisoa! Paahda edes kerran, lupaan etten sen jälkeen pakota jos ei maistu!) mutta kirjan suosittelen ostamaan jos haluat hieman muuttaa suhtautumistasi ruoanlaittoon.

Vaikka et uskoisi rakastumiseen, tällä kyökkikirjalla on monta etua: Kirja on kaunis (siitä kiitos Satun miehen Tommin upeille kuville), selkeä ja puhutteleva. Satu osaa jotenkin kirjoittaa niin että kuvittelen olevani hänen keittiössään sitä lukiessaan. Siellä on muuten paljon siistimpää kuin meillä, eikä ruoanlaitto tarkoita likaisten tiskien ja legoröykkiöiden väistelyä. Kirjassa on myös iso liuta elämään helpottavia vinkkejä ja todistetusti muutamia törkyhyviä reseptejä, joista täällä esitelty omenapiirakka on meidänkin perheessä testattu ja hyväksi todettu.

Parasta antia gastronaatissa on Satun pienet vinkit sivujen alaosissa. Ne kannustavat salakavalasti kokeilemaan, harjoittelemaan ja testailemaan. Vinkkien avulla ainakin minä löydän itsestäni rennomman kokkailijan. Niin kuin Satu minulle Instassa sanoi: älä ole liian ankara itsellesi! Hyvä siitä tulee!

Rakastan muuten myös sitä, että ihan huomaamatta ja tekemättä siitä mitään numeroa, suurin osa Gastronaatin resepteistä on kasvisruokia.

Gastronaatti II etenee hieman satokausiperiaatteen mukaisesti aines kerrallaan, helpottaen jatkuvan virran ajattelua: kun teen tänään tästä ruokaa, huomenna siitä voi jatkaa tätä. Jos jotain kirjaan vielä kaipaan, ehkä Gastronaatti for dummies -aukeamaa, jossa olisi vaikka viikon tai kahden ruokaehdotukset.

Gastronaatin kanssa voi alkaa deittailla ruoanlaittoa ja ehkä joku päivä rakastua. Mitä enemmän vietän Satun tekstien ja reseptien parissa aikaa, sitä enemmän uskon siihen että tällä filosofialla ruoanlaitosta voi tulla kivaa.

Me olemme jo hyvässä alussa! Ekat treffit ovat olleet aivan upeita ja deittailu jatkuu ihan hyvissä merkeissä, ensimmäistä riitaa vielä odotetaan.

Parasta mitä tuon alun lasagnekeskustelun jälkeen deittailustamme on syntynyt on tämä:

I MADE THIS! BOOM!

Minä tein lonkalta munakoisopastaa. Lonkalta! Munakoisoa! Ja se oli hyvää! Peittosin kaksi suurinta arkkivihollistani.

Tein myös kerran banaanijäätelöhköä kirjan inspiroimana ja lasten välitön palaute oli miten meidän äiti on voinut osata tehdä näin hyvää jäätelöä?! Niinpä! Aikamoinen velho tuo äiti Satu!

Meistä ei ehkä koskaan tule perhe, joka kattaa kauniit astiat pöytään ja syö huolettoman vaivatta valmistettua veriappelsiinipossea (mitä se tarkoittaa?), mutta meistä voi tulla perhe, joka saa rakennettua arjen ruoan jääkaappinsa sisällöstä ilman tuskan hikeä ja taistelua siitä kenen on tänään pakko.

Nyt vain pitää huolehtia että joku ostaa sinne jääkaappiin muutakin kuin kaljaa ja maitoa.

Sanottakoon vielä että sain kirjan No Tofu Publishingilta (kiitos!) ja samassa paketissa Joonas Laurilan Juoksijan järki -kirjan (27,90€), joka sekin on suositusten arvoinen: nopealukuinen, kiinnostava tarina joka saa lähtemään lenkille ex-tempore.

Gastronaatti II:n (27,90€, ei postikuluja) voit tilata tästä. Mutta kurkkaa ensin Instan puolelta arvonta!

Lue myös: 

Kuvat 1-8 (c) Tommi Koivisto, kuva 10 (c) Dorit Salutskij