KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Heureka ja Suomen Blogimedia
Nappasimme viime sunnuntaina naapuriperheen mukaamme ja kävimme lasten kanssa tutustumassa Heurekan uuteen Aivot narikasta! -näyttelyyn. Heurekassa ei kyllä voi mennä vikaan, se on ihan takuuvarma kohde viimeistään sitten kun lapset osaavat itse kävellä.
Heureka on minulle tosi rakas, mulla on siitä vahvat muistot jo ekoista käyntikerroista lapsena kun ihmettelin miten ihmeessä se sisääntulon kuution olemus voikin niin paljon vaihdella kun sitä vain katselee. Muistan seisseeni siinä kylmässä viimassa sitä tuijottaen niin pitkään että aikuiset nykivät jo hihasta sisään. Sieltä jostain kaukaa muistan myös liikaa viinaa juovan nuken, paraboliset peilit huoneen nurkasta toiseen ja kaiken yli liitävän polkupyörän.
Ne olivat ihmeellisiä ekaluokkaiselle Hannelle, ja ne ovat edelleen ihmeellisiä 35-vuotiaalle Hannelle. Paitsi sitä viinaanmenevää nukkea ei ole kyllä enää hetkeen nähty! Sen sijaan ajeltiin Ykkösen kanssa jalankulkijoiden päälle kuuttakymppiä, oh dear.
Ollaan käyty lasten kanssa noin kerran vuodessa Heurekassa katsomassa vaihtuva näyttely ja ne aina yhtä valloittavat klassikot. Tänään vuorossa oli uusi Aivot narikasta! näyttely, joka kannustaa kaikkia terveelliseen “aivoarkeen” aivoja haastavien pelien ja tehtävien kautta. Näyttely oli hauskasti toteutettu, ja mukana kanniskeltava aivo oli sekä sopiva riitelyn kohde lapsille (kuka sai viimeksi laittaa sen paikalleen pisteelle tultaessa) että hyvä konkreettinen muistutus siitä, mihin tämä kaikki liittyy.
Näyttelyssä liikutaan 2-5 hengen ryhmissä, joka on oikeastaan tosi hyvä juttu. Silloin kaikki kokevat “pakotetusti” samaan aikaan, eikä yksi voi säntäillä muiden edellä. Ryhmäjako myös takasi rauhallisen menon pisteillä. Kun vain yksi porukka pystyi kerralla tekemään, ei tungosta voinut syntyä. Toki välillä joutui sitten hieman omaa vuoroa odottelemaan, mutta usein pelkkä odottelukin oli ihan kiinnostavaa.
Minusta vaikuttavin oli aivoinfarktihuone, jossa epäonnenpyörällä pyöräytettiin itselle arpa (tuleeko aivoinfarkti vai kuoleeko vai pysyykö terveenä) ja opittiin aivovaurioista. Samalla huoneen jokaisessa nurkassa neljä videota kertoi neljän ihmisen oikeita, pysäyttäviä tarinoita aivoinfarktista. Tätä on vaikea kuvailla sanoin, mutta huone oli tosi vaikuttava ja lapsetkin katseli peräti kahteen kertaan nämä videot. Kerran odottaessa ja kerran omalla vuorolla. Musta oli tärkeää että lapset näki sen kuinka paljon voi ihmisen elämään vaikuttaa yksi epäonninen sairastuminen. Ehkä tämä antaa motivaatiota omien aivojen hyvinvoinnin miettimiseen, vaikka aivoinfarktille ei toki mitään voikaan.
Lasten suosikit näyttelystä oli ennalta-arvattavasti tanssihuone, aivopieru-muistipeli sekä piste, jossa syötiin meditaatiomaisen hitaasti yksi suklaakonvehti. Jos jotain toivoisin näyttelyltä lisää, kaipaisin enemmän tai selkeämmin esitettynä sitä tiedettä juttujen takana. Nyt aikuisella oli vastuunaan avata pisteiden oppeja – miten tanssi liittyy aivoihin, miksi muistipelit on tärkeitä ja miksi aivoihin pitää saada paljon verta kiertämään. Voi kyllä olla että nämä olisivat siellä jossain seinällä lukeneet, mutta en vain tanssimiselta ja pallon heittelyltä niitä itse ehtinyt etsiä.
Tiederavintolassa ruoalla ja juomalla saa leikkiä
Aivoja jumpatessa tuli sopivasti nälkä, joten siirryimme uudistetun Tiederavintolan puolelle brunssille. Valikoimassa oli mukavasti moneen sopivaa safkaa, sellaista hyvää ruokaa hauskasti oudoilla twisteillä. Löytyi sirkkaa ja kuivakahvia! Me annoimme lasten koota itselleen ateriat hampurilaisbuffasta, itse söin mustan hampurilaisen (hiilellä värjätty) joka oli kyllä varsin herkullinen vaikka aivot yritti jokaisella puraisulla väittää vastaan. Seurueen toinen aikuinen kiitteli salaattivalikoimaa hyväksi.
Pääsimme kokeilemaan ravintolan mainostamaa ruoalla ja juomalla leikkimistä, kun pöytämme viereen ilmestyi yhtäkkiä tyyppi joka halusi “lainata lasta” ja tehdä lapsen kanssa meille pienet juomat. Siinä sitten ihmeteltiin alaspäin savuavaa juomaa koko porukalla, tai oikeastaan aika iso osa koko ravintolasta tuli tätä ihmettä katselemaan. Mahtava show, joka taatusti jäi lasten mieleen pitkäksi aikaa!
Me äidit taas tulemme muistamaan pienen extraeleen täynnä empatiaa. Seurueemme nelivuotias otti mustekalavoimat käyttöön kun tajusi ettei saakaan jälkkäriksi jätskiä. Äitinsä kun oli sitä mieltä että kokonainen jälkkäribuffet saa riittää eikä nyt tarvita juuri jätskiä lisäksi. Kaksikon jumittaessa toistamiseen keskellä ravintolaa – äiti tyynesti kahvikuppi kädessä ja nelivuotias maassa itkien ja äitinsä jalassa roikkuen – saapui jostain ilmoittamatta tämä ravintolan ihmetyyppi, ojensi pienen pehmiksen mitään sanomatta ja poistui.
Arvostan.
Tässä olisi jo voinut olla kokonaiselle Heureka-päivälle aivan riittävästi tekemistä, mutta koska meidän perheen lapset ovat vähintään yhtä Heureka-hulluja kuin äitinsä, vedettiin sitten ns. koko rahan edestä. Kuuden (kyllä, kuuden) tunnin aikana ehdittiin uuden näyttelyn lisäksi katsastaa (melkein) kaikki muukin.
Jo vuoden päivät pyörinyt Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta oli todella upeasti toteutettu ja ajatuksia herättävä, ehkä jopa oma suosikkini tältä reissulta. Heurekan vanha sylinterisali ja klassikkopuoli eivät tälläkään kertaa pettäneet, se on aina hyvä paikka käydä läpi perusfysiikkaa ja kemiaa hauskoilla jekuilla. Samoin salin ulkopuolelta löytyvä Ideaverstas-alue oli aivan mieletön! Me rakensimme massiiviset virtapiirit ja ihan älykorkealle lentävät hyrrät ja vielä jäi paljon tekemättä mäkiautoista torneihin.
Koripallorotat olivat saaneet itselleen kunnon tilat ja söpöstä menosta pääsi nauttimaan koko salillinen ihmisiä. Lasten toivelistalle ilmestyi yllättäen jyrsijät.
Heurekassahan on myös piste omien eväiden syömiseen, sitä olisin ehkä kaivannut siinä jossain neljän tunnin kohdalla. Kun en ruokaa saanut, otin tirsat! Planetaariossa oli loistava tilaisuus vähän torkahtaa samalla kun lapset oppivat Itämeren suojelusta tärkeitä asioita. Unet olisivat olleet aivan erinomaiset, ellei Kakkonen olisi tökkinyt hieman närkästyneesti kylkeäni. Kehtasi vielä kuiskata ihanasti nukahtavaan korvaani “hei älä nuku!”.
Kotimatkalla oli hyvä tilaisuus puhua lasten kanssa kaikista ajatuksia herättäneistä aiheista ympäristönsuojelusta arvoihin ja tietysti niihin aivoihin. Lapset olivat hyvällä tavalla shokissa siitä miten paljon yksi tukkeuma aivoissa voi ihmiseen vaikuttaa. Siitä päästiinkin jouhevasti juttelemaan muistista, sen treenaamisesta ja aivojen hyvinvoinnista ylipäänsä.
Parasta päivässä oli pitkästä aikaa huolella yhdessä vietetty aika, jossa kaikki tekivät samaa asiaa ja pääsivät innostumaan yhteisistä jutuista. Ylläribonus oli naapureiden kanssa vietetty aika – siitä on hävettävän monta viikkoa kun ollaan edes nähty yhdessä, saati sitten vietetty näin paljon aikaa. Tämä oli tosi kiva tapa viihtyä yhdessä!
Naapurin nelivuotiaan arvio kiteytti hyvin koko päivän: “Täällä on lapsilla hauskaa”. On muuten aikuisillakin.
ALEKOODI HEUREKAAN
Hyviä uutisia! Pääsette testaamaan itse hoksottimianne Heurekaan hieman alennetulla hinnalla. Pääsylipuista saa verkkokaupassa -20% koodilla valeaiti, joka on voimassa 23.10.-30.10. Huomatkaa että verkkokaupasta voi ostaa lipun jopa 6kk päähän eli ei tarvitse heti päästä käymään.