Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Helmikuu 2018: Rappuset

Helmikuussa työmaalla meinaa syttyä tulipalo. Insinööri menee raksalla illalla käymään ja huomaa viallisen pistokkeen lämmittimessä savuavan. Siellä se jo kyti menemään tyhjässä talossa! Olisipa ollut hauskaa jos talo olisi tässä kohtaa palanut! (Insinööri haluaa huomauttaa että sulake olisi mennyt oikeasti ensin. Minä haluan huomauttaa ettei se ole lainkaan yhtä dramaattisesti lausuttu).

Potentiaalisten tulipalojen lisäksi työmaalla tapahtuu paljon pientä edistystä: Seinien levytykset jatkuu ja aivan pian ne ovat kaikki maalia vailla valmiita. Kylppäreihin aletaan tehdä kaatoja. Kohta siellä jo laatoitetaan! Kellarin etenemisen raportoin suoraan Insinöörin sanoin: “Kellarissa on läästitty laastia seinään. Sinne on tullut vaaleaa väriä.”

Teemme tuttuun tapaan myös paljon päätöksiä. Me esimerkiksi valitsemme ja tilaamme hanat! Boom! Kylppäreihin valikoitui kaikkiin Temal-versio Tapwellin hanoista (sama hana, eri nimi ja parempi hinta). Ostamme neljä Turun Bauhausista, ja nakitamme ystävämme hakemaan ne. Kerromme, että yksi hanoista on näyttelykappale, joten se pitäisi muistaa tsekata onko riittävässä kunnossa. Saan yllättävän vastauksen:

”kuuluuko siihe pillupuhelin? koska jos joo niin eivät salee muistaa ruuvata sitä irti esittelytelineestä”

Kerrottuani että pillupuhelin on myös ostettu ja että jotkin ihmiset kutsuvat sitä bidetaksi, saan virtuaalista halveksuntaa ”Bidetta!? Eihän se oo ees sana!”

Pillupuhelin kieltämättä on ihan oikea sana.

Ostamme myös suihkut kylppäreihin (nämä ihan rehdisti Tapwell, jokin poistuva malli), mutta ainakin yhden kohdalla meillä on ollut mittavirhe ja joudumme palauttamaan suihkun. Minun mielestäni mittavirhe ei ollut kovin paha, Insinöörin mielestä olisi huono jos suihku menee 10cm verran katon sisään. Details, details!

Kodinhoitohuoneeseen valitaan laattaa kuin viimeistä päivää kunnes päädymme pienessä kankkusessa Lahden Kodin Terraan ja ostamme sieltä poistomyynnistä lavan jotain ihan ok:ta harmaata laattaa.

puutalo puutalo puutalo piharakennus

Pähkäilemme vaatekaappeja ja melkein jo ostammekin niitä. Budjetti on reilusti pakkasen puolella, joten Ikea on vahvasti suuntamme. Kaapit jäävät vielä kuitenkin kauppaan, olkoon se maaliskuun hommia. Sen sijaan valitsemme sisäseinien maalit. Ajattelen että kerrankin helppo valinta, kaikki vain maalarin valkoisella! Hahah, niinhän sitä luulisi. Ei sitä kuulemma enää kukaan käytä, vaan Paperia tai Höyhentä. Ennen kuin ehdin löytää lisää omituisen nimisiä valkoisen sävyjä (onkohan jossain Suomalainen talvinaama?), teemme päätöksen Majan blogimarkkinoinnin perusteella: kaikki seinät vedetään Tikkurilan Valkoisella ja katot vitivalkoisella. Ei voi mennä väärin.

Spoteistakin päätetään jotain. Yllätytkö, jos sanon etten muista mitä? (Odota, tarkistan). Aivan, päätämme jotain liittyen valokeilan kokoon.

Kuukauden ehdottomasti suurin uutinen tapahtuu aivan loppumetreillä kun paikalle pölähtää puuseppä apumiehineen. MEILLÄ ON PORTAAT!

puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat puuportaat puiset portaat

Tai ainakin portaiden runko, nuo kaunottaret vielä päällystetään. Nyt täällä liikkuminen ei ole enää aivan niin kuolettavan pelottavaa kun jalkojen alla ei hytky eikä minkään palkin alta tarvitse kumarrella. Tosin nyt alamme miettiä että valmiit portaat tulevat olemaan sairaan pelottavat ison kuilunsa kanssa. Ratkaisuksi Insinööri ehdottaa kerrosriippumattoa. Jään harkitsemaan.

Luulitko jo hetken, ettei takkaa mainittaisi tässä kuussa? Tottahan me sitä helmikuussakin pohdimme! Jos kuitenkin sellainen ihan pieni, tohon seinän viereen? #takkakakkaa.

Vetämme helmikuussa myös hiihtolomaa ja olemme ihan oikeasti talostakin aika paljon lomalla. Mitä nyt ruotsissa vähän chattaillaan pillupuhelimista! Sanottakoon myös että jos syksyn kelit olivat todella surkeat niin nyt on kyllä annettu koko rahalla takaisin. Tammikuun puolivälistä saakka jatkunut pakkanen, lumi ja aurinko on ihanaa ja projektissa on paljon valoa. Tämähän valmistuu!

Ps. In bed with Valeäiti ei ole kuollut, se on vain tylsä juuri nyt! Kohta päivitän taas uuden kun siinä näkyy jotain uutta! Laitetaanko sitä odotellessa joku uusi sarja tulemaan? In the kitchen with Valeäiti? In stairs with Valeäiti? In the shower with..?

Tammikuu 2018: Piharakennus ja uusia seiniä

Ensin tuntui ettei tästä pitkästä kuukaudesta ole mitään raportoitavaa, mutta sitten tsekkasin joulukuun tilanteen:

tonttipäiväkirja valeäiti

Hyvänen aika, eihän tässä kuvassa ole edes väliseiniä!

On tässä sittenkin aika paljon taas tapahtunut.

tonttipäiväkirja valeäiti in bed with valeäiti Parvi lastenhuoneeseen Tammikuussa talovierailut saavat ihan uudenlaisen käänteen. Yhtäkkiä koko perhe viihtyy tonttikäynneillä, sillä yläkerrassa on jokaiselle oma huone, jota ihastella. Väliseinät siis nousevat näyttäen meille miltä talo tulee oikeasti näyttämään. Makkarit tuntuvat ainakin vielä tosi isoilta (ja kylppärit pieniltä).

Pähkäilemme Insinöörin suurta visiota, parvia. Lastenhuoneisiin mahtuisi hyvin kaapistojen päälle pienehköt makuuparvet (ks. upea mallinnos edellisessä kuvassa). Insinööri innostuu, lapset kinuaa ja minä himmailen. Idea on tosi hyvä, mutta ylimääräistä rahaa sekin vie ja osittain parvet mielestäni pilaisivat huoneiden hienon designin. Toisaalta voihan ne tehdä kauniisti! Ykkönen alkaa neuvotella asiasta jo ihan toden teolla (jätetään äiti takka pois niin saadaan parvet!) mutta päätämme silti jättää parvet toistaiseksi tekemättä. Ehkä.

Ette tule tätä uskomaan, mutta teemme kuukauden aikana paljon päätöksiä. Valitsemme mm. kylppäreiden laatat ja valitsemme sekä ostamme kaikki keittiön koneet. Näistä kummastakin tulossa ihan pian enemmän juttua!

Taloon vedetään sähköt. Voi hitto vie miten niitä vedetäänkin! Toivottavasti jokainen kohta tästä solmusta meni oikein:

moderni puutalo rakennusblogiInsinööri haluaa tässä kohtaa kertoa myös tehneensä itse nerokkaan ratkaisun, jossa tulevalle seinään asennettavalle telkkarille vedettiin seinään johtojemma viemäriputken palasesta. Hyvä Insinööri!

Pientä kommelllusta sattuu tähänkin kuuhun, sillä sähköasentajat porailevat niin innokkaasti että tekevät myös reikiä tärkeisiin ilmansulkukalvoihin. Ei onneksi mitään sellaista mitä jesari ei korjaisi! Vanhoista kommelluksista saadaan tavallaan hyviä uutisia: julkisivupaneelien toimittaja on samaa mieltä kanssamme ettei laatu ole kohdillaan ja päättää vaihtaa paneelit. Hyvä juttu että saadaan kuntoon mutta vähän rasittavaa ottaa julkisivun kanssa sitten joskus taas uusi kierros.

Kuun loppupuolella tontille alkaa nousta miniversio talostamme. Piharakennus! Olin jo melkein unohtanut sen. Nyt se onkin yhtäkkiä siinä, harjoineen kaikkineen. Rakennukselle tehdään loput perustuksista, runko, tuulensuojalevyt, kattopellit. Hän on söpö. Mietimme paljon rakennuksen ovia (mustaa vai ei, maitolasia vai ei) ja päätämme jotain. En muista juuri nyt mitä.

Tokihan mietimme vielä kerran takkaa! Aion tehdä takkapäätöksiä vielä ensi vuonna!

Kaiken kaikkiaan asiat on hyvin. Kauniin lumisen talven keskellä toivo viriää – tännehän vielä joskus muutetaan! Kellarin seiniäkin jo slammaillaan ja kipsilevyjä tasotelllaan ja talo alkaa häkellyttävän paljon näyttää siltä että joistain kohdista puuttuu enää ihan vain valmis pinta.

Joulukuu 2017: Yläkerta hahmottuu

Nyt edetään jo niin rytinällä että jännittää. Yhtäkkiä keskustellaan sisäjuttujen asennuksista ja muuttopäivästä on tulossa oikeasti kiinnostava. Enää ei voi ylimalkaisesti heittää että joskus ensi vuonna vaan on oikeasti kelattava milloin se valmistumispäivä ehkä koittaa. Kysyttäessä minä vastaan muuten aina ”heinäkuuhun mennessä” ja Insinööri ”kyllä mä lähtökohtaisesti Vappua ajattelen”. Ehkä on siis turvallisinta sanoa että kohta alkavan talven jälkeen ja juuri ennen seuraavan alkua.

Joulukuussa taloon rakennetaan yläpohja (kuulemma tavalliset ihmiset saattavat kutsua tätä nimellä katto) ja siihen tulee eristeet. Väliseinien runkoja aletaan rakentaa, ja yläkerran muodot hahmottuvat ensimmäistä kertaa. Lasten huoneiden väliseinää muutetaan viime hetkellä ja nyt sinne mahtuu halutessa hienot parvet katon rajaan. Niistä tulee niin hienot! Koko yläkerta on itse asiassa yllättävän hieno ylipäänsä.

Kattoon tehdään myös läpivientejä (kuulemma tarkoittaa että sinne saatiin kaikenmoisia putkia vedettyä) ja seiniin laitetaan toinen kerros villaa sekä hengittävät Intello-kalvot.


Tähän väliin kuvitellaan hetki meidän erästäkin iltaa, jossa testaamme sitä kuuluisaa hengittävää kalvoa kotona. Ensin Insinööri sanoo ”jos tästä ei tule vesi läpi niin sitten ei lähde meidän talostakaan kosteus pois”, varttia myöhemmin minä hyperventiloin ja Insinööri rauhoittelee laittaneensa kalvon väärin päin vahingossa. Lopulta toteamme, että tärkeintä on että ulkoseinät hengittävät nyt vettä pois ja siellä se nyt kuivuu. En ole varma olenko edelleenkään ok tämän kanssa.

Kiiltävistä julkisivun laudoista keskustellaan toimittajan kanssa ja hekin toteavat että huonoa kamaa on. Korjataan. Valittuja seinävessoja metsästetään ympäri pääkaupunkiseutua ja neljä ostetaan hyvään hintaan.

Kaupungin lumiaura kolhaisee katukivetyksiämme. Lapset ovat puolet kuusta sairaana. Auto menee melkein lunastukseen pönttö kyydissään. Pöntöt selviävät ehjinä.

Loppukuusta yläkerran kylppäreitä suunnitellaan tosissaan; pyöritellään tuskaisen paljon mittoja, vessan koteloita, peilejä. Teemme hurjasti päätöksiä ja jopa valitsemme ne pahamaineiset kylppärin laatat. Joulukuussa se keittiökin ihan oikeasti viimeistellään. Päätämme ovien värin, vetimet, välitilat yms. (Ihan kohta kerron keittiöstä lisää!).

Aina välillä puhalluttaa tämä kaikki.

Päätöksiä on edelleen tehtävänä aivan käsittämätön määrä, ja taisteluväsymys alkaa tuntua. Tiuskin että mulle on aivan saatanan sama jotkut pistorasiat, jonka jälkeen vaadin sittenkin osallistua päätöksentekoon. Joskus tuskaa auttaa kun katsoo taaksepäin. Silloin tajuan että olemme jo tehneet aivan valtavan määrän päätöksiä, tosi isoista asioista. Nyt tehtävät päätökset ovat se kuuluisa viimeinen maili, joka on vieläpä aikaisempia helpompi, sillä edelliset päätökset viitoittavat tietä.

Nyt vain tsemp tsemp ja saksalaisia verkkokauppoja koluamaan. Kyllä ne hanat vielä sieltä löytyy.

p.s. Joulukuussakin satoi. Kurahanska ylös jos yllätyit.