35+ on aivan hyvä ikä saada vielä lapsia (jos munasolusi ovat samaa mieltä)

Sain seuraajalta toiveen: ”voisiko joku teistä [juuri vauvan saaneista vaikuttajista] kirjoittaa siitä, että yli 35v on vielä ihan ok tehdä vauva / pikkusisarus, ikkuna ei sulkeudu, ei syytä paniikkiin jne”.

Voisin! Sillä täällä päässä tietokonetta on yksi juuri 37 täyttävä vielä yhden saanut joka ajatteli vielä pari vuotta sitten että ikkuna on nimenomaan sulkeutunut. Silloin kirjoitin näin:

”Kolmas lapsi syntyisi jo ihan hirmuisella ikäerolla vanhempiin sisaruksiinsa. Meillä ei riitä rahat. Meillä ei riitä ehkä huoneetkaan. (…) Yhtäkkiä huomaan että ikkuna kolmannelle taisi mennä kaiken tämän kaaoksen keskellä hiljaa hissukseen kiinni. Ei sanonut mitään sulkeutuessaan, hiipi vain hiljaa bileistä kotiin.”

Kuinka ihanan väärässä olinkaan. Se ikkuna oli vielä aivan apposen auki ja odotteli vain meitä! Vaikka olinkin tuon tekstin aikaan jo itse asiassa aika pitkällä Kolmosen harkinnassa ja toivomisessa, oli nuo yllämainitut huolet ja moni muu silti painamassa vaakakuppia ja ymmärrän täysin tuon seuraajani kysymyksen: ei kai tässä nyt enää ehdi?

Kun lopulta tajusin että raha ei ole kysymyksen ytimessä, että lapset voivat vaikka jakaa huoneita ja ikäeroilla ei ole väliä (ja kuten myöhemmin olen oppinut, ainakin toistaiseksi se on ollut vain ihan best), olin 35.

Onko 35 liian vanha yrittämään vauvaa?

Ystäväni lapsettomuushoitoja seuranneena olin tuskaisen tietoinen siitä että 35 voi olla kriittisen vanha, sillä parasta ennen päiväys on sulkeutumassa jonain vuonna ja se voi olla tämä vuosi. Munasolut annetaan syntymässä ja kun ne alkavat ohittaa parhaat vuotensa, se tapahtuu aika rytinällä. Kuin syksyllä puusta tippuvia lehtiä mokomat. Mahdollisuus lapsen saamiseen voivat yhtäkkiä olla tyystin eri kuin vaikkapa vuotta aikaisemmin. Lasten saaminen ei ole missään iässä mikään selviö, eikä 35 jälkeen ainakaan helpommaksi muutu.

Silti, hyvällä onnella voi tulla raskaaksi vielä pitkälle neljäänkymmeneen tai sen ylikin. Tunnen 42-vuotiaani äidiksi tulleen, ja 44-vuotiaana pikkusisaren saaneen. Toivosta ei siis pidä luopua!

Entä se henkinen puoli, onko 35+ jotenkin ”liian vanha” saamaan lapsia tai vielä lapsia, edellisten sisarukseksi? Ei tietenkään ole. Mikään numero ei kerro siitä sopiiko ihmisen jo / vielä saada lapsia. Kyllä minäkin laskin että Kolmosen täyttäessä 10 olen sitten itse 46! Mutta mitä sitten? Tulen myös täyttämään 50 niin että minulla on edelleen nuoria lapsia. 50 on uusi 30 ja minä ainakin aion olla vielä kuusikymppisenä vetävässä kunnossa.

Lopulta ajattelin että jos presidentit voivat saada lapsia seitsemänkymppisenä, uskon meidän pystyvän tähän puolta nuorempina.

raskausviikko 38

Milloin tietää olevansa valmis vauvaan?

Milloin on valmis vauvaan – 19, 25 vai 35-vuotiaana? Ehkä ikä ei olekaan mikään tekijä tässä. Ehkä kysymys onkin eniten siitä meissä asuvasta pelosta, oman jaksamisen riittävyydestä. Sitä onkin tietysti ihan viisasta miettiä. Onko perheessämme vielä voimavaroja, entä jos eteen tulee jotakin haastavampaa, onko meillä tukiverkkoja? Pystymmekö me tarjoamaan ruokaa, rakkautta ja turvaa?

Näihin kysymyksiin pitää vastata aina lapsia toivoessa, eikä vastaus muutu iän vaan elämäntilanteen mukaan. Mutta sanoisin että suurin osa aikuisista voi vastata näihin kyllä, kun vain osaa laskea sen vaatimustason riittävän alas. Lapsen rakastavaan hoitoon ei vaadita juuri oikeanlaista työpaikkaa / uraa, kotia tai parisuhdetta vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka jaksavat tarvittaessa asettaa toisen tarpeet omiensa edelle.

Oikea ikä saada lapsia voi alkaa ykkösellä, kakkosella, kolmosella tai nelosella – ja jos olet mies, vaikka seiskalla. Koska meillä naisilla on kuitenkin olemassa takaraja, jonka sijainnista emme varmuudella tiedä, suosin aina itse ystäväni lanseeraamaa testiä sopivan ajan löytämiseen: jos mietit pitäisikö ja yllätysraskaus ei tuntuisi aivan katastrofaaliselta, on oikea aika jättää ehkäisy pois.

Maailma on täynnä ihmisiä, jotka katuvat sitä etteivät uskaltaneet. Minä tiesin olevani yksi heistä jos en anna Kolmoselle mahdollisuutta, ja se oli lopulta se ainoa syy jonka tarvitsin.

JAA
43 Comments
  • Liisi
    helmikuu 25, 2020

    Heippa!
    Mä niin komppaan sua näissä mielipiteissä👍!! Olen niin samaa mieltä, että jos yhtään tuntuu siltä, että vieläkö yksi, niin kannattaa ihan ehdottomasti antaa hänelle mahdollisuus!!
    Itse olin 29 kun 1. syntyi, 31 kun 2. syntyi ja 34 kun 3. syntyi. Mitään en ole katunut, päin vastoin; olen niin onnellinen ja kiitollinen meidän kolmosestakin, etten osaa sanoiksi pukeakaan sitä💚💜🧡
    39 vuotiaana kävin pohdinnan, vieläkö yksi iltatähti olisi ihana, mutta nyt minusta tuntuu vahvasti siltä, että perheemme on valmis. Koiranpentu tuli taloon viime kesänä🐶 hän on meidän kaikkien yhteinen pieni rakkauden kohde👻❤
    Niin mahtavaa kun teille tuli kuin tulikin sitten kolmonen💚💕
    Ihanaa seurata sun blogia!! Aurinkoa ja kaikkea hyvää teidän kevääseen🌟

    • Valeäiti
      helmikuu 25, 2020

      Oi koira, ihanaa!! Jotenkin näen meidänkin hairahtuvan vielä tuohon ansaan joku päivä 😀

  • Saija
    helmikuu 25, 2020

    Joo. Mä löysin elämäni rakkauden vasta 33 v. Ensimmäinen lapseni on lyhyestä suhteesta, olin 29 kun hän syntyi. Nyt 6,5 v. Marraskuussa 2018 alettiin yrittää yhteistä lasta, olin 34. Ei minulla ole ollut edes elämässäni ennen tätä miestä jonka kanssa olisin halunnut perustaa perheen. Vauvaa ei kuulunutkaan ja jouduin käymään läpi hyvin raskaatkin tunteet siitä etten välttämättä enää tule raskaaksi. Esikoisesta tulin raskaaksi tosi helposti. Oltiin jo lapsettomuushoitoihin menossa, kun sitten tärppäsi, isänpäivänä 2019 tein positiivisen raskaustestin. Nyt raskauden puoliväli, laskettu aika heinäkuussa 2020.

    Nyt iso häilyvä kysymys on että vieläkö yksi tän jälkeen. Toki ajatus ei ole vielä selkeä mihinkään suuntaan. Talous olisi ehkä isoin haaste, ikä ei niinkään. Mutta kuten kirjoitit, eihän se vauva oikeasti mikään järisyttävä kuluerä ole, itsehän ne rimat nostaa liian ylös ja ajattelee mitä kaikkea muka tarvitaan jos ois kolme lasta. Isompi auto, ulkomaan matkat jäisi vähiin, tulojen tippuminen jos ois taas äitiyslomalla jne. Noh, tosiasia on että kaikilla ei edes ole autoa ja silti on lapsia. Ulkomaillekin voi tehdä budjettimatkoja. Ja niin edelleen.

    Mutta asia muhikoon, nyt tavoitteena lähinnä saada yksi vauva elävänä maailmaan.

    • Hejdi
      helmikuu 25, 2020

      Viisipaikkaiseen pieneenkin autoon saa kyllä mahtumaan kolme alle kouluikäistä lasta nykyistuimillakin. Tosin voi olla, että joutuu tinkimään istuinmerkistä ja isofix-kiinnityksestä siinä palapelissä ja vaatii lähtöihin sorminäppäryyttä ja kärsivällisyyytä.

      Meillä syntyy nyt neljäs ja pitäisi varmaan varmaankin viimein se uusi auto ostaa.

      • Valeäiti
        helmikuu 25, 2020

        Ei ollu helppoa kolmen mahduttaminen kyllä, luovuttiin isompien penkeistä JA isofixistä aika pian (isot siis kumpikin reilusti yli turvapenkki-iän varorajan 135cm). Koska ei kärsivällisyyttä 😀

    • Valeäiti
      helmikuu 25, 2020

      Ihanaa, onnea vauvasta ja uskalluksesta yrittää <3

  • Kelina
    helmikuu 25, 2020

    Ihana teksti!

    Oma ykkönen saatu 24v, kakkonen 27v ja nyt kolmonen 36v. Itsekin mietin pitkään (ja taivuttelin miehen tähän mukaan😄) ja olen niiiin onnellinen että meidän pieni aarre sai syksyllä syntyä. Omalla kohdalla onneksi tärppäsi nopeasti, mutta muutamat viikot olin kyllä tuskallisen tietoinen siitä, että munasoluni eivät välttämättä ole samaa mieltä suunnitelmastani.

    Meidän koko perhe on saanut kolmosen myötä kunnon rakkaus-ruiskeen, kolmonen vaikuttaa positiivisesti kaikkiin. Tiedostan että elän elämäni onnellisinta ajanjaksoa ja nautin joka hetkestä.

    Blogiasi ja juttujasi on hauskaa seurata, koska tilanteemme on lähes identtinen, kiitos hyvin kirjoitetusta blogista!

    • Valeäiti
      helmikuu 25, 2020

      Hyvin samaa meininkiä tosiaan meillä, ihana kun seuraat ja kiitos kauniista sanoista <3

  • kattilakoo
    helmikuu 25, 2020

    Aiemminkin oon kommentoinut tähän aiheeseen, kun vuosia kävin ”järjen” ja sydämenäänen välistä keskustelua kolmannesta lapsesta. Lopulta tajusin, että eniten mua pelotti ympäristön reaktiot omaan ikääni. Ja kun puolisokin lopulta näytti vihreää valoa, päätin olla välittämättä muiden mielipiteistä, jotka olivat oman mielikuvitukseni tuotteita tai ainakaan kukaan ei oo uskaltanut kasvokkain kyseenalaistaa tai kritisoida meidän kolmosta. Isoveljien odottaessa kesän kulumista sekä eskarin ja ekaluokan alkua meidän perheeseen syntyikin sitten pikkuruinen pikkuveli, joka imaisi koko perheen vauvakuplaan ja hurmasi kaikki muutkin.
    Enkä hetkeäkään ole katunut! Nyt perhe on kokonainen, onnellinen, täydellinen.
    Niin ja mähän olin siis muutamaa viikkoa 41 kolmosen syntyessä.

    • Valeäiti
      helmikuu 25, 2020

      Siis mulla oli tää ihan sama! Tosi pitkään mietin päätöstä selvästi enemmän muiden näkökulmasta kuin omani. Onneksi siitä tajusi päästää irti!

  • heiskav
    helmikuu 25, 2020

    Niin hyvin sanottu vaatimustasoista. Kun meidän vauva syntyi, en ajatellut, että elämän täytyisi jatkua just samanlaisena, samoine kuukausittaisine hankintoineen ja säännöllisine matkoineen. Kummasti prioriteetit muuttui ja ihan eri asiat nousi merkityksellisemmäksi. Mun mielestä on myös luonnollista, että koko perheen (!) taloudellinen tilanne hetkellisesti laskee, mut siitäkin selviää oikealla asenteella. Kylmästi nyt siis oletan, että perheessä on kaksi vanhempaa.

    Ymmärrän kuitenkin, että mielipiteisiini vaikuttaa se, että oon kasvanut isojen perheiden ympäröimänä. Lasten tulo ei siis oo laittanu ympärillä olevien aikuisten elämää mitenkään ”pauselle”, kuten monien kuulee pelkäävän. Perhe ja pienet lapset on osa elämää jossain vaiheessa elämää ja sitä kestää sen aikaa, ku kestää. Oon huomannut, että oon varmasti sen vuoksi keskimääräistä enemmän lapsi- ja perhe-elämämyönteisempi.

    Ja mitä tulee ikäkysymykseen, sain esikoiseni 24-vuotiaana ja nyt 30-vuotiaana lapsettomuushoitojen toisella kierroksella tuntuu, että mä tuun olemaan niin vanha äiti tälle toiselle, jos hänet meille annetaan. Näiden lapsettomuushoitorundien jälkeen kannustan kaikkia kyllä ottamaan lapsen vastaan sitä aiemmin, mitä aiemmin vain vähänki uskaltaa!

    • Valeäiti
      helmikuu 25, 2020

      Ympäristö vaikuttaa ihan varmasti! Jos on kaveriporukan eka luopio joka harkitsee lapsia ikuisen vapun tilalle voi olla vaikeampaa uskaltaa kuin perheiden ympäröimänä.

  • Nanna
    helmikuu 25, 2020

    Oi, mä luulin olevani ihan suorastaan tavallisen ikäinen äiti, kun sain esikoiseni 35-vuotiaana! Tarpeeksi tiukkaan kun paahtoi uraputkessa ja vietti aikaa itsensä kaltaisten seurassa ei tuolloin tosiaan edes tuntunut, että olisin mitenkään vanha. Kakkosen sain 38-vuotiaana -enkä vielä silloinkaan tuntenut itseäni mitenkään vanhaksi 😅
    Mä oon niin iloinen, että tein lapset vasta tässä iässä. Olen paljon parempi äiti kuin olisin ollut 15 vuotta aiemmin. Nyt ymmärrän ajankulun ja tämän kaiken ihmeellisyyden paljon paremmin. Mulla ei oo kiire mihinkään: uraa (ja muka sitä rahaa) on saanut tehdä 15 vuotta, opiskella pitkän kaavan mukaan, matkustaa ympäri maailman (kun sekin vielä oli silloin hyväksytty hupi) ja notkua baareissa ihan omiksi tarpeiksi.
    Mutta se mikä on toiselle täydellistä, voi olla toiselle kauhistus. On mullakin ystäviä, joiden lapset on muuttamassa kotoa pois -eivätkä kuulemma millään enää jaksaisi öitä valvoa. Mut jostain syystä ne omat lapset me jaksetaan (melkein aina).

    • Aniko
      helmikuu 26, 2020

      Komppaan Nannaa tässä! Itse sain esikoisen 33 vuotiaana ja koin olevani todella keskiverto ensisynnyttäjä – ainakin omassa tuttavapiirissäni. Monet meidän ystävistämme ovat saaneet esikoisen vasta +30 ikäisenä ja osa heistä ”kolmosia” (ja jopa ”nelosia”!) vielä neljänkympin hujakoilla. Moni on tehnyt uraa, asunut ulkomailla jne. ja sen takia myös saanut lapsia vanhempana Itselleni ajatus lapsista alle 30-vuotiaana tuntuu siis paljon vieraammalta.

      Toki täytyy ottaa huomioon, että hedelmällisyys laskee iän myötä ja siksi esim meilläkään ei välttämättä ole aikaa odotella toisen lapsen yrittämistä sanalla tavalla kuin ehkä nuorempana olisi ollut. Lääkärini (sattumalta lapsettomuushoitoihin erikoistunut gyne) kuitenkin tsemppasi ja sanoi, ettei se 35-v myöskään ole mikään maaginen raja. Hedelmällisyys laskee iän myötä, mutta ei kannata panikoida pelkän luvun takia. Lapsen saamien ei ole taattua oli ikä sitten 20 tai 40.

      • Valeäiti
        helmikuu 26, 2020

        Aniko se on juuri näin, oma ”porukka” vaikuttaa tosi paljon siihen mikä nähdään normaalina.

    • Maira__
      helmikuu 26, 2020

      Tämä on kuin suoraan näppikseltäni paitsi mä en tehnyt lapsia vaan sain (vuosien yrittämisen jälkeen) 🙂 36-vuotiaana sain esikoisen enkä pitänyt sitä mitenkään erityisen vanhana.

      Nyt toista odottaessani näin 40-vuotiaana minulle on kommentoitu monenkin tuttavan taholta, että ”Itse en kyllä enää itse jaksaisi”, mutta helppohan se on huudella kun heidän omat lapset on jo vanhojen tansseissa ja armeijassa 😉 Itsekin olisin kyllä mielelläni vanhempien lapsien äiti jo, mutta aina ei voi puoliaan valita. Ja tosiaan, jostain syystä omat lapset me jaksetaan (melkein aina) 😉

      • Valeäiti
        helmikuu 26, 2020

        haha se on kyl just niin että omat lapset jaksaa 😀

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      Mä luulen että just se oma ympäristö vaikuttaa hirveästi siihen miten tän kokee! Mä oon ollu joka kierroksella ”väärän ikäinen” ja kaverit joko ei oo vielä samassa tai niillä menny jo ohi 😀

  • Eliisa
    helmikuu 26, 2020

    Mua alkoi kiukuttaa tää aihe! Jouduin oikein miettimään, miksi niin. Noku tuli vanha olo! Ja olo, että puoli maailmaa nyt kelailee että mä olen se vanha äiti. Synnyttelin syyskuussa 39-vuotiaana esikoiseni, enkä kokenut itseäni vanhaksi ainakaan sosiaalisesti tai fyysisesti. Monella tapaa passeli ikä tämäkin! Biologisesti kyllä siinä mielessä olen vanha, että hän jäänee meidän ainoaksi.

    Kaveripiirissä on menossa vauvabuumin toinen aalto. Ensimmäinen oli siinä 30v nurkilla, toinen nyt kun neljänkympin deadline lähestyy ja ylittyy.

    Jos siis rakas Valeäidin lukija 35v pohdit asiaa, niin kannustan kokeilemaan, vieläkö on luontoäiti suonut virtaa! (Hoitojakin saa julkiselta 40v asti, jonoon kannattaa suunnata reippain askelin)

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      Toivin ettei kukaan niin ajattele että joku toinen olisi vanha äiti, jokainen käsittelee tätä asiaa tosi henkilökohtaisesti omasta iästä ja elämäntilanteesta lähtien. Ihana kannustus! <3

    • Pia
      helmikuu 27, 2020

      Et ole vielä liian vanha toiseen 🙂 Itse sain esikoisen 40-kymppisenä ja kuopus syntyi, kun olin 44 – eli aikaa saattaa olla ihan hyvin! Toki kaikilla ei ole samoin.

      • Valeäiti
        helmikuu 27, 2020

        <3

  • Pire
    helmikuu 26, 2020

    Sulla on nyt ihan selvästi joku vauvan teko talkoot menossa! 😀 Ja minuun ainaki kolahtaa! Olen aikaisemminkin kommentoinu että nämä sinun blogi tekstit on mulle bensaa liekkeihin, kun ollaan tässä muutama kuukausi mietitty, että tehtäiskö 3 lapsi vai ei. Tällä hetkellä tilanne ehkä 60-40 sille, että vauva vois vielä tulla :’D että jos meille tulee vauva, niin saat taputtaa itseäsi olkapäälle onnistuneesta synnytystalkoo rekrystä! Tämä blogi on tällä hetkellä ja ollu jo parin vuoden ajan yks ehdoton suosikkini, kiitos 🙂

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      haha joo, mä yritän parhaani!!

      Kiitos <3

    • Patsy
      helmikuu 27, 2020

      Bensaa liekkeihin on niin kuvaavaa 🔥
      Aloin myös tässä kuukausi sitten miettimään, että pitäisikö yrittää vielä kolmatta… No, en sitten keksinyt yhtäkään syytä että miksi ei yritettäisi. Asuntolaina on, minulla ei ole vakituista työtä ja makuuhuoneitakin vain kolme. Ikä on kuitenkin lisännyt ymmärrystä ja koen nyt 30- vuotiaana, että nämä edellä mainitut asiat eivät ole millään tavalla ongelmallisia. Tähänkin mennessä on hyvin pärjätty, miksipä ei sitten tulevaisuudessa?

      Mies totesi olevansa ”aina valmiina”, joten aika kierukan poistoon on varattu ensi viikolle 😊

      • Valeäiti
        helmikuu 27, 2020

        U P E E T A toivon teille tosi paljon menestystä ja HETI!!! <3

  • Maria
    helmikuu 26, 2020

    En osaa pitää 35+ vuotiaita mitenkään vanhoina odottajina minäkään. Oma äitinikin sai esikoisensa eli isosiskoni 70-luvulla kolmekymppisenä, sill7in se taisi kyllä olla harvinaisempaa.
    Oman kolmikkoni olen saanut niin, että esikoisen syntyessä olin 30 v, keskimmäisen 32 v ja kolmosen 35 v. Ennen lapsia meillä oli jo koira.
    Meillä ei ole koskaan ollut siinä mielessä juuri tukiverkkoja, kun ollaan asuttu pirkään kaukana sukulaisista ja ulkomailla. Mikä on tehnyt pikkulapsivaiheen osaltaan ehkä tavallista raskaammaksi, on se, että omat vanhempamme ovat sairastuneet suht aikaisin ja kolme heistä on jo poissa. Useimmat kai hoitavat omia vanhempiaan sitten kun omat lapset on isompia. Mutta ikinä ei voi tietää, miten elämä kuljettaa. Itse suren menetyksiä paljon myös lasten kautta – olisi ihanaa, jos isovanhemmat olisivat heidän elämässään vielä mukana.

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      Alkuperäinen kysyjä varmaan elää ympäristössä jossa muut ovat nuorempina saaneet lapsen? 35 tai 45 on kummatkin vielä ihan nuoria vesoja! 🙂

      Toi on kyllä totta että ikä vaikuttaa myös edellisten sukupolvien läsnäoloon <3

  • Hämmentynyt
    helmikuu 26, 2020

    Elänköhän jonkinlaisessa korkeakoulutettujen pääkaupunkiseutulaisten kuplassa, kun kaveri- ja tuttavapiirissäni esikoinen on saatu yleensä 30-35-vuotiaana ja 35-40v on ihan perusikä tokalle (ja ekallekin) lapselle. Tämä 35+ ajatus tuntui siis tässä kontekstissa ihan absurdille. Omassa mielessäni ihan perusikä hankkia lapsia.

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      Elät varmaan, meistä jokainen on omassa kuplassaan! Mun kavereista suurin osa on saanut samoin tossa vaiheessa ekan lapsen, mutta hyvin harva enää 35 jälkee kyllä. Jokaisella on oma kupla joka maailmaa värittää!

  • Taija
    helmikuu 26, 2020

    Meillä on kolme lasta, vanhin ”jo” 9 v. keskimmäinen täytti juuri 3 ja kolmas on 7 kk. Meillä toisen lapsen saaminen kesti 3 vuotta, joten jo häntä odottaessa koin itseni vanhaksi ja mietin mitä NAAPURIT nyt miettii! Esikoisen sain 28 v. kakkosen 34 ja nuorimman nyt sitten 36 v. ja äitiys on ollut kerta kerralta helpompaa ja rennompaa, osa on äitiyden mukanaan tuomaa, osa iän tuomaa relaamista 🙂

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      Hahaha, naapurit on just ne oleellisimmat tässä päätöksessä! 😀

  • Tarja
    helmikuu 26, 2020

    Onneksi en edes osannut ajatella, että olisi liian myöhäistä saada lapsi 35-vuotiaana tai sen jälkeen – olisi jäänyt lapset saamatta 🙂 Onneksi ne munasolut olivat sitä mieltä, että onnistuu vielä. Aikaisemmin en olisi ollut lainkaan kypsä vanhemmaksi, edes sen vertaa kuin olin äidiksi tullessani 35-vuotiaana. Tai ehkä olisin ollutkin, jos niin olisi sattunut käymään -tiedäpä tuosta! 😀 Jotkut asiat olisivat voineet olla helpompia nuorempana (yöheräily…) ja ehkä olisi jäänyt se ollut mahdollisuus pohtia sitä iltatähteäkin – tässä tapauksessa se juna meni aika sutjakkaasti ohi. Mutta hyvä näin! Lapset on parasta, mitä minulla on <3

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      Lapset on kyl <3 <3

  • Nimetön
    helmikuu 26, 2020

    Luin tätä niin suuren hämmennyksen vallassa, 35kö olisi muka vanha ikä saada KOLMAS lapsi?! Kun se on mun mielestä se ihan perusperusperusikä saada eka:D että hyvät naiset, ei se todellakaan ole liian vanha lasten saamiseen!

    • Valeäiti
      helmikuu 26, 2020

      Tietenkään ei ole! Jos munasolut kestää!

  • Heidi
    helmikuu 26, 2020

    Mulla on sellainen olo että nykyään nimenomaan ympäristön paine asettaa ”oikealle” lastensaanti-iälle hirveästi vaatimuksia. Alle 30 on huono koska pitäähän sitä kouluttautua ja rakentaa uraa ja yli 30 on huono koska hyvänen aika onhan silloin nyt jo vanha (ainakin ensi-) synnyttäjä. Koita siinä sitten.

    Vertaan aina minkäänlaisen ahdistuksen iskiessä lastensaanti-ikiä siihen, että toinen mummoistani (s. 1921) on saanut esikoisensa 28-vuotiaana mikä siihen maailmanaikaan oli varmasti tosi myöhään, mutta sitten taas kuopuksensa 45-vuotiaana. Itse pähkäilen parhaillaan toista (tosin mies ei ole vielä vakuuttunut :D) ja seuraavaksi mittariin pyörähtää 35. Jos toiselle lapselle annetaan mahdollisuus ja hänet meille annetaan niin kiitän hyviä geenejäni ja jos ei niin sitten ollaan onnellisia ainokaisesta ja todetaan että eipä tarvitse enää yövalvomisia suorittaa. 🙂 Kaipaisin kyllä yleiseen ilmapiiriin enemmän sitä ajatusta että lapsia tulee jos on tullakseen, ei väliä montako ja milloin ja ettei siihen ole muilla aihetta puuttua edes puolella sanalla.

    • Valeäiti
      helmikuu 27, 2020

      No näinhän se ympäristö todellakin sanelee ihan sataa muutakin asiaa, tässä yritin ehkä lähinnä valaa uskoa siihen että jos lapsia toivoo niin aina on hyvä ikä! 🙂

    • Choux
      maaliskuu 7, 2020

      Tämä! Kun on ”vain” yhden lapsen äiti, niin kyllä nämä utelut ja kirjoittelut satuttaa. Varmaan juuri siksi, että aihe on itselleni niin kipeä. Haluaisin kyllä toisen lapsen, mutta mies ei halua eikä vaikuta siltä, että näin 38-vuotiaana ehtisin löytää pk-seudulta, jossa muutenkin naisia miehiä enemmän, uutta miestä. Todella surullinen olen tästä ja ei mene päivääkään, että en asiaa ajattelisi.

      • Valeäiti
        maaliskuu 9, 2020

        Choux <3 <3

  • Maria
    helmikuu 27, 2020

    Mä oon ite neljästä lapsesta nuorin ja mun äiti oli 38 kun synnyin. Ajattelin nuorena, että ite en halua olla niin ”vanha” äiti. 😂 no nyt ajattelen että ihan hyvin vielä ehtii 38 ja sen jälkeenkin eikä mikään vanha vielä ole.
    Mä olin 26 kun esikoinen syntyi, 30 kun kakkonen, 34 kun kolmonen ja 36 kun nelonen. Meillä lapsia on jouduttu odottelemaan useampi vuos (paitsi tätä viimeistä, joka oli kyllä myös toivottu, toteutui vaan nopsaan). Nyt koen että tää oli tässä, en siks että olisin liian vanha (täytän 37 tänä vuonna) vaan koska 4 on just hyvä ja enempään ei taida meidän perheen voimavarat riittää.
    Oon monta vuotta lukenut tätä blogia, mutten koskaan kommentoinut. 😄 hauskaa on ollut seurata sun tätä viimeistä raskautta ja teidän kolmosen arkea, meidän nuorin on 4pv vanhempi, tyttö myös.

    • Valeäiti
      helmikuu 27, 2020

      Kiitos kun luet näin uskollisesti, ihanaa!

      Sulla on hienosti kans koko kirjo edustettuna, mä taisin olla 27 ensimmäisen syntyessä ja nyt sitten 36 viimeisen kohdalla 🙂

  • Choux
    maaliskuu 7, 2020

    Tämä! Kun on ”vain” yhden lapsen äiti, niin kyllä nämä utelut ja kirjoittelut satuttaa. Varmaan juuri siksi, että aihe on itselleni niin kipeä. Haluaisin kyllä toisen lapsen, mutta mies ei halua eikä vaikuta siltä, että näin 38-vuotiaana ehtisin löytää pk-seudulta, jossa muutenkin naisia miehiä enemmän, uutta miestä. Todella surullinen olen tästä ja ei mene päivääkään, että en asiaa ajattelisi.