Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 32: Supistuksia, vähän liikaa

Huomaan hurmaavan “staycationin” keskellä, että selän kipuilu on lähes kokonaan loppunut. Voin taas kävellä! Ihan lenkille asti en uskalla, mutta haahuilu pitkin kaupunkia Insinöörin kanssa onnistuu vailla huolen häivää.

Itse asiassa meistä kahdesta Insinööri alkaa valittaa nopeammin alaselän kipuja “tästä kaikesta seisomisesta ja kävelystä”, mulla ei vielä siinä kohtaa tunnu mikään miltään.

Myöhemmin saan kuitenkin tuta kaupunkivaeltelun hinnan. Supistelee. Taas. Tai kai ne supistuksia on kun kaikki menee pinkeäksi ja olo on tukala. Viikon mittaan sitä alkaa tulla enemmän ja enemmän.

Maanantaina alkaa kolmanneksi viimeinen työviikko ja ensimmäistä kertaa mietin, tuleekohan tästä tosi raskasta. Istuminen on tukalaa. Seisominen on tukalaa. Jokainen siirtymä vihlaisee. Vauva potkii läpi palaverien, itsenäisen työskentelyn, puheluiden, kaiken.

Oikeastaan haluaisin vain mennä makaamaan kyljelleni jonnekin. Yhden päivän joudun jo lopettamaan kesken kun en enää pysty. On tukalaa, kipeää, paha olo. Mikä on tämä paha olo, raskauspahoinvointi vol 2? Lepään kaikki illat työpäivän rasituksia pois ja mietin milloin pitää mennä näytille. Tukaluus kuuluu asiaan, juu, mutta osa näistä on kyllä supistuksia. Kipeitä, tavallaan. Ei paljon mutta kuitenkin, sellaista menkkamaista särkyä. Toistaiseksi levolla saa kuitenkin olotilan suhteellisen hyväksi, joten päivä kerrallaan eteenpäin!

Saan tehtyä tällä viikolla vihdoin myös Kela-hakemukset. Ihan yhtä vaikeaa kuin aina ennenkin, enkä osaa yhtään laskea minkälaista “palkkaa” tulen saamaan. Kun summa on tiedossa, tulemme laskemaan minkälainen tulonmenetys kohdalleni osuu ja puolitamme vahingon. Insinööri siirtää sitten joka kuukausi tililleni puolet tulonmenetyksestä, jolloin molemmat menettävät ikään kuin saman verran. Näin toimimme edellisilläkin kerroille ja se toimii minusta hyvin – riippumatta siitä kuka on kotona lapsia hoitamassa.

Päätämme lisäksi hakea äitiyspakkausta, koska kaikki vauvakamat on jo meiltä laitettu eteenpäin ja siellä on paljon hyvää ja hyödyllistä.

Tällä viikolla alkaa myös olla asukriisi aika käsillä. Todella moni mekko on jo muuttunut t-paidaksi kun maha ei vaan enää mahdu niiden sisään, housut ahdistaa liikaa ja yhtäkkinen lämmin kesä tekee aiemmin hyvin toimineista raskausmekoista kertarysäyksellä liian lämpimiä.

Tapojen vastaisesti toivon, että viimeiset viikot töissä menisi vähän viileämmissä säissä, olisi mun vaatekaapin kannalta huomattavasti helpompaa!

raskausviikko 32

 

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

JAA
2 Comments
  • Heidi Pii
    toukokuu 25, 2019

    Ihan vain muistutuksena (samaa mantraa hoin itselleni viimeisessä raskaudessa noiden viikkojen paikkeilla): ”liian aikaisin” saikulle on raskauden aikana 100x parempi vaihtoehto, kuin liian myöhään. 👍

    • Valeäiti
      toukokuu 26, 2019

      Mä mietin ihan samaa! Ja sitä, että mieluummin menetän vaikka pari työviikkoa jos niillä saisi esim vaivattoman loppuraskauden kuin niin päin että hampaat irvessä duunit loppuun ja sit vaikea loppuraskaus. Katotaan nyt huomenna mikä tilanne, tällä hetkellä lähinnä sellanen väsynyt olo koko ajan.