Raskausviikot 5-7
Ei ole totta. Ei ne menkat ole vieläkään alkanut, tämä tapahtuu ihan oikeasti! Omituinen aikalarppi seitsemän vuoden taakse alkaa. Varaan neuvolan ja kuulen ettei nykyään saisi syödä lakua ja salmiakkia enää ollenkaan. Mitä helvettiä?! Varaan varhaisultran, koska haluan tietää että siellä on oikeasti jotain ja jos on, haluan kertoa töissä ydinporukalle pian. Tämä on pienessä organisaatiossa iso asia, on reilua olla varautunut ajoissa.
Pahoinvointi alkaa. Ei pahana, niin kuin ennenkään, mutta huomattavasti pahempana. Väsymystä en huomaa, mutta flunssa iskee päälle – kunnes muistan että tämä kuuluu mulla asiaan: tukkoiset ontelot ja pieni lämpö. On se vain outoa miten paljon yksi pieni solukko aiheuttaa ihmiselle. Olemme Insinöörin kanssa sekaisin onnesta, jännityksestä ja ihmetyksestä. Matkustan ekan viikon aikana Lissaboniin ja tajuan etten voi syödä tai juoda mitään kivaa.
Menemme varhaisultraan kun mittari näyttää 6+4. Vähän aikaisemmin kuin oli tarkoitus, mutta työkalenteri pakotti ja huoli painoi. Mulla on ultran aamuna tosi huono olo ja olemme myöhässä, koska käymme autokaupan kautta. Olemme olleet aikeissa vaihtaa auton muutenkin hybridiin ja nyt voisi olla sitten tarve myös isommalle.
Ultrassa näkyy pieni 7mm tyyppi jolla sydän sykkii. Minä en tosin paljon ruutua näe, koska keskityn olemaan pissaamatta lääkärin päälle tai voimatta pahoin. Smoothie ultran jälkeen maistuu paremmalta kuin mikään koskaan.
Muuten ihana lääkäri sanoo lauseen joka tulee kummittelemaan vielä monta kuukautta:
”Nyt kun teillä on jo kaksi tervettä lasta, voisitte alkaa miettiä mitä teette jos tässä raskaudessa tulee ilmi kromosomipoikkeamaa”. Olen ihan ihmeissäni. Totta kai olen ajatellut tätä mahdollisuutta, olen jo 35. Se oli yksi syistä miksi mietin pitkään uskallammeko lähteä tähän- meillä on jo kaksi lottovoittoa. Mutta miten tälläistä ajatellaan muka etukäteen? Se olisi elämäni suurin ja vaikein mietintö, ei sitä voi teoreettisesti tehdä. Ja onko sitä todella syytä alkaa jo nyt murehtia, kuinka suuri riski oikeasti on?
”1/250. Voitte aina tulla ylimääräiseen ultraan jos huolettaa”. Jaa, tämä taisikin olla yksityisen lääkäriaseman myyntipuhe. Mukavasti se silti onnistuu saamaan minut varpailleni, ehkä koko loppuraskaudeksi. Ainakaan mikään niskapoimutulos ei tämän keskustelun jälkeen ole minulle helpotus koska aina voi jotain silti käydä.
Lue myös: