Raskausviikko 17 – Supisteluja (ehkä) ja liikkeitä (varmasti)

viimeinen kolmannes

Raskausviikko 17

Hyvät ihmiset, hälytys peruttu! Oudot mieliteot ovat ohi!

Se oli ihan hyvä viikko se.

On tämäkin viikko hyvä. Kun joku kysyy onko vielä paha olo, hätkähdän huomaamaan että ai niin mulla oli paha olo aiemmin. Nyt sitä ei millään tule, vaikka kuinka jäisi ruoat väliin tai söisi oudosti. Omituinen jättinälkä ja -janokin alkavat hellittää. Ollaan todellakin siinä vaiheessa etten aina muistaisi olevani raskaana – ellei liikkuvaa vatsaa olisi.

Muut eivät vatsaa vieläkään näe. Kun kerron asiakkaille jääväni kesäkuussa äitiyslomalle, heillä loksahtaa leuat auki. “Mutta kun susta ei vielä yhtään näy mitään” vaikka kyllä näkyy ja paljonkin. Itsehän sen huomaa eniten kun tietää, mikä on lähtötilanne.

Ihmeellisintä tässä on se, että tunnen vatsan jatkuvasti. Tunnen sen painon, paineen ja puristuksen. Joinain päivinä tuntuu ettei mitkään vaatteet mahdu. Löysät verkkarit vatsan alla painavat. Sukkahousut kiristävät. Jos vatsaa ei peitä mikään, se tuntuu roikkuvan lähes kipeästi.

Eräänä iltana havahdun ajatukseen että onko nämä fiilikset itse asiassa supistuksia? Vatsa on välillä niin pinkeän kova ja jotenkin puristuksissa. Ei se vaarallista ole, mutta muistuttaa ottamaan vähän iisimmin kaiken kanssa.

Supisteli tai ei, tyypillä ainakin on kaikki hyvin. Hän möyrii ja potkii yhä selvemmin ja muukin perhe pääsee jo osalliseksi liikkeiden tunnustelusta. Lapsetkin väittävät sen tuntevansa, mutta tuskinpa sentään. Yritys kyllä on kova, kirjaimellisesti – Ykkösellä on tapana painaa mahaa melko reilusti tunteakseen vauvan. Ei muuten tunnu enää pelkästään hyvältä sellainen paine vatsalla.

Aamuisin varastan muutaman hetken meille kahdelle. Herään usein selältäni, ja silloin vatsalla on toispuoleinen, kova möntti. Vannon että joku nukkuu siinä, sillä kun lasken käteni möntille, möntti alkaa liikkua. Hengailen tyypin kanssa aina hetken ennen kuin herätän Insinöörin ja annan hänenkin moikata tyyppiä. Melko hienoja hetkiä nämä.

Tyypin nimi on muuten meidän perheessä Jokunen. Ykkönen keksi sen jo viikkoja sitten, sillä se on ”joku Kettunen”.

Jokke <3

 

Lue myös: