Muistakaa kehua toisianne – ja itseänne

(Koti)äitiyden yksi parhaita puolia on se, että saa suurta tyytyväisyyttä taklattuaan jonkun mahdottomalta tuntuvan tilanteen. Saa vaihdettua päälleen oksentaneen lapsen vaatteet takakontissa sotkematta mitään vaikka oma pikkurilli jäi hetki sitten takaluukun väliin jumiin (tositarina); saa itsensä ja pari lasta hengissä ja nukkuneena lennätettyä toiselle puolelle maapalloa (tositarina) tai saa luotua taas yhteyden kuukausikaupalla uhman seiteissä rimpuilleeseen lapseen (tositarina).

Paskinta on toki se että niitä tilanteita tulee ihan taukoamatta ja että joskus todella käy niin että kakkainen body sotkee mennessään lapsen hartian ja tukan (tänään), tai että hyvistä aikeista ja yrityksistä huolimatta mentiin taas liian myöhään nukkumaan (joka ilta, beibe).

Vanhemmuudesta saa hyvin äkkiä tehtyä synkän ja raskaan matkan, jos kiinnittää huomiota jokaiseen mokaan ja ongelmaan, sillä niitä kyllä satelee ihan pyytämättä joka päivä. Tuijottaessaan taas yksiä pilalle menneitä päiväunia (oi miksi yritin nukuttaa sen tähän turvakaukaloon, eihän se ikinä nuku siinä hyvin) voi unohtaa että ne aamun unet meni muuten tosi hyvin ja ruokailukin onnistui kympillä.

Mitä enemmän huomaa onnistumisensa, sitä enemmän uskoo onnistuvansa seuraavalla kerralla ja ta-tta-daa: asiat todella alkaa mennä paremmin, helpommin, kivemmin.

Se ei ole vain kissa joka kiitoksella elää vaan ihan me ihmiset. Meistä jokainen tarvitsee positiivista vahvistusta, kannustusta ja muistutusta päivittäin. Eikä vain isoista asioista (onneksi olkoon valmistumisesta / työpaikasta / uudesta kodista!) vaan ihan niistä pienistäkin asioista. Kirjoitin tästä viimeksi lokakuussa , haastoin vanhemmat kehukampanjaan yhdessä Yle Akuutin kanssa joulukuussa, lanseerasin #omakehumaanantain kolme vuotta sitten ja samalla asialla kirjoitan nytkin. Haluaisin kirjoittaa tästä joka päivä.

Haluaisin kuiskia meidän kaikkien ylpistymistä pelkäävien suomalaisten korvaan muista kehua toisia. Muista kehua itseäsi. Kuiskin siis teille että ala huomata ne hetket kun voit kehua!

Havahdu siinä hetkessä kun vaihdat vauvan uskomatonta sepaa ninjaottein invavessassa, josta ei tule lämmintä vettä ja hoitotaso on veressä (taas valitettavasti tositarina) että hitto mä vedän hyvin! Muista kehua itseäsi, sillä seuraava katastrofi odottaa jo nurkan takana ja silloin tarvitset muiston siitä että olet ennenkin onnistunut.

Huomaa, kun ystäväsi puree hampaita yhteen lounasravintolassa ihmettelevien katseiden alla ja onnistuu silti sanomaan kiljuvalle lapselleen jämäkän lempeästi ei ollen siinä hetkessä juuri se johdonmukainen vanhempi, jota sinäkin yrität aina olla. Kerro hänelle että hän vetää hyvin, muista kehua toista.

Vie uusi kehumisen taitosi myös kotiin! Minun isovanhempani olivat naimisissa vuosikymmeniä ja muistivat aina mainita pitkän liiton takeeksi kolme koota: Keskinäisen Kehumisen Kerho. Kehu ja kiitä siis myös puolisoasi arjessa: aktiivisesta osallistumisesta lapsen harrastukseen, hyvin hallitusta uhmakierrepallosta, loistokkaasta vaippataituroinnista kesämarkkinoilla tai ihan vaan siitä että hän tajusi ostaa lapsille alesta talvikengät.

Kehuminen on niin parasta huumetta, kuulkaa! Kun kerran kokeilet, haluat lisää. Jos tuntuu vaikealta, aloita vaikka kommenttiboksissa anonyymisti: kerro yksi asia missä sinä onnistuit tänään!

Kaikki kuvat: Dorit Salutskij

JAA
16 Comments
  • Tiina
    helmikuu 3, 2020

    Olin ihan mahtava työhaastattelussa!

    • Valeäiti
      helmikuu 3, 2020

      Hyvä!!!!

  • Miia
    helmikuu 3, 2020

    Just näin! 8vee esikoisen kohdalla oon huomannut ihan todella merkittävän eron juuri siinä miten paljon mitäkin asiaa painottaa – keskittyykö hyvään ja ottaa asiat semihuumorilla joskus eikä vaan jankkaa. Tuo on kyllä hyvä muistutus että myös puolisoa pitää kehua. Itselle kehuja tulee tänään(kin) uskomattomasta hetkessä elämisestä..että maltoin nuuskutella vauvaa ja makoilla hetken, vaikka oisin myös voinut siivota hermona paikkoja ennen vieraiden tuloa.

    • Valeäiti
      helmikuu 6, 2020

      Hyvä sinä, toi ei oo helppoa oikeesti!

  • PeikeK
    helmikuu 3, 2020

    Sain uhmaa ja väsymystään itkuparkuhuutavan kohta kolmeveen rauhoittumaan, ymmärtämään, ettei valoa voi enää uudestaan sammuttaa kun se on jo sammutettu, ja lopulta nukahtamaan ilman, että annoin periksi tai oma hermo repesi! Näin käy ehkä kerran sinisessä kuussa, joten ilo irti nyt 😀

    Kiitos sinulle tästä buustauksesta, just hyvä aihe!

    • Valeäiti
      helmikuu 6, 2020

      Vau, hyvä!!

  • Henna Helena
    helmikuu 3, 2020

    Yleensä lasten saikkupäivinä mie olen jokseenkin ”hieman” hermo kireänä. Pitkä päivä kolmestaan neljän seinän sisällä ei aina ihan palvele meikäläistä (tiedän, on tyhmää). Vaikkei ne saikkupäivät ole maailmanloppu, pistää ne aina hetkeksi pasmat sekaisin, kunnes taas balanssi löytyy.

    Mutta, TÄNÄÄN. Miehän olin lähes zen, melkein koko päivän, vaikka vietettiin saikkupäivää. Mies lähti aamulla töihin klo 6.30 ja tuli klo 17.00. Siinä on aika monta tuntia välissä 😃

    Silti mie hoidin homman kotiin. Olin lähes koko ajan kärsivällinen, ääntäni en korottan juuri ollenkaan, kehuin poikia jne. 🙏

    • Valeäiti
      helmikuu 6, 2020

      Hyvä sinä! En olisi pystynyt samaan!

  • Rouva H
    helmikuu 3, 2020

    Vein lapset (2 x 2,5 v ja 10kk) kahdesti ulkoilemaan tänään ja heittäydyin lumileikkeihin! Hyvä minä 💪

    • Valeäiti
      helmikuu 6, 2020

      K O V A !!

  • Nimetön
    helmikuu 3, 2020

    Tämän tekstin voimalla muistutan itseäni siitä, että vaikka mies on pitkällä työmatkalla ja minun ja vauvan sukulointipäivä tuntuu päättyneen kaoottiseen iltaan ja meitä molempia itkettäneeseen nukutukseen, niin yritin kuitenkin parhaani tänäänkin, ja ehkä ainakin suurimman osan ajasta vaikutin vauvan silmissä rakastavalta ja hänestä huolta pitävältä äidiltä.

    • Valeäiti
      helmikuu 6, 2020

      Ihana, tärkeä muistutus <3

  • VK
    helmikuu 3, 2020

    Aloitin vauvalle unikoulun onnistuneesti. Lähtötilanne vaunuihin ulos liikkeeseen nukahtava vauva, tänään nukahti itsekseen sänkyyn ajassa 1h 45min. Olin tyyni ja rauhoittava huolimatta ajoittaisesta sydäntäsärkevästä itkusta 🙏 hyvä minä!

    • Valeäiti
      helmikuu 6, 2020

      Hei vau!! Miten menee tänään?

  • Laura
    helmikuu 6, 2020

    11kk Ninjavauvalle tulehtuneeseen silmään silmävoide yksin! 🙌🙌🙌

    • Valeäiti
      helmikuu 6, 2020

      Sankari!!!!