KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Knorr ja Suomen Blogimedia
IPCC ilmastoraportti tuskin on enää teistä kenellekään uusi asia, te olette niin valveutuneita. Ehkä teillä jo vähän kuristaa kurkkua kun ajattelette ilmastoa, kuumuutta ja seuraavia sukupolvia? Niin minullakin.
”Peli ei ole vielä pelattu. Mutta aikaa vitkutteluun ei enää missään tapauksessa ole ”
– Lainaus Ylen artikkelista, johon linkattu ylempänä
Onneksi meillä on oikeasti monta tapaa vaikuttaa. Ensimmäinen on tietysti äänestäminen, sillä iso osa näistä asioista vaatii valtiotason muutoksia. Sääntelyitä, veroja, kannustimia ja pakkoja. Mutta yksilötasolla voi tehdä paljon muutakin kuin vain laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta. Lyhyenä listana omat teot kannattaa tsekata näiltä osin:
1 Sen mitä ostat, sen pidät (korjaat ja kunnostat, käytät ja huollat).
2 Syö enemmän kasviksia eli vähemmän lihaa (siihen vinkkejä tässä aiemmassa tekstissä)
3 Mieti miten liikut: harkitse yksityisautoilua joka ikinen kerta.
4 Tsemppaa ruokahävikin kanssa.
Viimeinen kohta, ruokahävikki – on yllättävän isossa roolissa ilmastonmuutosasioissa. Jopa 30% kaikesta maailmassa valmistetusta ruoasta menee hävikkiin, eli muuttuu taas uusiksi kaasuiksi maapalloa lämmittämään (ellei sitä saada biomassaksi talteen, mutta se ei vielä mene niin). Eikä pelkkä jäte ole ongelma.
Otetaan talvella ostettu kirsikkatomaatti esimerkiksi: Se on kasvatettu joko jossain kaukana paljon vettä käyttäen, tai kasvihuoneessa vettä ja energiaa paljon käyttäen. Se on pakattu (muoviin, joka on itse asiassa tärkeä asia ruokahävikin minimoinnin kannalta!) ja kuljetettu (usein fossiilisella) polttoaineella ruokakauppaan, josta sinä olet sen hakenut todennäköisesti jollain päästöjä tuottavalla kulkuneuvolla, bussilla tai omalla. Ketjussa on jo neljä ilmastoa kuormittavaa kohtaa, ja viides tulee sieltä omasta bioroskiksesta.
Vaikka kaikki tuottajat alkaisivat Knorrin tuottajien tapaan kasvattaa vihanneksia vastuullisemmin vaikkapa vähentämällä veden käyttöä, syömättä jäänyt tomaatti on silti hankala ilmaston kannalta. Se on kasvattanut itselleen ison jalanjäljen, joten se on parempi myös syödä.
Parastahan tietysti olisi, että me kaikki kasvattaisimme omat tomaattimme omalla mullalla jonka omista jätteistämme teemme. Mutta koska emme elä Disney-elokuvassa, me voimme lähinnä tsempata sen kanssa ettei se vaivalla tuotettu tomaatti mene hukkaan.
Meidän perhe elää monella tavalla hirvittävän epäekologisesti. Meillä on kaksi lasta, iso talo johon on uponnut paljon ilmastokuormaa, diesel-auto, ihan liikaa uutta kamaa ja lennämme vuosittain. Vaikka auto on menossa vaihtoon heti kun rahat riittää ja tavaroissa kuri on tiukka, on jalanjälkemme ihan liian painava.
Yksi asia, jossa olemme vähän vahingossa onnistuneet on ruokahävikin pieni määrä. Kyllä sitä tulee, mutta luulen että keskimääräistä vähemmän. Hirveän harvoin joudun muuta kuin kuoria tai lasten lautasten viimeisiä lusikallisia heittämään pois. Tämä ei ole sen ansiota että olisimme jotenkin tosi hyviä ihmisiä, vaan oikeastaan johtuu siitä, että olemme laiskoja ja vähän kehnoja kokkeja. Koska en inspiroidu ruoasta ja osta kaupasta jotakin tehdäkseni siitä “jotain ihanaa”, ei ne tekemättä jääneet ihmeet jää jääkaappiin homehtumaankaan. Pääasiassa jääkaapppimme on tosi tyhjä, sillä siellä on aina vain jonkin tietyn aterian ainekset.
En siis oikeastaan heräteshoppaile ruokaa, vaan ostan aina tarpeeseen.
Tämä osa ruokahävikin vähentämisestä menee minulta suorastaan huomaamatta, mutta teen paljon myös tietoisia valintoja. Tässä omat vinkkini kootusti, otan tosi mielelläni teiltä lisäajatuksia siihen!
Suunnittele. Pidä tuoreruokavarannot (hedelmät, kasvikset, liha) aina minimissä. Osta vain seuraaviin aterioihin käytettävät ainekset ja mieti oikeasti, tuletteko sinä viikkona syömään ne. Ruokaostosten suunnittelu tuntuu aluksi työläältä mutta oikeasti säästää sekä rahaa että aikaa.
Turvaudu tuttuihin ruokiin. Suunnittelua helpottaa jos teet itsellesi listan kaikista ruoista, jotka syntyvät vaivatta. Tein sen kerran ehkä kuusi vuotta sitten ja se kantaa edelleen! Listalta sitten valitset aina vaikka kolme per viikko tehtäväksi. Tässä Keltaisen talon reseptit -lista, jossa todella monta hyvää kasvisruokaa resepteineen (kiitos Periaatteen Nainen tämän vinkkaamisesta!) ja täältä löydät mun ja lukijoiden luottoreseptejä lisää.
Jos et jaksa suunnitella, voit muutamalla kuiva-aineella ja pakastettavalla tavaralla varmistaa että ruokaa voi valmistaa silloinkin kun kukaan ei ole muistanut käydä kaupassa ja edessä todellakin on tyhjä jääkaappi. Osta kuiva-ainekaappiin esimerkiksi valmiit Lasagne-setit (Knorrilla on kaksi eri settiä, jossa kastikkeetkin valmiina) ja laita pakkaseen soijarouhetta. Näistä pystyt loihtimaan milloin vain sopivan ruoan. Hernekeittoakin kannattaa aina olla kaapissa!
Leipä on yksi isoimmista ruokahävikin aiheuttajista, joten niissä isoin vinkkini on että älä pidä esillä tuoretta leipää, ainakaan paljon. Pakasta! Ruispaloista tulee ihan sairaan hyvää kun ottaa pakkasesta ja sitten lämmittää ne leivänpaahtimessa puolikkaat edelleen toisissaan kiinni. Myös kokonaisia leipiä voi huoletta pakastaa. Leipään liittyen toinen vinkki, jonka Laurakin oli huomannut: älä piilota leipiä, jotta et unohda syödä niitä.
Pakastaminen kaiken kaikkiaan on todella suositeltavaa. Me jäädytämme lähes kaiken: leivät, lihat, valmiit annokset, pankkitilit..ei kun se liittyikin ihan toiseen asiaan. Unohtakaa.
Jos erehdyit kuitenkin ostamaan jääkaappiin vaikkapa kauden juureksia “joista sitten teet jotain ihanaa” mutta huomaat ettet olekaan mikään oman elämäsi Gastronaatti, paahda. Paahda kerralla kaikki kohta huonoksi menevät kasvikset ja käytä niitä keittoihin tai pastakastikkeeseen.
Muutenkin kohta huonoksi menevän ruoan kanssa kannattaa toimia niin että valmistat sen osittain ja sitten pakastat. Samana päivänä vanhenevat lihat voi aina paistaa ja valmistaa kastikkeeksi ja laittaa sitten pakkaseen. Muista merkata nyssykkään mitä siellä on ja milloin se meni pakkaseen, mustasta laatikosta kukaan ei koskaan sulata itselleen ruokaa.
Milloin ne tavarat sieltä jääkaapista sitten vanhenevat? Hyvin, hyvin harvoin silloin kun pakkaus sanoo. Älä tuijota päivämääriä vaan tutki ruokaasi – haistele, katso väriä ja maista. Tiesitkin ehkä että jogurtti säilyy hirvittävän pitkään parasta ennen:in jälkeen, mutta sama pätee oikeastaan kaikkeen. Viimeinen käyttöpäiväkään ei ansaitse kunnoitusta jos aistisi sanovat että ruoka on vielä ok.
Pahinta hetkeen oli todistaa vierestä kuinka työkaveri heitti koko paketin pinaattilettuja bioon epäröimättä koska päiväys oli mennyt – vielä kamalampaa on se että pyynnöstäni toinen paketti armahdettiin mutta en ehtinyt syödä sitä ja siellä se nyt vieläkin majailee. Epäilemättä jo homeessa. Sniff.
Älä tee uutta ruokaa ennen kuin vanhat on syöty. Ruokahävikin vähentäminen tarkoittaa meillä sitä, että joskus syön lauantai-iltana vanhenevaa makaronilaatikkoa vaikka kuinka tekisi mieluummin ihanaa tuoretta risottoa. Jos valmistan uuden ruoan, on melkein varmaa että vanha jää lopulta syömättä.
Jatkojalosta! Ison osan ylijäämäruoista voi käyttää vielä johonkin muuhun. Pastakastikkeesta tulee helposti pizzaan tai tacoihin täytettä, ylijääneet perunat ovat spydäri in the making tai espanjalainen munakas, ylijäänyt riisi on mitä parhain Fried Ricen pohjaksi.
Anna naapurille. Jos tiedät että teillä jää jokin asia syömättä, tarjoa sitä vaikka naapurille kun se on vielä hyvää. Maailmalla tähän on olemassa jo palveluitakin, toivottavasti niitä rantautuu vielä lisää Suomeenkin.
Ruokahävikkivinkkejä on listannut myös Mamma Rimpuilee ja Nata WTD (siellä oli paljon hauskoja nippelivinkkejä!), mutta kiinnostaisi kuulla vielä lapsiperhekollegoilta mitä vinkkejä teillä on. Knorr palkitsee kaikkia keskusteluun osallistuneita, eli jos kommentoit alle omien vinkkiesi kanssa osallistut arvontaan, jossa voit voittaa 4kpl Knorrin Vego-aterioita.
Arvontaan voit osallistua täällä blogissa tai tekstin FB-jaossa, voittaja arvotaan jo 2.11. joten kommentit äkkiä kehiin! Arvonnan säännöt täällä.
Lue myös:
- Vinkkejä perheen kasvisruokailun lisäämiseen
- Lauran teksti ruokahävikin vähentämisestä
- Lauran vinkit kasvisruokailuun lapsiperheessä