Miltä näyttää talossa lähes viisi vuotta rakentamisen jälkeen? Mitkä suunnitelmat toimi hyvin, missä on jouduttu tekemään muutoksia, mitä edessä seuraavaksi?
Viisi vuotta rakentamisesta -sarja jatkuu, ja heti seuraavana otan käsittelyyn tavallaan vaikeimman: lastenhuoneet. Sarjan ensimmäinen osa Kodinhoitohuoneet löytyy täältä ja kaikki rakentamiseen liittyvä löytyy hakuboksista aihesanoilla sekä tunnisteella Taloprojekti. Itse rakentamisen vaiheet löytyy parhaiten tunnisteella Tonttipäiväkirja.
SUUNNITELMAT JA RAKENNETTU TILA
Rakennutimme talomme kahden lapsen perheenä, tämä kertoo jo paljon suunnitelmista. Talon yläkertaan tehtiin neljälle täydellinen nukkumiskerros: kolme isohkoa makkaria (lasten identtiset huoneet noin 12m2, meidän 14m2 ), kaksi reilua kylppäriä (toinen aikuisten makuuhuoneen jatkeena) ja kaunis valoisa aula oleskeluun.
Jokaiseen makuuhuoneeseen tehtiin erityinen äänieristys: erityiskova kipsilevy, Haapsalu uksetehtaan äänieristävät ovet, ilmastointi siten että jokaisessa makkarissa on tulo ja poisto, ilmastointiputkissa äänenvaimentimet jokaisessa putkessa makkarien välilllä. Tämä on ollut yksi koko talon parhaita päätöksiä ja investointeja!
Harjakatto jätettiin sisältä auki eli emme varanneet käyttöullakkoa, sen sijaan niihin kahden lapsen huoneisiin tehtiin varaus isoihin parviin korkealle. Nämä piti aluksi rakentaa heti mutta niistä tuli aika paljon lisäkustannusta joten jätimme sen vain varaukseksi.
TILANNE VIIDEN VUODEN KOHDALLA
Muutettiin taloon ja mietittiin että mitäs sitten, olisi taas vähän aikaa. Toivottiin siis vielä yksi lapsi, vaikka aika nopeasti mielessä oli että mihinköhän hän sitten joskus muuttaisi – eihän meillä riitä huoneet! Yläaulasta olisi ehkä voinut tehdä todella pienen sopen (noin 6m2) johon olisi pitänyt tehdä uudet ilmanvaihdot. Keskikerrokseenkin on tehty huonevaraus, mutta se ei ole kovin ääni- tai valoeristetty ja pieni sekin on, enkä halunnut lapsia eri kerrokseen kanssamme.
Piharakennukseen ei sentään alakoululaisia voi laittaa.
Vauva tuli ja seurasi muutama eri muutosvaihe. Kun Kolmonen oli 8kk, haluttiin unikouluttaa sitä omassa huoneessa ja hänen oli siis siirryttävä pois meidän makkarista.
Siirsimme koululaiset (silloin melkein 8 & 10v) samaan huoneeseen nukkumaan ja Kolmonen sai ruhtinaallisesti tilaa omalle pinnasängylleen huoneessa johon jätettiin vielä isojen työpöydät. Oli siis koululaisten unihuone + koululaisten oleskeluhuone jossa Kolmonen nukkui.
Melkein puolitoista vuotta sinniteltyään alkoi isot kaivata lisää tilaa, joten ostettiin käytettyinä korkeat parvet ja palautettiin huoneet taas isoille omiksi huoneiksi. Ykkösen huoneeseen tosin jäi vielä Kolmosen pinnasänky yhteen nurkkaan ja Ykkönen sitten kiltisti kävi aina hiirenhiljaa nukkumaan eikä lukenut iltaisin omassa sängyssään.
Tämän kaiken ajan yläaula oli säilytystilana Kolmosen vaatteille, lelut majaili pääosin alakerran olkkarissa / aulassa.
Jossain kohtaa Ykkönen alkoi olla kypsä siirtymään kellariin (ja minä valmis muutokseen!) ja 11v ikäisenä hän lopulta muutti sinne. Alakerran vieras/pelihuone muutti yläaulaan ja Kolmonen sai kokonaan oman huoneen. Yksi parvi myytiin eteenpäin ja Ykköselle hommattiin kapeampi sänky kellariin.
Tässä tilanteessa ollaan nyt, kunnes aivan pian Nelonen, se vielä yksi seuraan liittynyt vauva, saavuttaa unikoulutusiän ja mietimme taas hommaa hetken uudestaan. Uskoisin että aika pian pienet muuttavat samaan huoneeseen, hommaamme taas kerrossängyn ja rumba alkaa alusta.
Ja sitten kun pienet ovat siinä iässä että omat huoneet alkaa tuntua hyvältä, onkin Ykkönen jo varmaan muuttamassa pois kotoa tai ainakin piharakennukseen. Kääk.
TOIVEIDEN TYNNYRI: TÄYDELLINEN LASTENHUONE OLISI…
No, minusta täydellistä lastenhuonetta ei ole – ainakaan ikuisesti. Jokainen vaihe määrittää mikä on hyvää ja toimivaa.
Täydellinen lastenhuone olisi valoisa, isohko tila, jota voi muunnella loputtomasti. Siellä olisi vahvat kattorakenteet (saa parvia, renkaita, keinuja, puolapuita kiinni), ei liikaa kiinteitä kalusteita, kolhuja ja vesivahinkoja kestävä lattia ja se äänieristys. Tuuletusmahdollisuus myös. Sellainen sikala tarkoitan raakatila jossa saa riehua ja kolhia ja rakentaa!
(Täydellisessä lastenhuoneessa olisi ehkä myös suora kuilu jättimäiseen roskikseen sekä kodinhoitohuoneeseen ja niissä vakituisesti asuva siivooja, mutta niitä ei taida rakennusfirmoilta saada.)
Tarpeet muuttuvat valtavasti lapsen kasvaessa ja huone on pääosin räjähdyskunnossa ellei joku jaksa siivota sitä todella ahkerasti päivittäin. Ensin halutaan paljon leikkitilaa ja säilytystä matalalle, sitten yhtäkkiä pitää olla pienelle silpulle paikat, kohta saattaakin olla jo sisarus hommia jakamassa.
Sisarusten huoneen jakaminenkin vaihtelee iän, persoonan ja harrastusten mukaan. Sen tiedän että koululainen ja taapero on tosi huono kombo: toinen rakastaa tehdä pientä ja tarkkaa ja toinen rakastaa tuhota tai syödä sellaista.
Meidän talossa lastenhuoneet ovat lopulta olleet tosi hyvät, koska ne ovat kestäneet jo vaikka mitä variaatioita. Ainoa miinus on niiden puutteellinen luonnonvalo.
Tämä oli toki tietoinen ratkaisu. Talon julkisivun minimalismi aiheutti makuuhuoneisiin vain yhden 90cm leveän, ranskalaiselle parvekkeelle avautuvan oven. Se ei ihan riitä talven pimeimpinä hetkinä. En ehkä silti olisi valmis vieläkään muokkaamaan julkisivua ikkunoiden takia mutta (kallis ja riskirakenteinen) kattoikkuna voisi olla ihana!
Kuka sisustaa lapsen huoneen – vanhempi vai lapsi?
Loppuun yksi ehkä lohdullinen ajatus Pinterestiä ahkerasti selaileville: Lastenhuoneisiin liittyy paljon sellaista aikuisten ajattelu – harhaa, jonka käytäntö tuhoaa.
Työpöytä esimerkiksi on usein sellainen mikä alkaa kiinnostaa vasta joskus alakoulun lopulla. Sitä ennen askartelut ja läksyt ajautuu kovin helposti aikuisten läheisyyteen, esimerkiksi keittiön pöydälle. Myös leikit ovat usein siellä missä aikuinenkin, meidän lapset ovat vasta joskus neljän, viiden vanhan alkaneet leikkiä niin paljon itsekseen tai keskenään että oman huoneen rauha kiinnostaa.
Toisin sanoen: Kun saat lapsen tai lisää lapsia, huoneasiat ei tule vielä tosi pitkään aikaan ajankohtaiseksi. Pitkälle pärjätään sillä että on joku paikka nukkua ja toinen missä leikkiä – eikä näistä kummankaan tarvitse olla omassa spesifissä huoneessa.
Samoin sisustuksen esteettinen puoli on joskus aika lailla katsojan silmässä ja on hyvä miettiä kuka se katsoja yleensä on. Aikuinen vai lapsi? Yhtenäisen värinen eleetön sisustus on ihana, mutta ei välttämättä lapsen mielestä kovin hauska (voi toki olla). Aikuinen haluaa tasaista ja sileää, lapsi haluaa kiinnittää seinälle akkarin palasia ja puolikkaita ämpäreitä
Jokaisen pinterest-lastenhuone-kuvan takana on rähjäisiä kerhoreppuja, pop-iteja kaikissa sateenkaariväreissä ja sormiväreillä maalattuja kananmunakennoja. Silputtuina. Tai alati siivoava vanhempi.
Olenkin valinnut lastenhuoneissa saman linjan kuin vaatteissa: Se on lapsen mahdollisuus ilmaista itseään niin kuin haluaa, ei minun. Minä voin rajata vaihtoehtojen joukkoa ja katson että käytäntö toimii hyvinvointia tukien. Muuhun en puuutu (enkä siivoa).
Inspiroidu: Iinan nerokas lastenhuoneen jako kahteen kerrossängyn avulla!
Lue myös:
- Talon sisustus: kurkistus lastenhuoneisiin
- Korkea parvi lastenhuoneessa – hyvät ja huonot puolet – tässä samassa tekstissä pohdintoja siitä mihin Kolmosen huone voisi oikein tulla.