Raskausviikot 8-9
Tämä alkaa tuntua tutulta ja todelta. Rinnat kasvavat viikossa tuplaksi, saavuttavat vihdoin oman kuppikokonsa. Täyttyvät vanhasta alhostaan normaaleiksi ja tajuan miten paljon olen niitä kaivannut. Vatsan turvotus on ihan massiivinen ja etominen jatkuvaa. erityisen pahoja ovat illat ja iltapäivät – silloin väsyttää ja pakollisten päiväunien jälkeen on todella paha olo. Joudun syömään tunnin välein vaikka mitään muuta kuin suolaa ei tekisi mieli, ja mulla on jatkuvasti jano. Toisin kun aiemmin, myös väsymys painaa erityisesti iltapäivisin. Kerran nukahdan veljeni olohuoneen lattialle.
Täydellinen krapulakokemus: Vatsa tuntuu ylitäydeltä mutta on pakko syödä, väsyttää ja ahdistaa ja suussa tuntuu olevan joku kuollut kissa. Ainoa mikä auttaa on salmiakki mutta sitä ei saisi syödä. Ykkönen kysyy suoraan “oletko raskaana” kun maha on niin iso ja minä yritän keksiä työvaatteita jotka mahtuisi päälle. Ostan ensimmäiset äitiyssukkahousut koska on yksinkertaisesti pakko.
Mutta: Onneksi on oireita. Aiemmin ei ole kunnolla ollut ja silloin olen aina friikannut että olen kuvitellut koko raskauden. Nyt niin ei voi tehdä.
Tosin onnistun kuvittelemaan että tämä rajumpi olo johtuu varmaankin kaksosista jotka eivät vain näkyneet vielä ultrassa. Niin on käynyt kahdelle tuttavalleni.
Mietin vieläkin onko kaikki hyvin, mietin milloin saamme mennä 12. viikon ultraan kun ensimmäinen neuvolakäyntikin on vasta 8+6 – tuskin siitä ihan heti ultraan pääsee.
Mietitään myös tosi paljon milloin kertoa lapsille. Tuntuu pahalta piilotella ja välillä suoraan valehdella, mutta en halua myöskään heille kannettavaksi surua siitä jos jotain vielä tapahtuukin. Lapsille kertominen on myös sama kuin kuuluttaisi sen Hesarissa, seuraavana päivänä kaikki tietää. Periaatteessa nyt voisi tehdä kaikkien aikojen joululahjan ja kertoa asiasta aattona. Silloin kasassa olisi 10+4 raskausviikkoa. Sekin vielä hirmu aikaista riskeihin nähden.
Ihan mitä vain voi vielä tapahtua.
Lue myös: