Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikot 21-22: Rakenneultra ja jättimaha

Raskausviikko 21

Raskaus tuntuu edelleen ihan super hyvältä. Pääsen urheilemaan, saan nukuttua ja maha kasvaa. Paitsi että vauva tuntuu löytäneen lantioni. Se majailee jossain niin alhaalla, että välillä on jopa vaikea istua. Tulee..painetta. Kävely pahentaa asiaa, selällään makoilu helpottaa.

Muutaman aktiivisen päivän jälkeen tunne on sen verran voimakas että mietin jo hieman onko tämä normaalia. Ei ole kipuja, eikä supistuksia jotka liittyisivät paineen tunteeseen, mutta on se välillä hurja kun potkut tuntuvat siellä. Päätän kysyä asiasta ultrassa.

Illalla luen lapsille iltasatukirjaa. Kumpikin päätyy mahan päälle korva kiinni nahassa, kuuntelemaan ja tunnustelemaan. Tuntevat kuulemma kovasti potkuja ja yhtäkkiä Kakkonen nousee innostunut ilme kasvoillaan: ”Se kuiskasi mulle että se on tyttö!”

Huomenna se nähdään.

Raskausviikko 22

Leijun onnen kuplassani. Hän näyttää terveeltä, hänellä on kaikki hyvin. Hän on tyttö. Sisälläni on 343 grammaa hyvinvoivaa ihmistä ja minä en voisi olla siitä onnellisempi.

Vauva pyörii koko ultran juuri sen näköisenä miltä se tuntuikin ja ihana kokenut kätilö poisti kaikki huoleni paineen tunteesta. Se kuuluu asiaan, on osa kohdun kasvua ja minkäs teet kun tyyppi siellä potkii sinne. Näkihän sen ihan itsekin ultrassa, pienet neljäsenttiset koivet monottivat aivan hurjasti. Suoraan alaspäin.

Loppuviikko menee nimiä miettiessä ja kas – vaihteeksi flunssassa! Tämä raskaus on kyllä toistaiseksi tehnyt minusta ihan flunssamagneetin. Ehkä se on luonnon tapa ehdottaa lepoa, ja sitä sitten teenkin.

Juuri ennen kuin viikko pääsee vaihtumaan seuraavaan, tapahtuu jokin megalomaaninen kasvuypyrähdys. Tai ainakin minä olen yhtäkkiä jättimäinen. Huomaan ihmisten bongaavan jo itse tapahtuneen (tiedättekö, se alas-ylös-alas-katse) ennen kuin kerron uutisia ja alan saada ”herranen aika toi sun maha on iso” – kommentteja.

Ei se vieläkään ole, ihan normaali. Jopa pieni. Mutta kyllähän nämä kolminkertaistumiset parissa päivässä aina vähän päätä sekoittaa. Että mikäs mikäs, tämä tämmönen pallo tässä yhtäkkiä? Ja miksi nämä uudetkin rintsikat on liian pienet?

Muutaman päivän päästä olen varmasti taas tottunut tähän. Tällä mennään.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

JAA
6 Comments
  • Kaisa
    maaliskuu 13, 2019

    Siis niin ihana tuo Kakkosen kuulema kuiskaus siitä että pikkuinen on tyttö! 😍

    • Valeäiti
      maaliskuu 13, 2019

      Niin mustakin! Mikä ihana bondaus ❤️

  • Taija
    maaliskuu 14, 2019

    Meillä esikoinen sanoi aamulla ennen ultraa, että äiti rukoile että siellä olisi tyttö… No ei ollut.. Mutta ei haittaa, yhtä rakas silti, yhtä paljon paijaa masua ja kyselee joko, joko, joko se syntyy 🙂 2 v. pikkuveljeä asia ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen 😉

    • Valeäiti
      maaliskuu 16, 2019

      Voi pientä! <3 onneksi poikakin kelpaa :) onnea!

  • Maijalan Anna
    maaliskuu 17, 2019

    Meillä 3,5-v esikoinen (tyttö) on tilannut vain pikkusiskoja. Yksi hänellä onkin, ja kuviteltiin odottavamme toistakin. Yllätys oli kova kun ultrassa näkyikin poika. Mietittiin että mitenköhän esikoinen suhtautuu asiaan. No, totesi että ”hauskaa” ja jatkoi touhujaan😂

    • Valeäiti
      maaliskuu 24, 2019

      Voi mun kommentti ei ole tullut tänne jostain syystä, muistelisin sanoneeni että ihana tilaaja! <3