Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 19: Ensimmäinen mahakuva ja reippaat liikkeet

Raskausviikko 19

Sisälläni möyrii 20 senttimetriä tulevaisuuden voimistelijaa. Jestas tämä kaveri liikkuu paljon ja tuntuvasti! En millään muista että aiemmissa raskauksissa liikkeet olisivat olleet näin selvät, varsinkaan näin aikaisessa vaiheessa. Nämä myös tuntuvat todella kummallisesti hyvin alhaalla.

Siis ihan melkein siellä, tiedättehän.

Suurin osa napakoista potkuista iskee pikkuhousujen alueelle, mikä selittää sen että kaikki äitiysvaatteetkin tuntuvat epämukavilta. Niissä kun on lähes aina sauma juuri siinä kohtaa, mihin tyypin pyörövoima tuntuu keskittyvän. Tuntuu että tyyppi mahtuu pyörimään ihan täysiä voltteja lantiossani. Ilmeisesti pitkä selkä ja leveä lantio = mukava sisäleikkipuisto alle 50-senttisille.

Nämä vauvan liikkeet ovat kyllä raskauden paras puoli. Ne ovat aivan ihania. Voisin koko päivän istua käsi housuissa ja tunnustella kuinka siellä jokin liikkuu.

Tai jotain muuta vähemmän karmivan kuuloista. Tiedättehän.

Vauvan liikkeet on niin voimakkaita että lapsetkin tuntevat ne ihan vaivatta ja yhtenä aamuna Ykkönen jopa näkee yhden voimakkaan potkun vatsani läpi. Lapset silittelevät vatsaa usein ja juttelevat Jokuselle. Päivittäin mietimme onkohan Jokke nyt sitten tyttö vai poika ja minkälainen hän on. Heittelemme nimiehdotuksia ja miettimme miltä elämä tähän aikaan ensi vuonna tuntuu.

Olen melko lailla onneni kukkuloilla. Olo on kaikin puolin todella hyvä ja onnellinen. Ajatukset suuntautuvat yhä enemmän siihen, että meille on oikeasti tulossa vauva.

Nyt se on jo pelkästään kiva asia, eikä pelottavaa. Tiedän, että pärjäämme.

Kaikki alun huolet tuntuvat muutenkin olevan jo paljon kauempana kun tunnen vauvan niin hyvin lähelläni. Toki tiedän silti että monta mutkaa tässäkin on vielä käännettävänä ennen kuin voin ihailla uutta elämää (ja syödä salmiakkia kunnolla).

Tämän viikon aikana viimeistään vatsa alkaa jo ihan kiitettävästi näkyä, mikä on minusta pelkästään kivaa. Uimahallissa totean että uusi uikkari saattaa tulla tarpeeseen, ulkoillessa mietin kenen housuja seuraavaksi lainaan kun Insinöörin pökätkin alkavat olla jo kireät. Otan ensimmäisen vaivaantuneen mahakuvan, joita lupaan itselleni enemmänkin. Haluan tallentaa tämän muutoksen vaikka se nyt hitaalta vielä tuntuukin.

Tämä kuva on oikeastaan jo 19+1 mutta samapa tuo!

Voimistuvien liikkeiden ja pyöristyvän vatsan rohkaisemana uskaltaudun jopa ajatella vaunuja ja muita hankintoja. Annan Ykköselle hänen kauan kaipaamansa ilon ja ostamme yhdessä ensimmäisen puvun vauvalle. Se on lähes sama kuin Kakkosella oli aikanaan ja sama mitä Ykkösen nukke käyttää koossa 44. Koko 56 tuntuu sekin kamalan pieneltä.

Ihanan pieneltä. Awww.

Ainoa pieni harmaa pilvi onnessani on melko tiukka liitoskipu tai lihaskramppi alavatsassani, jonka saan pidemmästä kävelystä tai muutamasta juoksuaskeleesta. Päätän liikkua enemmän, paremmin, ajatuksella. Jos vaikka saisin kaiken maailman lihakset sieltä mukaan tähän hommaan.

Raskaus on myös saanut minut naurettavan pelokkaaksi. Risteilyllä tunnustelen läpi yön laivan rytinää ja mietin, puenko lapsille kengät vai en jos laiva alkaa upota ja mökillä väijyn murhuria jonka luulin kuulleeni etupihalla. Vähemmälläkin friikkaamisella olisin valmis taas vauvaan kiitos vain!

Lue myös: 

JAA
10 Comments
  • Riikka
    helmikuu 24, 2019

    Yksi juttu jäi mietityttämään: ”Se on lähes sama kuin Kakkosella oli aikanaan ja sama mitä Ykkösen nukke käyttää koossa 44.”

    Kuulutteko niihin perheisiin, jonka nukeille ostetaan oikeita lastenvaatteita keskosten kokoisena? Tässä ei ole tarkoitus syyllistää tai aiheuttaa pahaa mieltä sulle tai kellekään muulle, koska uskon, että suurin osa ihmisistä ei ajattelee asiaa olleenkaan vaatekaupoilla ollesaan. En nimittäin ajatellut minäkään, kunnes lapseni syntyi pikkukeskoskosena.

    Sairaaloissa on lapselle vaatteet, mutta oma lapseni kotiutui koon 44cm vaatteissa jotka nekin olivat reiluja. Vaatteita ei löytynyt oikein mistään, sillä vaikka monissa liikkeissä perusvaatteista periaatteessa on olemassa myös koko 40 ja 44, useampikin myyjä kertoi, että ne ostetaan nukenvaatteiksi. Jos kokoa 56 kauppaan tulee kerralla kymmeniä, näitä pikkukokoja joitakin kappaleita. Keskosten vaatteita on muutenkin tarjolla vähän, edullisesti ei juuri ollenkaan ja minikokoisten vaatteiden metsästäminen kaupasta toiseen oli melkoisen syvältä. Nettikaupoistakaan ei ollut juuri apua. Lopulta ostin jotain vaatteita Naistenklinikan kahviosta ja saatiin lahjaksi kalliimpia bodyjä sen verran, että niillä pärjättiin kunnes lapsi kasvoi kokoon 50.

    Silläkin riskillä, että kuulostan saarnaavalta, toivoisin, että nukenvaatteet koteihin löytyisivät muualta kuin lastenvaateosastoilta.

    • Valeäiti
      helmikuu 24, 2019

      En sanoisi että ”kuulutaan niihin perheisiin” kun ollaan kerran ostettu yksi vaatekerta näin 🙂 Mutta kyllä, koossa 44 ostettiin lastenvaatekaupasta nukelle vaate. Ymmärrän että se risoo jos ei löydä omalle keskoselle vaatetta, on varmasti inhottavaa sen kaiken muunkin säädön keskellä yrittää löytää sopivia vaatteita! Tosi harmi jos kaupat ei vastaa kysyntään kunnolla.

      Samaan aikaan en lähtisi kuitenkaan sanomaan ettei näitä vaatteita saisi nukeille ostaa, sehän vain kasvattaa kysyntää eli luo lisää tarjontaa. Eri asia ehkä jos joku ostaisi kymmeniä vaatteita kerralla, tyhjentäisi kaupan niin sanotusti. Mutta ainakin tätä ostaessa koon 44 vaatteita oli useita eri mallissa, kuosissa ja värissä eli vaikuttivat ihan normaali valikoimalta. Toivotaan että markkina vilkastuu tai että käytettynä löytyisi enemmän!

      • Keskosten äiti
        helmikuu 25, 2019

        Myymälöissä tosiaan voi olla huonosti keskosvaatteita, mutta samojen liikkeiden verkkokaupoista kyllä löytyi kokoja laajemmin ainakin viime syksynä kun omille keskosille vaatetta etsin. Ja siis luulisi että kysynnän ja tarjonnan laki toimisi näissäkin…ja jokuhan ne vaatteet sinne kauppaan sisäänostaa ja voi reagoida kysyntään. 🙂

        • Valeäiti
          helmikuu 25, 2019

          Joo kyl mä kans sanoisin että markkina hoitaa 🙂 Tietysti valitettavia sattumia voi aina tapahtua.

          • Miisa
            helmikuu 28, 2019

            Juu, kokisin että tämän ongelman ratkaisun tulisi löytyä sieltä kaupan päästä eikä asiakkaiden ostokäyttäytymisen muutoksesta. Te, joita asia koskettaa tai on koskettanut, tsekatkaas untuvapakkaus.fi ja fb-ryhmä helmivarpaat. 🙂

          • Valeäiti
            helmikuu 28, 2019

            Kiva että tuli vinkki, kiitos!

  • Taija
    helmikuu 24, 2019

    Meillä aivan samat puuhat ja samat viikot, muksut tunnustelee vatsaa (kuulemma 5 varvasta jo tuntui) ja mietitään nimiä ja vuoden päästä sitä ja kahden vuoden päästä tätä.. Niin ihanaa 🙂

    • Valeäiti
      helmikuu 24, 2019

      On!❤️ niin siistiä kun koko perhe pääsee osaksi tätä 🙂

  • Suvi
    helmikuu 27, 2019

    Tämän ei ole tarkoitus olla pelotteluviesti, mutta kommentoin kuitenkin liikkumisen aiheuttamaa alavatsakipua. Itsellä alkoi esikoista odottaessa ennen puolta väliä tavallaan sattumaan tai kiristämään alavatsaa, jos kävelin vähän reippaammin. Ei ollu kova kipu, mutta sellainen ärsyttävä, melkein kivulias kiristys. Se paheni viikkojen aikana hitaasti, niin että lopulta en voinut kävellä enää edes normaalia vauhtia kun tuli se kipukiristystunne. Heti jos hidasti vieläkin etanammaksi, niin kipu loppui. Kävelin hyvin hitaasti tipuaskelilla pitkin yliopiston käytäviä, ja mietin että kaipa tämäkin sitten on normaalia. Levossa ei sattunut yhtään, eikä supersuperhitaassa kävelyssä, niin en osannut huolestua. No, esikoinen kuitenkin sitten syntyi spontaanisti ilman varoitteluja rv 27. Että ei se vissiin ollut normaalia se alavatsakipu kävellessä. Ja kuopuksesta ei tuntunut mitään sellaista koko aikana.
    Eli sanonpahan vain sen, että pyydä kohdunkaulan tarkistus rakenneultrassa. Minulla ultrattiin vain mahan päältä, joten mahdollinen kypsyminen jäi silloin huomaamatta.
    Ja kuuntele kroppaa liikkuessa! Ei tarvitse enemmän ja paremmin ja hienommin, vaan kivuttomasti ja turvallisesti.

    • Valeäiti
      helmikuu 28, 2019

      Kiitos, voin toki kysyä mutta mulla ei kipu siis ole yleisesti alavatsalla (eikä ehkä niin alhaalla) vaan vain toisella puolella, ja sama kipu oli myös raskauksien välissä. Uskallan siis ajatella että se on vain lihas 🙂 mutta toki sen voisi pyytää tarkistamaan nyt, hyvä idea!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.