Raskausviikko 18: Alamme paisua. Minä sekä vauva.

viimeinen kolmannes

Raskausviikko 18

Alan asettua raskaana olevan rooliin. En enää hätkähdä kun joku toteaa minun jäävän äitiyslomalle, en väistele katseita neuvolassa tai piilottele äitiyshousujeni trikoista reunaa. Tuntuu normaalilta olla raskaana. Jännä yhdistelmä kun ulkoisesti sitä kuitenkin näyttää edelleen melko lailla samalta monen silmään, mutta on jo kuitenkin melkein puolivälissä raskautta.

Puolivälissä?! Apua, kahden viikon päästä tämä tosiaan on puolivälissä. Ensimmäistä kertaa alan ajatella että tämä menee liian nopeasti. Viimeinen kerta ja kohta se on jo ohi, alkuraskauden ihmeet ja kauhutkin pelkkiä muistoja enää. Jostain luen että vauva on tämän viikon päätteeksi jo 18cm pitkä – sehän on jo ihan sika iso!

Olen niin iloinen, että dokumentoin tätä kaikkea tänne. Vielä kun kuvia muistaisi ottaa.

Vatsa alkaakin olla jo kohta kuvattavassa kunnossa. Tissit todellakin olisi jo mutta en näe mitään ei-kiusallista tapaa ottaa kuvia omista rinnoista. Mietin aina silloin tällöin puoliksi tosissani pitäisikö ottaa tämän kaiken jälkeen silarit. On tämä sen verran siistiä että on taas jotain mitä laittaa rintsikoiden sisään.

Se niistä tisseistä. Silti, oman vartalon muutokset on kaikkinensa jännää – ja vähän stressaavaa – seurattavaa. Selkä hieman oireilee ja välillä kaikki elimet tuntuvat olevan ihan väärillä paikoilla. Iltapäivisin jokin valtava kala sisälläni möyrii. Vatsa kasvaa ja kovenee, vauva muuttuu yhä selvemmäksi.

On ihanaa olla raskaana, on ihanaa kun vatsa kasvaa ja kaikki muuttuu niin todeksi.

Samalla huomaan ahdistuvani alkaneesta painonnoususta, se on pakko myöntää. Olen ollut tosi tyytyväinen kroppaani viime vuodet kaikin puolin, mutta kun lähtöpainoa oli +5kg ensimmäiseen raskauteen ja +15 toiseen nähden (!) tuntuu vaa’an lukemat hurjilta. Tieto siitä että painon kuuluu nousta ei oikein auta. Lasken päässäni että jos tässä raskaudessa paino nousee vielä enemmän kuin aiemmin, luku menee kolminumeroiseksi. Sillä ei pitäisi olla mitään väliä mutta silti sillä on.

Muistan kyllä ennenkin tässä kohtaa olleeni hiukan hukassa asian kanssa. Sellainen loppumattomalta tuntuva painonnousu jännittää. Lopussahan kaikki on jo ns. menetetty eikä kiloja jaksa enää edes seurata. Mutta juuri nyt vääjämätön käyrä ylöspäin on vähän tylsä. Pyydän kaverilta raskaalle (pun intended) sopivan treeniohjelman ja ostan verkosta kunnon äitiystreenivaatteet.

Hiki korjatkoon mielen.

Lue myös: