Raskausviikko 23
Juu eli migreeni taas.
Sama kaava: pe salilla (todella tarkasti, rennosti ja keyvesti tehden) ja sunnuntaina: omituisen kova väsymys. Ma päänsärky alkaa, ti illalla itken jo kun mikään ei helpota ja taju meinaa lähteä jatkuvasti. Torstaina se alkaa vihdoin olla oikeasti pois ja perjantaina olisi taas aamusali.
Ensimmäistä kertaa kuukausiin jätän sen väliin. Ei tee mieli ottaa riskiä. On mulla ennenkin tullut herkästi päänsärkyjä, niihin tottuu kun on huono fysiikka selän ja niskan nikamissa alhaalta ylös. Mutta selvästi tämä raskaus on nyt saanut homman entistä enemmän sekaisin. Pitää miettiä tarkkaan mitä tässä uskaltaa urheilla.
Sen verran järkeä mullakin on päässä että tajuan ottaa iisisti. Ei mun tarvitse nyt sitten urheilla jos tämä on tulos. Nämä migreenit ja niiden aiheuttama kipu ja sen myötä voimakas syke, huonot unet ja stressi ovat varmasti pahempaa kuin lihaskunnon rapistuminen ja muutama (haha) ekstra kilo.
Jatkan sopivan urheilulajin etsimistä käymällä Ykkösen kanssa vaunulenkillä. Hänellä nukenvaunut, minulla vain heiluvat kädet. Se on ihanaa.
Raskausviikko 24
Nyt on sellainen vaihe, etten ihan oikeasti täysin muista aina missä viikolla milloinkin menen. Mietin korkeintaan, että jaha, neljän kuukauden päästä olisi laskettu aika. Se tuntuu vielä tosi kaukaiselta.
Migreenin jälkeen elämä helpottaa taas, tosin se sama flunssa kummittelee edelleen. Tuntuu että jatkuvasti saa olla lepäämässä, vaikka ei tekisi mitään kummallista. Levätään sitten.
Alan suunnata ajatuksia enemmän ja enemmän tulevaan. Tajuan töitä olevan alle 3kk jäljellä, ja että kohta on kevät, kesä, synnytys. Synnytys! Aagh, ei mennä siihen vielä. Saan neuvolassa nopean infon siitä mitä se homma nykyään on. Tai lähinnä siitä missä se nykyään tapahtuu.
Mietimme vaunuja, paljonkin. Tämä vauva syntyy ihan erilaiseen mestaan kuin aiemmat cityvauvat ja on syytä oikeasti miettiä miten vaunut kulkevat. Käytetyt kiinnostelee, mutta toisaalta mielessä on sellainen “kun nyt tässä viimeistä kertaa ollaan ja ei ole mitään rajoitteita niin..” -ketju joka päätyy markkinoiden kalliimpien ajatteluun.
Kivuista ja niiskutuksista huolimatta maha jatkaa reipasta kasvuaan, ja tyyppi selvästi voimistuu päivä päivältä. Potkut alkavat olla videoitavaa kamaa (toki niitä ei koskaan juuri silloin tule yhtäkään) ja välillä tunnen jo ihan selvästi jalkaterän nahkaa vasten. Mietimme nimeä, vaikka oikeasti kutsumme häntä jatkuvasti sillä yhdellä nimellä josta olemme jo kymmenen vuotta oikeasti puhuneet ja seitsemän vitsailleet. Että säästetään tämä sitten [nimi]lle.
Ehkä olet nyt siis oikeasti tulossa, sillä nimellä millä olemme sinua aina kutsuneet.
(Pidätän kuitenkin vielä oikeuden muuttaa mieltäni, niin kuin Kakkosenkin kanssa kävi.)
Kaikki raskausviikot-sarjan jutut: